Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Synnyttämistä ei tarvitse pelätä, naisen elimistö on ihan sitä varten suunniteltu!
En jaksanut tota monen sivun tarinaa lukea, mutta ilmeisesti siellä on jotain kauhukertomuksia jaettu.
Olen kahdesti synnyttänyt nelikymppisenä ja hyvin meni. Kävi nopeasti ja ongelmitta.
Jonkinlainen kipu kuuluu asiaan mutta mitään ylipääsemätöntä siinä ei ole.
Rohkeutta! Missään tapauksessa lapsia ei kannata jättää tekemättä synnytyspelon vuoksi. Ja muistakaa toki, että sektio on täysin epäluonnollinen tapa synnyttää ja siihen kannattaa turvatua vain lääketieteellisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei synnyttäminen ole hirveää, se on loppupeleissä tosi voimaannuttava kokemus.
Se kipu on aivan hirveää, mutta se kestää hetken ja unohtuu nopeasti.
Synnyttåminen on hirveää. Täällä joku kirjoitti , että eihän se voi olla hirveää, kun monet naiset synnyttää vapaaehtoisesti monta. Se vaan on se välttämätön paha se synnytys, jos lapsia aikoo saada. Ei se poista sitä tosiasiaa, että se on hirveää ja monet ystävät, joilla on useampi lapsi pelkää aina vain enemmän sitä seuraavaa synnytystä ja vaurioita on jo.
Meillä oli toiveissa kolme lasta, mutta jäi kahteen. Ensimmäinen synnytys hoidettiin hyvin ja paranin repeämisistä yms noin puolessa vuodessa, jäi olo että olin hyvissä käsissä ja minusta välitettiin.
Toinen oli sanonko mistä. Minua vain katsottiin päältä eikä autettu mitenkään. Lapsi oli huonokuntoinen synnyttyään tokeni kuitenkin. Lääkäri sanoi sitten myöhemmin mitä olisi oikeasti pitänyt synnytyksen aikana tehdä, jotta asiat olisi mennyt paremmin molemmille osapuolille!
Mies istui vauva sylissä synnytyssalissa ja sanoi, että tänne me ei enää tulla. Olin samaa mieltä ja päätös on pitänyt 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onkohan ketjun aloittaja saanut sitä mitä kirjoittamalla tänne haki. En voi kyllä yhdellekkään raskaanaolevalle suositella tätä ketjua. Ei ole kivaa luettavaa. Pelottelumeininkiä. Sektiota kehutaan riskittömänä vaihtoehtona ja alatiesynnytyksissä nähdään vaan riskejä. Jotkut jopa kuvittelee afrikassa synnytysten hoidon olevan samanlaista kuin tässä maassamme. Silti suurinosa naisista synnyttää turvallisesti ja vaurioitumatta. Useat naiset synnyttää lukuisia kertoja ihan omasta halustaan. Missä lienee sellaiset joilla sektio meni pieleen? Sektiossa on myös riskinsä. Synnytys sairaaloissa on eroa ja saman naisen eri synnytyskerroissa on eroa.
Onko näin? Minä olen sitä mieltä, että jos väliliha repeää/leikataan, joudutaan tikkaamaan, tulee tilapäistä virtsankarkailua, peräpukamia, yhdyntäkipuja, raskausarpia jne., niin silloin nainen ei ole synnyttänyt vaurioitumatta. Tuntuu, että monen mielestä edellä mainitut "pienet" ja ehkä ohimenevät vauriot vain kuuluvat asiaan. Näkyvätkö ne edes missään tilastoissa?
Tuskin näkyvät. Mullekin tuli tikkejä, peräpukamia, en pystynyt istumaan. Nämä kaikki paranivat muutamassa viikossa. Eiköhän lähes kaikille jotain tällaista tule. En kuitenkaan näiden takia jättäisi synnyttämättä alakautta, tuleehan sektiossakin tikkejä, kipuja (jälkikäteen) jne. Jos tuollaiset vaivat ovat ylitsepääsemättömiä kestää, ei kannata hankkia lapsia (eikä joutua leikkaukseen...).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onkohan ketjun aloittaja saanut sitä mitä kirjoittamalla tänne haki. En voi kyllä yhdellekkään raskaanaolevalle suositella tätä ketjua. Ei ole kivaa luettavaa. Pelottelumeininkiä. Sektiota kehutaan riskittömänä vaihtoehtona ja alatiesynnytyksissä nähdään vaan riskejä. Jotkut jopa kuvittelee afrikassa synnytysten hoidon olevan samanlaista kuin tässä maassamme. Silti suurinosa naisista synnyttää turvallisesti ja vaurioitumatta. Useat naiset synnyttää lukuisia kertoja ihan omasta halustaan. Missä lienee sellaiset joilla sektio meni pieleen? Sektiossa on myös riskinsä. Synnytys sairaaloissa on eroa ja saman naisen eri synnytyskerroissa on eroa.
Onko näin? Minä olen sitä mieltä, että jos väliliha repeää/leikataan, joudutaan tikkaamaan, tulee tilapäistä virtsankarkailua, peräpukamia, yhdyntäkipuja, raskausarpia jne., niin silloin nainen ei ole synnyttänyt vaurioitumatta. Tuntuu, että monen mielestä edellä mainitut "pienet" ja ehkä ohimenevät vauriot vain kuuluvat asiaan. Näkyvätkö ne edes missään tilastoissa?
Tuskin näkyvät. Mullekin tuli tikkejä, peräpukamia, en pystynyt istumaan. Nämä kaikki paranivat muutamassa viikossa. Eiköhän lähes kaikille jotain tällaista tule. En kuitenkaan näiden takia jättäisi synnyttämättä alakautta, tuleehan sektiossakin tikkejä, kipuja (jälkikäteen) jne. Jos tuollaiset vaivat ovat ylitsepääsemättömiä kestää, ei kannata hankkia lapsia (eikä joutua leikkaukseen...).
Sinä olet yksi niistä naisista, joiden takia naisia ei arvosteta eikä naisten tunteita oteta vakavasti yhteiskunnissa, kulttuureissa jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdäkään tällaiseen maailmaan. Katsoppa vähän ympärillesi !
Tuskin näkyvät. Mullekin tuli tikkejä, peräpukamia, en pystynyt istumaan. Nämä kaikki paranivat muutamassa viikossa. Eiköhän lähes kaikille jotain tällaista tule. En kuitenkaan näiden takia jättäisi synnyttämättä alakautta, tuleehan sektiossakin tikkejä, kipuja (jälkikäteen) jne. Jos tuollaiset vaivat ovat ylitsepääsemättömiä kestää, ei kannata hankkia lapsia (eikä joutua leikkaukseen...).[/quote]
Sinä olet yksi niistä naisista, joiden takia naisia ei arvosteta eikä naisten tunteita oteta vakavasti yhteiskunnissa, kulttuureissa jne..[/quote]
Samaa mieltä tästä. Koska näitä vaurioita tulee lähes kaikille niin naisilla pitäisi olla enemmän valtaa päättää siitä mitä riskejä haluaa ottaa. Alatiesynnytys ei ole riskitön eikä sektiokaan ole sitä mutta eiköhän jokainen nainen osaa itse päättää kumman synnytystavan haluaa valita. Ja molemmista synnytystavoista pitää kertoa rehellisesti hyödyt ja riskit. Alatiesynnytyksen osalta ne riskit yleensä pimitetään valitettavasti. Ja jos naiselle on ok saada repeämiä, pukamia, yhdyntäkipuja niin siitä vaan synnyttämään. Itse otin traumaattisen alatiesynnytyksen jälkeen toisella kerralla mieluummin sektion riskit vaikka äitiyspolilla lääkäri oli sitä mieltä että alateitse kannattaa synnyttää vaikka ekasta jäi vaikka mitä ongelmia. Joo en suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta huomaa, että naisia on maapallolla edes näennäisesti arvostettu vasta hyvin lyhyen aikaa (ja tämä osittainen arvostus koskee vain pientä osaa naisväestöstä).
Kun nainen haluaa välttää riskit yhden tuntoherkimmän alueen vaurioitumisen suhteen TAI pelkää kipua, hänet haukutaan huonoksi naiseksi ja kehoitetaan jättämään lapsien tekeminen väliin. Aika raju syytös vain siksi, että nainen arvostaa itseään ja omia tuntemuksiaan.
Eikö pitäsi kunkin naisyksilön itsensä päätettävissä olla sen, millaisia riskejä tämä haluaa elämässään ottaa? Voisiko joku henkeen ja vereen alatiesynnytystä "ainoana oikeana" synnytystapana puolusteleva vastata kysymykseen siitä, miksi jonkun toisen saama sektio herättää niin voimakkaita mielipiteitä? Niin kauan, kuin on hyväksyttyä hoidattaa yhteiskunnan varoin mm. ylensyönnin, alkoholinkäytön, tupakoinnin tai liikkumattomuuden aiheuttamia elintapasairauksia, en ymmärrä miksi sektiota haluavat syyllistetään välittömästi huonoiksi äideiksi. Yksi lihavuuden aiheuttama lonkkaleikkaus kustantaa paljon enemmän kuin sektio. Jälkimmäisen lopputuloksena todennäköisesti sentään syntyy uusi veronmaksaja.
Oon viimeisilläni raskaana. Tästä ketjusta huolimatta aion synnyttää luomuna, ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Haluan uteliaisuudesta kokea mahdollisimman kovaa kipua.
T: Masokisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon viimeisilläni raskaana. Tästä ketjusta huolimatta aion synnyttää luomuna, ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Haluan uteliaisuudesta kokea mahdollisimman kovaa kipua.
T: Masokisti
Todellakin viisasta jättää av:n älämölö huomiotta tärkeissä asioissa, keskustelun taso on kuin jostain yläasteelta suurimmaksi osaksi. Onnea synnytykseen! Täällä toistaan odottava ja esikoisen kohdalla alatiesynnytys sujui paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Pääasia, että vauva on kohta sylissä. :)
Synnytys on kovin yksilöllinen niin kokemuksellisesti kuin kulultaankin. Muiden kokemusten perusteella ei kannata päätöksiään tehdä. Mutta jos on ”kauhutarinoitakin”, niin on myös paljon hyviä kokemuksia. Esim.
3 lasta synnyttäneenä pidän synnytyksiä elämäni yksinä kivoimpina kokemuksina. Ekalla kerralla halusin epiduraalin, toisella ja kolmannella kerralla en mitään lääkkeellistä. Sairaalassa ehdin olla 4 h, 3 h ja alle 1 h, koska menin sinne vasta kun tuntui, etten kohta pääse autoon asti. Uskon, että pitkä kotona olo oli hyväksi etenemiselle, synnytykset olivat toki pidempiä kokonaisuudessaan, ehkä n. 4-10 tuntia, ja vaikka eka oli alle 3,3 kg ja epiduraali, niin se oli itselle vähiten kiva, ponnistusvaihe ikävin, 15 min. Myöhemmät oli oikeesti ihan peace of cake, vauvat tasan 4 kg ja ponnistusvaihe 1-2 min. Toki asuimme alle 4 km sairaalasta, joten kotona uskalsi hengata siksi pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onkohan ketjun aloittaja saanut sitä mitä kirjoittamalla tänne haki. En voi kyllä yhdellekkään raskaanaolevalle suositella tätä ketjua. Ei ole kivaa luettavaa. Pelottelumeininkiä. Sektiota kehutaan riskittömänä vaihtoehtona ja alatiesynnytyksissä nähdään vaan riskejä. Jotkut jopa kuvittelee afrikassa synnytysten hoidon olevan samanlaista kuin tässä maassamme. Silti suurinosa naisista synnyttää turvallisesti ja vaurioitumatta. Useat naiset synnyttää lukuisia kertoja ihan omasta halustaan. Missä lienee sellaiset joilla sektio meni pieleen? Sektiossa on myös riskinsä. Synnytys sairaaloissa on eroa ja saman naisen eri synnytyskerroissa on eroa.
Onko näin? Minä olen sitä mieltä, että jos väliliha repeää/leikataan, joudutaan tikkaamaan, tulee tilapäistä virtsankarkailua, peräpukamia, yhdyntäkipuja, raskausarpia jne., niin silloin nainen ei ole synnyttänyt vaurioitumatta. Tuntuu, että monen mielestä edellä mainitut "pienet" ja ehkä ohimenevät vauriot vain kuuluvat asiaan. Näkyvätkö ne edes missään tilastoissa?
Tuskin näkyvät. Mullekin tuli tikkejä, peräpukamia, en pystynyt istumaan. Nämä kaikki paranivat muutamassa viikossa. Eiköhän lähes kaikille jotain tällaista tule. En kuitenkaan näiden takia jättäisi synnyttämättä alakautta, tuleehan sektiossakin tikkejä, kipuja (jälkikäteen) jne. Jos tuollaiset vaivat ovat ylitsepääsemättömiä kestää, ei kannata hankkia lapsia (eikä joutua leikkaukseen...).
Sinä olet yksi niistä naisista, joiden takia naisia ei arvosteta eikä naisten tunteita oteta vakavasti yhteiskunnissa, kulttuureissa jne..
Selvennettäköön, että tarkoitin siis vain noita ohimeneviä vaivoja, joista itse ainakin toivuin muutamassa viikossa. Koska moni ei ole valmis tuollaisiakaan kärsimään, otin vain esiin pointin siitä, että myös sektio (kuten mikä tahansa leikkaus) aiheuttaa muutaman viikon epämukavuuden. Pysyvät vaivat on TIETENKIN asia erikseen ja kannatan avointa tiedotusta synnytystapojen riskeistä, kuten myös naisten aseman parantamista muuten.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin näkyvät. Mullekin tuli tikkejä, peräpukamia, en pystynyt istumaan. Nämä kaikki paranivat muutamassa viikossa. Eiköhän lähes kaikille jotain tällaista tule. En kuitenkaan näiden takia jättäisi synnyttämättä alakautta, tuleehan sektiossakin tikkejä, kipuja (jälkikäteen) jne. Jos tuollaiset vaivat ovat ylitsepääsemättömiä kestää, ei kannata hankkia lapsia (eikä joutua leikkaukseen...).
Sinä olet yksi niistä naisista, joiden takia naisia ei arvosteta eikä naisten tunteita oteta vakavasti yhteiskunnissa, kulttuureissa jne..
Samaa mieltä tästä. Koska näitä vaurioita tulee lähes kaikille niin naisilla pitäisi olla enemmän valtaa päättää siitä mitä riskejä haluaa ottaa. Alatiesynnytys ei ole riskitön eikä sektiokaan ole sitä mutta eiköhän jokainen nainen osaa itse päättää kumman synnytystavan haluaa valita. Ja molemmista synnytystavoista pitää kertoa rehellisesti hyödyt ja riskit. Alatiesynnytyksen osalta ne riskit yleensä pimitetään valitettavasti. Ja jos naiselle on ok saada repeämiä, pukamia, yhdyntäkipuja niin siitä vaan synnyttämään. Itse otin traumaattisen alatiesynnytyksen jälkeen toisella kerralla mieluummin sektion riskit vaikka äitiyspolilla lääkäri oli sitä mieltä että alateitse kannattaa synnyttää vaikka ekasta jäi vaikka mitä ongelmia. Joo en suostunut.
Ohis, mutta pukamani tulivat jo 3. kuulla raskautta, joten synnytystavalla ei ollut niihin merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nykyään nauti seksistä ollenkaan. Mikään ei tunnu miltään tai jos jotain tuntuu niin se on sitten kipua se. Toosa meni rikki ja synnytyksestä nyt monta vuotta.
Kunpa joku olisi varoittanut että tällaista voi tapahtua, jos olisin tiennyt niin olisin harrastanut seksiä enemmän ja ryhtynyt äidiksi vasta paljon myöhemmin.
Itkettää.
”Synnytystavan vaikutuksia seksuaaliseen toimintaan ovat tutkineet Klein ym. (2009) sekä Barrett, Peacock, Victor ja Manyonda (2005). Kleinin ym. (2009) mukaan ala- teitse synnyttäneillä naisilla esiintyy useammin dyspareuniaa (kivuliaita yhdyntöjä), kuin keisarileikkauksella synnyttäneillä naisilla ensimmäisten kuuden kuukauden ai- kana synnytyksestä. Teoreettisesti dyspareuniaa voitaisiin vähentää keisarileikkauksilla, mutta merkittävää eroa sen esiintymisessä ei ole enää kuuden kuukauden jälkeen synnytyksestä (Klein ym. 2009). Barrettin ym. (2005) mukaan eroja seksuaalisessa toiminnassa ei ole enää kolmen kuukauden jälkeen synnytyksestä, joten keisarileikkausta ei voida suositella naisen seksuaalisten toimintojen suojelemiseksi. Kummankin tutkimuksen mukaan vuoden kuluttua synnytyksestä synnytystavalla ei ole merkitystä seksuaaliseen toimintaan.”
Edellisestä lopputyöstä löytynyt tutkimus.
Jos täysimettää niin pelkkä imetys voi aiheuttaa kivuliasta yhdyntää kun estrogeenintaso on alhainen. Eli jätä imettämättä sitten jos haluat heti p*nna.
Tai käytät sitten estrogeenivoidetta.
Ai niin jasitten kannattaa tilata sellainen vauva joka ei herää yöllä olkenkaan koskaan, ja jolla ei ole koliikkia.
Lopputyö suunnitellusta sektiosta.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/75981/kuitunen_emmi.pdf?s…
turun yliopiston julkaisu kätilön toiminnasta ja lopputuloksesta sekä naisen seksuaalinen tyytyväisyydestä.
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/123436/AnnalesC422Mietola-…
Onko näin? Minä olen sitä mieltä, että jos väliliha repeää/leikataan, joudutaan tikkaamaan, tulee tilapäistä virtsankarkailua, peräpukamia, yhdyntäkipuja, raskausarpia jne., niin silloin nainen ei ole synnyttänyt vaurioitumatta. Tuntuu, että monen mielestä edellä mainitut "pienet" ja ehkä ohimenevät vauriot vain kuuluvat asiaan. Näkyvätkö ne edes missään tilastoissa?