Villakoirista ja trimmauksesta tietävät!

Miten pitkään olette odottaneet että olette saaneet omat toy- tai kääpiövillakoiranne?

Miten pitkään näissä roduissa yleensä joudutaan odottamaan? Onko pennun kyselijöitä jatkuvasti moninkertainen määrä syntyviin pentuihin nähden?

Lukeekohan tätä enää kukaan kun näyttää olevan niin paljon kysymyksiä mutta ei vastauksia.

No,,yritän kuitenkin 😊

Värien vaihtumisesta. Ruskeat vissiin usein harmaantuvat ja mustat harmaantuvat. Missä iässä tämä tapahtuu, ihan nuorenako jo? Vaihtavatko kaikki ruskeat ja mustat väriä vaiko vain harvat?

Vaihtuuko aprikoosi ja punainenkin joksikin muuksi iän myötä? Ja koskeeko tämä kaikkia, vaiko vain pientä osaa aprikooseista ja punaisista?

Kääpiö- ja toyvillakoirat saavat pieniä pentueita, usein vain 2-3 pentua ja kysyntä on kova, joten joutuu usein odottelemaan jonkun aikaa, puoli vuotta - vuosi.. Kannattaa kysellä suoraan kasvattajilta ja ilmoittaa itsensä "jonoon", kasvattaja toki itse valitsee, kenelle pennut haluaa sitten myydä. Nartut kysytympiä kuin urokset ja kevät- ja kesäpennut kysytympiä kuin talvipennut eli talvella syntynyt urospentu on helpoin saada. Toki hyvältä kasvattajalta ja terveistä vanhemmista kantsii vähän odottaakin. Pienet kokomuodot ja keskarikin ovat usein aika vilkkaita mutta toki yksilöeroja on paljon, aika sohvaperunoitakin kyllä löytyy. Ruskeita syntyy todella vähän ja ne menevät äkkiä. Mustia ja aprikooseja/punaisia eniten. Ruskea monesti harmaantuu tai hailakoituu, mustakin joskus tai sitten on alunperin harmaa (harmaa syntyy lähes mustana ja vaalenee parissa vuodessa). Monet vaaleat aprikoosit vaalenevat lisää, jotkut lähes valkeiksi. Punaiset harvemmin. On myös monivärisiä villakoiria eli mustavalkoinen harlekiini ja black ja tan sekä joitakin harvinaisempia värejä kuten soopeli ja tricolor. Nämä ovat vielä aika harvinaisia. Rekisteröidään kyllä virallisesti mutta näyttelyissä ei voi käyttää, katsotaan värivirheeksi FCIn sääntöjen mukaan. Joissain maissa voi näyttelyttää, esim. Venäjä, Saksa, Usa, Iso-Britannia...

Facen villakoirasivuilla voi käydä katsomassa ja paljon siellä käy rotua harkitsevatkin kyselemässä, aika leppoisa ja ystävällinen ilmapiiri, kunhan ei ala kyselemään rekisteröimättömiä tai mix-pentuja siellä... pentutehtaistahan nämä kysytyt villakoiramixit usein tulevat eikä kannata sitä toimintaa tukea. Vanhempia ei ole myöskään terveystarkistettu asiamukaisesti.

Suomen villakoirakerhon sivuilta löytyy paljon tietoa rodusta ja myös kasvattajalistat.

Paljon kiitoksia perusteellisesta vastauksesta!

Eroavatko aprikoosit luonteeltaan mustista villakoirista? Jostain olen lukenut että ne saattaisivat olla arempia tai jotenkin herkkähermoisempia kuin mustat... Pitääkö tämä paikkansa?

Villakoirien luonteesta sanoisin sen, että ne ovat todella älykkäitä ja oppivaisia, mutta useimmiten ns. yhden ihmisen koiria. Ja ne kiintyvät siihen, joka niille antaa ruokaa ja niitä eniten hoivaa. Meillä tämä ominaisuus on aiheuttanut vähän harmitusta, kun tytär haluaisi kovasti harrastaa villiksen kanssa, mutta se ei suostu tekemään mitään hänen kanssaan, jos minä olen paikalla. Esimerkiksi agilityyn olen vienyt tytön ja villiksen siten, etten itse voi edes mennä sisälle halliin katsomaan treenejä, koska koira ei tee mitään muuta kuin vinkuu minun perääni, jos olen paikalla. Jos en ole paikalla, koira ei siltikään kunnolla keskity suoritukseen, vaan vahtaa ovea ja odottaa, koska tulen siitä sisään.

Tämä ilmenee jopa siten, että kun olemme lenkillä, villiksen mielestä hihnan pitää olla minun kädessäni. Se selvästi ahdistuu, jos joku muu ottaa hihnan! Ja muutenkin koira seuraa minua kuin hai laivaa. Tämä on selkeä luonne-ero esimerkiksi moniin collie-tyyppisiin koiriin, jotka lähtevät kenen tahansa mukaan, joka tarjoaa makupalaa. Villikselle oma ihminen on aina tärkeämpi kuin makupalat. Ei ole siis välttämättä paras harrastuskoira perheen lapsille, jos ei sitten määrätietoisesti saada koulutettua koirasta lapsen omaa koiraa (esim. lapsi antaa aina koiralle ruuan jne).

Vierailija kirjoitti:

Isovillakoiran turkin laittoon voi hyvinkin mennä 4-5 tuntia. Pesuun tunnin verran, turkin kuivatus turboföönilläkin ainakin tunnin, sitten vielä itse trimmaus. Pienellä kotiturkissa olevalla keskaritytöllä pesu 15min, turkin kuivaus puoli tuntia, tassut ja naama trimmi puoli tuntia, muu turkki 1-1,5h verran. Teen yleensä la -illalla pesun, kuivauksen ja tassu- ja kasvotrimmin ja su aamupv aikana muun turkin trimmaus (ajelen trimmerillä ja siistin saksilla). Ja siis n. 3vk välein tämä homma. Pesujen välillä en tee juuri mitään turkille, toki tassu- ja mahapesulla täytyy käydä kurakelillä ja selvitellä joku takku joskus, ei kylläkään ole kovin takuttava yksilö.

Ei mene niin kauaa, jos turkkia pitää lyhyenä.

Vierailija kirjoitti:

Miten villakoirat tarkenevat talvella? Voiko niiden kanssa tehdä tunnin kävelylenkkejä lumisella alustalla (tie tai tampattu polku) 10-12 asteen pakkasessa?

Hyvin tarkenee, jos on viitta päällä ja reipas vauhti.

Väri ja luonne ei kyllä suoraan korreloi. Kaikenvärisistä löytyy kaikenluonteisia yksilöitä. Emän luonne vaikuttaa pennun luonteeseen eniten, sekä geneettisesti että opittuna käyttäytymisenä. Värin mukaan se luonne ei periydy. Jonkin verran vaikuttaa toki myös varhaiset kokemukset uuden omistajan luona eli kaikki mihin koira tottuu ennen 12-14 viikon ikää, jää herkkyyskauden takia mieleen. Eli kannattaa tutustua eri kokoisiin ja eri näköisiin turvallisiin koiriin sekä kissoihin, hevosiin, polkupyöriin, eri ikäisiin lapsiin, autoiluun, sauvakävelijöihin, mopoihin, lastenvaunuihin,skuutteihin ja rullalautoihin, kaupungilla liikkumiseen, julkisiin kulkuvälineisiin (jos niitä joutuu käyttämään) jne. Toki silleen turvallisesti ja pentua kuunnellen, ettei se säikähdä tai panikoi eli ensin kauempaa ja sitten lähempää, kehuen ja palkaten samalla. Ja jos tulee joku säikähdys, siihen ei saa mennä mukaan ja tehdä asiasta numeroa, ottaa heti syliin tms. vaan suunnataan hetkeksi huomio muualle ja tehdään jotain kivaa ja sitten kokeillaan uudestaan.

Joku kyselee tuosta vilkkaudesta koko ajan. Eli ilmeisesti koiran vilkkaus on huono asia hänen mielestään? Jos koiran vilkkaus on yksiselitteisesti huono asia, ei villakoiraa kannata ottaa. Kaikki ne ovat kuitenkin varsin aktiivisia, iloisia, juoksevat lujaa, hyppivät erittäin korkealle, monilla on saalisviettiäkin (koska ovat kuitenkin metsästyskoiria taustaltaan). Moni haluaa villakoiran juuri harrastuskoiraksi esim. agilityyn, rallyyn, koiratanssiin tai mihin vaan, koska villakoirasta on hyvin moneksi. Jos aivan rauhallisen syli- tai sohvakoiran haluaa, ei ehkä kannata villakoiraan lähteä, ne kun ovat vilkkaita ja iloisia monesti yli 15 v. ikään asti eli eivät aikuisenakaan "tylsisty" niinkuin monet muut rodut. Rauhallisempia pikkukoiria voisivat olla vaikkapa tiibetinspanieli, mopsi, maltankoira tms.

Vierailija kirjoitti:

Villakoirien luonteesta sanoisin sen, että ne ovat todella älykkäitä ja oppivaisia, mutta useimmiten ns. yhden ihmisen koiria. Ja ne kiintyvät siihen, joka niille antaa ruokaa ja niitä eniten hoivaa. Meillä tämä ominaisuus on aiheuttanut vähän harmitusta, kun tytär haluaisi kovasti harrastaa villiksen kanssa, mutta se ei suostu tekemään mitään hänen kanssaan, jos minä olen paikalla. Esimerkiksi agilityyn olen vienyt tytön ja villiksen siten, etten itse voi edes mennä sisälle halliin katsomaan treenejä, koska koira ei tee mitään muuta kuin vinkuu minun perääni, jos olen paikalla. Jos en ole paikalla, koira ei siltikään kunnolla keskity suoritukseen, vaan vahtaa ovea ja odottaa, koska tulen siitä sisään.

Tämä ilmenee jopa siten, että kun olemme lenkillä, villiksen mielestä hihnan pitää olla minun kädessäni. Se selvästi ahdistuu, jos joku muu ottaa hihnan! Ja muutenkin koira seuraa minua kuin hai laivaa. Tämä on selkeä luonne-ero esimerkiksi moniin collie-tyyppisiin koiriin, jotka lähtevät kenen tahansa mukaan, joka tarjoaa makupalaa. Villikselle oma ihminen on aina tärkeämpi kuin makupalat. Ei ole siis välttämättä paras harrastuskoira perheen lapsille, jos ei sitten määrätietoisesti saada koulutettua koirasta lapsen omaa koiraa (esim. lapsi antaa aina koiralle ruuan jne).

Meidän perheessä ei tällaista ollut, vaan koira oli koko lauman jäsen ja se toimi kaikkien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joku kyselee tuosta vilkkaudesta koko ajan. Eli ilmeisesti koiran vilkkaus on huono asia hänen mielestään? Jos koiran vilkkaus on yksiselitteisesti huono asia, ei villakoiraa kannata ottaa. Kaikki ne ovat kuitenkin varsin aktiivisia, iloisia, juoksevat lujaa, hyppivät erittäin korkealle, monilla on saalisviettiäkin (koska ovat kuitenkin metsästyskoiria taustaltaan). Moni haluaa villakoiran juuri harrastuskoiraksi esim. agilityyn, rallyyn, koiratanssiin tai mihin vaan, koska villakoirasta on hyvin moneksi. Jos aivan rauhallisen syli- tai sohvakoiran haluaa, ei ehkä kannata villakoiraan lähteä, ne kun ovat vilkkaita ja iloisia monesti yli 15 v. ikään asti eli eivät aikuisenakaan "tylsisty" niinkuin monet muut rodut. Rauhallisempia pikkukoiria voisivat olla vaikkapa tiibetinspanieli, mopsi, maltankoira tms.

Olen samaa mieltä. Villakoiraa ei kannata ottaa, jos ei halua viettää sen kanssa aktiivista elämää.

Jossain vanhassa keskusteluketjussa joku kirjoitti, ettei tunne yhtäkään täysin sisäsiistiä toyvillakoiraa. Onko tilanne tosissaan noin huono?? Jos on oikeasti edes puoliksikaan noin huono, niin järkyttävää on.

Minusta villakoirien luonteissa on valtavasti hajontaa, niin myös niiden aktiivisuudessa, toimeliaisuudessa ja vilkkaudessakin. On rauhallista, pirtsakkaa, vauhdikasta ja supervauhdikasta koiraa. Samoin haukkuherkkyys vaihtelee, ja riistavietti, ja turkin laatu, ja oikeastaan kaikki muukin!

Suurilukuisen rodun sisään mahtuu monenlaista ja monenluonteista tassuttelijaa!

Ovatko kääpiövillakoirat vilkkaampia kuin havannankoirat? Niidenkin sanotaan olevan vilkkaita, mutta minusta ne ovat ihan tavallisia, perus olemukseltaan jopa tasaisia. Jotkut kuitenkin kuvailevat havannankoiria niin vilkkaiksi, että niiden kouluttaminenkin on jo hankalaa.

Itse miellän vilkkaiksi koiriksi esim monet bokserit, staffit ja belgianpaimenkoirat. Ovatko toyt ja kääpiöt samaa tasoa näiden kanssa?

Ovatko kääpiövillakoirat vilkkaampia kuin havannankoirat? Niidenkin sanotaan olevan vilkkaita, iloisia ja tarmokkaita.

Ohhoh, ensimmäinen viesti tulikin, vaikka sen ilmoitettiin menevän jonnekin tarkastukseen...

Onko vielä villakoiraihmisiä linjoilla? :)

Ei ole varmastikaan yhtä standardivillakoiraa kuten ei standardihavannaakaan! Käy itse vaikkapa koiranäyttelyssä tai rotutapaamisessa tutustumassa eri yksilöihin ja päätä sitten. Facessa löytyy varmasti harrastajia, joiden koiriin voi käydä tutustumassa. Ja jos rotu tosissaan kiinnostaa, käy jonkun kasvattajan luona tutustumassa rotuun ja mahdolliseen emään.

Ai niin, väittäisin, että villakoiran turkki on kyllä selkeästi helpompi kuin havannan. Ja villakoira on fiksumpi ja monikäyttöisempi.🙂

Pitääpä tosiaan yrittää päästä tutustumaan kumpaankin rotuun livenä.

Millä tavalla villakoiran turkki on mielestäsi helpompi kuin havannan? Olen kuvitellut, että lyhyenä pidettäessä havannan turkki olisi helpompi, sillä se vaikuttaisi tarvitsevan harvemmin ajelua kuin villakoiran, esim. kasvoja ei tarvitse trimmata kuukausittain ja koiran kroppakin ilmeisesti vain 2-3 kertaa vuodessa.

Olen myös kuvitellut, että havannat olisivat perusolemukseltaan rauhallisempia, mutta se on todellakin lähes pelkkää mielikuvaa, ei mitenkään käytännön kokemusta 😊

Luin jostain, että eroahdistus olisi lähestulkoon pienten villakoirien rotuominaisuus! Kyseessä siis toyvillakoirat. Oletteko samaa mieltä tästä? Ovatko ne niin sosiaalisia ja ihmiseen kiinnittyneitä pikkukoiria, että yksinolo-ongelmat ovat rodussa enemmänkin sääntö kuin poikkeus?