Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Ohis: Kuivakakut näyttää kyllä tulevan taas muotiin. Niitä on leivontaryhmissä paljon ja viimeksi joulumyyjäisissä meni kaikki, en tehnyt itse niitä kun ajattelin ettei mene, vaan niitä olisi kysytty enemmänkin. Varsinkin tiikerikakut ja maustekakut meni ensimmäisen tunnin aikana. Minä just mielelläni otan sen kuivakakkupalasen, sillä en oikein tykkää täytekakuista, tai mistään äklömakeasta. Kuivakakut ei yleensä ole äklömakeita. Samoin pikkuleipä kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Kuivakakut näyttää kyllä tulevan taas muotiin. Niitä on leivontaryhmissä paljon ja viimeksi joulumyyjäisissä meni kaikki, en tehnyt itse niitä kun ajattelin ettei mene, vaan niitä olisi kysytty enemmänkin. Varsinkin tiikerikakut ja maustekakut meni ensimmäisen tunnin aikana. Minä just mielelläni otan sen kuivakakkupalasen, sillä en oikein tykkää täytekakuista, tai mistään äklömakeasta. Kuivakakut ei yleensä ole äklömakeita. Samoin pikkuleipä kelpaa.
Voin kyllä kertoa, että lastensynttäreillä ei todellakaan ole kuivakakuilla kysyntää.
Mun äidilläni oli jokin merkillinen tarve väittää, että HÄN TIETÄÄ mitä lapsi haluaa, millaisen kakun ja millaiset synttärit. Että hän on se kaikkein lähin ja kaikkein tietävin.
Esikoisen kuusivuotissynttäreille ilmestyi tilaamansa ponikakun kanssa pauhaamaan, miten nyt tulee se esikoisen toivoma paras kakku. Ei lapsi sitä ponikakkua ollut edes toivonut, eikä hän edes leikkinyt poneilla, vaan pikkusiskonsa.
Mutta omituinen tarve oli kiilailla siihen vanhempien ja lapsen väliin aina.
ei sinulla sattus olemaan sellaista tuttua joka leipoo..ja jonka anoppi myös tuntee?...Jos on niin tilaa häneltä!!..se vasta anoppia harmittaa.Muista sanoa aikeista anopille, ennen kuin tilaat :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
ei sinulla sattus olemaan sellaista tuttua joka leipoo..ja jonka anoppi myös tuntee?...Jos on niin tilaa häneltä!!..se vasta anoppia harmittaa.Muista sanoa aikeista anopille, ennen kuin tilaat :D
Ei oo anoppi lopettanut kuudessa vuodessa tyrkyttämistä, vai?
Vierailija kirjoitti:
Ei oo anoppi lopettanut kuudessa vuodessa tyrkyttämistä, vai?
Usein tuo käytösmalli on kestänyt vuosikymmeniä
Anna leipoa jos haluaa. Säästyy sinulta raaka-aineet ja leipomisen aika.
Vierailija kirjoitti:
Anna leipoa jos haluaa. Säästyy sinulta raaka-aineet ja leipomisen aika.
Miksi se ap niissä haluaisi säästää?
kiljuisin riemusta ja pyytäisin anoppia tuomaan aina vaan lisää vaikkapa joka päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin: kiitos mielellään, leivo vaikka kuivakakku, teet niin hyviä. En menetä mitään ja anoppi saa hyvän mielen. Minusta on mukavampaa ettei joka asiassa ole sotajalalla. Puolisoni on myös hyvillään kun välit hänen äitiinsä on kunnossa. Ehkä tekee hyvää meille miniöille katsoa välillä peilin. Mukavaa pääsiäistä kaikuilla tai ilman.
Ja väleissä siis ollaan niin että mennään mutkalle itse? Eikö sen anopin tarvitse yrittää olla kunnioittava ja väleissä?
Todella tökerön ihmissuhdemallin opetat lapsillesi.
Tässä elämässä nyt vaan täytyy vähän sietää erilaisia ihmisiä ja koittaa joustaa. Törkeä käytös on asia erikseen, mutta ei joka asiassa tarvitse heti olla pää punaisena aukomassa päätään, jos ei kaikki mene oman mielen mukaan. Diplomatia ja käytöstavat, ja sen lisäksi omien rajojen vetäminen ja kunnioittavan käytöksen edellyttäminen, sillä pääsee pitkälle.
Tämä kasvatustyylin hedelmiä näkee jo ihan riittävästi, missä jo lapsia opetetaan sanomaan mitä tahansa päin naamaa eikä ketään tarvitse kunnioittaa, saati mitään tarvitse sietää. Näistä kasvaa sietämättömiä ihmisia, ihan yhtä rasittavia kuin ne rajojen yli kävelevät. Itseään voi arvostaa ja rajat voi vetää olematta itse ääliö.
Anoppi ja äitini saattoivat jotain pöytään tuoda ja aina kelpasi. Mies etenkin on iloinen kakuista ja jos se ilahduttaa myös tuojia, niin aina parempi. Itse osaan kyllä leipoa ja ruokia laittaa, mutta ei se ole meiltä pois, jos muutkin haluavat ja osaavat. Aina ovat olleet tervetulleita. Lapsille olen puhunut vain positiivisia asioita heistä, ovathan he heidän isovanhempiaan.
No on siinä sitten ongelmallinen tilanne (jos siitä tekee ongelman), älä suotta tee siitä ongelmaa. olen tosiaan puolellasi tässä anoppi asiassa. Ihmisen täytyy kuitenkin AINA ajatella VAIN itseään silloin kun juhlat on OMAN PERHEEN omat. Anoppi saa aivan vapaasti loukkaantua! Sanot vaan suoraan, että: Nämä ovat MEIDÄN PERHEEN juhlat ja sinä ET kuulu ydinperheeseen ja näihin MEI-DÄN juhliin leivon MI-NÄ, eikä kukaan muu. voit jäädä vapaasti jopa poiskin juhlista jollei miellytä. PISTE!!!!
Itse ratkaisin yhden ongelman anoppini kanssa varsin suoraan omaan rehelliseen tyyliini, tosin nuorempana pamautin vieläkin suorempaan kuin nykyisin.. Joku huutaa nyt "hep" ja otan sen nuoruuden tyylin takaisin, sillä olisi tilausta tänäkin päivänä. Asia oli seuraavanlainen: Ex-anoppini vinkui lastenlasta. Tästä on siis aikaa jo reilut 25 vuotta. Mä puolestani olin ihan tosissani päättänyt jo 14-vuotiaana, että en ikinä halua omia lapsia lopputulemana siitä, kun jouduin työharjoitteluun silloisen peruskoulun opetusohjelmaan kuuluvana ja lasten päiväkotiin. Se oli niin hirveä kaksi viikkoa, että olin lähes hermoraunio sen jälkeen. Silloin olisi pitänyt ymmärtää jättää harjoittelu vaikka kesken, mutta tunnollisena olin loppuun saakka.. (Tunnollisuus on sittemmin onneksi vähän karissut ja miellytän enää vain ja ainoastaan itseäni). No mutta palataanpa asiaan eli anoppiin ja kakaroitten vinkumiseen. " nooh, koskas sitä jälkikasvua alkaa tulla" Tämä sama jäkätys kaksi kertaa. Olin suorastaan ihanan kärsivällinen kun peräti kolme kertaa kuuntelin tuota vuodatusta. Mutta raja kulkee jossain ja mulla se kulki sillä kolmannella kerralla. Olin tätä ennen JO SELVÄSTI sanonut molemmilla aiemmilla kerroilla, että: EN ole aikeissa hankkia lapsia. Tämä vaan ei mennyt jakeluun. Sitten tuli se kolmas kerta ja hermot prakasi oikein kunnolla. Muistan vieläkin SANATARKKAAN täysin selvästi mitä anopille sanoin: "Juttu on nyt sillä tavalla, että en pukkaa tänne ensimmäistäkään rääkyvää paskaputki-kakaraa nyt enkä koskaan ja kunhan vaan tulee kolmekymmentä (ikää) täyteen niin hankin sterilisaation (jonka muuten myös tein) ja sitä ennen en suostu mitään hormoneja ehkäisyyn syömään vaan hankin niin monta aborttia kuin vain on tarpeen, kun eivät kerran myönnä sterilisaatiota ennen 30 ikävuotta".. Tosin tää ei ole koko totuus. Mä sain sterilisaation 28 vuotiaana, kun sanoin lääkärille ne samat sanat abortin käyttämisestä ehkäisykeinona ja kyllähän mä niitä kolme jouduin tekemäänkin, ennen kuin tosiaan sain sterilisaation. Jo tuossakin asiassa kakaroista oli mulle haittaa. Niistä ei ole muuta kuin haittaa ja häiriötä. Pihalla huutavat taas päivät pääksytysten jahka kevät etenee vielä taas alkaa se saatanan huuto.
Mutta poikkesin taas asiasta. Anopin kohdalla asia päättyi sitten piiiiiiitkään vaivautuneeseen hiljaisuuteen anopin puolelta ja järkyttyneeseen ilmeeseen. Mä taas hymyilin ja hykertelin tyytyväisenä.. Niin se nyt menee, anoppi kulta.
Vierailija kirjoitti:
No on siinä sitten ongelmallinen tilanne (jos siitä tekee ongelman), älä suotta tee siitä ongelmaa. olen tosiaan puolellasi tässä anoppi asiassa. Ihmisen täytyy kuitenkin AINA ajatella VAIN itseään silloin kun juhlat on OMAN PERHEEN omat. Anoppi saa aivan vapaasti loukkaantua! Sanot vaan suoraan, että: Nämä ovat MEIDÄN PERHEEN juhlat ja sinä ET kuulu ydinperheeseen ja näihin MEI-DÄN juhliin leivon MI-NÄ, eikä kukaan muu. voit jäädä vapaasti jopa poiskin juhlista jollei miellytä. PISTE!!!!
Itse ratkaisin yhden ongelman anoppini kanssa varsin suoraan omaan rehelliseen tyyliini, tosin nuorempana pamautin vieläkin suorempaan kuin nykyisin.. Joku huutaa nyt "hep" ja otan sen nuoruuden tyylin takaisin, sillä olisi tilausta tänäkin päivänä. Asia oli seuraavanlainen: Ex-anoppini vinkui lastenlasta. Tästä on siis aikaa jo reilut 25 vuotta. Mä puolestani olin ihan tosissani päättänyt jo 14-vuotiaana, että en ikinä halua omia lapsia lopputu
Lastenlapsen saadakseen sen lasten pitäisi naida keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin: kiitos mielellään, leivo vaikka kuivakakku, teet niin hyviä. En menetä mitään ja anoppi saa hyvän mielen. Minusta on mukavampaa ettei joka asiassa ole sotajalalla. Puolisoni on myös hyvillään kun välit hänen äitiinsä on kunnossa. Ehkä tekee hyvää meille miniöille katsoa välillä peilin. Mukavaa pääsiäistä kaikuilla tai ilman.
Ja väleissä siis ollaan niin että mennään mutkalle itse? Eikö sen anopin tarvitse yrittää olla kunnioittava ja väleissä?
Todella tökerön ihmissuhdemallin opetat lapsillesi.
Tässä elämässä nyt vaan täytyy vähän sietää erilaisia ihmisiä ja koittaa joustaa. Törkeä käytös on asia erikseen, mutta ei joka asiassa tarvitse heti olla pää punaisena aukomassa päätään, jos ei kaikki mene oman mielen mukaan. Diplomatia ja käytöstavat,
No sittnehän se on anopin korkea aika oppia tämä asia.
Tämä kasvatustyylin hedelmiä näkee jo ihan riittävästi, missä jo lapsia opetetaan sanomaan mitä tahansa päin naamaa eikä ketään tarvitse kunnioittaa, saati mitään tarvitse sietää. Näistä kasvaa sietämättömiä ihmisia, ihan yhtä rasittavia kuin ne rajojen yli kävelevät. Itseään voi arvostaa ja rajat voi vetää olematta itse ääliö.
Tämä kuvaus sopii todella täydellisesti tähän anoppiin.
Mä ihmetteken miksi sitä vanhempaa sukulaista pitäisi varjella mielensä pahoittamiselta, kun hän itse käyttäytyy tunkeilevasti? Miksi on kovin hyväksyttävää, että anoppi saa pyyhältää lapsensa kotiin leipomuksineen ja pyyhkiä kenkänsä miniän juhlamekkoon, mutta anoppia ei saa estää "auttamasta" kun haluaa osallistua mitätöimällä miniäänsä? Pitäisi vaan niellä kiukku ja hymyillä kiitollisena?
älä laita tarjolle anopin kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Kuivakakut näyttää kyllä tulevan taas muotiin. Niitä on leivontaryhmissä paljon ja viimeksi joulumyyjäisissä meni kaikki, en tehnyt itse niitä kun ajattelin ettei mene, vaan niitä olisi kysytty enemmänkin. Varsinkin tiikerikakut ja maustekakut meni ensimmäisen tunnin aikana. Minä just mielelläni otan sen kuivakakkupalasen, sillä en oikein tykkää täytekakuista, tai mistään äklömakeasta. Kuivakakut ei yleensä ole äklömakeita. Samoin pikkuleipä kelpaa.
Ihan sama kuinka muodikkaita leipomuksia tekee, niitä ei toisen järjestämiin juhliin viedä tarjolle ilman lupaa.
Niin. Miksi pitää antaa periksi, alistua, myötäillä ja hyvitellä? Ettei vaan tule AIKUISELLE IHMISELLE pienintäkään pettymystä ja mielipahaa vaan hän ehdottomasti saa tehdä mielensä mukaan.