Köyhä kysyy: miltä tuntuu maata omassa sängyssä omassa talossa

Hmmm no ei se nyt erityiseltä tunnu. Tietysti voi luottaa siihen, ettei tarvitse muuttaa vuokranantajan käskystä pois. Tavallaan nautin myös siitä että maksan pois omaa lainaani sijoittajan lainan sijaan. Omaisuutta voi kyllä kartuttaa muullakin tavalla, itsekin sijoitan ja sijoitin jo vuokralla asuessani ensisijaisesti rahastoihin. Ennen lapsia asuimme mieheni kanssa vuokralla upeassa arvotalossa Helsingin kantakaupungissa. Nyt meillä on isompi omistuasunto tylsässä 60-luvun talossa, sillä meillä ei ollut varaa muuhun kun haluamme asua keskustassa. Sinänsä nautin siis enemmän vuokralla asumisesta. Onnelliseksi ei mikään omistaminen tee minua ainakaan. Taloudellinen tilanne voi olla vakaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hooooahhhh.

Huomenta.

Vielä mukavampaa on maata työpaikalla la-su yövuorossa tuplapalkalla ja yölisällä.

Tähän keittelis 7h unien päälle kahvit ja lähtis kotiin.

Ammatinvalintakysymys.

Ja vielä mukavampaa on neuloa sukkaa ja katsoa netflixiä 8h yölisällä ja tuplapalkalla, kun yövuoron, jotka on 90% ajasta superhiljaisia, voi tehdä etänä, kuten kaikki muutkin työt. Viime yönä nukuin koko yön palkallisena, kun koko järjestelmä kaatui 3 tunnin työnteon jälkeen ja ilmoittivat, että sen korjaamiseen menee loppuvuoro. Ammatinvalintakysymys.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi hyvältä. Sitten vähän huonommalta kun aloin miettiä, että jos talo palaa tai tulee murtovarkaita tai vesivahinko tms. Tuli hemmetin iso huoli ja pelko siitä, että saatan menettää tämän kaiken. Ja menetinkin, mutta se on liian pitkä ja tavallinen juttu.

Ei se onni oikeasti ole omistamisessa. Se on rakkaissa ihmisissä ja pienissä asioissa kuten siinä, että henki kulkee vaivattomasti nenän kautta eikä tarvitse räkä tursuen hengittää suu auki. Tämä kirkastui minulla eilisiltana viimeksi, sillä olen flunssassa.

Tämän takia taas otetaan kotivakuutus.

Eikä sekään niin poikkea vuokralla asumisesta, monilta vuokralaisiltakin vaaditaan kotivakuutus.

Ihanalta.

Alussa tuntui ihanalta ja unelmien täyttymykseltä. Sitten alkoi tuntua ihan tavalliselta. Aloin haluta kesämökkiä. Lopulta saatiin se, oli taas ihanaa! No joo. Kivahan se on edelleen. Mutta niin on moni muukin asia kiva tehdä lomalla ja välillä on ihan pakkopullaa lähteä mökille. Mutta pitäähän siellä käydä kun kerran on hankittu. Mutta tavalliseksi muuttui sekin, ja välillä melkein rasitteeksi. No sitten halusin koiran. Joo, ihana koira on nyt. Mutta enpä tiedä otanko uutta tämän jälkeen. Sitoo kovasti ja aamuiset lenkit räntäsateessa ennen töihin lähtöä ei oo enää yhtään houkuttelevia. Mies halusi pitkään tiettyä autoa. Otettiin pitkien neuvotteluiden jälkeen lainaa ja ostettiin se. Kyllä kai mies siitä edelleen pitää, mutta auto mikä auto. Ei se nyt mitenkään onnelliseksi tee. Kyllä se vaan on niin että mikään materia ei tee onnelliseksi. Kaikkea kivaa voi hankkia jos on rahaa, mutta jonkin ajan päästä se muuttuu tavalliseksi ja haluaa taas jotain uutta. Niin kuin lapset. Aina toivotaan jotain uutta entistä hienompaa lelua. Jos olisi loputtoman rikas ja voisi ostaa kaiken mitä rahalla saa niin aluksi olisi varmasti ihanaa, mutta varmaan siinäkin tulisi se piste jossain vaiheessa että mikään ei enää tuntuisi miltään. Kamalaa sitten kun kaikki olisi jo saatu eikä enää keksisi mitä vielä haluaisi ja huomaisi ettei silti ole onnellinen. Kyllä se onni löytyy lopultakin ihan muualta kuin materiasta. Kiva lisä bonus se tietysti on jos on rahaa hankkia jotain mitä oikeesti haluaa, mutta ei kyllä kannata pilata elämäänsä murehtimalla loputtomiin sellaista mihin ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Alussa tuntui ihanalta ja unelmien täyttymykseltä. Sitten alkoi tuntua ihan tavalliselta. Aloin haluta kesämökkiä. Lopulta saatiin se, oli taas ihanaa! No joo. Kivahan se on edelleen. Mutta niin on moni muukin asia kiva tehdä lomalla ja välillä on ihan pakkopullaa lähteä mökille. Mutta pitäähän siellä käydä kun kerran on hankittu. Mutta tavalliseksi muuttui sekin, ja välillä melkein rasitteeksi. No sitten halusin koiran. Joo, ihana koira on nyt. Mutta enpä tiedä otanko uutta tämän jälkeen. Sitoo kovasti ja aamuiset lenkit räntäsateessa ennen töihin lähtöä ei oo enää yhtään houkuttelevia. Mies halusi pitkään tiettyä autoa. Otettiin pitkien neuvotteluiden jälkeen lainaa ja ostettiin se. Kyllä kai mies siitä edelleen pitää, mutta auto mikä auto. Ei se nyt mitenkään onnelliseksi tee. Kyllä se vaan on niin että mikään materia ei tee onnelliseksi. Kaikkea kivaa voi hankkia jos on rahaa, mutta jonkin ajan päästä se muuttuu tavalliseksi ja haluaa taas jotain uutta. Niin kuin lapset. Aina toivotaan jotain uutta entistä hienompaa lelua. Jos olisi loputtoman rikas ja voisi ostaa kaiken mitä rahalla saa niin aluksi olisi varmasti ihanaa, mutta varmaan siinäkin tulisi se piste jossain vaiheessa että mikään ei enää tuntuisi miltään. Kamalaa sitten kun kaikki olisi jo saatu eikä enää keksisi mitä vielä haluaisi ja huomaisi ettei silti ole onnellinen. Kyllä se onni löytyy lopultakin ihan muualta kuin materiasta. Kiva lisä bonus se tietysti on jos on rahaa hankkia jotain mitä oikeesti haluaa, mutta ei kyllä kannata pilata elämäänsä murehtimalla loputtomiin sellaista mihin ei ole varaa.

Sulla on tosi outo käsitys siitä mikä on ja mikä ei ole materiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin omakotitalossa 34v ja möin sen onneksi kolme vuotta sitten pois. Nyt asun vuokralla ja asumiskustannukset putosivat roimasti ja ei tartte stressata remonteista yms. Ennen oli halpaa asua omakotitalossa, mutta joka nykyään sitä väittää puhuu p*skaa

Millä perusteella ennen oli halpaa, nyt ei?