En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Vierailija kirjoitti:

Herkkä, paniikkihäiriöinen ja kaikkea pelkäävä täällä rohkaisee teitä! Minäkin selvisin, joten tekin selviätte! Ei se helppoa ollut, mutta ei niin hirveää mitä luulette. Itse ehkä jopa sanoisin, että odotin vielä pahempaa. Otin kyllä kaiken mahdollisen kivun lievityksen, enkä kadu sitä yhtään. Jokainen synnytys on erilainen, mutta se voi olla myös positiivisessa mielessä sitä. Älkää googlatko tai kuunnelko mitään kauhutarinoita, vaan menkää avoimin mielin. Ja kertokaa heti neuvolassa peloistanne. Synnytys on kuitenkin varsin luonnollinen juttu ja sairaaloissa on valmiudet hoitaa hankaliakin komplikaatioita hyvin tuloksin.

Tämä oli tosi kiva viesti. Mulla kans paniikkikohtauksia silloin tällöin ja olen kovasti jännittämiseen ja ahdistukseen taipuvainen ja tosiaan 7.viikolla. jännittää ja pelottaa. Pelkään että saan paniikkikohtauksen kesken synnytyksen eikä sille voi tehdä mitään. Paniikkikohtaus on hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Herkkä, paniikkihäiriöinen ja kaikkea pelkäävä täällä rohkaisee teitä! Minäkin selvisin, joten tekin selviätte! Ei se helppoa ollut, mutta ei niin hirveää mitä luulette. Itse ehkä jopa sanoisin, että odotin vielä pahempaa. Otin kyllä kaiken mahdollisen kivun lievityksen, enkä kadu sitä yhtään. Jokainen synnytys on erilainen, mutta se voi olla myös positiivisessa mielessä sitä. Älkää googlatko tai kuunnelko mitään kauhutarinoita, vaan menkää avoimin mielin. Ja kertokaa heti neuvolassa peloistanne. Synnytys on kuitenkin varsin luonnollinen juttu ja sairaaloissa on valmiudet hoitaa hankaliakin komplikaatioita hyvin tuloksin.

Joo näitä viestejä kun lukee, niin menee viimeisetkin toiveet lapsesta. Toisaalta hyvä kun näistä repeämisistä yms puhutaan, mutta olisi hyvä korostaa että pahat komplikaatiot on erittäin harvinaisia, vaikka tuntuu tämäkin palsta olevan täynnä näitä kauhukertomuksia. En siltikään tiedä haluanko koskaan kokea sitä kidutusta. Jos olisi rahaa, palkkaisin sijaissynnyttäjän...

Kauhulla luen tätä keskustelua! Tarkoitus olisi alkaa yrittää lasta ensi vuoden alussa... mutta siis apua. Kuinka yleisiä nuo virtsankarkailut ja pidätysongelmat ja yhdyntäkivut ja repeämät oikeastaan ovat alakautta synnyttäneillä? Onko näistä olemassa jotain tilastoja? Onko se niin, että näitä vaivoja saa melkein joka toinen, vai onko kyseessä oikeastaan vain parin prosentin pieni joukko? Synnytyskipu ei pelota minua, mutta en todellakaan halua elää loppuelämääni Tenat housuissa ja seksihaluttomana!

Täällä yksi, jota raskaus ja synnytys vähintäänkin jännittävät. Olen elänyt koko 30-vuotisen elämäni suht terveenä ja "vaivattomana": en ole kokenut päänsärkyä kummempaa kipua, en ole syönyt kipulääkkeitä (jo nelisataisesta buranasta tulee unelias olo), en ole juurikaan käynyt lääkärissä, ei ole ikinä ollut mitään alapäävaivoja, ei myöskään ummetusta eikä närästystä, minulla ei ole arpia jne. Haluan saada rehellistä tietoa ja kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä, jotta voin arvioida riskejä ja tehdä niiden perusteella päätöksen mahdollisesta lasten hankinnasta.

Tätä keskustelua lukiessa huomaa, että ihmiset suhtautuvat omaan kehoonsa todella eri tavoin. Osalle esim. pienet pidätysongelmat ja arvet alapäässä tai sektioarpi ovat pikkujuttu, itse en tiedä miten osaisin suhtautua tuollaisiin kehollisiin muutoksiin, saati sitten isompiin loppuelämää hankaloittaviin vaivoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kauhulla luen tätä keskustelua! Tarkoitus olisi alkaa yrittää lasta ensi vuoden alussa... mutta siis apua. Kuinka yleisiä nuo virtsankarkailut ja pidätysongelmat ja yhdyntäkivut ja repeämät oikeastaan ovat alakautta synnyttäneillä? Onko näistä olemassa jotain tilastoja? Onko se niin, että näitä vaivoja saa melkein joka toinen, vai onko kyseessä oikeastaan vain parin prosentin pieni joukko? Synnytyskipu ei pelota minua, mutta en todellakaan halua elää loppuelämääni Tenat housuissa ja seksihaluttomana!

Tämä! Olisi myös kiva tietää minkä tasoisia nuo ongelmat ovat? Mitä se virtsankarkailu tarkoittaa käytännössä? Miltä repeämien paraneminen tuntuu? Itsellä kun jo tamponin naru hiertää ja tuntuu lähes sietämättömältä, niin mahtaisinkohan selvitä järjissäni raskaudesta ja synnytyksestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhulla luen tätä keskustelua! Tarkoitus olisi alkaa yrittää lasta ensi vuoden alussa... mutta siis apua. Kuinka yleisiä nuo virtsankarkailut ja pidätysongelmat ja yhdyntäkivut ja repeämät oikeastaan ovat alakautta synnyttäneillä? Onko näistä olemassa jotain tilastoja? Onko se niin, että näitä vaivoja saa melkein joka toinen, vai onko kyseessä oikeastaan vain parin prosentin pieni joukko? Synnytyskipu ei pelota minua, mutta en todellakaan halua elää loppuelämääni Tenat housuissa ja seksihaluttomana!

Tämä! Olisi myös kiva tietää minkä tasoisia nuo ongelmat ovat? Mitä se virtsankarkailu tarkoittaa käytännössä? Miltä repeämien paraneminen tuntuu? Itsellä kun jo tamponin naru hiertää ja tuntuu lähes sietämättömältä, niin mahtaisinkohan selvitä järjissäni raskaudesta ja synnytyksestä...

Jep! Koitin käyttää kuukuppia, sitä pienempää kokoa, sen ulos vetäminen oli yllättävän tuskaisaa, se kun avautuu siinä sisällä. Olin vaan et tällaistakö se synnyttäminen on potenssiin 1000000 :D En ymmärrä miksi sitä niin kehutaan. 

Kaverini on neuvolassa töissä ja kertoi että pahat repeämiset/pidätysongelmat on erittäin harvinaisia, alle 2% käy noin. Virtsankarkailu kuulemma menee suurimmalla osalla ohi. Ei nuo naiset tuolla synnyttäisi jatkuvasti jos se olisi kaikilla teurastusta. Lähipiirissäni osa synnytti kokonaan ilman repeämisiä/tikkausta, osalle tehtiin episiotomia, sekin kuulemma parani hyvin eikä enää huomaa mitään. Silti hirvittää, koska ihan kenelle tahansa voi käydä huonosti, sitä ei etukäteen tiedä. Ehkä sitten kun oikeasti toivoo lasta niin suhtautuu näihin kevyemmin, tai sitten ei. Onneksi voi heittäytyä ihan hysteeriseksi ja vaatia sektiota (masennus- ja ahdistustaustasta varmasti on hyötyä :D)

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin mieluummin ison leikkauksen mukanaan tuomat riskit kuin pieleen menneen alatiesynnytyksen vaikutukset kehooni. Ennalta ei voi tietää, että menisikö se oma alatiesynnytys hyvin ja palautuisiko siitä hyvin. Minulla on herkästi arpeutuva kudostyyppi, en ole "palautunut" edes murkkuiän mukanaan tuomista reisien ja rintojen kasvusta, niin enpä usko että tuolla alapäässä on sen paremmin palautuvaa kudosta... Kyllä koen myös että minulla on ihmisenä ja naisena oikeus pitää seksistä nauttimista tärkeänä asiana, samoin kuin pidätyskykyä ja muutenkin fyysistä ja henkistä kuntoani. Omalla kohdalla sektio turvaisi paremmin minulle tärkeitä asioita. Toki myös hyvin mennyt alatiesynnytys josta palautuisin täydellisesti, mutta kun en haluaisi ottaa riskiä, että en kuuluisikaan niihin onnekkaisiin.

Suomessa ei näillä perusteilla saa sektiota valita, joten jätän lapset tekemättä.

Tähän voin kertoa, että itselläni on myös arvet rinnoissa ja lantiolla teini-iän kasvuspurtista, mutta kyllä se synnytyksen aiheuttama repeämä emättimessä on silti parantunut iha täysin (nyt 2v synnytyksestä). On se aika erilaista kudosta.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Saanko linkata tuon? Moni varmaan nyt älähtää, että alatieaivopesua, mutta siinä nyt on jotain tilastoja käsitelty ja saa lukea kriittisellä silmällä ken haluaa. Tosiaan lievempien haittojen yleisyydestä en löytänyt mitään tilastoja tms. Niissä on aika paljon yksilökohtaisia eroja nimenomaan äidin palautumisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Saanko linkata tuon? Moni varmaan nyt älähtää, että alatieaivopesua, mutta siinä nyt on jotain tilastoja käsitelty ja saa lukea kriittisellä silmällä ken haluaa. Tosiaan lievempien haittojen yleisyydestä en löytänyt mitään tilastoja tms. Niissä on aika paljon yksilökohtaisia eroja nimenomaan äidin palautumisen suhteen.

Varmaan älähtää, olen itse tänne laittanut asiallisia tutkimuksiin linkkejä ja siihen vaan on tuhahdeltu että propagandaa, mutta voit yrittää. Katsos kun vain sektio on joidenkin mielestä ainoa oikea tapa syntyä nykyään. Ei tarvitse mitään henkilökohtaista lääketieteellistä syytä kuten pelkodiagnoosi kun se on nöyryyttävää ja alistamista ja huijausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Saanko linkata tuon? Moni varmaan nyt älähtää, että alatieaivopesua, mutta siinä nyt on jotain tilastoja käsitelty ja saa lukea kriittisellä silmällä ken haluaa. Tosiaan lievempien haittojen yleisyydestä en löytänyt mitään tilastoja tms. Niissä on aika paljon yksilökohtaisia eroja nimenomaan äidin palautumisen suhteen.

Varmaan älähtää, olen itse tänne laittanut asiallisia tutkimuksiin linkkejä ja siihen vaan on tuhahdeltu että propagandaa, mutta voit yrittää. Katsos kun vain sektio on joidenkin mielestä ainoa oikea tapa syntyä nykyään. Ei tarvitse mitään henkilökohtaista lääketieteellistä syytä kuten pelkodiagnoosi kun se on nöyryyttävää ja alistamista ja huijausta.

Ja kohta lähtee taas jollain mopo käsistä kun tämän mielipiteen ilmaisen.

Laitetaanko asiallisia linkkejä tuonne "Asialliseen synnytyspelkoketjuun? Kohta on taas sota käynnissä ja parhaat pistää instagramista alienrepeämisiä ja kohta olemme kaikki taas valehtelemassa toosamme tiukkuudesta. Täälläkin jaksan päivystää jos meno pysyy vähän rauhallisempana. Ei oteta myöskään kantaa äidin itsekkyyteen kun sitä ei näin näppärästi voi tietää.

Luin tuon linkatun jutun ja sitten muita yksityiskohtaisempia juttuja (duodecimin julkaisuja), joka asetti nuo riskiluvutkin oikeisiin mittasuhteisiin. Onneksi en ole läski, tupakoi, yli 40 tai aiemmin saanut keuhkoveritulppaa.

En hyväksy sitä että joku muu päättää puolestani mitä riskejä olen valmis ottamaan. Esimerkiksi episiotomia leikataan jopa ilman lupaa. En vain hyväksy sellaista. Kestän haavan mahassani, mutten alapäässäni (varsinkaan vasten tahtoani leikattua). Mahahaava ei myöskään haudo jälkivuodon ja tikkien kanssa siteessä eikä kirvele joka vessakäynnillä. Tämän on yksi lukuisista henkilökohtaisista syistä miksi synnytän sektiolla. Sektion saaminen ei ole ollut ongelma, lääkärikin kertoi sen olevan rutiinileikkaus ja vauvalle turvallinen - tämä riittää minulle. Rauhallisin mielin odotan vauvamme saapumista maailmaan 😊

https://www.terve.fi/artikkelit/49699-vaiettu-vaiva-aiti-kakkaa-housuun

Aika surullista, näin niitä tilastoja siivotaan 😕

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy sitä että joku muu päättää puolestani mitä riskejä olen valmis ottamaan. Esimerkiksi episiotomia leikataan jopa ilman lupaa. En vain hyväksy sellaista. Kestän haavan mahassani, mutten alapäässäni (varsinkaan vasten tahtoani leikattua). Mahahaava ei myöskään haudo jälkivuodon ja tikkien kanssa siteessä eikä kirvele joka vessakäynnillä. Tämän on yksi lukuisista henkilökohtaisista syistä miksi synnytän sektiolla. Sektion saaminen ei ole ollut ongelma, lääkärikin kertoi sen olevan rutiinileikkaus ja vauvalle turvallinen - tämä riittää minulle. Rauhallisin mielin odotan vauvamme saapumista maailmaan 😊

Tästä ketjusta saa sen kuvan että sektiota ei millään saa. Miten sinulla ei ollut ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy sitä että joku muu päättää puolestani mitä riskejä olen valmis ottamaan. Esimerkiksi episiotomia leikataan jopa ilman lupaa. En vain hyväksy sellaista. Kestän haavan mahassani, mutten alapäässäni (varsinkaan vasten tahtoani leikattua). Mahahaava ei myöskään haudo jälkivuodon ja tikkien kanssa siteessä eikä kirvele joka vessakäynnillä. Tämän on yksi lukuisista henkilökohtaisista syistä miksi synnytän sektiolla. Sektion saaminen ei ole ollut ongelma, lääkärikin kertoi sen olevan rutiinileikkaus ja vauvalle turvallinen - tämä riittää minulle. Rauhallisin mielin odotan vauvamme saapumista maailmaan 😊

Tästä ketjusta saa sen kuvan että sektiota ei millään saa. Miten sinulla ei ollut ongelmaa?

Tulostin mukaan lääkärikäynnille tutkimuksia molemmista synnytystavoista, tilastoja ensisynnyttäjien toimenpideprosenteista sekä oikeudenkäynneistä maailmalla/valitukset Suomessa yms. Sanoin suoraan ettei paskapuhe ja lässytys auta. Sain edeltävällä kätilökäynnillä harhaanjohtavan riskilappusen alatie/sektio, johon kotona täydensin punakynällä alatien komplikaatiot kätilöiden oppikirjasta löytämilläni tiedoilla. Lyhyen rupattelun jälkeen keskusteltiinkin jo sektion kulusta ja sairaalan käytännöistä. Lääkäri (toisin kuin kätilö) ei yrittänyt kääntää päätäni vaan oli päätökseni puolella. 

Suosittelen lukemaan Choosin cesarean -kirjan ja liittymään facen sektioryhmään (sain sieltä rohkeutta ja tietoa).

Sinä olet nainen ja nautinnolla olet saanut kivulla synnytät. Ei se ole sen vaikeampaa kun jalat levälleen ja kakara ulos!

Itse pelkään myös synnytystä, mutta en niinkään sen kivun tai repeämisriskien vuoksi vaan eniten pelottaa että synnytyksessä menee jotain vikaan ja lapselle tapahtuu jotain peruuttamatonta. Koska tiedostan olevani siinä mielessä p*ska ihminen että haluan sikiöseulonnat jotta voin tehdä abortin vammaisen lapsen kohdalla. Vammautumisen riski synnytyksessä on kuitenkin olemassa. Sitten taas sektio on toki tässä lapsen kannalta turvallisempi, mutta itsekin kirurgiaa tekevänä pelkään niin isoa leikkausta oman itseni puolesta. Vaikka verenvuotoon kuoleminen on harvinaista niin se on todennäköisempää sektiossa kuin alatiesynnytyksessä.

Summa summarum en tiedä uskallanko hankkia lasta koskaan, mutta onneksi se ei olekaan koskaan ollut ykkösprioriteetti.

Mä en pelännyt synnytystä vaan lähdin rohkeana, täynnä itseluottamusta ja varmuutta siihen hommaan. En lähde enää ikinä siihen hommaan. Jos saan toisen vauvan, haluan sektion. Synnytys venyi erittäin pitkäksi (liki 2vrk) ja ponnostuvaiheessa vauva tuli ulos niin kovalla ryminällä, että repesin sulkijalihasta myöden epparista huolimatta. Iso suoni aukesi välilihasta, menetin puolitoista litraa verta ja alapäätä parsittiin kasaan leikkaussalissa melkein kaksi tuntia. Ei enää ikinä.

Mulla oli ekassa synnytyksessä todella pahat repeämät sulkijalihasta myöten, ulompi katkesi kokonaan.  Alussa olin sairaan kipeä ja luulin etten koskaan parane. No ensimmäinen vuosi meni erinäisten kipujen kanssa eikä alapää tuntunut omalta. Pidätyskyky jäi jonkin verran huonommaksi sekä virtsan että ulosteen osalta. Pierut karkailee välillä helposti mikä on mälsää. Kärsin myös yhdyntäkivuista, joku kohta alapäässä aina ärtyi ja vuoteli verta seksin aikana/jälkeen. Kysyin asiasta myös gynekologilta joka sanoi että korjausleikkauksia ei kannata tehdä koska niistä syntyy uutta arpikudosta eikä hyvää lopputulosta voi taata. No tulin uudestaan raskaaksi ja kuopus syntyi sektiolla omasta vaatimuksesta ja huom! korostan VAATIMUKSESTA. Sain sen onneksi helposti, kai lääkäritkin katsoivat että ei kannata riskeerata enää. 

Mutta nyt lähes 7v tosta ekasta synnytyksestä huomaan että alapää ei enää arista eikä vuoda verta vaan yhdynnät sujuvat ongelmitta. Eli kai siellä jotain korjaantumista on ajan kanssa tapahtunut vaikka tosi pitkä aika onkin. Pidätyskyky voisi olla parempi mutta pitää kai olla tyytyväinen etten ole kertaakaan kakannut housuun. Lantionpohjajumpalla tilanne ei enää parane. Nykyään meillä on aviomiehen kanssa hyvä seksielämä. Ja tällä yritän kai sanoa että vaikka tulisi vakavampi repeämä niin ei se koko elämä välttämättä ole pilalla mutta toipumisessa kyllä menee aikaa.