Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Ei minua haittaa anoppini tuomat syötävät. Ei tarvitse minun tehdä mitään, kun tuo herkkuja joskus harvaltaan pyytämättäkin. Syötyä on kaikki tulleet.
Äitini ottaa enemmän päähän. On tuonut pyytämättä kahvikaluston, kun hän ei kuulemma voi juoda kahvia mukista. Palautin sen kauppaan mistä oli sen ostanut. Vaihdoin kattilaan, joka oli tarpeen. Hän tuo myös vessapaperia, kun valkoinen paperi kuulemma ei aiheuta ihottumaa? Käytän itse kellahtavaa. Tiedän, että valkea on valkaistu ja varmasti sisältää kemikaaleja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johan on valtataistelua porukoilla! Koittaisitte ottaa elämän vähän rennommin. Rajoja vetäen kuitenkin. Ei tarvitse aina riidellä kun puhuu avoimesti ja suoraan.
Mä en enää puhu anopilleni mitään, kun hän saa ihan minkä tahansa sanotun käännettyä tukemaan omaa näkemystään:
minä: ÄLÄ tuo kakkua synttäreille
Anoppi: tottahan toki, tuon varuiksi kolme että riittää.
Kertokaa joku, miten tuollaisen umpinarsistisen jyrän kanssa voi keskustella niin, että tulee ymmärretyksi? Mä olen yrittänyt kaikkeni. On puhuttu avoimesti ja suoraan. Ei mene perille, kun toinen ei edes halua ymmärtää kuin oman näkemyksensä.
Niin. Olisikohan ollut kovin tarkka nuorena, koska pelkäsi tulevansa ylitetyksi? Ensimmäisestä lapsesta on myös aina kovin tarkka ja vauvavuodet saattaa mennä melkoisessa sumussa. Ehkä ei ole tajunnut, että tarjoat apua tai että on itse nopeasti sanonut, ettei tarvitsisi apua. Itse ainakin kysyisin avun tarvetta, mutta en tuputtaisi.
Tai sitten miniä on lukenut anoppia oikein ja tajunnut, ettei tämä halua miniälle mitään hyvää. Jopa hylkää lapsenlapsensa, koska mieluummin kantaa kaunaa syyttä kuin on asiallinen. Huvitti tuo että miniä OMII POIKAANI. Kukahan siinä omii ja ketä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin päin, että anoppi leipoo ja järjestelee muiden juhlia, mutta ei meidän. Miehen siskolle käy ihan kaupassakin, vaikka hän on hyväpalkkaisessa työssä.
Ymmärräthän, että mikä on ero anopilla ja äidillä? Ei se ole niin vaan anopin tunkeutua miniän huusholliin kokkaileen, siitä tahtoo tulla sanomista. Näin olen tällä vauvapalstalta havainnut.
Ei sinne tyttärenkään kotiin voi tunkwutua. Laissa kielletty.
Se paino on siinä tunkeutumisella. Se on asiatonta.
Anoppi siis tunkeutui kakkuineen miniän kotiin? Mitä mieltä perheen isä oli tunkeutumisesta?
Harva anoppi ny
Olen eri, mutta meillekin anoppi "tuli kylään" varhain sunnuntaiaamuna. Hänellä oli vara-avain.
Mieheni reaktio? Avaimen otti välittömästi pois ja käski äitinsä häipyä. Aika isoilla kirjaimilla siinä keskusteltiin, anoppi nyyhki jostain hyvästä hyvyydestä. Hassua, kun se kammotus ei ole ikinä halunnut hyvää kenellekään muulle kuin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
On näitä nähty että anoppi määrää ketkä tulee pojan ja miniän juhliin, muuten menee välit poikki jos häntä ei totella. Ei pääse edes pojan isä, eikä anopin muutkaan exät vaikka pojalla heihin hyvät välit.
Tuonmoisen anopin saisi nakata mäelle ikuisiksi ajoiksi. Ja lähestymiskielto kolmena kappaleena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös anoppi ole ikuinen kilpailija miniänsä kanssa?
Ainakin mitä tulee ruokaan. Moni anoppi väittää tekevänsä parempaa ruokaa kuin miniä, antavansa isompia annoksia pojulleen jne
Miksi anopit ei pysty katkaisemaan napanuoraa poikaansa?
Eikä anopit tyttäriinsä. Miehet joutuu lähtemään himasta kavereiden kanssa kaljalle. Näin käy kun vieras ihminen tulee huseeraamaan miehen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Olisikohan ollut kovin tarkka nuorena, koska pelkäsi tulevansa ylitetyksi? Ensimmäisestä lapsesta on myös aina kovin tarkka ja vauvavuodet saattaa mennä melkoisessa sumussa. Ehkä ei ole tajunnut, että tarjoat apua tai että on itse nopeasti sanonut, ettei tarvitsisi apua. Itse ainakin kysyisin avun tarvetta, mutta en tuputtaisi.
Tai sitten miniä on lukenut anoppia oikein ja tajunnut, ettei tämä halua miniälle mitään hyvää. Jopa hylkää lapsenlapsensa, koska mieluummin kantaa kaunaa syyttä kuin on asiallinen. Huvitti tuo että miniä OMII POIKAANI. Kukahan siinä omii ja ketä?
Tämä on kuin omasta elämästä. Anoppi halusi auttaa, muun muassa ilmoitti muuttavansa meille kun vauva syntyy. Vierashuone olii tosin sisustaa uusiksi anopin maun mukaan, että viihtyy. Iso oli yllätys, kun kieltäydyttiin "avusta". Anoppi "auttoi" mua järjestelemällä keittiön uusiksi kun olin synnärillä, kun mä en osannut omassa keittiössäni laittaa tavaroita paikoilleen. Oli miehelleni esittänyt asian niin, että haluaa mulle mukavan kotiin tulon. Mies oli sabonut, että jos vaikka imuroit.
Jatkuvaa jyräämistä oli tuo apu. Apu oli vastaanotettava, tai oli kiittämätön. Ja kun antoi tehdä jotain, niin teki ihan jotain muuta kun sovittiin. Kirsikkana kakussa oli se, että jos vaikka apua tyrkyttävälle anopille lykkäsi roskiksen käteen ja sanoi että vie tuo, niin sitten käytettiin hyväksi ja teetätettiin askareita vanhalla ihmisellä. Mutta hän uhrautuu (hyvää hyvyyttään) kun ei poika perheineen muuten pärjää.
Mikä sulka hattuun se on, jos lapsen perhe ei pärjää ilman äipän jatkuvaa apua? Siis pärjäsimme kyllä, mutta silti tämä touhuks eläkeläinen koki velvollisuudekseen puuttua ihan kaikkeen mitä meidän perhe tekee. Mukaan lukien ne synttäritarjoilut.
Eihän tuollaista kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvaa jyräämistä oli tuo apu. Apu oli vastaanotettava, tai oli kiittämätön. Ja kun antoi tehdä jotain, niin teki ihan jotain muuta kun sovittiin. Kirsikkana kakussa oli se, että jos vaikka apua tyrkyttävälle anopille lykkäsi roskiksen käteen ja sanoi että vie tuo, niin sitten käytettiin hyväksi ja teetätettiin askareita vanhalla ihmisellä. Mutta hän uhrautuu (hyvää hyvyyttään) kun ei poika perheineen muuten pärjää.
Kuvailit juuri äitini. Hän sekaantui ihan kaikkeen, ähräsi omin luvin ties mitä, mutta auta armias, jos oikeasti sitten yritti keksiä missä voisi auttaa ja pyysi sitä, paasattiin ympäri kyliä, miten häntä, vanhaa ihmistä, hyväksikäytetään.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa jyräämistä oli tuo apu. Apu oli vastaanotettava, tai oli kiittämätön. Ja kun antoi tehdä jotain, niin teki ihan jotain muuta kun sovittiin. Kirsikkana kakussa oli se, että jos vaikka apua tyrkyttävälle anopille lykkäsi roskiksen käteen ja sanoi että vie tuo, niin sitten käytettiin hyväksi ja teetätettiin askareita vanhalla ihmisellä. Mutta hän uhrautuu (hyvää hyvyyttään) kun ei poika perheineen muuten pärjää.
Kuvailit juuri äitini. Hän sekaantui ihan kaikkeen, ähräsi omin luvin ties mitä, mutta auta armias, jos oikeasti sitten yritti keksiä missä voisi auttaa ja pyysi sitä, paasattiin ympäri kyliä, miten häntä, vanhaa ihmistä, hyväksikäytetään.
Sitten on nämä anopit kun saa tahtonsa läpi ja pääsee huseeraamaan pojan ja miniän kotiin, niin muistavat joskus myöhemmin valittaa ettei edes kiitelty vaan ollaan kiittämättömiä vaikka miniä olisi 17 kertaa kiittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se anoppi saa omissa juhlissaan leipoa tarpeeksi kakkuja?
Mulla on hyvät välit anoppiin, mutta oli jotenkin yltiöinnoissaan ekasta lapsenlapsesta, että meidän erittäin hyviin väleihin tuli säröjä. Sai jonkin idean ja se olisi sitten pitänyt hyväksyä kun oli hänestä niin hyvä. Aina saanut olla lapsenlasten elämässä, on hyvä mummu, mutta kaikkea ei tarvitse niellä.
Ilmoittautui mm. avuksi synttäri leivontaan. Minä kilttinä sanoin, että ei tarvitse, mutta jos välttämättä haluaa, niin voi sitä pullaa leipoa. Kunnes selvisi, että olisi tulossa meille leipomaan niitä pullia juuri silloin kun minä teen kakkupohja ja valmistelen niitä asioita joita haluan. Ei sitten tullut, kun sanoin ettei ole tilaa kahden pyöriä keittiössä yhtäaikaa. Oletin alunperinkin että hoitaa leipomisen ihan omassa keittiössään.
Vuosien kuluessa ymmärtää taas puhetta, toisin kuin mun oma äiti. Hän ei kysy, vaan leipoo ja tuo pöytään kun haluaa. Ei auta kun sanon, että kaikkea on ei tarvita, niin tuo koska juuri niitä keksejä on muidenkin juhliin tehty. Sitten ihmetellään kun kukaan ei niitä syö. Tiedän, että haluaa auttaa, mutta miksi se pitää tehdä väkisin, kielloista huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa jyräämistä oli tuo apu. Apu oli vastaanotettava, tai oli kiittämätön. Ja kun antoi tehdä jotain, niin teki ihan jotain muuta kun sovittiin. Kirsikkana kakussa oli se, että jos vaikka apua tyrkyttävälle anopille lykkäsi roskiksen käteen ja sanoi että vie tuo, niin sitten käytettiin hyväksi ja teetätettiin askareita vanhalla ihmisellä. Mutta hän uhrautuu (hyvää hyvyyttään) kun ei poika perheineen muuten pärjää.
Kuvailit juuri äitini. Hän sekaantui ihan kaikkeen, ähräsi omin luvin ties mitä, mutta auta armias, jos oikeasti sitten yritti keksiä missä voisi auttaa ja pyysi sitä, paasattiin ympäri kyliä, miten häntä, vanhaa ihmistä, hyväksikäytetään.
Sitten on nämä anopit kun saa tahtonsa läpi ja pääsee huseeraamaan pojan ja miniän kotiin, niin muistavat joskus myöhemmin valittaa ettei edes
Anoppini mielestä pienikin hänen tekemänsä palvelus on korvattava palveluksella. Näissä on suhteellisuuden taju kaukana. Tyyliin hän vie puolityhjän roskiksen omin päin -> mun mies on velvollinen maalaamaan anopin talon. Anopin mielestä nämä palvelukset on toteutettava heti. Hän kyllä sanoo, että kiirettä ei ole, mutta olisi hyvä jos homma on valmis eilen. Kun palvelu ei pelaa, niin sitten on taas juorupiirille asiaa, kuinka häntä oma lapsi (miniän käskystä, tietysti) ei tottele. Ja kyllä, anoppi on sanonut suoraan, että meidän (minä ja mieheni) tulee totella anoppia. Koska korkea ikä ja kunnioitus vanhempia kohtan ja hänellä on oikeus (???). Jostain syystä vain mun miehen tulee olla äitinsä käskytettävänä, sisaruksillaan ei ole samaa velvollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se loppuu sitten,nkun anoppi on haudassa. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua haittaa anoppini tuomat syötävät. Ei tarvitse minun tehdä mitään, kun tuo herkkuja joskus harvaltaan pyytämättäkin. Syötyä on kaikki tulleet.
Äitini ottaa enemmän päähän. On tuonut pyytämättä kahvikaluston, kun hän ei kuulemma voi juoda kahvia mukista. Palautin sen kauppaan mistä oli sen ostanut. Vaihdoin kattilaan, joka oli tarpeen. Hän tuo myös vessapaperia, kun valkoinen paperi kuulemma ei aiheuta ihottumaa? Käytän itse kellahtavaa. Tiedän, että valkea on valkaistu ja varmasti sisältää kemikaaleja enemmän.
Meille tuotiin astiasto, jonka anopin isä oli voittanut bingosta joskus 1970-luvulla. Iskemätön oli, laatikossa vielä koko setti. Ruma kun mikä oli astiasto, siksi kai oli jäänyt käyttämättä. Meille tuon olisi pitänyt kelvata, vaikka ei oltu astiavajeessa.
Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olihan tuo kuin huonosta kummelisketsistä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu sitten,nkun anoppi on haudassa. Kokemusta on.
Tätä odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua haittaa anoppini tuomat syötävät. Ei tarvitse minun tehdä mitään, kun tuo herkkuja joskus harvaltaan pyytämättäkin. Syötyä on kaikki tulleet.
Äitini ottaa enemmän päähän. On tuonut pyytämättä kahvikaluston, kun hän ei kuulemma voi juoda kahvia mukista. Palautin sen kauppaan mistä oli sen ostanut. Vaihdoin kattilaan, joka oli tarpeen. Hän tuo myös vessapaperia, kun valkoinen paperi kuulemma ei aiheuta ihottumaa? Käytän itse kellahtavaa. Tiedän, että valkea on valkaistu ja varmasti sisältää kemikaaleja enemmän.
Meille tuotiin astiasto, jonka anopin isä oli voittanut bingosta joskus 1970-luvulla. Iskemätön oli, laatikossa vielä koko setti. Ruma kun mikä oli astiasto, siksi kai oli jäänyt käyttämättä. Meille tuon olisi pitänyt kelvata, vaikka ei oltu astiavajeessa.
Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olihan tuo
Mun esikoiselle tuputettiin opiskelija-asuntoon vastaavaa. Aiemmin kerrottiin mobneen kertaan miten se oli löydetty roskalavaryhmästä, sitten vissiin unohdettiin että tämä oli kerrottu ja sitten sitä tuputettiin sinne pieneen yksiöön. Ruma ja valtava ysäriastiasto.
Minun äitini haluaa aina osallistua, mutta sen pitää tapahtua täysin häben ehdoillaan eli hänen pitäisi saada päättää mitä tekee.
Eli pienintäkään asiaa ei voi pyytää, koska sitten alkaa se mesoaminen hyväksikäyttämisestä.
Hän myös mielestään voi tulla meille ihan miten lystää, mutta kun minulla jäi kaksivuotiaan kanssa avaimet vahingossa kotiin ja olisi tarvittu paikla jossa odottaa että mies pääsee lähtemään töistä, hänelle ei von ut mennä tunniksi koska se oli taas sitä hyväksikäyttöä.
Mä tykkään korvapuustista ja tiikerikakusta ennemmin kuin juustokakuista. Itse asiassa en ole oikein koskaan maistanut hyvää juustokakkua. Makuja on monia. Anoppi haluaa osallistua ja olka mukaba, tuntea itsensä tärkeäksi. Ole aikuinen ja pyydä tekemään joku leivonnainen, win win.
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään korvapuustista ja tiikerikakusta ennemmin kuin juustokakuista. Itse asiassa en ole oikein koskaan maistanut hyvää juustokakkua. Makuja on monia. Anoppi haluaa osallistua ja olka mukaba, tuntea itsensä tärkeäksi. Ole aikuinen ja pyydä tekemään joku leivonnainen, win win.
Luuletko, että nämä tapaukset toisivat sitä mitä pyytää / sovitaan? Pyytää juustokakkua, tuo pipareita.
Ei se lapsen perhe ole mikään terapialelu mummolle. Jos kielletään tuomasta mitään, niin sitten ei tuoda mitään. Eikö se mummu saa kokea olevansa tärkeä muuten kuin jyräämällä muita?
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään korvapuustista ja tiikerikakusta ennemmin kuin juustokakuista. Itse asiassa en ole oikein koskaan maistanut hyvää juustokakkua. Makuja on monia. Anoppi haluaa osallistua ja olka mukaba, tuntea itsensä tärkeäksi. Ole aikuinen ja pyydä tekemään joku leivonnainen, win win.
Ja sinä olet siis lapsi menossa lasten synttäreille? kolmen lapsen äitinä voin kertoa, että siellä ei todellakaaan mene juustokakut eikä tiikerikakut.
Niin. Olisikohan ollut kovin tarkka nuorena, koska pelkäsi tulevansa ylitetyksi? Ensimmäisestä lapsesta on myös aina kovin tarkka ja vauvavuodet saattaa mennä melkoisessa sumussa. Ehkä ei ole tajunnut, että tarjoat apua tai että on itse nopeasti sanonut, ettei tarvitsisi apua. Itse ainakin kysyisin avun tarvetta, mutta en tuputtaisi.