Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Lapsen teko ja kakun teko ovat vähän eri sarjassa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa kiittämätön. Mitä se nyt haittaa, jos on pari kuivakakkua enemmän tarjolla?
Olet kyllä todella kiittämätön ja mielummin loukkaat anoppia kuin että otat tarjotun avun vastaan..Häpeä !!
Vieläkö anoppi on hengissä ja tyrkyttää leipomuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa kiittämätön. Mitä se nyt haittaa, jos on pari kuivakakkua enemmän tarjolla?
Olet kyllä todella kiittämätön ja mielummin loukkaat anoppia kuin että otat tarjotun avun vastaan..Häpeä !!
Mitä apua se väkisin tyrkyttäminen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä joittenkin naisten tapaa tehdä kaikesta joku reviiritaisto?? Mitä hiton väliä kuka ne kakut leipoo? Täytyy olla todella huonoissa kantimissa itsetunto, jos yksistä leipomuksista on koko hyvinvointi kiinni.
Itsekin leivon ja tykkään järjestää, mutta mulla on muitakin lahjoja elämässä, olen fiksu ja lahjakas monessa. Mun leipomukset ja muut on aina olleet ihan jees, ja jos joskus joku on tuonut jotain, sekin on ollut jees.
Musta tää koko homma haiskahtaa siltä että ei ole elämässä päässyt toteuttamaan koko potentiaaliaan ja sitten nää suvun ja perheen sisäiset hierarkiat saa karvat pystyyn, ja kaikessa pitää vetää rajoja ettei vaan kukaan kuvittele olevansa joku ... en tiedä ees mikä? Parempi, tärkeämpi, kuuluvansa johonkin.. ihan oikeesti? Voidaanko vaan olla ystävällisiä toisille. Lapsetkin nauttisi jos heill
Anoppi on osa mieheni lapsuuden perhettä. Nykyiseen perheeseen hän ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyse on siitä että anoppi ei kunnioita miniän rajoja. Jos anopille on sanottu ettei hänen leipomuksia kaivata niin anopin on yhdestä kerrasta tajuttava se asia.
Minulla on riesana ystävä jolle olen tolkuttanut etten halua joululahjoja. Kymmeneen viime vuoteen tämä asia ei ole mennyt perille. Tulen ärtyneeksi saadessani tilpehööriä jota en tarvitse enkä halua kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Tuo Ap on täysin empatiakyvytön ihmispoloinen.
Kaikki anopinhaukkujat, miksi ette ottaneet selvää, millaisen äidin lapsen kanssa olette pariutumassa! Säästyisi näiltä pahansuovilta aloituksilta tämäkin palsta.
No mutku sen poika oli niin komee, ei voinut tietää että anoppi on seko-p syko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi tytärtä joille lapsettomat siskoni kantaa krääsää yms koko ajan.
ja siis koriste-esibeitä, puutarhatonttuja, huonekaluja ja sitten loputonta turhaa pikkutavaraa ja jäätävät määrt karkkia ja leipomuksia, tyyliin 60 macaronsia kerralla.
Sanoin toiselle etten halua kotiini niitä koriste-esineitä ka hän vastasi että hänen arkkitehtumiejensä on niin tyylitajuinen ettei hän voi kotiinsalaan niitä ostaa. Minä vissiin sitten lapsineni tyylitajuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkäähän jo keittiöihinne valmistelemaan pääsiäisleipomuksia. Kutsukaa anopitkin pääsiäisenä syömään ja sanokaa, että saa tuoda mukana lisätarjottaviakin, jos haluaa. Viettäkää hauskaa aikaa yhdessä.
Mun elämässä anoppi ja hauska eivät kuulu samaan lauseeseen.
Ole tyytyväinen ettei anoppisi väännä kaksimielisii ala päävitsejään joka hetki,ruokapöydässäkin, hänestä se on hauskaa, muista ei. Ja anoppi ei vähääkään välitä vaikka pienet lapset kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Ap on täysin empatiakyvytön ihmispoloinen.
Kaikki anopinhaukkujat, miksi ette ottaneet selvää, millaisen äidin lapsen kanssa olette pariutumassa! Säästyisi näiltä pahansuovilta aloituksilta tämäkin palsta.
No mutku sen poika oli niin komee, ei voinut tietää että anoppi on seko-p syko.
Anoppi oli aluksi hyvin etäinen. Muuttui rajattomaksi psykoksi vasta siinä kun kuuli tulevasta lapsenlapsesta.
Totta kirjoitit "Mikä siinä on ongelma?"
Eikö ihmisillä todella ole nykypäivänä muuta miettimistä ?!? Maailmassa on suurempiakin murheita kuin että anoppi haluaa leipoa ja auttaa!!!
Itse olisin onnellinen jos joku leipoisi ja toisi itse leipomiaan tekeleitään.....
T." Poikamies "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkäähän jo keittiöihinne valmistelemaan pääsiäisleipomuksia. Kutsukaa anopitkin pääsiäisenä syömään ja sanokaa, että saa tuoda mukana lisätarjottaviakin, jos haluaa. Viettäkää hauskaa aikaa yhdessä.
Mun elämässä anoppi ja hauska eivät kuulu samaan lauseeseen.
Ole tyytyväinen ettei anoppisi väännä kaksimielisii ala päävitsejään joka hetki,ruokapöydässäkin, hänestä se on hauskaa, muista ei. Ja anoppi ei vähääkään välitä vaikka pienet lapset kuulee.
Mun anoppi vaan huutaa kovaan ääneen synttäreillä kuinka 9 v poikani tarvitsee hiusten leikkuun, kun on niin törkeää ja epäsiistiä kun pojalla on pitkä tukka. Kun häntä yrittää vaientaa, niin hän toteaa että TOTUUDEN saa aina sanoa. Tämä on vain yksi monista.
Epäsopivat vitsit vai henkilökohtaiset loukkaukset? Mun mielestä sivistynyt ihminen osaa jättää molemmat lausumatta ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kirjoitit "Mikä siinä on ongelma?"
Eikö ihmisillä todella ole nykypäivänä muuta miettimistä ?!? Maailmassa on suurempiakin murheita kuin että anoppi haluaa leipoa ja auttaa!!!
Itse olisin onnellinen jos joku leipoisi ja toisi itse leipomiaan tekeleitään.....
T." Poikamies "
On muuta miettimistä, leipomustyrkyttäminen on vain yksi rajattoman käytöksen ilmenemismuoto.
Sä olisit onnellinen.. minä en. Mä koen sen varpaille astumisena ja minun mitätöintinä, kun kielloista huolimatta on tuotu tarjoiluja mun juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kirjoitit "Mikä siinä on ongelma?"
Eikö ihmisillä todella ole nykypäivänä muuta miettimistä ?!? Maailmassa on suurempiakin murheita kuin että anoppi haluaa leipoa ja auttaa!!!
Itse olisin onnellinen jos joku leipoisi ja toisi itse leipomiaan tekeleitään.....
T." Poikamies "
No vähäiset on sun murhees kun pohdit täällä pääsiäisenä mitä muut saa pohtia.
Mun lasten synttäreillä (kaverisynttärit alkoi 3-vuotiaina, sitä ennen ei ollut synttäreitä) oli aina jokni teema. Sankari sai valita ja se oli hänelle todella tärkeä juttu.
Ja kuivakakkuja nyt ei todellakaan mene lasten synttäreillä, korkeintaan niin, että niistä tehdä kakkutikkareita. Ei muuten.
Olisi ollut kyllä tosi kurjaa, että lapsen toivetta ei olisi täytetty, vaan joku vieras tunkisi sinne pöytään omia tarjoomuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä joille lapsettomat siskoni kantaa krääsää yms koko ajan.
ja siis koriste-esibeitä, puutarhatonttuja, huonekaluja ja sitten loputonta turhaa pikkutavaraa ja jäätävät määrt karkkia ja leipomuksia, tyyliin 60 macaronsia kerralla.
Sanoin toiselle etten halua kotiini niitä koriste-esineitä ka hän vastasi että hänen arkkitehtumiejensä on niin tyylitajuinen ettei hän voi kotiinsalaan niitä ostaa. Minä vissiin sitten lapsineni tyylitajuton.
Kuinka isoja tytärten huoneet on, kun sinne mahtuu lisää huonekaluja? Onko puutarhatontut tyttöjen kirjahyllyssä?
Minkä ikäiset tytöt ovat?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei oo anoppi käynyt ikinä. Asuvat n 200km päässä, eikä matka olekaan ongelma, vaan kieli ; hän kun on ruotsinkielinen, kuten hän jatkuvasti painottaa, eikä osaa eikä ymmärrä suomea! Kyllä Suomessa pitäisi kaikkien puhua vain suomea, tuollainen monikielisyys on ihan turhaa, jopa naurettava kustannusrasite.
Missä anoppisi opiskeli ruotsiksi? Mihin ammattiin hän valmistui? Mitä hän katsoo teeveestä, Strömsön lisäksi? Englanninkielisiä saippuasarjoja ei voi katsoa kun niistä kuuluu vierasta kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä joille lapsettomat siskoni kantaa krääsää yms koko ajan.
ja siis koriste-esibeitä, puutarhatonttuja, huonekaluja ja sitten loputonta turhaa pikkutavaraa ja jäätävät määrt karkkia ja leipomuksia, tyyliin 60 macaronsia kerralla.
Sanoin toiselle etten halua kotiini niitä koriste-esineitä ka hän vastasi että hänen arkkitehtumiejensä on niin tyylitajuinen ettei hän voi kotiinsalaan niitä ostaa. Minä vissiin sitten lapsineni tyylitajuton.
Kuinka isoja tytärten huoneet on, kun sinne mahtuu lisää huonekaluja? Onko puutarhatontut tyttöjen kirjahyllyssä?
Minkä ikäiset tytöt ovat?
No eipä ne mahdukaan sinne, siksi niitä sitten leviää ympäri taloa ja pihaa.
Meillä on joku aivan outo kuvio äitini kanssa näissä juhlissa. Ei se leivo, mutta on kovin tärkeää yrittää määrätä aikatauluista ja osallistua järjerstelyihin. Kerran kaksi vuodessa hermostuu lasten syntäreistä, joulusta tms. Jos jättää sanomatta käytöksestä, on aivan rajaton ja määräilee ja komentelee. Jos sanoo, saattaa suuttua. Tosi hankalaa. Olisi välillä vain kiva juhlia. Erityisen hankalaa on, jos parilla viikolla yrittää siirtää omassa kodissa omalla rahalla maksettavia synntäreitä varsinaisen syntymäpäiväjuhlan ohi, koska on kiire. On ollut aikanaan myös kova nahistelemaan sisarustensa kanssa. mietin, että onko tässä jotain outoja lapsuuskaikuja.
Tässäpä oiva esimerkki sairaasta minä minä -sukupolven psykopaatista 🤮🤮🤮