Villakoirista ja trimmauksesta tietävät!

Onko kaikki villakoirat adhd-tapauksia? Voiko pennuista löytää rauhallisempia yksilöitä? Miten harvinaisia rauhalliset yksilöt ovat? Harvinaisempia kuin yksi kymmenestä/sadasta/tuhannesta...?

Jos haluaa rauhallisen koiran, kannattaako toy/kääpiövillakoira silloin unohtaa?

Jatkan. Mulle on jäänyt jostain vanhasta koirakirjasta mieleen kuvaus, että villakoirat ovat vilkkaita kuin elohopea! Ja nykyisissäkin rotukuvauksissa ne mainitaan vilkkaiksi. En tunne käytännössä yhtäkään villakoiraa oikeasti, joten olisin kiitollinen jos voisitte kertoilla vielä tästä vilkkaus-asiasta.

No, ehkä kyllä vilkkaita, mutta ei mitään adduja. Näitä on helppo kouluttaa. Ja näiden aktiivisuus on hyvä asia, pieneltäkin näyttävä heppu jaksaa vaikka millaisia lenkkejä ja maastoja :)

Villakoirassa on tosiaan sekin hyvä puoli, että ne karvat ei irtoa jos niitä ei aja pois. Eli kämppä ei ole täynnä jotain hemmetin koirankarvoja ja eläinpölyä. Lapsuudenkodissa oli pari kääpiövillakoiraa ja se leijonaleikkaus oli kyllä komean näköinen. Aika vaativia ovat ylläpidon suhteen jos turkin meinaa pitää hienossa kunnossa. Vähemmällä tietysti pääsee jos ajaa tasapaksuksi pötkyläksi ja lyhentää karvaa vain kun on pakko. Niin joo...älykkäitä ja kekseliäitä koiria ovat...vahtikoiriksi vähän huonoja lurppakorvien takia. Mutta esim. terriereihin tai ajokoiriin verrattuna villikset ovat neroja.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki villakoirat adhd-tapauksia? Voiko pennuista löytää rauhallisempia yksilöitä? Miten harvinaisia rauhalliset yksilöt ovat? Harvinaisempia kuin yksi kymmenestä/sadasta/tuhannesta...?

Jos haluaa rauhallisen koiran, kannattaako toy/kääpiövillakoira silloin unohtaa?

Kovin monenlaisia yksilöitä on olemassa. Oma kokemus etupäässä vilkkaista ja innokkaista haukkujista, mutta rauhallisiakin kuuluu olevan. En tiedä, voiko pennusta jo ennustaa ja kasvatuksella on kuitenkin suuri vaikutus.

No meillä on sellainen sopivan keskiverto. Aina innokas lähtemään ja touhuilemaan ja jaksaa liikkua enemmän ja vauhdikkaammin kuin itse jaksan, mutta sisällä on rauhallinen, nukkuu päivät yksinollessaan, ei tee mitään vahinkoja. Tykkää olla sylissä ja lähellä.

^ Koirasi kuulostaa ihan täyskympiltä! 👍

Pitääkö paikkansa, että keskikokoiset villakoirat ovat keskimäärin rauhallisempia kuin pienet (jostain luin)?

Onko pienillä havaittavissa jonkunlaista hermostollista yliherkkyyttä tai tasapainottomuutta?

Vai onko pienten villisten maine hysteerisinä ja hermoheikkoina räkyttäjinä enemmänkin kasvatuksesta johtuvaa - pieniä koiria kun kaikki eivät näe tarpeelliseksi ollenkaan kouluttaa?

Miten nopeasti olette oppineet leikkaamaan villakoiran pään? Onko siitä tullut teille helppoa rutiinia vai ajatteletteko joka kerta silmänympäryksiä huristaessa sydän kurkussa "apua kunpa nyt ei lipsahtaisi... huh, onneksi selvittiin vaurioitta!"

Vai onko joku todennut, ettei opi pään ajelua, ja käyttää koiransa aina trimmaajalla?

Yritän tässä siis hahmottaa asian vaikeutta 😄

Otatteko anturoitten ja varpaitten välit koneella vai saksilla? Kumpi on helpompaa?

Oiskos villakoiraihmisiä vielä linjoilla? ☺

Villikset kiinnostaa täälläkin :)

Miten villakoirat tarkenevat talvella? Voiko niiden kanssa tehdä tunnin kävelylenkkejä lumisella alustalla (tie tai tampattu polku) 10-12 asteen pakkasessa?

Tarvitsevatko ne tossut jalkoihon ja toppapuvun?

Kyllä kasvot ja tassut oppii leikkaamaan itse. Paljon harjoittelua heti pennusta asti ja alussa kannattaa ottaa joku avuksi pitelemään. Runsaasti palkkanameja ja kehuja ja lyhyitä trimmipätkiä. Trimmeriin kannattaa totuttaa vähän kerrallaan positiivisesti eli ensin käynnistämättömällä trimmerillä vaan kosketellaan ja sivellään samalla palkaten, sitten kun koira tottuu, tehdään samat surisevalla trimmerillä ja palkataan, sitten ajellaan vaikka yksi tassu tai kuono tms. ja kehutaan ja palkitaan kovasti. Kasvattaja on yleensä jo trimmannut ainakin pariin kertaan. Kasvattajalta tai kokeneemmallta villisharrastajalta kannattaa kysyä alussa opastusta. Youtubesta löytyy myös opetusvideoita ja ohjeita löytyy mm. Suomen villakoirakerhon sivuilta.

Kuono ja posket ajellaan silmien väliseen linjaan asti ja suora linja korvan aukosta silmänurkan tasoon, leuan alus ja kaula V-kirjaimen malliin. Tää on siis se perinteinen tapa, jotkut jättää toki sellaisen "nallenaaman". Tukkakarvat voi antaa kasvaa pitkäksi ja nostaa ylös ponkkariksi tai leikata pallomaiseen muotoon saksilla. Jotkut leikkaa myös pääkarvat lyhyeksi. Tassut ajellaan myös trimmerillä eli suora linja nilkan alapuolelle ja varpaiden, varvasvälien ja tassunpohjien karvat ajellaan lyhyeksi. Saahan niitä saksillakin nipsutella mutta trimmerillä on nopeampaa ja turvallisempaa.

Villakoira tarvitsee takin viileille syys- ja talvikeleille, koska turkissa ei ole lämmittävää pohjavillaa. Jotkut pitää kurapukua rapakeleillä, välttyy sitten rapaisilta ja hiekkaisilta lattioilta, sohvilta ja sängyiltä...Useimmat villakoirat tykkäävät ulkoilusta eikä 10-15 asteen pakkanen todellakaan estä ulkoilua. Joitakin sadetta ja kylmää inhoavia prinsessoita toki löytyy mutta voi olla osin myös omistajalähtöistä... Oma koira lähtee aina mielellään ulos, oli keli ihan mikä tahansa. Tykkää kyllä myös kylmällä saada takin päälleen, on vissiin huomannut, että viimassa ja kylmässä on mukavampi ulkoilla takki päällä. Tossut on olemassa mutta ei ole kyllä käytetty. Pienimmätkin kokomuodot jaksaa kyllä ulkoilla ja lenkkeillä ihan niin paljon kuin omistajakin jaksaa. Toki esim. toyvillakoiralla on sen verran vähän rasvaa ja lihasta, että helpommin tulee kylmä, etenkin, jos ei liikuta reippaasti.

Pienissä kokomuodoissa on ehkä vähän enemmän arkuutta ja pelkoräksytystä kuin isommissa . Mutta sama kyllä koskee muitakin pienikokoisia rotuja, chihut ym. Kasvatuksella ja sosiaalistamisella pystyy asiaan jonkun verran vaikuttamaan mutta arkuus siirtyy vahvasti emältä pennuille, sekä geneettisesti, epigeneettisesti että opittuna käytöksenä. eli emän luonne on todella tärkeä. Aralta, pelkoräksyttävältä tai näykkivältä emältä ei kannata pentua ottaa. Emä pitääkin itse nähdä yhdessä pentujen kanssa ja varmistua sen luonteesta.

Olikohan vielä jotain, johon en muistanut vastata?

Paljon kiitoksia vastauksestasi! ☺

Missä vaiheessa emää pystyy yleensä tapaamaan ellei se ole esimerkiksi näyttelyistä tai harrastuksista tuttu ennestään? Minkä ikäisten pentujen kasvattajan luo voi yleensä mennä pentuja ja emoa alustavasti katsomaan? Tehdäänkö pienimmissä rotumuunnoksissa varauksia paljon jo heti pentujen synnyttyä esimerkiksi sukupuolen ja värin perusteella? Onko pentuja vielä yleensä vapaana siinä vaiheessa kun niitä ja emoa voi mennä katsomaan?

Joku sanoi kaikkien tuntemiensa pikkuvillakoirien olevan levottomia. Että ne säntäilevät koko ajan hihnassa, ryntäävät omistajan perään joka kerta tämän noustessa tuolilta, eivät ole hetkeäkään rauhassa.

Pitääkö tämä teidän kokemustenne mukaan paikkansa? Ovatko teidän kääpiö- tai toyvillakoiranne levottomia?

Onko pikkuvillakoirilla metsästysviettiä?

Pystyykö villakoirien Facebook-ryhmässä etsiä aiempia, tiettyyn aiheeseen liittyviä keskusteluja (esim. luonne, trimmausvälineet) hakusanoilla tai onko tietopuolisia keskusteluja ryhmitelty jonnekin jotenkin? Nimittäin näin villakoirista kiinnostuneena kaikki tieto ja kokemukset rodusta kiinnostaisivat, mutta lähes kaikki uudempi keskustelu näyttää valitettavasti siirtyneen facebookiin. Tässä ketjussa oli kyllä jo paljon hyvää tietoa, kiitos siitä kaikille kirjoittaneille!

Nimimerkillä Kaipaan vanhoja rotu-keskustelufoorumeita 😊

Tarkoitan siis, että villakoirien facebooksivuilla on paljon pelkkiä kuvapostauksia, eikä tiedon kaiveleminen sieltä ole kovin helppoa. Ja tämä sama juttuhan on kuulemma kaikilla facen koirarotupalstoilla, joten ei koske mitenkään pelkkiä villakoiria!

Kivahan kuviakin on toki katsella, mutta näin rotua harkitevana kaikenlainen tieto olisi kullanarvoista! ☺

Villisihmisiä vielä linjoilla?

Kiinnostaisi, onko pienten villisten pentuja vaikea saada? Varataanko pennut tyyliin ennen syntymää.. miten pitkään yleensä joutuu odottamaan?

Entä tuo levottomuus?!