Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan he ovat oikeassa. Synnytys ei ole mukavaa. Mutta jälkikäteen kaiken arvoista ja voimaannuttavaa, jos ja useimmiten kun siitä selviää.
Henkilökohtaisesti mulle oli paljon pahempia ne synnytyksen jälkeiset viikot. Kun maito nousi, imetys sattui, jälkivuoto, kohtutulehdus, hormoniherkkyys ja synnytyksen jälkeinen masennus.
Toki juu, synnytys sattuu. Mutta ei se NIIN kamalaa ole. Aika moni tekee useamman lapsen. Jos synnytys olisi jotain aivan järkyttävää, niin harvempi tekisi sitä uudemman kerran vapaaehtoisesti. Komplikaatiot ovat asia erikseen.
No kyllä synnyttäminen on aivan kamalaa. Se vain on se naisen osa olla rääkättävänä jos lapsia haluaa. Ei niitä muulla konstilla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa.. olen hoikka, pieni lantioinen 24v nainen ja ajattelin että synnytykseni on varmaan aivan kauheaa tuskaa. No ei ollut ollenkaan.. kipu oli kyllä kauheaa, mutta koko touhu oli 5 tunnissa ohi. Eikä se kipu NIIN kauheaa ollut mitä olisin kuvitellut etukäteen. Eli itse kuvittelin paljon pahempaa mitä totuus oli. Toinen lapsi on haaveissa lähivuosina. Ei jäänyt traumoja :)
Viidessä TUNNISSA ohi ikään kuin se olisi jokin helpotus!? Mä en kestä menkkakipuja viittä minuuttia.
Häh? Siis synnytys kesti n.5h ja suurin osa tuosta ajasta oli täysin kivutonta luppoaikaa tai välillä jopa nukuin.
No jaa... Olen tänä vuonna synnyttänyt esikoiseni eikä ollut ollenkaan niin paha mitä odotin... Kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kokemus. Oli ihan mahtavat kätilöt ja muutenkin kyseisessä sairaalassa huippuja ammattilaisia. Rehellisesti sanottuna olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta kahden yön jälkeen laittoivat jo pihalle sieltä.😂
Ihan hyvä kokemus jäi. Kyllä toiveena on synnyttää vielä toisenkin kerran, ehkä kolmannenkin kerran.
Minulla ei tullut mitään komplikaatioita eikä myöskään ollut mitään ongelmia imetyksen kanssa tms.. ei mitään ongelmaa missään vaiheessa. Ymmärrän toki, että olen erittäin onnekas eikä kaikilla mene näin hyvin asiat. Tiedän erään ihmisen kenellä meni synnytyksen takia kävelykyky joksikin aikaa... Nykyään kyllä joo kävelee ihan normaalisti taas. Jotain pysyvää kremppaa käsittääkseni kyllä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Epiduraalilla puudutettuna se sektiokin tehdään. Enpä oo kuullut että kukaan olis sanonut leikkaamisen sattuvan. Joten kyllä se on tehokas lääke
Mä vähän luulen, että leikkaukseen sitä annetaan aika paljon suurempi satsi 😂 se epiduraalimäärä mitä alatiesynnytyksessä annetaan niin on varmasti todella paljon pienempi määrä kuin sektiossa.
Kyllä, se on hirveää - ihan paljon kamalampaa kun olisin kuvitellut. Silti halusin toisen ja toisen sain. Sektiota pelkäsin myös hirvittävästi, ehkä vielä enemmän kuin alateitse synnyttämistä.
Omalla kohdalla se kipu oli tosiaan kamalaa pääasiassa siksi etten tajunnut MITÄÄN hengittämisestä - siihen ei meidän ”valmennuksessa” puututtu mitenkään. Taistelin jokaista supistusta vastaan ja joka supistuksella luulin että kuolen. No, toista odottaessani menin valmennukseen jossa opin tuon homman. Ei se toisellakaan kerralla herkkua ollut mutta voi pojat mikä ero ensimmäiseen synnytykseen. Pärjäsin tunteja pelkällä kävelyllä ja synnytyslaululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään haluaisi synnyttää. En ole vielä lasta hankkinut. Vasta sitten hankin yhden kun olen valmis kipuun ja kaikkeen muuhun.
Ihan kaikista toimenpiteistä löytyy kauhutarinoita kerrottavaksi. Ihan hammaslääkäristä ja kaikista mahdollisista leikkauksista. Siis ihan KAIKESTA löytyy kauhujuttuja. Synnytys ei todellakaan ole mikään poikkeama. Noin yleisesti ottaen synnytys on ainoa positiivinen"toimenpide" sairaalan seinien sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle synnytys oli jotenkin todella positiivinen tapahtuma. Vaikka se sattui aivan järkyttävästi niin se koko tilanne oli jotenkin todella positiivinen ja upea tapahtuma. Minulla on yksi lapsi ja hänen syntyminen ja koko synnytystapahtuma on elämäni uskomattomin ja hienoin asia. Sitä päivää en unohda, se oli aivan uskomatonta. Muistan sen hetken kun minä ja mieheni saatiin lapsi meidän syliin.. me katsottiin toisiamme ja itkettiin ilosta molemmat. Olemme edelleen yhdessä.
Minusta synnytys ei ollut järkyttävää tai kauheaa, vaikka se sattuikin ihan saatanasti. Se itse tapahtuma on kumminkin positiivinen, eli vauva syntyy, niin sen kivun kestää ja sitä sietää eri tavalla kuin olisi jossakin kidutuskammiossa kärsimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aion vaan mennä pää kohti tuntematonta 😅
Sitten joskus jos raskaaksi tulen niin jossain vaiheessa se synnytys sitte tulee ja that's it. En tee asiasta liian suurta asiaa, koska synnytystä ei yksinkertaisesti voi etukäteen suunnitella. Se vaan sitten tapahtuu. Näin toimin minä tulevaisuudessa jos paksuksi pamahdan. Olen sen 9kk raskaana ja sitten synnytän. Ja niin tapahtuu. Eiköhän siitä hengissä selvitä. Huomattavasti todennäköisempää, että kuolen lähes mihin tahansa muuhun asiaan kuin synnytykseeni. :D
Ei läheskään niin kamalaa ja kivuliasta kuin mihin olin varautunut.
Ei se nyt mikään huviretki ollut,mutt mulla oli välillä aivan h*lvetillisiä kuukautiskipuja, supistukset oli samaa tuntemusta.Nyt en vaan ollut pumpattu täyteen särkylääkkeitä.Ihan ok se lapsikin ulos tuli vaikka oli jotain 4.5kg .
Mulla edisti? hommaa , että synnystys alkoi lapsiveden menolla ja siitä sitten nousevalla käyrällä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivinen tapahtuma se on kunhan kaikki menee hyvin, eli äiti ja lapsi molemmat kunnossa. Ja näin onneksi hyvin hyvin usein meneekin! Tällainen ns. Normaali synnytys
Alatiesynnytys on naiselle erittäin turvallinen. Sen sijaan sektio ei ole naiselle turvallinen ja sektiota ei kannata ottaa "huvikseen" vaan ennemmin valitsee sen alatiesynnytyksen. Sektio vaan sillon kun alatiesynnytys ei mahdollinen!
Niin minäkin aikoinani pelkäsin että venytin lapsen tekemistä 30v:een.Sitten synnytin ilman mitään epiduraaleja 3 kertaa.Olihan se raskas kokemus mutta en vaihtaisi pois noita ihania lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytykset menee pääosin ihan mielettömän hyvin ja äidit palautuvat todella nopeasti. Moni pääsee sairaalasta kotiin 6-24h sisällä ja loput 24-48h sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kipu unohtui täysin kun sain vauvan rinnalle. Synnytyksessä on myös pikkaisen eri motivaatiotaso kestää kipua, saat kuitenkin sen 9 kk odottamasi oman lapsen palkinnoksi.
Niin, kivut unohtuu, jos saa elävän lapsen rinnalle. Motivaatiota riittää, jos tietää synnyttävänsä elävää lasta.
Minä olin synnytyspelkoinen ja pöljä annoin puhua itseni ympäri. Pari päivää ennen laskettua aikaa sikiö todettiin kuolleeksi. Ja eikun synnyttämään palkintoa. Avautumisvaihe meni epiduraalin turvin mutta tunnin ponnistaminen oli jotain hirveää, kun sen joutui tekemään ilman mitään kivunlievitystä. Kivut kestin, mutta mainostettu palkinto jäi saamatta. Mihin voin valittaa? Kivut kuulemma unohtuu heti kun vauvan saa rinnalle. Minä en saanut, niinpä vielä 23v kuluttua muistan kivut täysimäärisenä. Ja lääkärin mukaan minulle ei voinut jäädä tuosta traumaa, koska ei tullut repeämiäkään.
Seuraavat kolme syntyivät elävinä - sektiolla. Sain ne suuren tappelun tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
Olen 18v joten asia ei oo mulle ajankohtainen mutta tulin silti lukemaan ketjua.. :D
Miksi mulle tulee sellainen vaikutelma että monet leijuvat synnytyksellään tyyliin "mun reikä repeski metrin ja tuntu et rekka ajo päältä", ihanku oltais omilla huonoilla kokemuksilla vahvempia naisia kuin muut? Ja aivan raastavan hirveeltä se varmaan tuntuukin, mutta miksi siitä tuskasta pitää huudella muille? Omalla vauvalla voikin jo sitten niille tutuille vähän leijua ;)
Kaikki me tiedetään että synnytys sattuu, mutta se on niin niin olennainen ja normaali osa elämää.
mä kerroin tuosta että se tuntuu siltä kuin jalat repeytyis perseestä irti. Mutta ei se siis ole miksikään pelotteluksi tarkoitettu eikä itsekehuksi myöskään. Pointti oli siinä että se tuntuu friikiltä ja sattuu, mutta samaan aikaan sitä silti tajuaa että kestää sen. Se on aika mullistava kokemus. Omalla kohdallani synnytys kesti n. 5h, joka suurimmaksi osaksi oli kovan menkkakivun kaltaista kipua. Itse ponnistusvaihe, se kun paikat oikeasti venyy, kesti vain. 10 min.
Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.
Kyllähän se on kammottavaa x 1000, mutta kyllä yhden lapsen pystyy hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on kammottavaa x 1000, mutta kyllä yhden lapsen pystyy hankkimaan.
Pystyy, mutta eri asia haluaako.
No höpö höpö. Silloin on kamalinta kun ei saa puudutusta. Epiduraali paras kivun lievitys sekä nopeuttaa synnytystä tipan vuoksi.
Ilman kunnon puudutusta kipu vain pahenee ei kipu turru pois. Jos turtuisi niin miksi hammaslääkärissä tarvitsisi puudutusta?
On käsittämätöntä ettå synnytyksessä ei saa kunnon puudutusta. Sitten ihmetellään kun synnytykset vähenee. Niin ja eniten synnytystä pelkää uudelleensynnyttäjät ja syystä.
Mutta ap: kyllä siitä yleensä hengissä selviää. Tuskassa joutuu olemaan ja synnytyksen jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Kaikki sattuu. Kipu ei lopu siihen kun lapsi on syntynyt.