Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Onkohan homopareilla samanlaisia, jatkuvia ongelmia anoppien kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös anoppi ole ikuinen kilpailija miniänsä kanssa?
Ainakin mitä tulee ruokaan. Moni anoppi väittää tekevänsä parempaa ruokaa kuin miniä, antavansa isompia annoksia pojulleen jne
Miksi anopit ei pysty katkaisemaan napanuoraa poikaansa?
Jos ei ole tehnyt tuota koko ikäänsä, on luultavasti merkki alkavasta otsalohkodementiasta
Vierailija kirjoitti:
Eikös anoppi ole ikuinen kilpailija miniänsä kanssa?
Ainakin mitä tulee ruokaan. Moni anoppi väittää tekevänsä parempaa ruokaa kuin miniä, antavansa isompia annoksia pojulleen jne
Miksi anopit ei pysty katkaisemaan napanuoraa poikaansa?
Vastaukset tässä:
1) Ei ole.
2) Ei, moni ei väitä yhtään mitään tuollaista. Joku hullu varmaan väittää.
3) Kyllä pystyvät.
Parempaa onnea sinulle jatkossa, jos tosiaan tähän astisessa elämässäsi tuo kuvaamasi on millään tavalla normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös anoppi ole ikuinen kilpailija miniänsä kanssa?
Ainakin mitä tulee ruokaan. Moni anoppi väittää tekevänsä parempaa ruokaa kuin miniä, antavansa isompia annoksia pojulleen jne
Miksi anopit ei pysty katkaisemaan napanuoraa poikaansa?
Vastaukset tässä:
1) Ei ole.
2) Ei, moni ei väitä yhtään mitään tuollaista. Joku hullu varmaan väittää.
3) Kyllä pystyvät.
Parempaa onnea sinulle jatkossa, jos tosiaan tähän astisessa elämässäsi tuo kuvaamasi on millään tavalla normaalia.
Olen sivusta seurannut, härregood jos oma elämä olisi noin hirveää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on joku aivan outo kuvio äitini kanssa näissä juhlissa. Ei se leivo, mutta on kovin tärkeää yrittää määrätä aikatauluista ja osallistua järjerstelyihin. Kerran kaksi vuodessa hermostuu lasten syntäreistä, joulusta tms. Jos jättää sanomatta käytöksestä, on aivan rajaton ja määräilee ja komentelee. Jos sanoo, saattaa suuttua. Tosi hankalaa. Olisi välillä vain kiva juhlia. Erityisen hankalaa on, jos parilla viikolla yrittää siirtää omassa kodissa omalla rahalla maksettavia synntäreitä varsinaisen syntymäpäiväjuhlan ohi, koska on kiire. On ollut aikanaan myös kova nahistelemaan sisarustensa kanssa. mietin, että onko tässä jotain outoja lapsuuskaikuja.
Tuttua. Pitää päästä säätämään vieraista, ajankohdasta, kellonajasta, siitä mitä minun siskoni haluaa juhliin leipoa eli sopivat keskenään kysymättä minulta, jne jne jne
Mun esikoisen e
Hah. Tuli mieleen. Lapsen synttärit. Ajankohta ilmoitettu vieraille. Käly ilmoitti, että ei pääse, syytä en muista. Sovittiin, että tulevat kun ehtivät. Kälyyn välit asialliset, mutta etäiset. Eivät ole ikinä olleet läheisiä mieheni kanssa. Lisäksi asuvat kaukana.
Eiköhän anoppi pyyhällä meille, ja vaatii että ajankohta tulee muuttaa, että Saara pääsee paikalle. Käly (ja mieheni) olivat ihan ok sen kanssa että käly ei tule juhliin. Anopille tämä ei käynyt.
On näitä nähty että anoppi määrää ketkä tulee pojan ja miniän juhliin, muuten menee välit poikki jos häntä ei totella. Ei pääse edes pojan isä, eikä anopin muutkaan exät vaikka pojalla heihin hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä täällä moni on väkisinkakuttajan puolella.
Johan on valtataistelua porukoilla! Koittaisitte ottaa elämän vähän rennommin. Rajoja vetäen kuitenkin. Ei tarvitse aina riidellä kun puhuu avoimesti ja suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuntuu miniältä, jotka aina ja kaikkialla riitelevät miehensä suvun kanssa jostain turhasta. Miksi et antaisi anopin leipoa jotain? Vaikutat takakireältä. Sitten, kun syntyy lapsia, miin oletat, että hän hoitaa lapsiasi sormia napsuttamalla ja kirjoitat haukkumatekstejä tänne. Jotain rispektiä hei anoppia kohtaan
Minun miniäni on ollut kovin omistushaluinen 'omastaan' eli pojastani ja kaikesta mikä liittyy heidän elämään. Kun tarjosin apua kestityksiin, sekin oli liikaa. En tyrkyttänyt vaan tarjouduin. No päätin sitten että hoitakoon hommansa miten haluavat. Itselläni olisi ollut aikaa auttaa. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, tarjouduin hoitamaan ja auttamaan. Ei kelvannut. Suhde lapsenlapseen jäikin vähän löyhäksi. Yökylään ei saanut tulla ja kaikki oli tiukkaan kontrolloitua ettei vaan kukaan puutu heidän tapaansa toimia.
Nyt nautin elämästä, asun osan vuodesta etelässä ja matkustelen ja urheilen minkä pystyn. Tämä ei ole miniän mieleen tämäkään, sain kuulla kuinka minua haukutaan "kun en ikinä tarkjoa apua heille". Kerran kävivät etelässä luonani ja sekin oli yhtä mököttämistä miniän puolelta. Oli ilmeisesti kovin kateellinen kun anopilla on nyt muuta mukavaa elämässään.
Poikani matkustelee edelleen paljon työnsä takia ja miniä on yksin lasten kanssa. Mutta ikinä ei pyydä apua. Ylpeys ei anna periksi.
Semmoista meillä. Ne kemiat vaan eivät aina kohtaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä moni on väkisinkakuttajan puolella.
Moni ymmärtää, että ongelma on se kakku. Mutta eihän se kakku ole se vilkakoiran ydin tässä, vaan se anopin käytös.
Vierailija kirjoitti:
Johan on valtataistelua porukoilla! Koittaisitte ottaa elämän vähän rennommin. Rajoja vetäen kuitenkin. Ei tarvitse aina riidellä kun puhuu avoimesti ja suoraan.
Mitem se on valtataistelu, jos haluaa päättää järjestämissään juhlissa tarjoilut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei ole hyvä. Toinen kaipaa apua ja ei saa sitä. Toinen haluaa tehdä kaiken itse ja hänelle tyrkytetään apua.
Vierailija kirjoitti:
Minun miniäni on ollut kovin omistushaluinen 'omastaan' eli pojastani ja kaikesta mikä liittyy heidän elämään. Kun tarjosin apua kestityksiin, sekin oli liikaa. En tyrkyttänyt vaan tarjouduin. No päätin sitten että hoitakoon hommansa miten haluavat. Itselläni olisi ollut aikaa auttaa. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, tarjouduin hoitamaan ja auttamaan. Ei kelvannut. Suhde lapsenlapseen jäikin vähän löyhäksi. Yökylään ei saanut tulla ja kaikki oli tiukkaan kontrolloitua ettei vaan kukaan puutu heidän tapaansa toimia.
Nyt nautin elämästä, asun osan vuodesta etelässä ja matkustelen ja urheilen minkä pystyn. Tämä ei ole miniän mieleen tämäkään, sain kuulla kuinka minua haukutaan "kun en ikinä tarkjoa apua heille". Kerran kävivät etelässä luonani ja sekin oli yhtä mököttämistä miniän puolelta. Oli ilmeisesti kovin kateellinen kun anopilla on nyt muuta mukavaa elämässään.
Paino sanoilla:
- Minun miniäni on ollut kovin omistushaluinen 'omastaan' eli pojastani ja kaikesta mikä liittyy heidän elämään.
On se merkillistä, että edes omaa elämääänsä ei saisi hallita.
- Ei se miniä ylpeyttään ole pyytämättä apuasi. HÄN EI HALUA NS. APUASI.
Meillä loppui leipomusten tyrkyttely siihen, kun sanoin anopille, että me tilataan tarjoilut leipomosta, ettei sinun tarvitse aina juhlissa syödä omia tekeleitäsi.
Kyse ei välttämättä ole takakireydestä. Aina se rajojen vetäminenkään ei auta, sillä homma riippuu myös toisesta osapuolesta. Ihan pienistä ei kannata ruveta, mutta kyllä oma elämä sentään pitää olla oma elämä. Rajojen vetäminen tai joustaminen vaatii myös sen, että vastapuoli tajuaa, mitä toinen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole hyvä. Toinen kaipaa apua ja ei saa sitä. Toinen haluaa tehdä kaiken itse ja hänelle tyrkytetään apua.
Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse avusta, vaan vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tuntuu miniältä, jotka aina ja kaikkialla riitelevät miehensä suvun kanssa jostain turhasta. Miksi et antaisi anopin leipoa jotain? Vaikutat takakireältä. Sitten, kun syntyy lapsia, miin oletat, että hän hoitaa lapsiasi sormia napsuttamalla ja kirjoitat haukkumatekstejä tänne. Jotain rispektiä hei anoppia kohtaan
Missä on sen kakkutyrkyttäjän kunnioitus miniää kohtaan? Hei!
Tuttua. Pitää päästä säätämään vieraista, ajankohdasta, kellonajasta, siitä mitä minun siskoni haluaa juhliin leipoa eli sopivat keskenään kysymättä minulta, jne jne jne
Mun esikoisen eskariryhmässä on melkein kaikilla synttärit huhti-toukokuussa joten se ajankohta pitää sovittaa niin, että ei mene päällekkäin kenenkään muun kanssa. Ei edes ole aina meidän päätettävissä.