En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen seksielämäni on parantunut huikeasti. En olisi koskaan tätä uskonut mutta näin on. En osaa selittää miksi.

Et varmasti osaakaan selittää, koska näin ei oikestaan ole käynyt. Voi olla, että jos ihminen on ennen synnytystä ollut oikein estynyt puolisonsa seurassa ja esimerkiksi hävennyt vartaloaan, niin synnytyksessä, missä et päätä mistään itse ja sinua on käsitelty kuin lihanpalaa ja olet ulostanut ja revennyt miehesi edessä, vapaudut jotenkin estoistasi, kun kaikki on jo nähty ja koettu. Tällöinhän seksi voi tuntua helpommalle? Oma seksielämäni on niin hyvää, mahtavaa ja tyydyttävää, etten MISSÄÄN NIMESSÄ ota sitä riskiä, että sen menettäisin. Ihmettelen, että niin moni nainen on valmis riskin ottamaan. Esitin pelkoa, mikä oli alentavaa, kun kyseessä ei ollut pelko vaan järkivalinta ja lopulta sain sektion. Oli elämäni paras päätös, vaikkakin jouduin sen nöyryyttävällä tavalla hankkimaan itselleni.

Niin, naisen on nöyryyttävällä tavalla rukoiltava ja esitettävä pelkoa, että saa hoitoa nykypäivänä perusterveydenhuollossa. Näin on vaan asia. Ja sektio aikaahan ei anneta ,vaan sitten koko raskauden ajan elät veitsenterällä ja saat pelätä ja odottaa miten käy.

Hitsi te 90-luvun sukupolvi olette pilalle passattuja! Nyt pitäisi sitten jonkun sijaissynnyttäjän synnyttää teidän lapsennekin, kun ette itse uskalla.

Tähän kai ihmiskunnan historia sitten länsimaissa päättyy, kun ihmiset ei synnytyksen pelon vuoksi voi synnyttää lapsia. Kyynel. Asia, joka on ollut maailman luonnollisin iät ja ajat. Asia, josta kaikki akat on ennen teitäkin selvinneet ties missä oloissa: savusaunassa, kotikamarissa, pellon laidalla, puun oksalla, junanvaunussa, vankikopeissa... ilman kätilöitä tai lääkäriä. Jotkut jonkun poppaukon loitsittavina jossakin savimajassa.

Luette somesta ja muista kakkamedioista juttuja jostakin yksittäisestä henkilöstä, jonka anus repesi ja pidätyskyky hävisi ja kaikki maailman ongelmat tulivat juurikin synnytyksessä. Ja suu korvissa huudetaan narsistisena m u n ongelmistani, jotka alkoi lapsen synnyttyä ja pilas m u n ihanan laiffini. Missä lähdekriittisyys, jota teillekin on koulussa jo 20 vuotta opetettu?

Järki käteen nyt. Ei kaikille käy synnytyksessä huonosti. Jos kävisi, niin tuskinpa kukaan hankkisi useampaa, kuin sen yhden lapsen?

Honneli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen seksielämäni on parantunut huikeasti. En olisi koskaan tätä uskonut mutta näin on. En osaa selittää miksi.

Et varmasti osaakaan selittää, koska näin ei oikestaan ole käynyt. Voi olla, että jos ihminen on ennen synnytystä ollut oikein estynyt puolisonsa seurassa ja esimerkiksi hävennyt vartaloaan, niin synnytyksessä, missä et päätä mistään itse ja sinua on käsitelty kuin lihanpalaa ja olet ulostanut ja revennyt miehesi edessä, vapaudut jotenkin estoistasi, kun kaikki on jo nähty ja koettu. Tällöinhän seksi voi tuntua helpommalle? Oma seksielämäni on niin hyvää, mahtavaa ja tyydyttävää, etten MISSÄÄN NIMESSÄ ota sitä riskiä, että sen menettäisin. Ihmettelen, että niin moni nainen on valmis riskin ottamaan. Esitin pelkoa, mikä oli alentavaa, kun kyseessä ei ollut pelko vaan järkivalinta ja lopulta sain sektion. Oli elämäni paras päätös, vaikkakin jouduin sen nöyryyttävällä tavalla hankkimaan itselleni.

Kukahan tässä oikein on estynyt?

Vaikka synnytinkin alakautta, ei mieheni nähnyt mitään alaosaston tapahtumia. Ei ollut ulostetta eikä muuten tullut repeämiäkään. Minua ei käsitelty kuin lihapalaa eikä kukaan ollut ilkeä synnytyslaitoksella. En kokenut itseäni liukuhihnasynnyttäjäksi. Paranin hyvin, ei ongelmia. Seksielämä kahden lapsen jälkeenkin loistavaa. Mies tykkää ja minä myös, paikat herkistyivät synnytyksen jälkeen. Kavereillani, joilla tuli tikkejä, paikat kuulemma parantuivat ennalleen eikä valittamista heilläkään.

Älä lisää ihmisten pelkoja jutuillasi. Ja muuten, seksielämäsi voi mennä pilalle muistakin syistä.

Honneli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen seksielämäni on parantunut huikeasti. En olisi koskaan tätä uskonut mutta näin on. En osaa selittää miksi.

Et varmasti osaakaan selittää, koska näin ei oikestaan ole käynyt. Voi olla, että jos ihminen on ennen synnytystä ollut oikein estynyt puolisonsa seurassa ja esimerkiksi hävennyt vartaloaan, niin synnytyksessä, missä et päätä mistään itse ja sinua on käsitelty kuin lihanpalaa ja olet ulostanut ja revennyt miehesi edessä, vapaudut jotenkin estoistasi, kun kaikki on jo nähty ja koettu. Tällöinhän seksi voi tuntua helpommalle? Oma seksielämäni on niin hyvää, mahtavaa ja tyydyttävää, etten MISSÄÄN NIMESSÄ ota sitä riskiä, että sen menettäisin. Ihmettelen, että niin moni nainen on valmis riskin ottamaan. Esitin pelkoa, mikä oli alentavaa, kun kyseessä ei ollut pelko vaan järkivalinta ja lopulta sain sektion. Oli elämäni paras päätös, vaikkakin jouduin sen nöyryyttävällä tavalla hankkimaan itselleni.

Olen tästä niin samaa mieltä. Tosi moni on hukassa seksuaalisuutensa kanssa ja joillakin tuo revittely synnytyksessä ehkä siihen auttaa. Minusta nykypäivän ihmisen synnytyksessä ei ole mitään luonnollista. Luonnossa eläimet synnyttävät enimmäkseen vaivattomasti, ihmisen synnytyksistä vain osa sujuu vastaavalla tavalla. Kehitysmaissa naisten vammautumisprosentti (kuolleisuudesta puhumattajkaonkin aivan järkyttävä. Minusta alatiesynnytystä voi toisin sanoen aivan hyvin verrata sektioon. Riskinsä on molemmissa mutta alatiesynnytyksen riskejä vähätellään aivan avoimesti.

Minusta touhu kuulostaa aivan sairaalta, minun sukuelimeni eivät ole mikään paisti lihatiskillä. Lihankäsittelyltä tuo synnyttäminen minusta kuulostaa ja näyttää; ensisijainen tehtävä on repiä lapsi ulos hinnalla, jonka äiti sitten pahimmassa tapauksessa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina vain varmempi siitä etten aio lisääntyä. Se on yksinkertaisesti sairasta, että jälkeläinen ei mahdu ulos synnytyskanavasta repimättä sitä kappaleiksi (tai ilman leikkausta). Kuvottavaa.

Höpön löpöä. Miksiköhän fistaus on keksitty? Se paikka on joustava ja tehty synnytystä varten. Se venyy ja tarvittaessa parantuu nopeasti, koska on limakalvoa.

Voin sanoa luomusti synnyttäneenä, että odotin koko synnytyksen ajan pahempaa kipua kuin se sitten olikaan, joten epiduraalipuudutus jäi sitten ottamatta. Ei sitä voi verrata esim. korvakipuun tai murtumakipuun, jotka minusta kamalampia.

Vierailija kirjoitti:

Honneli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen seksielämäni on parantunut huikeasti. En olisi koskaan tätä uskonut mutta näin on. En osaa selittää miksi.

Et varmasti osaakaan selittää, koska näin ei oikestaan ole käynyt. Voi olla, että jos ihminen on ennen synnytystä ollut oikein estynyt puolisonsa seurassa ja esimerkiksi hävennyt vartaloaan, niin synnytyksessä, missä et päätä mistään itse ja sinua on käsitelty kuin lihanpalaa ja olet ulostanut ja revennyt miehesi edessä, vapaudut jotenkin estoistasi, kun kaikki on jo nähty ja koettu. Tällöinhän seksi voi tuntua helpommalle? Oma seksielämäni on niin hyvää, mahtavaa ja tyydyttävää, etten MISSÄÄN NIMESSÄ ota sitä riskiä, että sen menettäisin. Ihmettelen, että niin moni nainen on valmis riskin ottamaan. Esitin pelkoa, mikä oli alentavaa, kun kyseessä ei ollut pelko vaan järkivalinta ja lopulta sain sektion. Oli elämäni paras päätös, vaikkakin jouduin sen nöyryyttävällä tavalla hankkimaan itselleni.

Kukahan tässä oikein on estynyt?

Vaikka synnytinkin alakautta, ei mieheni nähnyt mitään alaosaston tapahtumia. Ei ollut ulostetta eikä muuten tullut repeämiäkään. Minua ei käsitelty kuin lihapalaa eikä kukaan ollut ilkeä synnytyslaitoksella. En kokenut itseäni liukuhihnasynnyttäjäksi. Paranin hyvin, ei ongelmia. Seksielämä kahden lapsen jälkeenkin loistavaa. Mies tykkää ja minä myös, paikat herkistyivät synnytyksen jälkeen. Kavereillani, joilla tuli tikkejä, paikat kuulemma parantuivat ennalleen eikä valittamista heilläkään.

Älä lisää ihmisten pelkoja jutuillasi. Ja muuten, seksielämäsi voi mennä pilalle muistakin syistä.

Se, että sinä paranit hyvin, ei poista sitä tosiasiaa, ettei kaikilla ole yhtä hyvä tuuri. Ymmärtänet, että se pari prosenttia ovat hekin IHMISIÄ? Eivät tilastomateriaalia. Jos 5 naista sadasta saa pysyviä vaurioita SUKUELIMIINSÄ, luku on minulle liian iso ottaakseni riskiä. Lentäisitkö itse tapaamaan lastasi lentokoneella, jos keskimäärin 5 lentoa sadasta tippuu maahan? Minä en pidä venäläisestä ruletista asiassa, joka on myös vältettävissä.

Mä mietin niin että kyllä ne lapsetkin 11v-> synnyttää ja selviää. Alkoi hävettää että 30vuotiaana pelkäsin. Joten en pelännyt enään. Nuorilla paikat venyy eri tavalla kuin vanhemmilla. Silti luomusti meni. Ei repeämiä ei mitään. Ja se hetki kun ajattelin luovuttaa olikin jo pää ulkona. Luulin että se oli vasta alkua kivulle mutta olikin jo loppu. Kun vauva oli ulkona ei sattunut enään yhtään. Oli normi ja hyvä olo. Tietenkin sitten alapää on rutussa sen pari kk ja tuntuu inhottavalle. Mutta ei se imettämään ole tuskatonta. Rintatulehdukset, piimänokareet ja verilleen imutetut, haljenneet nännit. Silloin meinas lähteä taju. Vieläkin puuttuu pala nännistä : D mutta oma piltti on parasta mitä on. En vaihtaisi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Honneli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen seksielämäni on parantunut huikeasti. En olisi koskaan tätä uskonut mutta näin on. En osaa selittää miksi.

Et varmasti osaakaan selittää, koska näin ei oikestaan ole käynyt. Voi olla, että jos ihminen on ennen synnytystä ollut oikein estynyt puolisonsa seurassa ja esimerkiksi hävennyt vartaloaan, niin synnytyksessä, missä et päätä mistään itse ja sinua on käsitelty kuin lihanpalaa ja olet ulostanut ja revennyt miehesi edessä, vapaudut jotenkin estoistasi, kun kaikki on jo nähty ja koettu. Tällöinhän seksi voi tuntua helpommalle? Oma seksielämäni on niin hyvää, mahtavaa ja tyydyttävää, etten MISSÄÄN NIMESSÄ ota sitä riskiä, että sen menettäisin. Ihmettelen, että niin moni nainen on valmis riskin ottamaan. Esitin pelkoa, mikä oli alentavaa, kun kyseessä ei ollut pelko vaan järkivalinta ja lopulta sain sektion. Oli elämäni paras päätös, vaikkakin jouduin sen nöyryyttävällä tavalla hankkimaan itselleni.

Olen tästä niin samaa mieltä. Tosi moni on hukassa seksuaalisuutensa kanssa ja joillakin tuo revittely synnytyksessä ehkä siihen auttaa. Minusta nykypäivän ihmisen synnytyksessä ei ole mitään luonnollista. Luonnossa eläimet synnyttävät enimmäkseen vaivattomasti, ihmisen synnytyksistä vain osa sujuu vastaavalla tavalla. Kehitysmaissa naisten vammautumisprosentti (kuolleisuudesta puhumattajkaonkin aivan järkyttävä. Minusta alatiesynnytystä voi toisin sanoen aivan hyvin verrata sektioon. Riskinsä on molemmissa mutta alatiesynnytyksen riskejä vähätellään aivan avoimesti.

Minusta touhu kuulostaa aivan sairaalta, minun sukuelimeni eivät ole mikään paisti lihatiskillä. Lihankäsittelyltä tuo synnyttäminen minusta kuulostaa ja näyttää; ensisijainen tehtävä on repiä lapsi ulos hinnalla, jonka äiti sitten pahimmassa tapauksessa maksaa.

Öh - revittely? Lihankäsittely? Jos sua ahdistaa se synnytysasento, niin sen voi vapaasti valita. Nykyaikanahan voi esittää toiveita, saa synnyttää eri asennoissa, veteen tai vaikka kotona peiton alla, jos sopii. Mikäli nykypolven Instaväkeä ahdistaa se, että siellä jotkut ammattinsa puolesta alapäätä tiiraavat, niin jo on aikoihin eletty. Ne on niin monta p-llua nähneet, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Et varmaankaan ole ikinä käynyt papa-kokeessa tai gynelläkään? Miten sitten edes uskallat laittaa vauvan alkuun, jos olet noin estynyt seksuaalisuutesi kanssa? Teetkö senkin pimeässä silmät kiinni ja mies myös?

Vammautumisprosentit ei ole niin isoja länsimaissa kuin jossakin Afrikan viidakossa. Haloo, onhan hygieniallakin osansa niissä. Länsimaissahan se on paras selviytymis% koko maailmassa.

Jollet ole edes synnyttänyt, niin älä elä kuvitelmissa. Äläkä usko kaikkien tarinoita, ne on sotajuttuja, joista liioiteltu puolet. Synnäreillekin saa mennä vierailemaan, niin huomaat, millainen tehdas se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Honneli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen seksielämäni on parantunut huikeasti. En olisi koskaan tätä uskonut mutta näin on. En osaa selittää miksi.

Et varmasti osaakaan selittää, koska näin ei oikestaan ole käynyt. Voi olla, että jos ihminen on ennen synnytystä ollut oikein estynyt puolisonsa seurassa ja esimerkiksi hävennyt vartaloaan, niin synnytyksessä, missä et päätä mistään itse ja sinua on käsitelty kuin lihanpalaa ja olet ulostanut ja revennyt miehesi edessä, vapaudut jotenkin estoistasi, kun kaikki on jo nähty ja koettu. Tällöinhän seksi voi tuntua helpommalle? Oma seksielämäni on niin hyvää, mahtavaa ja tyydyttävää, etten MISSÄÄN NIMESSÄ ota sitä riskiä, että sen menettäisin. Ihmettelen, että niin moni nainen on valmis riskin ottamaan. Esitin pelkoa, mikä oli alentavaa, kun kyseessä ei ollut pelko vaan järkivalinta ja lopulta sain sektion. Oli elämäni paras päätös, vaikkakin jouduin sen nöyryyttävällä tavalla hankkimaan itselleni.

Olen tästä niin samaa mieltä. Tosi moni on hukassa seksuaalisuutensa kanssa ja joillakin tuo revittely synnytyksessä ehkä siihen auttaa. Minusta nykypäivän ihmisen synnytyksessä ei ole mitään luonnollista. Luonnossa eläimet synnyttävät enimmäkseen vaivattomasti, ihmisen synnytyksistä vain osa sujuu vastaavalla tavalla. Kehitysmaissa naisten vammautumisprosentti (kuolleisuudesta puhumattajkaonkin aivan järkyttävä. Minusta alatiesynnytystä voi toisin sanoen aivan hyvin verrata sektioon. Riskinsä on molemmissa mutta alatiesynnytyksen riskejä vähätellään aivan avoimesti.

Minusta touhu kuulostaa aivan sairaalta, minun sukuelimeni eivät ole mikään paisti lihatiskillä. Lihankäsittelyltä tuo synnyttäminen minusta kuulostaa ja näyttää; ensisijainen tehtävä on repiä lapsi ulos hinnalla, jonka äiti sitten pahimmassa tapauksessa maksaa.

Öh - revittely? Lihankäsittely? Jos sua ahdistaa se synnytysasento, niin sen voi vapaasti valita. Nykyaikanahan voi esittää toiveita, saa synnyttää eri asennoissa, veteen tai vaikka kotona peiton alla, jos sopii. Mikäli nykypolven Instaväkeä ahdistaa se, että siellä jotkut ammattinsa puolesta alapäätä tiiraavat, niin jo on aikoihin eletty. Ne on niin monta p-llua nähneet, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Et varmaankaan ole ikinä käynyt papa-kokeessa tai gynelläkään? Miten sitten edes uskallat laittaa vauvan alkuun, jos olet noin estynyt seksuaalisuutesi kanssa? Teetkö senkin pimeässä silmät kiinni ja mies myös?

Vammautumisprosentit ei ole niin isoja länsimaissa kuin jossakin Afrikan viidakossa. Haloo, onhan hygieniallakin osansa niissä. Länsimaissahan se on paras selviytymis% koko maailmassa.

Jollet ole edes synnyttänyt, niin älä elä kuvitelmissa. Äläkä usko kaikkien tarinoita, ne on sotajuttuja, joista liioiteltu puolet. Synnäreillekin saa mennä vierailemaan, niin huomaat, millainen tehdas se on.

Olen vieraillut ”synnärillä” ja tehtaalta minusta vaikuttaa laitos, jossa hikiset naiset huutavat kuuloetäisyydellä toisistaan puskiessaan lapsia ulos väkivaltaisesti. Ja kalpeat naiset raahustavat jäykin jaloin käytävillä tai istuskelevat renkaiden päällä. Minusta tuosta on inhimillisyys kaukana.

Suothan minulle mielipiteeni vaikka itse kokisitkin asian toisin?

Onko masennus tai paniikkihäiriö riittävä syy saada sektio?

Sattuuko synnytys enemmän, kuin raajan murtuminen? Kumpaq kipua kestäisit pitempään?

Naiset sanovat, että K A I K K I naiset kestävät miehiä enemmä kipua koska pystyvät synnyttämään. Tässä näemme, että se on kaukana todellisuudesta. Ehkä se on vain yli reagoitu asia..

Naiset sanovat, että K A I K K I naiset kestävät miehiä enemmä kipua koska pystyvät synnyttämään. Tässä näemme, että se on kaukana todellisuudesta. Ehkä se on vain yli reagoitu asia..

Huhhuh, toivottavasti sulla riittää pano- ja raksahommia! Ulosanti ei ainakaan ole sun juttusi.

Miksihän täällä jauhetaan sektiosta? Ei se ainakaan minulle olisi mikään vaihtoehto. Mä en synnyttäisi edes sektiolla, ihan yhtä kuvottava ajatus se on kuin tavallinen synnytys.

Kaverin sektiohaava tulehtui pahasti. En ymmärrä miten hän pystyi olemaan sen kanssa. Itse en olisi voinut siinä tilassa liikahtaakaan enkä koskea mätivään puoliavoimeen haavaan, saatika edes katsoa sellaista omassa mahassa. En kyllä pystyisi katsomaan edes ei-mätivää haavaa omassa mahassani. Taju lähtisi. Jos mun vatsa olisi avattu niin vauvaa en pystyisi hoitamaan. Kai meistä osa vaan on herkempiä näille ällöjutuille. Hyvä itse tiedostaa missä omat rajat menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkelikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ketju voi olla näin pitkä? Sektion saa pyytämällä. Tai siis vaatimalla. Ei tietenkään tuosta vaan, mutta täytyy heittäytyä oikeasti pelokkaaksi, niin varmasti saa. Synnytyspelko on ihan oikea diagnoosi sektiota varten. Ei kukaan voi ketään pakottaa synnyttämään alakautta. 

Sitten jos pelkää sektiotakin, niin kannattaa miettiä koko lapsentekoa. 

Nimenomaan sektion saa vaatimalla, ei pyytämällä. Tämä ketju on pitkä koska tähän tarvitaan mahdollisimman pian muutos ja sektion saa pyytämällä, ei vaatimalla.

Miksi sektio pitäisi saada ilman muita perusteita kuin että haluu? 

Meillä on taatusti leikattavia muutenkin yllin kyllin. Jos välttämättä haluat sektion ilman mitään lääketieteellisiä syitä, voit ostaa sen itse.

Montako synnytykseen kuollutta tiedät? Minä en tiedä ainuttakaan, mutta leikkauspöydälle tai leikkauksen komplikaatioihin kuolleita tiedän useampiakin, lähimpänä oma isäni.

Aika moni ostaisi sektion omilla rahoillaan ja hoidattaisi itsensä viihtyisässä yksityissairaalassa. Tämä ei kuitenkaan Suomen demokraattisessa neuvostotasavallassa ole mahdollista.

Yksityissairaalat lähtevät tarjoamaan heti sektiopalveluita, kunhan markkinaa on. Eli siitä vaan nostattamaan henkeä ja intoa. Julkispuolelta on huvisektiota turha ruveta ilmaiseksi itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Siis herranjumala naisen keho PALAUTUU. Synnytyskanava on tehty synnyttämistä varten. Ei se mihinkään suurimmalla osalla repeä vaan palautuu ihan perusjumpalla normaaliksi kimmoisaksi omaksi itsekseen.

Vähän nyt hei.

Kyllähän se monella repeää mutta niitähän sitä ommellaan kasaan.

Jos palautuu normaaliksi eli alkuperäiseen kokoon niin miksi gynekologeilla on eri kokoisia spekuloita synnyttäneille ja ei-synnyttäneille?

Mulla on takana kolme synnytystä ja lähdin hommaan samanlaisesta pelosta kuin sinä ap. Kuitenkin synnytyskipua oli musta helppo kestää, supistukset oli jotenkin sellasta "järkevää" ja hallittavaa kipua - ponnistuskipu vaikeammin siedettävää mutta kuitenkin nopeasti ohi. Synnyttäisin mielelläni vielä uudestaan mutten halua enempää lapsia :D. 

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin niin että kyllä ne lapsetkin 11v-> synnyttää ja selviää. Alkoi hävettää että 30vuotiaana pelkäsin. Joten en pelännyt enään. Nuorilla paikat venyy eri tavalla kuin vanhemmilla. Silti luomusti meni. Ei repeämiä ei mitään. Ja se hetki kun ajattelin luovuttaa olikin jo pää ulkona. Luulin että se oli vasta alkua kivulle mutta olikin jo loppu. Kun vauva oli ulkona ei sattunut enään yhtään. Oli normi ja hyvä olo. Tietenkin sitten alapää on rutussa sen pari kk ja tuntuu inhottavalle. Mutta ei se imettämään ole tuskatonta. Rintatulehdukset, piimänokareet ja verilleen imutetut, haljenneet nännit. Silloin meinas lähteä taju. Vieläkin puuttuu pala nännistä : D mutta oma piltti on parasta mitä on. En vaihtaisi mihinkään.

Ja minä edelleen vaihtaisin vaikka sitten lapseni siihen pidätyskykyyn ja kivuttomuuteen, ne menetin synnytyksessä ja edelleenkin kerron kuinka paskamaista on, kun tätä asiaa en voi missään ääneen sanoa leimaantumatta huonoksi ihmiseksi ja äidiksi ja ties miksi psykopaatiksi. Mutta totuus on, että jos voisin, menisin ajassa taaksepäin, koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina vain varmempi siitä etten aio lisääntyä. Se on yksinkertaisesti sairasta, että jälkeläinen ei mahdu ulos synnytyskanavasta repimättä sitä kappaleiksi (tai ilman leikkausta). Kuvottavaa.

Höpön löpöä. Miksiköhän fistaus on keksitty? Se paikka on joustava ja tehty synnytystä varten. Se venyy

Kaikki meistä eivät harrasta fistausta, anustappeja, synnytystä ja muita sadomasokismin muotoja.