Olenko ihmishirviö, jos sanon, että vihaan lasten ääniä?
Se ääneen taajuus on jotenkin sellainen, että tekee mieli murskata pari tonnia kalliota, kun joutuu kuuntelemaan.Tarkoitan, kun naapureiden lasten äänet raikaa ja kaikuu jatkuvasti porraskäytävässä.
Kommentit (15)
Onhan se ahdistavaa joskus. Ja siellä usein. Joillakin on kova ääni, elleivät vanhemmat sano missä saa huutaa ja missä ei, mitä äänialaa käytetään ja mikä on inhottava ääni muille. Pikkulapsen kanssa pitäisi olla vanhempi, jos äänen säätely ei vielä toimi. Heippalappu, lyhyt, ei ilkeä?
Et ole vielä mieleltäsi normaali aikuinen.
Et ole hirviö. Kova ja sattuva ääni on kova ja sattuva ääni oli sen lähde sitten ihminen, kone tai jotain muuta. Tarpeeksi monta kertaa kun altistuu jollekin liian kovalle ja epämiellyttävälle, sitä alkaa vihata ja jopa pelätä.
Paras mainita alle tuleville loukkaantujille, että tämähän ei tarkoita, etteikö ap voisi pitää lapsista. Hän vaan ei kestä lapsista lähtevää jatkuvaa ääntä, joka kantautuu ap:n kotiin.
Oot outo. Oletko Paula Kaarina Vilkkinen Turusta? Ikää 75. Etkä myöskään pidä koirista?Kuole pois.Olis aika.
Asia muuttuu kun kuulet oman tai lähisukulaisten lasten äänet, älä huoli.
Sillävälin: anna lasten leikkiä ja pitää hauskaa.
Et. Ihan erityisesti mankumisääni on äärimmäisen raskas. Oma mankuja on jo aikuinen.
Ymmärrän, moni on aistiyliherkkä.
itse taas rakastan lasten ääniä, siis kaikkien lasten, en vain omieni. Maailman kauneimpia ääniä on leikkivien lasten nauru tai se, kun pieni vauva hihkuu riemusta. Lapset ovat upeita, ihmeellisiä ja ainutlaatuisia. Ihan jokainen.
ja joo, tiedostan että monikaan ei ajattele samoin. Tavallaan harmi että yhteiskunta on muuttunut niin kovin, että aikuiset ja lapset eivät enää oikein kohtaa (eivätkä osaa olla keskenään). Tällä tarkoitan sitä että ennen oli joka suvussa lapsia ja sitä tottui suvun lapsiin. Nyt on monia sukuja jossa lapsia ei ole lainkaan ja aikuiset ei kohtaa lapsia elämässään. Sitten niistä vieraantuu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ruohon olisi joku lääkitys?
Lapselle vai ap:lle?
No itse en vihaa pelkästään ääniä vaan koko kakaroita.
Olenko ihmishirviö, jos sanon, että rakastan lapsia?
Niin pidin minäkin lapsia outoina ja kovaäänisinä otuksina joiden liikkeitä on mahdoton ennustaa. Tämä ennen omaa lasta.
Oma kun tuli, vihasin vielä enemmän sitä vauva-ajan turhaa kiljuntaa.
Nyt 2 vuotta. Kiinnitän huomiota lasten (myös muiden kuin oman) hymyyn, riemuun ja mielentiloihin ylipäätään. Riemun kiljahdukset kertovat lasten voivan hyvin ja tekevän ikäisilleen oikeita asioita terveellisen kehityksen kannalta. Nykyään saan siis hyvän mielen lasten riekkumisesta.
Niinhän me kaikki elämme ja olemme omanlaisemme elämämme näköisiä. Minä muutuin.
Olet vain herkkä.