4 päivää juomatta alkoholia

Käykääpä huvikseen vaikka kirjastossa. Aika menee hyvin eikä tartte olla kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Ohis puskee tähän nyt pyytämättä, pahoittelen, saa skipata, jos ei kiinnosta.

Minä meni vajaa 2v sitten hoitoon, sillä huomasin, etten pystynyt pitämään sitä korkkia kiinni yksin. Se hävetti aivan hirveesti tajuta, että olen niin luuseri, etten voi olla juomatta. Vasta näinä hetkinä tajusin, että olen alkoholisti, sitä ennen uskoin, että voin olla juomatta koska vain haluan... Ja kun menin hoitoon, ei sitä viinavitutusta tullut ollenkaan, muunlaista kyllä, oma menneisyys hävetti. Mutta, kyseessä on sairaus, ja kun sen oivalsi, tajusin, että vain minä olen vastuussa paranemisestani, ja sen halusin tehdä täysillä. Neljä viikkoa asiasta puhuttiin muiden kanssa, terapiaa saatiin lähes aamusta iltaan, solmuja ratkottiin jne.

Itse tulin juuri katkolta, viikon olin vuodeosastolla. Heti seuraavana päivänä ratkesin mut onneks meni vaa viis kaljaa. Jos taas skarppais vaik tekiski mieli juosta alkoo. Ois ehkä sittenki pitäny ottaa antabus vastaa.

Join alkoholia viimeksi 16.7.2018, yhden lasin punkkua ruuan kanssa. Ei tee tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Just noita oireita minullakin, hyvä että joku tajuaa. Olis niin helppoa mennä hakemaan tähän oloon "lääkettä" ja poistaa oireita. Ahdistus helpottuisi, mutta, mutta se nyt on vaan kestettävä. Kauheaa taistelua itsensä kanssa. ap

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin elokuussa. Yhtenä päivänä vain päätin että nyt saa jäädä sekin vähä mitä ennen käytin (ja se oli tosiaan vähän, saattoi mennä kuukausiakin että en ottanut yhtään alkoholia). Joten mikään ongelma juominen ei minulle ollut - lähinnä ajattelin että kun niin vähän juon, niin miksi pitää sitäkään.

Ei ole ollut kiusauksia; muutaman kerran ollut työporukassa ulkona ja tilasin alkoholittoman drinkin ja sainkin oikein kivan näköisen sellaisen. Pieni ikävä tuli kun kävimme syömässä tosi hyvän pihvin. Mutta ravintolasta löytyi alkoholitonta punaviiniä ja se oli yllättävän siedettävän makuista.

Vähästä on helppo lopettaa. Jos minä syön suklaata palan tai kaksi pari kertaa vuodessa, minulle on aivan se ja sama, vaikka suklaata ei maailmassa olisikaan. Toista se on lohtusyöjällä, joka saattaa syödä 200 grammaa joka päivä.

Että sikäli tarinasi tällaisessa addiktien ketjussa vaikuttaa lähinnä omahyväiseltä hölmöydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Itse tulin juuri katkolta, viikon olin vuodeosastolla. Heti seuraavana päivänä ratkesin mut onneks meni vaa viis kaljaa. Jos taas skarppais vaik tekiski mieli juosta alkoo. Ois ehkä sittenki pitäny ottaa antabus vastaa.

EI antabuksesta ole sulle apua, mutta sen sä varmaan jo tiesitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tulin juuri katkolta, viikon olin vuodeosastolla. Heti seuraavana päivänä ratkesin mut onneks meni vaa viis kaljaa. Jos taas skarppais vaik tekiski mieli juosta alkoo. Ois ehkä sittenki pitäny ottaa antabus vastaa.

EI antabuksesta ole sulle apua, mutta sen sä varmaan jo tiesitkin.

Ei varmasti olekaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Kävin AA-kerhossa muutaman kerran, luin Päihelinkin keskustelupalstaa. Mutta pääasiassa vain kestin yksin.

Paljonko olette juoneet noin yleensä, jos koette olevanne alkoholisteja? Tai siis ettekö vaan voi ottaa muutamaa juomaa ja sitten lopettaa? Tai olla juomatta ilman ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Kävin AA-kerhossa muutaman kerran, luin Päihelinkin keskustelupalstaa. Mutta pääasiassa vain kestin yksin.

Nämä ovat hyviä tapoja, ei tule paettua niitä oireita liikaa. Jos aina lähtee lenkille tms sijaistoimintoa, ei sitä asiaa tule käsiteltyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneppäs nyt nössö alkoon hakeen pari isoa viina lekaa.

Arvaa tekiskö mieli? :( ap

No tottakai tekee mieli! Mikä sua estää? Nyt vauhdilla nestettä hakemaan. Luuserit lopettaa kesken, muista se aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Motivaatiota voi teeskennellä, alan ihmiset tietävät mennä sinne, kun olo heikkenee, siellä saa pameja ja vitamiineja, ja kas, viikol levon ja lääkityksen jälkeen jaksaa taas lähteä baanalle.

Kauanko siitä on, kun olit katkolla? Oletko ollut raittiina sen jälkeen?

Voiko olla alkoholisti jos ei pysty juomaan väkeviä tai edes viinejä ollenkaan vaikka muuta ei olisi tarjolla? Vai onko kysymys tavasta jos hakee vaikka sixpäkkin tylsyyteen liian usein, mutta kokee sen ongelmaksi? Vai ovatko ne vain rappioalkoholisteja, jotka juovat just vaikka käsidesiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut puoli vuotta täysin raitis. Alku oli takkuista, nyt alkaa mennä hyvin. Ulkoisesta olemuksesta huomaa, turvotus poistui, mutta se kesti. Psyyke oli alussa kovalla koetuksella, mutta nyt olen voiton puolella vihdoin ja elämä on ihanaa. Alkoholi oli elämäni pääpiru, mutten tajunnut sitä silloin. Ihan helpolla se ei minusta irrottanut kynsiään.

Miten päsit eroon? Miten kestit ne alkuvaiheet kun hankalaa? Kerro mahdollisimman tarkkaan ja auta muakin? Pliis? Lapsia ei ole, asun yksin mutta tuntuu ettei ole kohta enää syytä elää, jos en tästä eroon pääse. 

Aloin saada hirveitä masennuspuuskia juomisen jälkeen, päivän pari ja aina pahempia. Pelkotiloja ym. Aloin tajuta, että ne tulevat edelleen pahenemaan, jos jatkan juomista. Tajusin olevani kuilun partaalla, hyvin kriittisessä pisteessä elämässäni. Aloin haaveilla raittiudesta, ajatuksesta, että olisin aina ajokunnossa, ei koskaan tarvitsisi tuntea häpeää ja ahdistusta juomisen takia, ei kamalaa ahdistusta. Halusin kokonaan eroon, en mitään vähentämisiä. Tajusin, että alkoholi on elämäni synkin salaisuus.

Alku oli hankalaa, oli hikoilua, ärtymystä, turtumusta, kyynisyyttä, ahdistusta, pahantuulusuutta ymym

Sitten alkoi helpottaa. Vierotusoireita, tajusin ja kauhistuin yhä enemmän tilaani.

Nyt olen kiitollinen, että selvisin.

Tsemppiä!!!!

Mitä teit kun noita oireita tuli ja halusit eroon. Kestitkö yksin jotenkin? Haitko jotain korvaavaa toimintaa vai menitkö ammattiavun piiriin? Mä uskon olevani siinä tilanteessa etten juo vielä niin paljoa, että mihinkään katkolle tarttis mennä, koska käun töissä mutta olen aina väsynyt enkä keksi mitään tekemistä vapaa-ajalla. Olo on niin paha, että on helppo hakea aina muutama juoma nukahtaakseen ja välttyäkseen kohtaamasta tyhjää arkea. Mikä avuksi?

Jos joskus haet apua, niin älä suostu menemään katkolle, sinne menet alkoholistina ja palaat sekakäyttäjänä, ja edessäsi on pahempi suo!

Mä olin katkolla vuodeosastolla joka oli täynnä mummoja. Käsidesitkin oli huoneissa, eli sinne otetaa vaa oikeesti motivoituneit ihmisii. Päivystyksen kautta pääsin.

Motivaatiota voi teeskennellä, alan ihmiset tietävät mennä sinne, kun olo heikkenee, siellä saa pameja ja vitamiineja, ja kas, viikol levon ja lääkityksen jälkeen jaksaa taas lähteä baanalle.

Kauanko siitä on, kun olit katkolla? Oletko ollut raittiina sen jälkeen?

Viime viikolla pääsin, repsahdin heti viiteen kaljaan mut sen jälkee ei oo enää menny. Eli vähä huonosti alko tää mut kai tä tästä...

Tai no en heti, päivä ehti olemaan välissä