”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaippansavaihdattajat kyllä unohtavat olla kiitollisia. Ihan vaan sillä, ettei totuus unohtuisi. Kannattaa olla kiitollinen, vaikkei se lapsuus olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!

Miksi pitäisi olla kiitollinen huonoille vanhemmille, jotka käytöksellään/puheillaan lähes pilaa lapsensa elämän? Vanhempien siinä täytyy kiitollisia olla, että heille on tämä lapsi suotu . Lapsi on viaton syntymäänsä. Eikä vanhemmilleen missään kiitollisuuden velassa siitä, että vanhemmat hänet normaalisti hoitaa. 

Huomaatko, että olet saanut viisautta, jota paitsi olisit voinut jäädä. Jos toinen on tyhmä ja ehkä sairas, hänelle voi antaa anteeksi ja katkeruus muuttuu energiaksi.

Viisaus tuskin on niiden hullujen vanhempien ansiota.

Aivan. Itse löysin viisautta vanhempien vaikutusvallan ulkopuolelta, kiitos median. Muuten minusta olisi voinut tulla vanhempieni jatke, ahne, muita halveksiva ja haukkuva, tyhmä, töykeä, kateellinen, valehteleva väkivaltainen hirviö.

Mun vanhemmat just samanlaisia ja isä sadistinen väkivaltanarsisti, hakkas lapset ilman syytäkin kun vaan häntä suututti. Stressinpurkukeino oli pienen lapsen mätkiminen.

Inhoan ja halveksin vanhrmpiani. Mutta pahinta on se että se ei haittaa heitä, sillä he ITSE keskenään ovat päättäneet että he olivat loistovanhemmat ja mahtavat kasvattajat. Ja ny vasn lapset on kiittämättömiä.

Kerran tässä taannoin isä mestti että ei pieksänyt meitä ollenkaan tarpeeksi, koska me kolme lasta tultiin niin kiittämättömiksi. Olis kuulemma pitänyt paljon kovemmin ja enemmän kurittaa niin sit ois tullu nöyrät ja kiitolliset lapset. Sillälailla.

Se vielä unohtu että luunmurtumia, ruhjeita ja isoja kaljuja länttejä päänahkaan tuli tästä käsittelystä joka ei ollut isän mielestä siis tarpeeksi kovaa ollenkaan, vaan vielä kovemmin olis pitänyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaippansavaihdattajat kyllä unohtavat olla kiitollisia. Ihan vaan sillä, ettei totuus unohtuisi. Kannattaa olla kiitollinen, vaikkei se lapsuus olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!

Miksi pitäisi olla kiitollinen huonoille vanhemmille, jotka käytöksellään/puheillaan lähes pilaa lapsensa elämän? Vanhempien siinä täytyy kiitollisia olla, että heille on tämä lapsi suotu . Lapsi on viaton syntymäänsä. Eikä vanhemmilleen missään kiitollisuuden velassa siitä, että vanhemmat hänet normaalisti hoitaa. 

Huomaatko, että olet saanut viisautta, jota paitsi olisit voinut jäädä. Jos toinen on tyhmä ja ehkä sairas, hänelle voi antaa anteeksi ja katkeruus muuttuu energiaksi.

Viisaus tuskin on niiden hullujen vanhempien ansiota.

Aivan. Itse löysin viisautta vanhempien vaikutusvallan ulkopuolelta, kiitos median. Muuten minusta olisi voinut tulla vanhempieni jatke, ahne, muita halveksiva ja haukkuva, tyhmä, töykeä, kateellinen, valehteleva väkivaltainen hirviö.

Mun vanhemmat just samanlaisia ja isä sadistinen väkivaltanarsisti, hakkas lapset ilman syytäkin kun vaan häntä suututti. Stressinpurkukeino oli pienen lapsen mätkiminen.

Inhoan ja halveksin vanhrmpiani. Mutta pahinta on se että se ei haittaa heitä, sillä he ITSE keskenään ovat päättäneet että he olivat loistovanhemmat ja mahtavat kasvattajat. Ja ny vasn lapset on kiittämättömiä.

Kerran tässä taannoin isä mestti että ei pieksänyt meitä ollenkaan tarpeeksi, koska me kolme lasta tultiin niin kiittämättömiksi. Olis kuulemma pitänyt paljon kovemmin ja enemmän kurittaa niin sit ois tullu nöyrät ja kiitolliset lapset. Sillälailla.

Se vielä unohtu että luunmurtumia, ruhjeita ja isoja kaljuja länttejä päänahkaan tuli tästä käsittelystä joka ei ollut isän mielestä siis tarpeeksi kovaa ollenkaan, vaan vielä kovemmin olis pitänyt!

Ilkeän ja täysin sekopäisen ihmisen puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaippansavaihdattajat kyllä unohtavat olla kiitollisia. Ihan vaan sillä, ettei totuus unohtuisi. Kannattaa olla kiitollinen, vaikkei se lapsuus olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!

Miksi pitäisi olla kiitollinen huonoille vanhemmille, jotka käytöksellään/puheillaan lähes pilaa lapsensa elämän? Vanhempien siinä täytyy kiitollisia olla, että heille on tämä lapsi suotu . Lapsi on viaton syntymäänsä. Eikä vanhemmilleen missään kiitollisuuden velassa siitä, että vanhemmat hänet normaalisti hoitaa. 

Huomaatko, että olet saanut viisautta, jota paitsi olisit voinut jäädä. Jos toinen on tyhmä ja ehkä sairas, hänelle voi antaa anteeksi ja katkeruus muuttuu energiaksi.

Viisaus tuskin on niiden hullujen vanhempien ansiota.

Aivan. Itse löysin viisautta vanhempien vaikutusvallan ulkopuolelta, kiitos median. Muuten minusta olisi voinut tulla vanhempieni jatke, ahne, muita halveksiva ja haukkuva, tyhmä, töykeä, kateellinen, valehteleva väkivaltainen hirviö.

Mun vanhemmat just samanlaisia ja isä sadistinen väkivaltanarsisti, hakkas lapset ilman syytäkin kun vaan häntä suututti. Stressinpurkukeino oli pienen lapsen mätkiminen.

Inhoan ja halveksin vanhrmpiani. Mutta pahinta on se että se ei haittaa heitä, sillä he ITSE keskenään ovat päättäneet että he olivat loistovanhemmat ja mahtavat kasvattajat. Ja ny vasn lapset on kiittämättömiä.

Kerran tässä taannoin isä mestti että ei pieksänyt meitä ollenkaan tarpeeksi, koska me kolme lasta tultiin niin kiittämättömiksi. Olis kuulemma pitänyt paljon kovemmin ja enemmän kurittaa niin sit ois tullu nöyrät ja kiitolliset lapset. Sillälailla.

Se vielä unohtu että luunmurtumia, ruhjeita ja isoja kaljuja länttejä päänahkaan tuli tästä käsittelystä joka ei ollut isän mielestä siis tarpeeksi kovaa ollenkaan, vaan vielä kovemmin olis pitänyt!

Ilkeän ja täysin sekopäisen ihmisen puhetta.

Selvyydeksi: isää tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaippansavaihdattajat kyllä unohtavat olla kiitollisia. Ihan vaan sillä, ettei totuus unohtuisi. Kannattaa olla kiitollinen, vaikkei se lapsuus olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!

Miksi pitäisi olla kiitollinen huonoille vanhemmille, jotka käytöksellään/puheillaan lähes pilaa lapsensa elämän? Vanhempien siinä täytyy kiitollisia olla, että heille on tämä lapsi suotu . Lapsi on viaton syntymäänsä. Eikä vanhemmilleen missään kiitollisuuden velassa siitä, että vanhemmat hänet normaalisti hoitaa. 

Huomaatko, että olet saanut viisautta, jota paitsi olisit voinut jäädä. Jos toinen on tyhmä ja ehkä sairas, hänelle voi antaa anteeksi ja katkeruus muuttuu energiaksi.

Minusta kenenkään ei pitäisi joutua vähättelemään omia tunteitaan ja kokemuksiaan sen takia, että hyvän ihmisen rooliin mielletään se, että ymmärtää ja antaa anteeksi lähes mitä tahansa. Saa olla vapaasti vihainen, jos suututtaa. Kipeät kokemukset kun seuraavat aina elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaippansavaihdattajat kyllä unohtavat olla kiitollisia. Ihan vaan sillä, ettei totuus unohtuisi. Kannattaa olla kiitollinen, vaikkei se lapsuus olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!

Miksi pitäisi olla kiitollinen huonoille vanhemmille, jotka käytöksellään/puheillaan lähes pilaa lapsensa elämän? Vanhempien siinä täytyy kiitollisia olla, että heille on tämä lapsi suotu . Lapsi on viaton syntymäänsä. Eikä vanhemmilleen missään kiitollisuuden velassa siitä, että vanhemmat hänet normaalisti hoitaa. 

Huomaatko, että olet saanut viisautta, jota paitsi olisit voinut jäädä. Jos toinen on tyhmä ja ehkä sairas, hänelle voi antaa anteeksi ja katkeruus muuttuu energiaksi.

Minusta kenenkään ei pitäisi joutua vähättelemään omia tunteitaan ja kokemuksiaan sen takia, että hyvän ihmisen rooliin mielletään se, että ymmärtää ja antaa anteeksi lähes mitä tahansa. Saa olla vapaasti vihainen, jos suututtaa. Kipeät kokemukset kun seuraavat aina elämässä mukana.

Se on kaikkein sairainta että läheiselle vaaditaan antamaan anteeksi kaikki. Tapon yritys, raju väkivalta, insesti, vuosikymmenten nöyryyttäminen.

Ulkopuoliselle/vieraalle tekijälle saa rauhassa olla vihainen ja anteeksiantamaton. Mutta omille vanhemmille pitäis antaa anteeksi vaikka paskapäät ei ole edes anteeksi pyytäneet eikä pyydä!!

Vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaippansavaihdattajat kyllä unohtavat olla kiitollisia. Ihan vaan sillä, ettei totuus unohtuisi. Kannattaa olla kiitollinen, vaikkei se lapsuus olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!

Miksi pitäisi olla kiitollinen huonoille vanhemmille, jotka käytöksellään/puheillaan lähes pilaa lapsensa elämän? Vanhempien siinä täytyy kiitollisia olla, että heille on tämä lapsi suotu . Lapsi on viaton syntymäänsä. Eikä vanhemmilleen missään kiitollisuuden velassa siitä, että vanhemmat hänet normaalisti hoitaa. 

Huomaatko, että olet saanut viisautta, jota paitsi olisit voinut jäädä. Jos toinen on tyhmä ja ehkä sairas, hänelle voi antaa anteeksi ja katkeruus muuttuu energiaksi.

Minusta kenenkään ei pitäisi joutua vähättelemään omia tunteitaan ja kokemuksiaan sen takia, että hyvän ihmisen rooliin mielletään se, että ymmärtää ja antaa anteeksi lähes mitä tahansa. Saa olla vapaasti vihainen, jos suututtaa. Kipeät kokemukset kun seuraavat aina elämässä mukana.

Se on kaikkein sairainta että läheiselle vaaditaan antamaan anteeksi kaikki. Tapon yritys, raju väkivalta, insesti, vuosikymmenten nöyryyttäminen.

Ulkopuoliselle/vieraalle tekijälle saa rauhassa olla vihainen ja anteeksiantamaton. Mutta omille vanhemmille pitäis antaa anteeksi vaikka paskapäät ei ole edes anteeksi pyytäneet eikä pyydä!!

Vituttaa.

Näin se on. Ja kun tuollaiset kokemukset vaikuttavat ihmiseen hyvin monella eri tavalla, mm. muihinkin ihmissuhteisiin, jos perusturvallisuuden tunne sen takia puuttuu. Eri elämänvaiheissa muistot nousevat uudelleen esiin ja herättävät uusia ajatuksia.

Niin mun hakkaavat perseilijävanhemmat vaativat minulta anteeksipyyntöä. He kun noin mielensä pahoittivat siitä, kun kuulivat että käyn terapiassa välivaltalapsuuden takia. Heidän mielestääm mitään väkivaltalapsuutta ei ikinä ollut vaan olen hullu ja keksinyt kaiken itse. Oikein pronttasivat mulle etsimänsä artikkelin valenuistoista.

Jännää vaan että veli muistaa kaiken niinkuin minäkin ja on nähnyt kun mua on kuristettu, potkittu jne (ja vastaavasti minä näin mitä veljelle tehtiin).

Minun äitini on ihan samanlainen. Jaksaa aina muistuttaa, miten hän on kärsinyt ensin 9kk mahan kanssa ja olen potkinut hänen kylkiluitaan. Hän on joutunut imettämään tissit ruvella jne.

Isäpuoleni (joka on ollut elämässäni siitö saakka, kun olin 6v.) jaksaa aina muistuttaa, miten hän raatoi niska limassa, teki pitkää päivää ja ajoi rekkaa aamutunneille saakka vain minun takiani (ihan kuin ei olisi käynyt töissä ennenkuin tapasi äitini).

Nyt minä tienaan enemmän kuin vanhempani. Äitini on eläkkeellä ja isäpuoli on työtön. Isäpuoli jaksaa aina muistuttaa, että hän on ostanut sitä ja että minuun meni rahaa ja että minulla on nyt velvollisuus maksaa takaisin, kun heillä ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on samanlainen! Loukkaantuu kuin pieni lapsi jos hän ei ole tarpeineen ykkösenä. Mielestään olen hänelle velkaa kun maksoi lapsuuteni, verenimijä olen ja vienyt hänen kaikki rahansa.

Mun isä samanlainen. Kun olimme sisaren kanssa lapsia, isä kiukutteli meidän saamasta huomiosta ja vaati että äiti lopettaa lasten huomiomisen ja palvelee häntä, keisaria!

Äiti sit totteli. Isää hyysättiin ja passattiin ja perunatkin kuorittiin. Lapset jäi ilman hellyyttä ja hoivaa. Isä järkkäs mut jo vauvana joka viikonlopuksi sukulaisille hoitoon ettei joutunut jakamaan vaimoa huutavan paskakäärön kanssa. Huutava paskakääröon isän nimitys vauvoille, kutsui omia lapsiaankin siten.

Narsisti on. Ja se narsisti on aina perheen lapsi, ne lapset joutuu olemaan pikkuaikuisia ja vastasmaan kiukuttelevan narsistin tunteista.

Sama meillä, ja samanlainen narsisti isä, joka oli äärettömän mustasukkainen siitä jos äiti edes piti meitä sylissään. Me lapset oltiin kuulemma pelkkää SEKSIJÄTETTÄ, isän mielestä :((

Tätä termiä käyttää eräs olevinaan niin nokkela kolmekymppinen äiti. Postaa lapsista (isompi jo jotain 10v) kuvia someen, mun seksijätteet

Tämä on ehkä kauhein ketju ikinä.

Lapsena rikotuista ihmisistä ei yleensä enää ehjää saa.

Kunhan ette pliis enää jatka tätä kierrettä omiin lapsiinne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä kauhein ketju ikinä.

Lapsena rikotuista ihmisistä ei yleensä enää ehjää saa.

Kunhan ette pliis enää jatka tätä kierrettä omiin lapsiinne.

Aika moni tähän ketjuun osallistunut on varmaan käynyt erilaisissa terapioissa, osa ehkä hyvinkin pitkään. Silloin todennäköisyys toimia aivan samoin kuin omat vanhemmat on jo melko pieni.

Ainahan narsistiset vanhemmat vaativat, että lapset keskittäisivät kaiken huomionsa heihin. Normaalissa perheessä kuvio menee toisinpäin, vanhemmat huolehtivat lapsistaan eivätkä lapset vanhemmistaan. Narsistisessa perheessä tuo suhde on niin pahasti pielessä, ettei sitä yleensä saa korjattua. Lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin riuhtaista itsensä täysin irti koko sairaasta kuviosta ja elää ilman käytännössä orvon elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan narsistiset vanhemmat vaativat, että lapset keskittäisivät kaiken huomionsa heihin. Normaalissa perheessä kuvio menee toisinpäin, vanhemmat huolehtivat lapsistaan eivätkä lapset vanhemmistaan. Narsistisessa perheessä tuo suhde on niin pahasti pielessä, ettei sitä yleensä saa korjattua. Lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin riuhtaista itsensä täysin irti koko sairaasta kuviosta ja elää ilman käytännössä orvon elämää.

Olet oikeassa. Lisäkuormaa tuo se, että kun muutenkin olet orpo ja yksin ilman vanhempien tukea, apua ja välittämistä, niin muut sitten vielä syyllistää MINUA siitä että välit on poikki. Julma lapsi, olit varmaan hankala, loukkasit varmaan vanhempiasi... kaikki nää minun syyttelyt on tuttuja mullekin.

Eli tuplataakka: narsistivanhemmat tuomitsee, yhteisö tuomitsee, orpo olet lopun ikääsi ja yksin selvittävä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan, oma isäni on juurikin tuollainen potenssiin sata. Ihmisenä siis sellainen, että kaikki pitää saada kaverilta halvalla ellei jopa ilmaiseksi, käyttää siis "ystäviään" hyväksi suht törkeästi. Siivoukset, remontit, polttopuutalkoot, autonkorjaukset...

Sen jälkeen kun vanhempani erosivat, eikä äiti enää ollut pitämässä omakotitaloa siistinä, minua kiristettiin imuroimaan ja moppaamaan ja jynssäämään sekä koti että kesämökki. Ja perusteena toki se, että minun koulunkäyntini on aikanaan maksettu kalliissa erikoislukiossa (mihin oli pakko mennä vaikka minut hyväksyttiin muuallekin ja olisin ollut valmis myös vähemmän kalliiseen kouluun menemään) ja minulle on järjestetty ylioppilasjuhlat (nekin väkisin, vaikka tein selväksi etten mitään erityisiä juhlia kaipaa) ja koskaan ei kiitoksen sanaa minulta ole kuullut. Niitä kertoja ei varmaan lasketa, jolloin olen sanonut nöyrästi "kiitos" mutta isä on ollut niin kännissä, ettei muista.

Nyt viimeinen tikki oli, kun isäni jostain käsittämättömästä syystä meni ostamaan aivan hirvittävässä kunnossa olevan 60-luvun kerrostalokaksion (kaikki alkuperäistä muovimatoista tapetteihin ja keittiön kodinkoneisiin) ja loukkaantui sitten verisesti kun ei saanutkaan minua muuttamaan siihen ja maksamaan hänelle täyttä vuokraa ko. läävästä. Olisi pitänyt vaan tajuta olla kiitollinen ja riemulla pakata kamat nätistä, siististä, remontoidusta kaksiostani, mistä maksan 50e enemmän kuussa kuin tuosta kusiluukusta olisin maksanut.

En ole ollut isääni yhteydessä sen jälkeen.

Jatkanpa vielä vähän, kun kummasti tätä ketjua lukiessa palautuu kaikki se p*ska mieleen.

Äitini sai isosiskoni ollessaan teini-ikäinen. Siskoni on pääasiassa nyt jo edesmenneen isoäitimme kasvattama, koska äiti oli aina joko töissä tai juhlimassa. Jossain vaiheessa sitten erosi silloisesta alkoholistimiehestään ja löi hynttyyt yhteen isäni kanssa kun siskoni oli esiteini-iässä. Isän käytös siskoani kohtaan oli aina aivan hirveää kyttäsi mm. helkkarin tarkkaan ettei hän käytä liikaa vessapaperia tai puhu puhelimessa minuuttia pidempään. Hänen ollessaan yksin kotona puhelinhuoneen ovi teljettiin kiinni, isäni asensi siihen kunnon munalukon tätä tarkoitusta varten, ettei vaan sisko pääsisi tekemään salaa puhelinlaskua. Eräänä jouluna kuusen alla odotti valtava paketti, josta innoissaan ollut nuori löysikin ison pakkauksen vessapaperia. Että tuhlaisi sitten omiaan. Jostain kumman syystä ei hänelläkään nykyään ole kummempaa tarvetta pitää yhteyttä isään.

Minut hankittiin, koska isää kaiveli, ettei ainoa lapsi ollut oma, ja töissä äijät alkoivat vihjailla jotain tuhkamuna-juttuja. Sisko muutti pois kun olin vuoden ikäinen. Minun kanssani äiti kai yritti korjailla aikaisempia virheitään äitinä ja varhaislapsuuteni olikin ihan perusonnellista aikaa. Ennen pitkää kävi kuitenkin ilmi, että vanhemmillani ei ollut juuri muuta yhteistä kuin sukunimi ja perhe-elämästä tuli heidän v*ttuiluaan toisilleen, minä siinä välissä. Fyysistä väkivaltaa todistin vain muutaman kerran, mutta se jäätävä ilmapiiri ja mm. äidin humalaiset puheet siitä, miten oli yrittänyt myrkyttää isän mutta epäonnistunut...

Sisko muisti aina minun kanssani aikaa viettäessään varmistaa, että kai tajuan ettei tuollainen avioliitto ole normaali.

Olin aina ollut pyöreähkö lapsi, mutta esiteininä aloin lohtusyödä ja lihoin. Se oli isälle varmaan hirveä häpeän paikka, se oma lapsi jolla piti saada brassailla olikin lihava. Passiivinen hälläväliä-asenne muuttui avoimeksi vihamielisyydeksi. Samassa huoneessa ei voitu oleskella, koska ennen pitkää minulle ärähdettiin esim. siitä, että hengitän ärsyttävästi.

Vanhemmat erosivat, minä muutin pois katkeran äidin kanssa ja isä jäi kuuluttamaan jokaiselle joka viitsi kuunnella, miten häntä on kusetettu ja hänet on ryöstetty (kun avioerossa yllättäen pitikin laittaa omaisuus puoliksi). Minulle muisti aina v*ttuilla, että siellä me vaan elelemme herroiksi hänen rahoillaan. Kun mainitsin, että itse asiassa suurin osa siitäkin "potista" meni asunnon ja huonekalujen ostoon, oli se hevonp*skaa ja valehtelua. Kuvittelee kai, että äiti edelleen kierii niissä rahoissa kun erosta on jo 12 vuotta.

Tämän kaiken tuloksena siis minä, edelleen ylipainoinen (joskin nykyään n. 50 kiloa kevyempi), paniikkihäiriöstä, pakko-oireista ja kroonisesta unettomuudesta kärsivä epäonnistuja. 

Muistakaa vastuu omista ratkaisuista: ette ole vastuussa kamalista vanhemmista, mutta on oma ratkaisu pitää yhteyttä yhä aikuisenakin. Ei se eheytyminen koskaan edes ala, ellei pistä peliä poikki, ei jos koko ajan tulee lisää kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.

Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.

Tuttua on. Suutuspäissään isä huusi että "oon sinun paskavaippasi vaihtanut". Muutenkin arvosteli kauheasti ja kritisoi, kakalla käyminenkin oli sen mielestä tosi nolo juttu ja pitkään häpesin koko toimenpidettä vaikka kaikkihan sitä tekee. Oon kyllä saanut elinikäiset traumat eikä tilannetta helpottanut että koulussa kiusattiin samaan aikaan. Nykyään se asuu eri paikkakunnalla (vanhemmat erosi kun olin 16v) ja nähdään kerran 2-3 vuodessa, se myös soittelee 2-3 kertaa vuodessa, itse en soita ikinä, ei ole tarvetta. Nykyään välimme on ok, muttei ole mitään hinkua olla yhteydessä. Hänen äitinsä on samanlainen ja syyllisti mua miks en käy katsomassa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vastuu omista ratkaisuista: ette ole vastuussa kamalista vanhemmista, mutta on oma ratkaisu pitää yhteyttä yhä aikuisenakin. Ei se eheytyminen koskaan edes ala, ellei pistä peliä poikki, ei jos koko ajan tulee lisää kuormaa.

Käytännössä voi silti päästä helpommalla, jos vain pitää vanhempaa etäällä sen sijaan, että dramaattisesti pistäisi välit poikki. Siitäkin voi olla kovia seurauksia, jos vanhempi on hullu ja kostonhimoinen.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Kai sä tiedät, ettei sillä niiden velkakirjalla ole minkäänlaista lainvoimaa? Vanhemmilla on lain mukaan elatusvelvollisuus. Voit nauraa niille päin naamaa ja käskeä pyyhkiä perseensä sillä velkakirjalla. Jos ne sen oikeuteen vie niin niille nauretaan päin naamaa. Alaikäisen lapsen elättäminen kuuluu vanhemmille eikä niitä elatusrahoja voi periä lapselta takaisin. Ei vaikka se lapsi suututtaisi vanhempansa kuinka monta kertaa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vastuu omista ratkaisuista: ette ole vastuussa kamalista vanhemmista, mutta on oma ratkaisu pitää yhteyttä yhä aikuisenakin. Ei se eheytyminen koskaan edes ala, ellei pistä peliä poikki, ei jos koko ajan tulee lisää kuormaa.

Käytännössä voi silti päästä helpommalla, jos vain pitää vanhempaa etäällä sen sijaan, että dramaattisesti pistäisi välit poikki. Siitäkin voi olla kovia seurauksia, jos vanhempi on hullu ja kostonhimoinen.

Kyllä se hulluus on koettu ja nähty jo vuosikymmenten ajan kaikkine kostoineenkin, lopuksi todettu.  Kun narsistilta loppuu hävitettävä, on hyvästien aika suojellakseen omaa ja omien rakkaiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vastuu omista ratkaisuista: ette ole vastuussa kamalista vanhemmista, mutta on oma ratkaisu pitää yhteyttä yhä aikuisenakin. Ei se eheytyminen koskaan edes ala, ellei pistä peliä poikki, ei jos koko ajan tulee lisää kuormaa.

Tää on totta. Laitoin onnistuneesti välit poikki 12v sitten ja 10v oli ihanaa aikaa. 2v sitten tein sen virheen että päästin toisen vanhemman takaisin elämääni, sen harmittomamman joka ei ollut niin paha narsismissaan.

Error! Virhe! Elo muuttui helvetiksi taas kun tää kertoilee mun elämästä sille paskanarskulle, ja paskanarsku laittaa ”terveisiä” mulle tän toisen kautta. Taas alkoi ahdistus ja hullut häiriköi.

Mietin että miten sais välit poikki taas. Odotan jotain ilmiriitaa tms missä sen voisi tehdä.

Nää hullut ei 10vssä yhtään parantunut tai oppinut mitään. Sama meno jatkuu.