”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?

Olin jo päättäyt kerran, että en kirjoittele tänne mitään, mutta taas on pakko avautua.

Olin perheen nuorin lapsi ja äitin syytti minua aina ihan pienestä asti, että olen pilannut hänen terveytensä ja hän ei olisi enää lapsia halunnut, mutta isäni oli halunnut. (olinkin isäni kanssa hyvissä väleissä).

Muistan kuinka minua pelotti pienenä, kun olin vähänkin huonolla tuulella, niin hän sanoi, että piru istuu olkapäälläni.

Mikään ei hänelle riittänyt. Pojat olivat hänen oikeat lapsena.

Äiti eli 85 vuotiaaksi ja sairas oli viimeiset 5 vuotta.

Olen itse äiti ja isoäiti ja olen yrittänyt kaikin tavoin välttää oman äidin käytöksen ja kannustaa omia ja nyt lastenlapsia ja pyrkinyt olemaan normaali ihminen.

Kerran tyttäreni sanoi, että on kolme asiaa, joissa olen toiminut hänen mielestään väärin. Huoamautin hänelle, että eikö kolme ole aika vähän, kun asiat olivat sitä luokaa, että en anatnut mennä 13 vuotiaan yölefaan yms.

Meitä suuria ikäluokkia aina syytetään kaikesta, mutta antakaa armoa: olemme sodankäyneen sukupolven traumat joutuneet kantamaan ja meistä suuri osa on ollut suuren perheen ja köyhyyden kurimuksessa varttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän itse huolehtinut omista vanhemmistaan? Samainen sukupolvi laittoi omat vanhempansa hoitokotiin heti kun mahdollista, ja nyt vaativat lastensa hoitavan itseään.

Voit myös kertoa vanhan tarinen variksen pojista, joita isävaris kantoi suon yli lentäessään. Isävaris kysyi ensimmäiseltä, että kannatko sinä minua selässäsi sitten kun olen vanha. Varispoika vastasi että tietysti minä kannan. Isävaris tiputti poikasen suohon. Samoin kävi seuraavalle. Kolmas poikanen vastasi: ei, en kanna, sillä omia poikiani minä silloin kannan. Tämän poikasen isävaris kantoi suon ylitse.

Reilu isä. 

Olisi vaan kertonut että kuule, kanna sinä omia poikiasi vaan. Sen sijaan piti tappaa lapsi, kun ei heti ykkösellä tajunnut. Aika suomalaista, paitsi että täällä tapetaan vaan henkisesti. Henkinen kunniamurha. 

Varikset tai muutkaan eläimet eivät ole tuollaisia hirviöitä.

Ainoastaan ihminen voi olla tuollainen ja raukka paska vielä keksii sadun variksesta.

Noloa!

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen voi rajata napakasti, miten hänelle puhutaan tai miten kohdellaan. Rumaa puhetta ei ole pakko suostua kuuntelemaan, eikä huonoa käytöstä vastaanottamaan, ei edes omilta vanhemmilta. Jos olet jo itsenäistynyt, osaat niiltä kieltäytyä ja suojautua, mutta jos napanuora on vielä kiinni, irtautuminen on edessä päin. Sen jälkeen voitte kohdella toisianne tasavertaisina ihmisinä.

Jos ei ole resursseja auttaa omia vanhempia, voi ehdottaa heille avun pyytämistä muulta taholta.

Ei suhde persoonallisuushäiriöiseen vanhempaan ikinä voi olla tasavertainen, teki rajaamista miten paljon tahansa. Paras on vain ettei ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Ihan kuin mun tarina. Synnyin myös -70 luvun loppupuolella. Remmiä tuli, haukuttiin ja potkittiin, tukasta riepoteltiin pitkin seiniä. 

Velkakirja kuulemma myös löytyy, ja oon niin monta kertaa kuullut olevani pelkkä loinen ja tämän ja tämän verran rahaa on sinuunkin mennyt ihan hukkaan.

Pitikö sitten tehdä lapsi? Mielelläni minäkin olisin jäänyt syntymättä tuohon perheeseen.

Kuulostaa tutulta. Mun äiti vihasi mua ja esti mua saavuttamasta juuri mitään. Tuli selväksi, että armosta sain tulla ruokapöytään, vaikkei sen niin väliä ollut.

Vittuili ja käristi mua ja kyseli kun olin vielä pieni, että miten aion maksaa hänelle velkani. Meinasin tulla hulluksi kun en osannut keksiä, miten sen tekisin. En tiennyt ettei lapsen kuulu alkaa tuollaista miettiä. Ei ollut ketään jolle puhua. Yritin olla ärsyttämättä ja olin nöyrä.

Sittemmin sietokyky loppui ja katkaisin väliin häneen. Monien kärsimysten jälkeen.

Tuntuu pahalta, että 60-luvun jälkeen syntyneistä kukaan on ollut kaltoinkohdeltuna, koska e-pilleri oli kaikkien saatavilla, eikä ollut pakko tehdä lapsia, jos ei niitä halunnut hoitaa ja helliä.

Jaksamista kaikille kärsineille.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, että 60-luvun jälkeen syntyneistä kukaan on ollut kaltoinkohdeltuna, koska e-pilleri oli kaikkien saatavilla, eikä ollut pakko tehdä lapsia, jos ei niitä halunnut hoitaa ja helliä.

Jaksamista kaikille kärsineille.

Kiitos! Pakko se on vain todeta, että oma vanhempi on ollut idiootti, kun ei ole ehkäisyä käyttänyt. Kohtuutonta silloin mäkättää vanhemmaksi päätymisestä lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, että 60-luvun jälkeen syntyneistä kukaan on ollut kaltoinkohdeltuna, koska e-pilleri oli kaikkien saatavilla, eikä ollut pakko tehdä lapsia, jos ei niitä halunnut hoitaa ja helliä.

Jaksamista kaikille kärsineille.

Ei se e-pilkeri mitään merkannut pienissä maalaiskaupungeissa. Siellä oli sosiaalinen paine ja kulttuuri joka saneli, että lapseton pari on outo ja naisessa varmaan jotain vikaa. Kylillä kuiskuteltiin ja ällisteltiin lapsettomia nsisia.

Tän sosiaalisen pakon takia mun sadisti-paska-psykopaattivanhemmat teki 2 lasta. Jotta näyttäis normaalilta.

Totuus oli fyysistä lasten rääkkäämistä ja kiduttamista. Tuolloin ei ollut lasua, tai jos oli siitä viis veisattiin. Naapurit näki ja kuuli hakkaamista mutta kukaan ei tehnyt mitään kun ”perheen sisäinen asia”.

Mun vanhempien ei ikinä olis pitäny tehdä lapsia, mielipuolista vaan ei oo vanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko hän itse huolehtinut omista vanhemmistaan? Samainen sukupolvi laittoi omat vanhempansa hoitokotiin heti kun mahdollista, ja nyt vaativat lastensa hoitavan itseään.

Voit myös kertoa vanhan tarinen variksen pojista, joita isävaris kantoi suon yli lentäessään. Isävaris kysyi ensimmäiseltä, että kannatko sinä minua selässäsi sitten kun olen vanha. Varispoika vastasi että tietysti minä kannan. Isävaris tiputti poikasen suohon. Samoin kävi seuraavalle. Kolmas poikanen vastasi: ei, en kanna, sillä omia poikiani minä silloin kannan. Tämän poikasen isävaris kantoi suon ylitse.

En ymmärrä tuota varistarinaa. Pitäisikö vanhemmistaan huolehtivat lapset tappaa?

Älkää nyt sitten alkako näitä paskahousulapsenhakkaajia auttamaan ja hyysäämään kun tulevat kusivaippavanhuksiksi!! Yksin mätäneminen arvauskeskuksen vihannesosastolla on vähintä mitä ne ansaitsee.

Mulla on vanha isä. Hänellä on päästäisen kärsivällisyys. Jos hänen tarvitsemansa tai haluamansa asia ei hoidu saman päivän aikana, niin alkaa huokailu ja voivottelu miten asia jää hoitamatta. Sitten hän huokailee marttyyriäänellä, että no tule sitten kun sinulle sopii, mitä minä vanha mies. Todella raivostuttavaa.

Hän on vanha ja yritän purra hammasta.

Pieni lohtu on ajatuksesta, että näistä teoista aikuinen joutuisi nykyisin häkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän itse huolehtinut omista vanhemmistaan? Samainen sukupolvi laittoi omat vanhempansa hoitokotiin heti kun mahdollista, ja nyt vaativat lastensa hoitavan itseään.

Voit myös kertoa vanhan tarinen variksen pojista, joita isävaris kantoi suon yli lentäessään. Isävaris kysyi ensimmäiseltä, että kannatko sinä minua selässäsi sitten kun olen vanha. Varispoika vastasi että tietysti minä kannan. Isävaris tiputti poikasen suohon. Samoin kävi seuraavalle. Kolmas poikanen vastasi: ei, en kanna, sillä omia poikiani minä silloin kannan. Tämän poikasen isävaris kantoi suon ylitse.

En ymmärrä tuota varistarinaa. Pitäisikö vanhemmistaan huolehtivat lapset tappaa?

En tiedä tarinan synnyinajankohtaa, mutta luulen sen sijoittuvan aikaan, jolloin ihmisten oli tarkoitus lisääntyä elämän jatkumisen ja maatilan töiden takia (myös siinä tapauksessa, kun lapsi perii vanhemmiltaan tilan). Luultavasti varistarinalla oli taka-ajatuksena se, että jokaisen olisi lisäännyttävä ja jos ei lisäänny, on yhtä olemassa kuin suohon hukkunut variksenpoika :( Tämä on vain oma tulkintani asiasta, ja on täysin mahdollista, että olen hakoteillä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Ihan kuin mun tarina. Synnyin myös -70 luvun loppupuolella. Remmiä tuli, haukuttiin ja potkittiin, tukasta riepoteltiin pitkin seiniä. 

Velkakirja kuulemma myös löytyy, ja oon niin monta kertaa kuullut olevani pelkkä loinen ja tämän ja tämän verran rahaa on sinuunkin mennyt ihan hukkaan.

Pitikö sitten tehdä lapsi? Mielelläni minäkin olisin jäänyt syntymättä tuohon perheeseen.

Voi kauhea! Minulla menee kylmät väreet, kun luin. Olen syntynyt 1970 ja olen ajatellut, että minulla oli tiukka lapsuus. Vanhemmat ovat syntyneet 35 ja 38 ja varsinkin isä oli ankara. Sain ”Ei sinusta ole mihinkään” kasvatuksen. Luulen, ettävieläkin todistan,että minusta on johonkin -maisterin paperit löytyy. Kuitenkaan koskaan ei lyöty ja uskon, että äiti teki parhaansa meidän kanssa. Epäilin joskus, ettei minua ole hellitty, kun ei ole muistikuvia. Sitten kuin jostakin, että lapsi jota ei ole hellitty ei kykene hellyyteen. Se taito minulla onneksi on ja teenkin töitä lasten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo päättäyt kerran, että en kirjoittele tänne mitään, mutta taas on pakko avautua.

Olin perheen nuorin lapsi ja äitin syytti minua aina ihan pienestä asti, että olen pilannut hänen terveytensä ja hän ei olisi enää lapsia halunnut, mutta isäni oli halunnut. (olinkin isäni kanssa hyvissä väleissä).

Muistan kuinka minua pelotti pienenä, kun olin vähänkin huonolla tuulella, niin hän sanoi, että piru istuu olkapäälläni.

Mikään ei hänelle riittänyt. Pojat olivat hänen oikeat lapsena.

Äiti eli 85 vuotiaaksi ja sairas oli viimeiset 5 vuotta.

Olen itse äiti ja isoäiti ja olen yrittänyt kaikin tavoin välttää oman äidin käytöksen ja kannustaa omia ja nyt lastenlapsia ja pyrkinyt olemaan normaali ihminen.

Kerran tyttäreni sanoi, että on kolme asiaa, joissa olen toiminut hänen mielestään väärin. Huoamautin hänelle, että eikö kolme ole aika vähän, kun asiat olivat sitä luokaa, että en anatnut mennä 13 vuotiaan yölefaan yms.

Meitä suuria ikäluokkia aina syytetään kaikesta, mutta antakaa armoa: olemme sodankäyneen sukupolven traumat joutuneet kantamaan ja meistä suuri osa on ollut suuren perheen ja köyhyyden kurimuksessa varttuneet.

Suuressa ja köyhässä perheessä voi olla enemmän rakkautta kuin pienessä maallisten rikkausten keskellä. Anteeksi, mutta olen totaalisen kyllästynyt kuuntelemaan minkäänlaista lapsen kaltoinkohtelua vedoten kenenkään sotatraumoihin. Tai vedoten mihinkään. Kenelläkään ei ole etuoikeuksia sen suhteen ja kaikki ovat vastuussa vanhemmuudestaan.

Höh, harmittaa monen puolesta näitä lukiessa, että on noita vanhempia ihan joka junaan. Rehellisesti sanottuna, jaksamista teille vanhenevien vanhempien kanssa, jos ovat kovin hankalia ja tuollaisia, kuin ap:n ja ainakin ekojen sivujen (en ehtinyt vielä muita lukemaan) kohtalot. HMpf.

Omat vanhempani eivät ole tuollaisia, koskaan. Eivät ole tällaisia väitteitä sanoneet edes suuttuneina tai koskaan haukkuneet kiittämättömäksi tai vaatineet mitään passausta tai apua. Erittäin hyvissä väleissä ollaankin, ja remppa- ja muuta puutarha-apua tai mitä vain on kyllä annettu ja saatu vastavuoroisesti kumpaankin suuntaan. Olen tainnut olla onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.

Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.

En jaksanut lukea keskustelua, vastaan vain omalta osaltani kysymykseesi.

Minun vanhempani ovat sitä mieltä, että aina vanhemmat auttavat lapsiaan, ei päinvastoin. Ei ole tietenkään kiellettyä auttaa, jos paikalla sattuu olemaan ja on tilanne, jossa voi auttaa, mutta periaate on se, että he hankkivat tarvitsemansa avun ihan itse, mutta minä autan omia lapsiani.

Sanoisin tuollaiselle isälle, että jos oli sitä mieltä, että lapset ovat vain riesa, olisi jättänyt tekemättä. 

Isä sanoi monesti että me lapset ollaan kaikki perse edellä synnytty.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin tuollaiselle isälle, että jos oli sitä mieltä, että lapset ovat vain riesa, olisi jättänyt tekemättä. 

Niinpä. Meillä oli enemmän lapsia kuin saman alueen muissa perheissä. Äiti aina hoki että hyvähän se muilla on kun on vain muutama lapsi. Hartiat kyyryssä sitä kuuntelimme.

No aikuisena sitten tajusin ettå ei ollut meidän lasten vika. Ihan tarkoituksella itse tekivät niin monta.

ensin minun tekee mieli kysyä että onko isäsi vanhanaikasta tekoa ja minkälainen hänen lapsuus on ollut´ katsos siitä tassä on kyse että monet vanhemmat eivät oikein käsitä sitä että voi nuoremmillakin ihmisillä olla muutakin ajateltavaa kuin me ikä kalkkikset jos voin näin ilmasta , niimpä olen itsekkin aika moinen vanhus mutta siltä hyvältä puolelta, ettekö voi sitten sopia aijoista että milloin tulet ja  eikö sinulla ole sisaruksi tai veli-kultia ja hehän ovat maan mainiota seuraa ,no asiaa hm niin minun piti sitä vain sanoa että sopikaa tietyt peli-säännöt ja jos aina ei sovi niin eikö asiaa voi muuttaa vaikka toiseksi päiväksi , varmaan sinullakin on aika moinen pyöritys omankin elämän suhteen luin tuosta sinun kirjotuksesta että tarttis selvitelyjä siinä et miten on asian laita ,katsos meitä vanhempia on moneen junaan jos ymmärrät mistä puhun.