En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Viime hetken tuuria kirjoitti:

Itselläni oli aivan sama tilanne.

Tulin yllättäen raskaaksi ja aloitin heti keskustelut sektiosta, johon lääkärit, kätilöt, neuvola,.... suhtautuivat erittäin negatiivisella asenteella

Vielä 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa jouduin lääkärien ristikuulusteluun ja syyllistämiseen eikä sektiolupaa herunut.

Olen pienikokoinen, kapealantioinen jne. Pelotti ihan helvetisti.

Mutta noin viikkoa ennen yöllä luulin että repeän; lapseni kääntyi ahtaassa tilassa ns linkkuveitsiasentoon eli peffa alhaalla ja kantapäät kylkiluita vasten painaen

Sen jälkeen ei tarvinnut keskustella sektiosta, sillä se oli ainoa mahdollisuus 🙏

Sama tarina, sillä erolla etten sektiolupaa saanut ja jouduin synnyttämään alateitse. Repesin todella pahasti ja olen ahdistunut, masentunut ja vihainen niille hoitajille ja lääkäreille, jotka pistivät minut tämän helvetin käymään läpi, vaikka tiesin mitä käy, koska tunnen itseni ja kroppani. En pysty nauttimaan vauva ajasta, lapsi muistuttaa tästä helvetistä mitä käyn läpi, joskin en tarvitse näistä vaivoista lisämuistutusta, ne muistuvat mieleen muutenkin.

Totta kai se sattuu.. Se kipu on ohi muutamassa tunnissa ja ei sitä sitten enää ajattele, sulla on lapsi josta olet vastuussa.

Mulle kävi niin että ensimmäinen synty liian aikaisin, en saanut mitään kipulääkitystä. Kipu oli järkyttävä kun lapsi painettiin väkisin ulos painamalla vatsaani, koska vauva juuttui synnytyskanavaan. EI IKINÄ ENÄÄ!! ajattelin ja kuluikin 4 vuotta ja olin unohtanut kaiken ihan täysin ja menin seuraavaan synnytykseen iloisin mielin "ei tää satu" jne... Olimpa tyhmä! Taaskaan minulle ei laitettu puudutusta, pyysin kyllä, mutta ipana päätti tulla liian nopeaan. Kolmannen kanssa sitten sain ensimmäisen puudutuksen, epiduraalia ei saatu laitettua, mutta kohdunkaulaan jokin puudutus. EI OLLUT HYVÄ, se puudutus sattui enemmän kuin mikään muu koko hommassa. Se sydänkäyräjuttu, joka laitetaan mahan päälle sattuu, kun supistukset tulee. Älä pelkää, kivut unohtaa. Tai sitten ei, vieläkin muista keskimmäisestä synnytyksestä johtuvan järkytyksen, kun ajattelin ettei se satukkaan ja sitten SATTUI :D Lapset on rakkaita ja jos sulla ei muuta syytä olla lapseton, niin unohda tuo syy

Synnytin jenkeissä, valitsin sektioon yksityissairaalassa. Kaikki meni hyvin, 2 vkoa kipulääkitys, mutta en tuntenut kipua missään vaiheessa. Imetys käynnistyi normaalisti ja itse bondasin heti vauvan kanssa. Näistä aina kysytään ja ihmetellään, suosittelen! Ei repeämisiä täällä ja lapset dual citizen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, että pelotellaan maailman luonnollisemmalla asialla eli synnytyksellä. Ehkä jonkun sortin terapia auttaa? Synnytyksestä selviää kyllä. Sairaalassa saa apua. Yllätyksiä voi tulla, mutta niinhän elämässä on aina. Lapset on upea juttu. Järjetön synnytyspelko kannattaa hoitaa.

Järjettömän synnytyspelon ainoa 'hoitokeino" on suunniteltu sektio.

Jos joku pelkää kuollakseen hämähäkkejä niin sanotko hänelle että tuo järjetön (ja täysin irrationaalinen pelko, toisin kuin synnytyspelko) kannattaa hoitaa pois? No et tietenkään.

kyllä ehdottomasti hämäkkipelko kannattaa hoitaa pois ja kaikki muutkin elämää haittaavat pelot. Miksi kärsiä pelosta, kun sen voi hoitaa terapialla?

Tähän ketjuun tuntuu kirjoittavan traumatisoituneet synnyttäjät. Voisin kertoa myös ns kauhukertomuksen, mutta en halua. Sain asianmukaista hoitoa ja asiat sujuivat olosuhteisiin nähden hyvin. Synnyttäisin silti uudelleen ja olen synnyttänytkin. Lapset on upeita. Elämässä on iloisia ja kurjia ylläreitä. Silti elän elämäni. Säälittää ihmiset joilla pelko rajoittaa elämää. Pelkoja voi hoitaa. Kurjaa, että lävdetn ketjussa vahvistamaan pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, että pelotellaan maailman luonnollisemmalla asialla eli synnytyksellä. Ehkä jonkun sortin terapia auttaa? Synnytyksestä selviää kyllä. Sairaalassa saa apua. Yllätyksiä voi tulla, mutta niinhän elämässä on aina. Lapset on upea juttu. Järjetön synnytyspelko kannattaa hoitaa.

Järjettömän synnytyspelon ainoa 'hoitokeino" on suunniteltu sektio.

Jos joku pelkää kuollakseen hämähäkkejä niin sanotko hänelle että tuo järjetön (ja täysin irrationaalinen pelko, toisin kuin synnytyspelko) kannattaa hoitaa pois? No et tietenkään.

kyllä ehdottomasti hämäkkipelko kannattaa hoitaa pois ja kaikki muutkin elämää haittaavat pelot. Miksi kärsiä pelosta, kun sen voi hoitaa terapialla?

Tähän ketjuun tuntuu kirjoittavan traumatisoituneet synnyttäjät. Voisin kertoa myös ns kauhukertomuksen, mutta en halua. Sain asianmukaista hoitoa ja asiat sujuivat olosuhteisiin nähden hyvin. Synnyttäisin silti uudelleen ja olen synnyttänytkin. Lapset on upeita. Elämässä on iloisia ja kurjia ylläreitä. Silti elän elämäni. Säälittää ihmiset joilla pelko rajoittaa elämää. Pelkoja voi hoitaa. Kurjaa, että lävdetn ketjussa vahvistamaan pelkoa.

Luulet että muut ei elä elämäänsä? Ei se synnytyspelon vuoksi jää elämättä. Miten yleensäkin voisi olla elåmättä elämäänsä kun on kuitenkin elossa?

Se että kertoo tosiasioita ei ole pelon vahvistamista. Kuten esim leikkauksiin menevillä niin samaten naisilla on oikeus tietää mitä on tai voi olla tulossa kun menee synnyttämään.

Mielestäsi pitäisi ilmeisesti puhua vain kukkasista ja pumpulihötöstä tosiasioiden sijaan siis pimittää tietoa juuri niiltä ihmisiltä joita se koskee? Samaa mitä neuvola tekee ja höpöttää että kyllä siellä puudutuksia saa vaikka hyvin tietävät että sitä pantataan ja että alatiesynnytys on brutaali tapahtuma.

Ei ihme ettå synnytys on järkytys kun ollaan ihan tietämättömänä esim mahdollisista toimenpiteistå synnytyksen aikana ja siitä mitä synnytys on sekä siitä että synnytys jättää naiseen ihan aina jäljet, kukaan ei palaudu täysin entisenlaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä teille tarinaa:

Eka lapsi, poika s.2011, oli perätilassa eikä kahdellakaan ulkokäännösyrityksellä kääntynyt. Sanottiin, ettei lantion mitat riitä turvalliseen perätilasynnytykeen. Olisin kovasti halunnut alateitse synnyttää ja vaadin lantiosta magneettikuvatkin. Mutta suunniteltu sektio tehtiin. Oli jälkikäteen ihan kamalaa, kun ei neljään vikkoon saanut nostaa mitään vauvasta painavampaa ja makuulta nousu oli ihan tuskaa.

Toki vaadin päästä sama iltana jo pystyyn ja katetrin pois jne. Kolmen vuorokauden päästä kotiin.

Toka, tyttö s.2014, oli onneksi raivotarjonnassa. Synnytys oli hidas, mutta luomuna mentiin kuten toivoin. Oksitosiinilla avitettiin viimeisten senttien aukeamista. Jes! Kahden vuorokauden päästä tultiin kotiin. Sitten olo kuin ei olis synnyttänytkään. Toki emätin oli useamman kuukauden vähän tunnoton, kun oli ollut toisen asteen repeämää. Kun jälkitarkastuksen jälkeen aloitimme jälleen seksielämme, mies sanoi, ettei huomaa mitään eroa entiseen. Enkä minäkään huomannut enää muutaman kuukauden päästä.

Nyt on kolmas, tyttö s.2018 huhtikuussa. Tää tuli alle neljässä tunnissa siitä, kun lapsivedet meni kotona. Sairaalamatkaa on yli tunti. Pää edellä tuli, ei repeämiä, mutta vähän jälkisupistuksiä sen kahden vuorokauden aikana, mitä sairaalassa oltiin. Ja jälleen luomuna syntyi siis. Jälkisupistuksiin Panadolia.

Olis kamala ajatus, että pitäis synnyttää jotenkin tunnottomana. Toivoisin vielä paria lasta ja siis paria luomualatiesynnytystä. Nyt ikää 34v.

En käsitä, miten joku voi haluta sektion vapaaehtoisesti. Lääketieteellinen pakko tietysti on eri asia. Mulle kyllä yks lääkäri sanoi kolmannen raskauden aikana, että olishan noilla mitoilla synnyttänyt perätilassakin olevan. Että erilaisia on lääkärienkin käsitykset.

Jälkisupistuksiin Panadolia. Miksi ihmeessä?

No, mitä sitten? Mielellään nukuin yöllä kun lapsikin nukkui. Kun edellinen meni synnyttäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, että pelotellaan maailman luonnollisemmalla asialla eli synnytyksellä. Ehkä jonkun sortin terapia auttaa? Synnytyksestä selviää kyllä. Sairaalassa saa apua. Yllätyksiä voi tulla, mutta niinhän elämässä on aina. Lapset on upea juttu. Järjetön synnytyspelko kannattaa hoitaa.

Järjettömän synnytyspelon ainoa 'hoitokeino" on suunniteltu sektio.

Jos joku pelkää kuollakseen hämähäkkejä niin sanotko hänelle että tuo järjetön (ja täysin irrationaalinen pelko, toisin kuin synnytyspelko) kannattaa hoitaa pois? No et tietenkään.

kyllä ehdottomasti hämäkkipelko kannattaa hoitaa pois ja kaikki muutkin elämää haittaavat pelot. Miksi kärsiä pelosta, kun sen voi hoitaa terapialla?

Tähän ketjuun tuntuu kirjoittavan traumatisoituneet synnyttäjät. Voisin kertoa myös ns kauhukertomuksen, mutta en halua. Sain asianmukaista hoitoa ja asiat sujuivat olosuhteisiin nähden hyvin. Synnyttäisin silti uudelleen ja olen synnyttänytkin. Lapset on upeita. Elämässä on iloisia ja kurjia ylläreitä. Silti elän elämäni. Säälittää ihmiset joilla pelko rajoittaa elämää. Pelkoja voi hoitaa. Kurjaa, että lävdetn ketjussa vahvistamaan pelkoa.

Luulet että muut ei elä elämäänsä? Ei se synnytyspelon vuoksi jää elämättä. Miten yleensäkin voisi olla elåmättä elämäänsä kun on kuitenkin elossa?

Se että kertoo tosiasioita ei ole pelon vahvistamista. Kuten esim leikkauksiin menevillä niin samaten naisilla on oikeus tietää mitä on tai voi olla tulossa kun menee synnyttämään.

Mielestäsi pitäisi ilmeisesti puhua vain kukkasista ja pumpulihötöstä tosiasioiden sijaan siis pimittää tietoa juuri niiltä ihmisiltä joita se koskee? Samaa mitä neuvola tekee ja höpöttää että kyllä siellä puudutuksia saa vaikka hyvin tietävät että sitä pantataan ja että alatiesynnytys on brutaali tapahtuma.

Ei ihme ettå synnytys on järkytys kun ollaan ihan tietämättömänä esim mahdollisista toimenpiteistå synnytyksen aikana ja siitä mitä synnytys on sekä siitä että synnytys jättää naiseen ihan aina jäljet, kukaan ei palaudu täysin entisenlaiseksi.

Kyllä minä sain neuvolasta aikanaan tietoa synnytyksen riskeistä. Ei niillä peloiteltu kuten täällä, mutta ne mainittiin kuitenkin. Eipä taida juuri kukaan leikkaukseen valmistautua lukemalla kauhujuttuja siitä mitä on jollakin mennyt pieleen. Miksi synnyttämisen kohdalla toimitaan niin? Kivunlievitystä sain synnytyksessä ja se auttoi. Lääke annettiin silloin kuin sillä oli paras vaikuttavuushetki. Toki synnytykseen liittyi kipua, mutta se oli hallittavissa olevaa. Kätilö todellakin auttoi silloin kun se oli todella tarpeen. Tunsin olevani ammattitaitoisissa käsissä. Kaikki ei mennyt kuin unelmissa. Selvisin siitä kuitenkin hyvin ja menisin uudestaan synnyttämään. Lisääntyminen on normaalia. Suurinosa selviytyy siitä hyvin. Jos on kovia pelkoja kyllä ne estää elämästä täyspainoista elämää esim synnytyspelkoinen ei välttämättä nauti raskaudesta ajan mennessä synnytyksestä pelkäämiseen tai ei edes uskalla tulla raskaaksi. Täyspainoista elämä ei ole pelkojen kanssa. Pelkoja pystyy hoitamaan. On oma valinta alistuuko elämään pelkäävänä vai hakeeko pelkoon apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pelkuri täällä myös.

Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.

Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.

Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.

Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.

Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.

Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.

Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.

Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.

Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.

Oli minulla toki PALJON muitakin perusteita valita sektio. Ne kaikki järkiperusteet on vaan niin useita kertoja tässä ketjussa jo esitelty, että pidin viestini lyhyenä. Ihme kyllä viestini olisi silti ilmeisesti pitänyt sisältää kaikki ne faktat, jotka täällä jo useita kertoja esitelty(ilmeisesti eivät uppoa ihan kaikkien ajatuksiin muutamallakaan lukemiskerralla), nyt viestini on aiheuttanut ihmisissä jopa toivoa siitä, että saisin tappavan taudin tai elämäni muuten romuttuisi? Kuulostaa melko katkeralta, jos olisin ilkeä ihminen sanoisin, että kuulostaa siltä, että joku ei ole saanut kunnon seksiä aikoihin alapään tunnottomuuden ja löysyyden vuoksi ja purkaa sitten täällä palstalla patoutumat, mutta niinhän minä en sano. Toivon vaan, että me kaikki saamme elää hyvän, pitkän, onnellisen, terveen ja tyydyttävän elämän.

Alapeukkuja satelee, aina kun löysyys mainitaan, alkaa alapeukku myrsky. Synnyttämättömät naiset, kiinnittäkää huomiota tähän, vaikuttaa hätäiseltä, katkeralta peittelyltä minusta. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, en osaa sanoa alapään tilanteesta mielipidettä, kuin vain sektiosynnytyksen jälkeen. Tilanne alhaalla itsellä on tismalleen ennallaan, niin sieltähän ei tullut ketään ulos.

Onko sulla joku muu trauma, kun pitää väittää, että ihmiset jotka antavat alapeukkuja koska eivät pidä kirjoitustavasti, niin tottakai heillä on vikaa alapäässä? Valitettavasti sinulla on vikaa yläpäässä. Pidätkö itseäsi jotenkin parempana kun et ole synnyttänyt kuten useimmat muut. Yrität tehdä itsestäsi jotenkin erityisen. Valitan, olet ihan samanlainen kuin muutkin.

Ketä kiinnostaa sun värkkis koko? Etkö itse saa tarpeeksi seksiä?

No en tosiaan saa tarpeeksi! Seksi on niin mahtavaa, että voisin viettää päivät pitkät miehen kanssa makuuhuoneen puolella, mutta pakko se on välillä velvollisuuksiaankin hoitaa, jotta homma toimii. Mutta oikeassa olet sitä kyllä voisi saada aina enemmän.

Lasun sais tehdä tästä parista, lapset on vaan velvollisuuksia.

Seksiriippuvuus on ihan oikea tauti, hanki apua.

Ottamatta kantaa tähän kommentoidaan, joka ilmeisesti on osannut suunnitella ja toteuttaa näköistänsä elämää ja nauttii seksistä. Naiseen, joka myöntää nauttivansa todella paljon seksistä. Herättääkö sellainen nainen sinussa mielleyhtymän naisesta, joka ei osaa huolehtia lapsistaan? Ja asiasta toiseen, onko seksiriippuvuus syy lasulle? Mielenkiinnosta kyselen? Ystävälläni on ahmimishäiriö ja hän käy terapiassa syystä, hän on siis asiaan riippuvainen. Ammattilaiset eivät ole hänestä tehneet lasia, eli mikä riippuvuus on tarpeeksi vakava kadun tekemiseen? Mielenkiinnosta kyselen ihmisten mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pelkuri täällä myös.

Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.

Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.

Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.

Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.

Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.

Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.

Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.

Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.

Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.

Oli minulla toki PALJON muitakin perusteita valita sektio. Ne kaikki järkiperusteet on vaan niin useita kertoja tässä ketjussa jo esitelty, että pidin viestini lyhyenä. Ihme kyllä viestini olisi silti ilmeisesti pitänyt sisältää kaikki ne faktat, jotka täällä jo useita kertoja esitelty(ilmeisesti eivät uppoa ihan kaikkien ajatuksiin muutamallakaan lukemiskerralla), nyt viestini on aiheuttanut ihmisissä jopa toivoa siitä, että saisin tappavan taudin tai elämäni muuten romuttuisi? Kuulostaa melko katkeralta, jos olisin ilkeä ihminen sanoisin, että kuulostaa siltä, että joku ei ole saanut kunnon seksiä aikoihin alapään tunnottomuuden ja löysyyden vuoksi ja purkaa sitten täällä palstalla patoutumat, mutta niinhän minä en sano. Toivon vaan, että me kaikki saamme elää hyvän, pitkän, onnellisen, terveen ja tyydyttävän elämän.

Alapeukkuja satelee, aina kun löysyys mainitaan, alkaa alapeukku myrsky. Synnyttämättömät naiset, kiinnittäkää huomiota tähän, vaikuttaa hätäiseltä, katkeralta peittelyltä minusta. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, en osaa sanoa alapään tilanteesta mielipidettä, kuin vain sektiosynnytyksen jälkeen. Tilanne alhaalla itsellä on tismalleen ennallaan, niin sieltähän ei tullut ketään ulos.

Onko sulla joku muu trauma, kun pitää väittää, että ihmiset jotka antavat alapeukkuja koska eivät pidä kirjoitustavasti, niin tottakai heillä on vikaa alapäässä? Valitettavasti sinulla on vikaa yläpäässä. Pidätkö itseäsi jotenkin parempana kun et ole synnyttänyt kuten useimmat muut. Yrität tehdä itsestäsi jotenkin erityisen. Valitan, olet ihan samanlainen kuin muutkin.

Ketä kiinnostaa sun värkkis koko? Etkö itse saa tarpeeksi seksiä?

No en tosiaan saa tarpeeksi! Seksi on niin mahtavaa, että voisin viettää päivät pitkät miehen kanssa makuuhuoneen puolella, mutta pakko se on välillä velvollisuuksiaankin hoitaa, jotta homma toimii. Mutta oikeassa olet sitä kyllä voisi saada aina enemmän.

Lasun sais tehdä tästä parista, lapset on vaan velvollisuuksia.

Seksiriippuvuus on ihan oikea tauti, hanki apua.

Ottamatta kantaa tähän kommentoidaan, joka ilmeisesti on osannut suunnitella ja toteuttaa näköistänsä elämää ja nauttii seksistä. Naiseen, joka myöntää nauttivansa todella paljon seksistä. Herättääkö sellainen nainen sinussa mielleyhtymän naisesta, joka ei osaa huolehtia lapsistaan? Ja asiasta toiseen, onko seksiriippuvuus syy lasulle? Mielenkiinnosta kyselen? Ystävälläni on ahmimishäiriö ja hän käy terapiassa syystä, hän on siis asiaan riippuvainen. Ammattilaiset eivät ole hänestä tehneet lasia, eli mikä riippuvuus on tarpeeksi vakava kadun tekemiseen? Mielenkiinnosta kyselen ihmisten mielipiteitä?

Olen eri, mutta kyseessä oli "alatiesynnyttäjillä löysä pillu" -huutelija, "minulla ei koska valitsin sektion." Myöhemmin toki kertoi, että sektion taustalla saattoi olla muitakin syitä. Oli tuo kommentoimasi kommentti minustakin asiaton, mutta eipä ollut alkuperäiselläkään kovin älykkäitä kommentteja.

Sektio. Alateitse ei oo pakko synnyttää.

Mulla kaksi sektiota takana ja hyvin menny eikä oo tarvinnut kipua tuntea. Paraneminenki oli nopeampaa ku odotin.

Vierailija kirjoitti:

Sektio. Alateitse ei oo pakko synnyttää.

Mulla kaksi sektiota takana ja hyvin menny eikä oo tarvinnut kipua tuntea. Paraneminenki oli nopeampaa ku odotin.

Sama juttu, ehdottomasti. Pidin pintani ja vaadin sektion vaikka vaikeaa oli. Kun kuuntelen ihmisten tarinoita alatiesynnytyksestä ja kuuntelen minkälaisia elinikäisiä vaivoja osa on siitä saanut olen niin tyytyväinen itseeni, että taistelin oikeuksieni puolesta.

Mä oon aina aatellu, että koska maailma on täynnä naisia jotka on omasta vapaasta tahdostaan hankkineet useita lapsia, niin sen lasten saamisen täytyy olla sen arvoista, että ne viitsii ryhtyä siihen monta kertaa.

En myöskääm ole koskaan kuullut kenenkään naisen sanoneen että lapsiluku on täynnä siksi, että eivät halua enää synnyttää. Kyllä siinä on yleensä muita(kin) syitä taustalla. :)

Oma tuleva synnytys pelottaa, mutta halu lisääntyä on suurempi. Suosittelen oikeasti että etsit iloisempia synnytystarinoita ja suljet korvasi noilta kauhukertomuksilta.

Jos nauttii yhdynnästä suuresti eikä halua riskeerata nautintoa, niin sektio on ainoa järkevä valinta. Riski alapään vammautumiseen on huomattava alatiesynnytyksessä VERRATTUNA sektioon. Ei siis verrata keskenään hyvää ja huonoa alatiesynnytystä vaan huonoa alatiesynnytystä ja hyvää sektiota. Eikä huonommin menneessä sektiossakaan alapäätä tuhota. Ja kun sitä nyt vaan ei voi tietää, että osuuko omalle kohdalle seksuaalisen nautinnon menetys vai ei, mutta jos riskiä ei halua ottaa ja ottaa mieluummin sektion riskit, niin mikä on ongelma?!

Ekaa kertaa itsekin kommentoin, ettei lapsia ole pakko tehdä. Vaikea raskauskin voi pilata kudoksesi, raskaaksi hankkiutumisessa on aina riski, että lapsi syntyy vaikka keskosena. Ja lapsen myötä yhdynnät vähentyvät joka tapauksessa jos siis aiot itse hoitaa lapsesi. Siinä yksi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ekaa kertaa itsekin kommentoin, ettei lapsia ole pakko tehdä. Vaikea raskauskin voi pilata kudoksesi, raskaaksi hankkiutumisessa on aina riski, että lapsi syntyy vaikka keskosena. Ja lapsen myötä yhdynnät vähentyvät joka tapauksessa jos siis aiot itse hoitaa lapsesi. Siinä yksi ongelma.

Lapsen myötä yhdynnät vähenevät joka tapauksessa? Miten ihmeessä vähenisivät? Ja mitä lapsen itse hoitaminen yhdyntöjen määrään vaikuttaa?

Kun vauva nukkui niin harrastinme miehen kanssa seksiä lähes joka yö. Se ei vaikuttanut lapsen hyvinvointiin emmekä vaarantaneet häntä mitenkään. Emme tietenkään kun hän nukkui!

Ennen näitä asioita ei sanottu suoraan eikä ollut somea. Mutta silti kaikki tietävät Sylvi Kekkosen tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen näitä asioita ei sanottu suoraan eikä ollut somea. Mutta silti kaikki tietävät Sylvi Kekkosen tarinan.

En valitettavasti tiedä, ehkä olen liian nuori, googlesta en löytänyt näin nopeasti ainakaan. Voisitko valistaa?

En ole itsekään kuullut moisesta, mutta tämän poimin Suomi24-keskustelusta:

"Aikoinaan tämä kerrottiin yleisenä tietona. Pienikokoinen Sylvi olisi revennyt niin pahasti kaksoispoikien synnytyksessä, että ei enää sen jälkeen halunnut seksi. Antoi Urkille luvan käyttää vieraita naisia. Sitä lupaa Urkki käytti hyväkseen viimosen päälle, kuten tiedetään."

No huhhuh... No seksielämä ei tainnut olla kummoista jos mitään ei enää tehnyt mieli, homoseksuaalisuus tulee itsellä ensin mieleen, mutta olen varmasti väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina aatellu, että koska maailma on täynnä naisia jotka on omasta vapaasta tahdostaan hankkineet useita lapsia, niin sen lasten saamisen täytyy olla sen arvoista, että ne viitsii ryhtyä siihen monta kertaa.

En myöskääm ole koskaan kuullut kenenkään naisen sanoneen että lapsiluku on täynnä siksi, että eivät halua enää synnyttää. Kyllä siinä on yleensä muita(kin) syitä taustalla. :)

Oma tuleva synnytys pelottaa, mutta halu lisääntyä on suurempi. Suosittelen oikeasti että etsit iloisempia synnytystarinoita ja suljet korvasi noilta kauhukertomuksilta.

Minä tunnen parikin naista joiden lapsiluku on jäänyt yhteen nimenomaan synnytyksen takia. Ovat niin itse kertoneet.