Uusperheet: etälasten vierailuista

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Aamen.

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Olen täysin samaa mieltä. Me emme halua yhteisiä lapsia.

Ap

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Jos ollaan nuoria, uusi puoliso lapseton. Tällöin voidaan niitä lapsia haluta. Mikäs ihme tuo nyt on? Pitäisikö lapsettoman luopua lapsihaaveista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron aikuisen näkökulman. Äitini kuoli kun olin nelikymppinen. Isällä on nyt uusi nainen, eivät ole aviossa tai asu yhdessä. Mulle se nainen ei ole mitään, pidän häntä lähinnä vanhusfaijan patjana. Perhejuhliin en kutsu, mulle se ihminen on täysin tuntematon. Sama kun alkaisin kutsumaan kadulta porukkaa meille juhliin. Perhettä hän ei ole, isän seuralainen, ei muuta. Isä käy yksin perhejuhlissa ja jos niistä alkaa kieltäytyä, voi jättäytyä pois. Mulla oli 40 vuotta perhe, mutta ei ole enää. Luojan kiitos etten lapsena joutunut tällaisiin sekoilukuvioihin.

Sun ajatusmaailma on ihan hirveä. Et voi koskaan kuvitellakaan mitä yksinäisyys puolison kuoleman jälkeen tarkoittaa jos et ole sitä itse kokenut. Sinä et ole mikään sanomaan miten isäsi pitäisi elää. Hae ammattiapua heti, ennen kuin pilaat lastesikin elämän

Voin kuvitella. Isäni kohteli äitiäni aina huonosti, hakkasi ja petti sekä sanoi usein että kuolisit jo pois. Lyön kapulaa rattaisiin näin ilkeästi, oikeasti toivon että äijä kuolisi pois. Ei kiinnosta vittuakaan äijän tunteet tai elämä.

 

Ymmärrän että olet vihainen isällesi, mutta miksi hänen puolisolleen? Minä jättäisin tuollaisen isän kutsumatta niihin perhejuhliin, puolisolle en olisi kaunainen.

Etkö ymmärrä että tässä on kyseessä kosto? Äitiä kohdeltiin huonosti, nyt naisystävää kohdellaan huonosti. Tämä on juuri näitä minkä taakseen jättää, sen edestään löytää-tilanteita.

 

Ihan vinksahtanuttta ja epäkypsää toimintaa.

Saanko arvata, olet AMK-sosionomi koulutukseltasi? Poikkeuksellisen syvä kyky kuulla ja ymmärtää ihmisen tuskaa sulla. NOT.

Molemmilla kolme lasta, molemmilla viikko ja viikko. Lapsilla omat huoneet kaikilla (arvatkaa oliko vaikeaa löytää 7mh talo!)

Aluksi näin tosi paljon vaivaa että tasa-arvo toteutuu ja kaikkia kohdellaan reilusti.

Ihmettelin sitten omat lapseni istuvat tuppisuina ruokapöydässä, miehen lapset iloisesti hälisevät.

Kesti tosi pitkään että tajusin että ei kaikki johdu minusta vaan mies välinpitämätön lapsiani kohtaan ja heillä tunne etteivät ole tervetulleita. Mies ei usein puhunut heille yhtään mitään.

Pari tiukkaa keskustelua käyty ja ehkä jotakin parannusta. Ekan keskustelun jälkeen ei muutosta. Tokan keskustelun jälkeen päätin ”lakata yrittämästä” olla tasapuolinen. Mies ehkä tsempannut vähän. Nykyisin järkkään omilleni vähän kivempaa ja paremmin, tuntuu pahalle että pari vuotta joutuivat sietämään mieheni tylyyttä enkä huomannut/osannut puuttua asiaan.

En myöskään enää raada jos en jaksa. Joskus jos mies ei ole käynyt kaupassa moneen päivään noukin vain omat lapseni ja vien ulos syömään. Aiemmin en ikinä olisi tuota tehnyt mutta kun tajusin että mies ei tosiaan oikeasti välitä mun lapsista niin nykyisin kykenen ihmeen hyvin.

Miehen lapset pyytävät ja odottavat multa jatkuvasti jotakin. Aiemmin tuo tuntui kivalle. Nyt tuntuu että mua on hyväksikäytetty..

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen lapsi käy joka toinen viikonloppu, lomat puoleksi. Suhtautuu minuun hyvin luontevasti ja kysyy lupaa johonkin ym siltä kumpi aikuisita sattuu olemaan lähempänä. Minun lapsiani pitää sisaruksinaan ja puhuu kodista meillä ollessaan.

Meidän lapsi on myös tosi kohtelias. Isälleen puhuu kohteliaasti kodista myös heillä ollessaan, koska isänsä on niin monta kertaa korjannut, ja lapsi tietää mitä isä haluaa kuulla, mutta "koti" on hänelle äidin luona.

Lapseni käy isän luona ehkä kuusi kertaa vuodessa koska välimatka on pitkä eikä tule oikein juttuun uuden avokin kanssa. Isä haluaisi että lapsi puhuisi siellä kodista mutta lapsi ei koskaan puhu. Lapsi on menettänyt paljon muutakin kuin isän tässä yhtälössä. Ei pääse enää ulkomaille eikä saa harrastaa. Ei ole kovin kiinnostunut keskustelemaan isän avokin kanssa ja tämä haukkuu häntä töykeäksi. Ei nää kuviot toimi jos lapsi on jo teini kun ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Jos ollaan nuoria, uusi puoliso lapseton. Tällöin voidaan niitä lapsia haluta. Mikäs ihme tuo nyt on? Pitäisikö lapsettoman luopua lapsihaaveista?

No, jotenkin tuon kuvion vielä ymmärtää. Mutta miksi ihmeessä esim ne, joilla molemmilla on jo esim kaksi lasta entuudestaan, tekevät vielä yhden lisää. MIKSI???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Jos ollaan nuoria, uusi puoliso lapseton. Tällöin voidaan niitä lapsia haluta. Mikäs ihme tuo nyt on? Pitäisikö lapsettoman luopua lapsihaaveista?

No, jotenkin tuon kuvion vielä ymmärtää. Mutta miksi ihmeessä esim ne, joilla molemmilla on jo esim kaksi lasta entuudestaan, tekevät vielä yhden lisää. MIKSI???

Onhan se nyt eri asia että on sun ja mun lapsi kuin se että on sun ja mun sekä meidän lapsi. Kyllä mä ymmärrän et tehdään vielä se yhteinen vaikka itse en niitä sisarpuolia halua eikä niitä onneks tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Jos ollaan nuoria, uusi puoliso lapseton. Tällöin voidaan niitä lapsia haluta. Mikäs ihme tuo nyt on? Pitäisikö lapsettoman luopua lapsihaaveista?

No, jotenkin tuon kuvion vielä ymmärtää. Mutta miksi ihmeessä esim ne, joilla molemmilla on jo esim kaksi lasta entuudestaan, tekevät vielä yhden lisää. MIKSI???

Onhan se nyt eri asia että on sun ja mun lapsi kuin se että on sun ja mun sekä meidän lapsi. Kyllä mä ymmärrän et tehdään vielä se yhteinen vaikka itse en niitä sisarpuolia halua eikä niitä onneks tullut.

Minulla on omia lapsia, ja aviomiehelläni on omia lapsia. En ymmärrä, miten se ”meidän” yhteinen lapsi olisi erilainen? Ihan samanlainen yksilö kuin kaikki muutkin lapset.

Tai joo, sitten se on todella meidän ”yhteinen”, ei sun tai mun - mutta voihan sitä ottaa vaikka koiran tai ostaa veneen, jotta saa kokemuksen jostain yhteisestä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä pitänyt kummastakaan puoli vanhemmasta. Toimeen tullaan. Vanhemmillani on uudet perheet kumppaneidensa kanssa. Sisarpuolia ei ole onneksi ilmaantunut eikä se enää vanhempien iän puolesta ole edes mahdollista. Molemmat puoli vanhemmat on esitelty vasta kun muutetaan yhteen. Me tietenkin jouduimme kestämään isäpuolta kun äidin kanssa asuimme. Äitipuolta vain, joka toinen viikonloppu. Nykyään koen, että miehen perhe ja suku on minun perheeni ja samaa sanoo mies itse.

Mielenkiintoista, että pidät miehesi sukua läheisempänä. Onko hän siis ehjästä perheestä? Surullista, että aikuisenakin vanhempien ero voi vaikuttaa siihen, ettei tunne kuuluvansa perheeseen tai sukuun. Tätä harvempi eroava vanhempi tulee ajatelleeksi. Sinänänsä ymmärrän hyvin. Näin lapsi voi tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla kolme lasta, molemmilla viikko ja viikko. Lapsilla omat huoneet kaikilla (arvatkaa oliko vaikeaa löytää 7mh talo!)

Aluksi näin tosi paljon vaivaa että tasa-arvo toteutuu ja kaikkia kohdellaan reilusti.

Ihmettelin sitten omat lapseni istuvat tuppisuina ruokapöydässä, miehen lapset iloisesti hälisevät.

Kesti tosi pitkään että tajusin että ei kaikki johdu minusta vaan mies välinpitämätön lapsiani kohtaan ja heillä tunne etteivät ole tervetulleita. Mies ei usein puhunut heille yhtään mitään.

Pari tiukkaa keskustelua käyty ja ehkä jotakin parannusta. Ekan keskustelun jälkeen ei muutosta. Tokan keskustelun jälkeen päätin ”lakata yrittämästä” olla tasapuolinen. Mies ehkä tsempannut vähän. Nykyisin järkkään omilleni vähän kivempaa ja paremmin, tuntuu pahalle että pari vuotta joutuivat sietämään mieheni tylyyttä enkä huomannut/osannut puuttua asiaan.

En myöskään enää raada jos en jaksa. Joskus jos mies ei ole käynyt kaupassa moneen päivään noukin vain omat lapseni ja vien ulos syömään. Aiemmin en ikinä olisi tuota tehnyt mutta kun tajusin että mies ei tosiaan oikeasti välitä mun lapsista niin nykyisin kykenen ihmeen hyvin.

Miehen lapset pyytävät ja odottavat multa jatkuvasti jotakin. Aiemmin tuo tuntui kivalle. Nyt tuntuu että mua on hyväksikäytetty..

Tuo ei kuulosta hyvältä teidän suhdetta ajatellen. Tuota menoa voi olla, että etsitte pian kuumeisesti ostajaa 7 makuuhuoneen talolle...

Miehen lapsi käy joka toinen viikonloppu ja kesällä pari viikkoa. Pyrin olemaan silloin mahdollisemman paljon muualla. Kahden lapsen äitinä ei tullut edes mieleen, että joku lapsi voi olla niin raskas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä20225 kirjoitti:

Tuntuu että uusperheet ovat nykyään yleisempiä kuin ydinperheet. Ei siinä mitään pahaa,koska on hyvä lähteä jos suhde on huono ,eikä olla vaan lasten takia yhdessä ,kaikilla on oikeus uuteen onneen jne.

Sitä vaan en tahdo käsittää että miksi niitä yhteisiä lapsiakin pitää aina uusperheeseen tehdä. Meillä miehen lapset jokatoinen viikko ja en voisi kuvitellakaan ,että tähän tilanteeseen vielä tehtäisiin yhteinen lapsi. Miehen ex teki uuden kumppaninsa kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt sitten arki liian rankkaa.

Jos ollaan nuoria, uusi puoliso lapseton. Tällöin voidaan niitä lapsia haluta. Mikäs ihme tuo nyt on? Pitäisikö lapsettoman luopua lapsihaaveista?

No, jotenkin tuon kuvion vielä ymmärtää. Mutta miksi ihmeessä esim ne, joilla molemmilla on jo esim kaksi lasta entuudestaan, tekevät vielä yhden lisää. MIKSI???

Ankkurilapsi<3

Vierailija kirjoitti:

Lapseni käy isän luona ehkä kuusi kertaa vuodessa koska välimatka on pitkä eikä tule oikein juttuun uuden avokin kanssa. Isä haluaisi että lapsi puhuisi siellä kodista mutta lapsi ei koskaan puhu. Lapsi on menettänyt paljon muutakin kuin isän tässä yhtälössä. Ei pääse enää ulkomaille eikä saa harrastaa. Ei ole kovin kiinnostunut keskustelemaan isän avokin kanssa ja tämä haukkuu häntä töykeäksi. Ei nää kuviot toimi jos lapsi on jo teini kun ero tulee.

Miksi lapsi ei saa enää harrastaa? Miksi ei enää pääse ulkomaille?

Tällaista en ymmärrä ollenkaan. Meidän erotessa mikään muu ei muuttunut kuin asumiset ja tapaamiset. Edelleen on harrastettu yms.

Valitettavasti miehen lapsi on kuin kotonaan, joss äiti menee perässä siivoaan kaiken, suunnilleen syöttää ja ei kiellä 12 vuotiaalta mitään! Joka toinen viikonloppu meillä on teatteriesitys, jossa kaikki vetää jotain roolia. Isä koetta keksiä ihan jotain muuta kuin olla lapsen kanssa. Samoin minä. Joten meillä on jalaton lapsi, joka katsoo puhelinta lähes 24/7 ja kaikki jää niille sijoileen. Su käydään show, jossa tapellaan kuka siivooaa tytön jäljet...nyt meni sen verran kuppi nurin, että kahden viikon päästä pakkaan kaikki työtön huoneen lattialle jääneet kamat, roskat, pyyhkeet ja tiskit. Vieköön äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni käy isän luona ehkä kuusi kertaa vuodessa koska välimatka on pitkä eikä tule oikein juttuun uuden avokin kanssa. Isä haluaisi että lapsi puhuisi siellä kodista mutta lapsi ei koskaan puhu. Lapsi on menettänyt paljon muutakin kuin isän tässä yhtälössä. Ei pääse enää ulkomaille eikä saa harrastaa. Ei ole kovin kiinnostunut keskustelemaan isän avokin kanssa ja tämä haukkuu häntä töykeäksi. Ei nää kuviot toimi jos lapsi on jo teini kun ero tulee.

Miksi lapsi ei saa enää harrastaa? Miksi ei enää pääse ulkomaille?

Tällaista en ymmärrä ollenkaan. Meidän erotessa mikään muu ei muuttunut kuin asumiset ja tapaamiset. Edelleen on harrastettu yms.

Ehkä isä on ollut perheessä suurempi tuloinen ja maksanut harrastukset ja ulkomaanmatkat. Nyt kun isällä on uusi avovaimo maksaakin uuden puolison matkat eikä kustanna enää lapsia reissuun. Äidillä ei välttämättä ole yksin tähän varaa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti miehen lapsi on kuin kotonaan, joss äiti menee perässä siivoaan kaiken, suunnilleen syöttää ja ei kiellä 12 vuotiaalta mitään! Joka toinen viikonloppu meillä on teatteriesitys, jossa kaikki vetää jotain roolia. Isä koetta keksiä ihan jotain muuta kuin olla lapsen kanssa. Samoin minä. Joten meillä on jalaton lapsi, joka katsoo puhelinta lähes 24/7 ja kaikki jää niille sijoileen. Su käydään show, jossa tapellaan kuka siivooaa tytön jäljet...nyt meni sen verran kuppi nurin, että kahden viikon päästä pakkaan kaikki työtön huoneen lattialle jääneet kamat, roskat, pyyhkeet ja tiskit. Vieköön äidilleen.

Nämä viestit, joissa on huonokäytöksinen lapsi, jota miehen exä huonosti kasvattaa, ovat ikävää luettavaa. Samoin tuo kahden lapsen äiti, jonka mielestä tuo miehen lapsi on tosi raskas.

Näissä on takana lapsen kannalta jotain aivan muuta, käsittelemättömiä tunteita, puhumatta jääneitä asioita.

Ja näiden aikuisten suhtautumisessakin on lähtökohta jo negatiivinen. Tuo ihminen, joka hoitaa erolapsia, oliko se nyt 73, kirjoitti tosi viisaasti. Lapset ovat tosi kovilla näissä aikuisten ihmissuhdekaruselleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on tehty tutkimustakin haastattelemalla eroperheiden lapsia jotka pääasiassa asuu äidin kanssa. Tulos oli että lapsen mielessä perhe on alkuperäinen biologinen perhe vaikka isä asuisi muualla. Isän naisystävä ei kuulu perheeseen ollenkaan eikä tämän lapset, hyvin harvoja poikkeuksia löytyy joissa taustalla joku erikoisempi kuvio kuten että isän kuoleman jälkeen isän naisystävä kuuluukin etäisesti perheen uloimmalle renkaalle. Biologinen sisaruspuoli saattaa kuulua perheeseen. Lapsen kanssa asuva lemmikki kuuluu perheeseen. Isän luona asuvat ihmiset mielletään kavereiksi, kämppiksiksi jos ei ole mitään biologista sidettä tai jätetään kokonaan mainitsematta. Lasten iät oli suunnilleen 7-15 vuotta.

Kuulostaa järkeenkäyvältä, koska en minäkään pidä miehen lapsia perheenäni. Ja jos kysyttäisiin mistä meidän perhe muodostuu, niin vastaisin että minä, lapseni ja aviomieheni, ja miehen lapset ovat tosiaan siellä ulkokehällä.

Samaa mieltä. Minunkin perheeseeni kuuluu minun lapseni ja aviomieheni. Miehen lapset eivät.

Kuuluuko miehesi perheeseen sitten sinä ja hänen lapsensa, koska tällä logiikalla lapsesi eivät voi kuulua miehesi perheeseen?

Mielenkiintoinen perhekuvio, jossa puolisoilla on eri perheet. Ei ihme, että on lapsilla hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti miehen lapsi on kuin kotonaan, joss äiti menee perässä siivoaan kaiken, suunnilleen syöttää ja ei kiellä 12 vuotiaalta mitään! Joka toinen viikonloppu meillä on teatteriesitys, jossa kaikki vetää jotain roolia. Isä koetta keksiä ihan jotain muuta kuin olla lapsen kanssa. Samoin minä. Joten meillä on jalaton lapsi, joka katsoo puhelinta lähes 24/7 ja kaikki jää niille sijoileen. Su käydään show, jossa tapellaan kuka siivooaa tytön jäljet...nyt meni sen verran kuppi nurin, että kahden viikon päästä pakkaan kaikki työtön huoneen lattialle jääneet kamat, roskat, pyyhkeet ja tiskit. Vieköön äidilleen.

Nämä viestit, joissa on huonokäytöksinen lapsi, jota miehen exä huonosti kasvattaa, ovat ikävää luettavaa. Samoin tuo kahden lapsen äiti, jonka mielestä tuo miehen lapsi on tosi raskas.

Näissä on takana lapsen kannalta jotain aivan muuta, käsittelemättömiä tunteita, puhumatta jääneitä asioita.

Ja näiden aikuisten suhtautumisessakin on lähtökohta jo negatiivinen. Tuo ihminen, joka hoitaa erolapsia, oliko se nyt 73, kirjoitti tosi viisaasti. Lapset ovat tosi kovilla näissä aikuisten ihmissuhdekaruselleissa.

Erolapsi, josta kumpikaan vanhempi ei halua ottaa sitä vastuuta. Äiti pakenee vastuuta antamalla lapsen tehdä kaiken tahtonsa mukaan ja isä pakenee omaan maailmaansa. Tervetuloa äitipuolen maailmaan. Se, että minä lähden tästä suhteesta ei korjaa lapsen elämää.