”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?
Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.
Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessaan lasten tulisi osallistua kodin töihin yhdessä vanhempien kanssa. Kotoa muuttaessaan, huolehtivat itse elämästään, eikä vaivata toisiamme kuin erityisissä hätätilanteissa.
Muuten olen kyllä näitä 'Sinä olet minun omaishoitaja' vanhempia. :-)
No mun narskuvanhemmat ilmoitti ykskantaan että lapset on heille elämänsä velkaa ja he päätti jo miten se kuitataan. Se käy niin, että kun he on vanhoja niin kummankin lapsen pitää jättää työnsä ja muuttaa heitä hoitamaan. He ei mene laitokseen toisten määrättäväksi vaan haluaa määrätä itse loppuun asti.
Mukava ajatus olla narsistin komenneltavana ja haukuttava viimeiset vuodet!
Kauheita vanhempia teillä :( Itselläni on ihanat vanhemmat. Enkä halua mitenkään kehuskella tai lyödä lyötyä, toivoisin vain että kaikilla voisi olla mukava lapsuus ja fiksut ja välittävät vanhemmat, tai ainakin yksi sellainen.
Toivottavasti teillä menee nykyään paljon paremmin ja olette selvinneet koettelemuksistanne!
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vanhempia teillä :( Itselläni on ihanat vanhemmat. Enkä halua mitenkään kehuskella tai lyödä lyötyä, toivoisin vain että kaikilla voisi olla mukava lapsuus ja fiksut ja välittävät vanhemmat, tai ainakin yksi sellainen.
Toivottavasti teillä menee nykyään paljon paremmin ja olette selvinneet koettelemuksistanne!
En itse koe selvinneeni. Yhä oireilen dissosiaatiolla hankalissa tilanteissa ja olen todella epävarma itsestäni. Työkykyni on heikko, koska kuormitun liian helposti. Koen ihmissuhteet niin vaikeina traumojeni takia, että olen alkanut erakoitua. Kiitos vanhemmat tästä kaikesta!
Kurjasta lapsuudesta ei tosiaan selviä koskaan täysin. Olen itse vimmaisella suorittamisella ja puskemisella edennyt ns korkealle (2 akateemista tutkintoa, olen tj keskisuuressa firmassa, hyvät tulot jne) mutta muuten olen täysin erakko, en luota oikeen keneenkään, en omaa yhstäviä enkä niitä osaa kaivata ( kun niitä ei saanut olla lapsenakaan).
Mutta, hyvin tässä sinällään ulkisesti pärjätään. Post-traumaattinen stressihäiriö nyt vasn aika ajoin pulpahtelee... kiitos lapsuuden kauhujen ja rajun väkivallan.,
Ketju kuivahti kasaan näköjään :(
Harmi, sillä mulla ei oo ketään jolle puhua asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessaan lasten tulisi osallistua kodin töihin yhdessä vanhempien kanssa. Kotoa muuttaessaan, huolehtivat itse elämästään, eikä vaivata toisiamme kuin erityisissä hätätilanteissa.
Muuten olen kyllä näitä 'Sinä olet minun omaishoitaja' vanhempia. :-)
Onneksi se ei ole sun päätettävissä ryhtyvätkö lapset omaishoitajiksi ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessaan lasten tulisi osallistua kodin töihin yhdessä vanhempien kanssa. Kotoa muuttaessaan, huolehtivat itse elämästään, eikä vaivata toisiamme kuin erityisissä hätätilanteissa.
Muuten olen kyllä näitä 'Sinä olet minun omaishoitaja' vanhempia. :-)
Onneksi se ei ole sun päätettävissä ryhtyvätkö lapset omaishoitajiksi ;)
Jos et huomannut, niin tuossa minun tekstin perässä oli kyllä hymiö, eli vitsinä sitä lapsilleni on kertonut. Ja minä en tule hoitoa tarvimaan, perinteinen syöpä tai sydäri hoitaa ongelman ennen kuin eläkkeelle ehdin...
Voi kauhea millaisia vanhempia Suomessa onkaan. Haluaisin antaa lohduttavan halauksen teille kaikille, jotka olette kasvaneet tunnekylmien, häiriintyneiden ja väkivaltaisten vanhempien armoilla. Ei minullakaan kovin täydellistä ollut, molemmilla vanhemmilla mielenterveys heikko. Silti minua on aina arvostettu ja rakastettu ja kannustettu. Luulen, että jokainen. Joka uskaltaa muistaa lapsuuden kauhut on vanhempiaan parempi vanhempi. Jos tuo nut vähän lohduttaisi.
Ei tunnu niin syrjityltä ja yksinäiseltä, kun lukee tämän ketjun.
Kotona asuessaan lasten tulisi osallistua kodin töihin yhdessä vanhempien kanssa. Kotoa muuttaessaan, huolehtivat itse elämästään, eikä vaivata toisiamme kuin erityisissä hätätilanteissa.
Muuten olen kyllä näitä 'Sinä olet minun omaishoitaja' vanhempia. :-)