4 päivää juomatta alkoholia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Motivaatiota voi teeskennellä, alan ihmiset tietävät mennä sinne, kun olo heikkenee, siellä saa pameja ja vitamiineja, ja kas, viikol levon ja lääkityksen jälkeen jaksaa taas lähteä baanalle.

Kauanko siitä on, kun olit katkolla? Oletko ollut raittiina sen jälkeen?

Viime viikolla pääsin, repsahdin heti viiteen kaljaan mut sen jälkee ei oo enää menny. Eli vähä huonosti alko tää mut kai tä tästä...

Niinpä, katkot eivät auta raitistumiseen oikeastaan kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Motivaatiota voi teeskennellä, alan ihmiset tietävät mennä sinne, kun olo heikkenee, siellä saa pameja ja vitamiineja, ja kas, viikol levon ja lääkityksen jälkeen jaksaa taas lähteä baanalle.

Kauanko siitä on, kun olit katkolla? Oletko ollut raittiina sen jälkeen?

Viime viikolla pääsin, repsahdin heti viiteen kaljaan mut sen jälkee ei oo enää menny. Eli vähä huonosti alko tää mut kai tä tästä...

Niinpä, katkot eivät auta raitistumiseen oikeastaan kenellekään.

Piti sekin silti kokeilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Motivaatiota voi teeskennellä, alan ihmiset tietävät mennä sinne, kun olo heikkenee, siellä saa pameja ja vitamiineja, ja kas, viikol levon ja lääkityksen jälkeen jaksaa taas lähteä baanalle.

Kauanko siitä on, kun olit katkolla? Oletko ollut raittiina sen jälkeen?

Viime viikolla pääsin, repsahdin heti viiteen kaljaan mut sen jälkee ei oo enää menny. Eli vähä huonosti alko tää mut kai tä tästä...

Niinpä, katkot eivät auta raitistumiseen oikeastaan kenellekään.

Piti sekin silti kokeilla

Mitä meinaat seuraavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Motivaatiota voi teeskennellä, alan ihmiset tietävät mennä sinne, kun olo heikkenee, siellä saa pameja ja vitamiineja, ja kas, viikol levon ja lääkityksen jälkeen jaksaa taas lähteä baanalle.

Kauanko siitä on, kun olit katkolla? Oletko ollut raittiina sen jälkeen?

Viime viikolla pääsin, repsahdin heti viiteen kaljaan mut sen jälkee ei oo enää menny. Eli vähä huonosti alko tää mut kai tä tästä...

Niinpä, katkot eivät auta raitistumiseen oikeastaan kenellekään.

Piti sekin silti kokeilla

Mitä meinaat seuraavaksi?

Mä en yhtään tiedä, yksin yritän nyt sinnitellä. Mul kyl ehdotettii päihdekuntoutusta, mut mä en oo ainakaa viel ottanu tarjousta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla alkoholisti jos ei pysty juomaan väkeviä tai edes viinejä ollenkaan vaikka muuta ei olisi tarjolla? Vai onko kysymys tavasta jos hakee vaikka sixpäkkin tylsyyteen liian usein, mutta kokee sen ongelmaksi? Vai ovatko ne vain rappioalkoholisteja, jotka juovat just vaikka käsidesiä?

Et ole alkoholisti, jos et pysty juomaan väkeviä tai viinejä. Aidolle alkoholistille yleensä kaikki menee.

Olin käytännöllisesti katsoen pultsari. Siis noh. Viihdejuoja, niinhän ne kaikki itselleen vannottelee. Mitä nyt juo jokapäivä ja viikonloppusin sitten laatikollisen. Kadehdin samaan aikaan kaikkia niitä ystäviä, ketkä oli hikareita kouluaikoina. Kun katselee heidän Facebook-profiileja, on väriä ja elämää. Kyllä, voi näyttää vähän kliseiseltä, mutta minun valinnan tehneellä ei ollut facebook-profiilissa kovin kummosta sisältöä. Eikä vaimoa, ei lapsia, ei koiraa, ei taloa... no auto oli ja rähjäinen kerrostalokämppä. Olin siis kateellinen niille, keitä pidin "säälittävinä tapauksina" aikoinaan. Kato kyllä äijän täytyy bilettää. En vain ymmärtänyt kuinka sisältököyhää oma elämäni oli, kunnes kolahti. En voi jatkaa enää näin. En ole todellakaan kunnossa. Eikä tässä ole mitään tulevaisuutta. Se ongelma oikeasti on tuo pirun alkoholi. Olin siis kolmekymppinen ja ryyppäsin, juoksin bileissä kuin pahainen 18 vuotias amis...

21.7.2013 oli juhannukset ja kesän bileet vietetty, laitoin korkin kiinni. Muistan vieläkin, että kyseinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen. En siis juonut pisaraakaan tuon jälkeen, en edes yhtä saunaolutta. Tuo oli oikeastaan todella helppoa. En päättänyt mitään aikarajaa, kuin että useampi kuukausi saisi näin mennä. Kului kolme kk. Raitis. Kului kuusi kk, raitis. Sitten aloin nähdä jo näitä elämän muitakin puolia. Mahtavat yöunet. Seksidraivi. Ruoka maistuu. Naama muuttui nuorekkaaksi ja pirteäksi väsyneestä pöhöttyneestä harmaasta. Elämään tuli jotain värejäkin. Olin vuoden. Homma tietty tasaantuu normaaliksi arjeksi mutta samalla kaikki syyt juomiselle oli kadonnut. Vaikeinta prosessissa oli löytää muita ihmisten kohtaamispaikkoja kuin baarit. Meinaan ne vanhat kaverit sitten lähtee! Etkä sinäkään jaksa olla bilehileiden seurassa selvinpäin. Jatkoin kuitenkin juomatta, vaikka oli vähän yksinäisyyttä jo. Lähdin kuitenkin lenkille ja huomasin, että ihmiset oikeasti pysähtyy juttelemaan. Ihmiset siis näkee sinut myös lenkkeilevänä urheilijana, eikä vain baarissa virtahepona. Lähdin salille ja siellä oli se kohtauspaikka, missä ihmiset tekee muutakin kuin juo. Ajattelin, että kun tämä sujui, ei ole mitään syytä enää muuttaakaan asiaa. 5.4.2017 syntyi maailman kaunein :) pieni poika. Pidin poikaa sairaalassa sylissäni ja sillä hetkellä kun nyytti oli sylissä, ymmärsin, että tämä oli oikea valinta eikä se koskaan enää muutu. Nyt minulla on instagram-profiili täynnä värikkäitä kuvia ja elämää. Olen laihtunut 20 kiloa noilta ajoilta. Olen elämäni kunnossa.

Pointti, en koskaan laskenut etukäteen aikaa. "olen tuon ja tuon ajan juomatta". Tein päinvastoin. Hoksasin jälkikäteen että nyt jo 3 kk juomatta, 6 kk … katsotaan eteenpäin.

Olisin varmasti jo kuollut, jos en olisi muuttanu asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla alkoholisti jos ei pysty juomaan väkeviä tai edes viinejä ollenkaan vaikka muuta ei olisi tarjolla? Vai onko kysymys tavasta jos hakee vaikka sixpäkkin tylsyyteen liian usein, mutta kokee sen ongelmaksi? Vai ovatko ne vain rappioalkoholisteja, jotka juovat just vaikka käsidesiä?

Et ole alkoholisti, jos et pysty juomaan väkeviä tai viinejä. Aidolle alkoholistille yleensä kaikki menee.

Väärin, minä en juonut muuta kuin olutta. Muuta en saanut alas, okei, ehkä lonkeroa, jos oli pakko.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Itse asiassa tänään tuli tasan 6 kk täyteen ilman alkoholia. Olo on nöyrän kiitollinen, että onnistuin.

Mietin mitä sinulle tänään kuuluu, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Itse asiassa tänään tuli tasan 6 kk täyteen ilman alkoholia. Olo on nöyrän kiitollinen, että onnistuin.

Mietin mitä sinulle tänään kuuluu, ap?

Hienoa! Älä silti vielä ajattele, että onnistuit. 6kk on lyhyt aika vielä. Ajattele, että olet erittäin hyvällä tiellä, josta itse otat vastuun. Enää ei tarvitse aktiivisesti miettiä juomista, mutta kannattaa aina välillä pysähtyä miettimään, mitkä kaikki on juomatta parempaa!