Lue keskustelun säännöt.
Kohtuuttomat treenimäärät; mikä on liikaa, mikä liian vähän?
07.09.2018 |
Moi!
Päätin ottaa härkää sarvista ja vihdoin puuttua ongelmaani, johon olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin. Kaipaan teiltä apua ja tukea.
Taustaa. 27-vuotias nainen, aktiivinen ollut koko elämänsä liikunnan osalta, paitsi teininä, jolloin paino nousi hetkeksi pienen ylipainon puolelle. Siitä seurauksena lopulta anoreksia ja helvetillinen taistelu saada taas homma ruotuun. Nyt jo monen vuoden ajan asiat olleet tasapainossa, tähän hetkeen asti.
Liikuntamäärät ovat karanneet käsistä eikä syöminen etenkään hiilaireiden osalta ole riittävää urheiluun nähden. Voi antaa esimerkin viikon liikkumisesta, jotta tilanne hahmottuu.
Ma: Aamulla 7km juoksu, työmatkapyöräily 22km, 50 min sali, 5km kävelyä koiran kanssa. Askelia päivän aikana n.25 000
Ti: Aamulla 7km juoksua, työmatkapyöräily 22km, 60 min sali, 4km kävelyä koiran kanssa. Askelia n.28 000.
Ke : Aamulla 7km juoksua, työmatkapyöräily 22km, 60 min sulkapalloa, 5km kävelyä koiran kanssa. Askelia n.26 000.
To : Aamulla 7km juoksua, työmatkapyöräily 22km, 40 min sali, 5km kävelyä koiran kanssa. Askelia n.24 000.
Pe: Aamulla 7km juoksua, työmatkapyöräily 22km, 50 min sali, 5km kävelyä koiran kanssa. Askelia n.25 000.
La: 11km juoksulenkki, pyöräilyä 20km
Su: 10km juoksulenkki
Tiedän itsekin että tässä ei ole järkeä. Kroppa on väsynyt, mieli on masentunut ja tämä kierre on pysäytettävä.
Puhukaa viisaita sanoja, herätelkää, antakaa neuvoja. Pakko saada suunta kääntymään.
Kommentit (61)
Kyllähän tuo vähän liiallisuuteen on mennyt liikunnan määrä. Ehkä pakonomaista liikuntaa, pakko tehdä päiväksi suunnitellut treenit vaikka miten väsyttäisi.
Kannaisiko mennä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla anoreksia aktivoitunut uudelleen.
Auttaako sulla järjellä ajattelu vai pitäisikö järkeistämisen lähteä syvemmältä tunteista? Järjellä voit etsiä tietoa siitä esim. mikä on ihmisen palautumiaika vaikkapa kuntosalitreenistä tai juoksulenkistä ja alkaa syklittää treenejä sen mukaan.
Olisiko sulle toimivampaa määrien vähittäinen pienentäminen joka päivältä, taukopäivien pitäminen vai totaalinen esim. 1-2 vk tauko, jolloin kuulostelisit omaa oloasia. Liikunnan vähetessä joutuisit kohtaamaan ne tunteet ja asiat, joita ehkä pakenet tuolla liikuntamäärällä. Pystyisitkö siihen itse, vai tarvitsisitko esim. terapeuttista apua?
olen lähes 100% varma että et treenaa noin paljon. T: ironman triathlonisti
Vierailija kirjoitti:
Auttaako sulla järjellä ajattelu vai pitäisikö järkeistämisen lähteä syvemmältä tunteista? Järjellä voit etsiä tietoa siitä esim. mikä on ihmisen palautumiaika vaikkapa kuntosalitreenistä tai juoksulenkistä ja alkaa syklittää treenejä sen mukaan.
Olisiko sulle toimivampaa määrien vähittäinen pienentäminen joka päivältä, taukopäivien pitäminen vai totaalinen esim. 1-2 vk tauko, jolloin kuulostelisit omaa oloasia. Liikunnan vähetessä joutuisit kohtaamaan ne tunteet ja asiat, joita ehkä pakenet tuolla liikuntamäärällä. Pystyisitkö siihen itse, vai tarvitsisitko esim. terapeuttista apua?
Tiedän asiat järjellä, ongelmaa pitää siis ehdottomasti lähteä ratkomaan jostain syvemmältä tunteista ja minuudesta. Varmaan koko identiteetistä.. Helppoa se ei ole.
Luultavasti helpompaa olisi ottaa ihan täyslepoja. Helposti "kevyt" kävelylenkki muuttuu mulla kunnon intervallitreeniksi. Tosiaan, urheilu on mulla tapa purkaa jotain mitä en halua kohdata.
Kiitos ajatuksia herättävästä viestistä. Tästä oli apua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen lähes 100% varma että et treenaa noin paljon. T: ironman triathlonisti
Vai niin. Jos haluat niin voin laittaa sulle urheilukellon tiedot sähköpostiin. T:Batman
Ap
Ei sun kroppa mitenkään pysty palautumaan tuollaisista treenimääristä! Yksi lepopäivä vähintään ja 1-2 kevyemmän liikunnan päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen lähes 100% varma että et treenaa noin paljon. T: ironman triathlonisti
Oletkos ironman nähnyt anorektikkoja liikkumassa? Eivät anorektikot treenaa. Eivät he iloitse kroppansa voimakkuudesta tai liikunnan tuottamista endorfiineista. He jumppaavat aivan viimeisillä voimillaan, pakonomaisesti. Ryhmäliikuntatunneilla näkee silloin tällöin näitä. Anorektikko polkee vaikka 3 spinning-tuntia putkeen, mutta kun vertaa viereiseen normaali-ihmiseen, ei polkemisessa ole voimaa, vaan se on todella heikon näköistä ja näyttää siltä, että polkija luuhistuu just siihen paikkaan. Mutta silti anorektikko vaan jatkaa ja jatkaa. Kyseessä on sairaus!
Siis mitä? Ennen 11 kilometrin työmatkaa käyt juoksemassa 7 kilometriä. Miten kenelläkään on aikaa tuollaiseen? Missä välissä sinä sen koirankin aamulla lenkität? Ehditkö olla kotona yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei keskustelu lähde väärille raiteille; mä olen luisumassa kai vanhoihin haitallisiin tunteenhallintamalleihin, mutta en vielä puhuisi anoreksian uusiutumisesta. Olen normaalipainoinen ja vielä toistaiseksi kykenen hyviin ja tehokkaisiin urheilusuorituksiin. Kympin juoksen helposti alle tuntiin ja 20km pyöräilyyn menee se 45min, siis niin, etten ole äärirajoilla. Kuntosalilla painot nousee ja treenien aikana jopa tuntuu hyvältä.
Sairaana, sairaalloisen alipainoiseina en olisi tuollaista voinut kuvitellakkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Ennen 11 kilometrin työmatkaa käyt juoksemassa 7 kilometriä. Miten kenelläkään on aikaa tuollaiseen? Missä välissä sinä sen koirankin aamulla lenkität? Ehditkö olla kotona yhtään?
Näinpä.. Herään viideltä ja seitsemältä lähden töihin. Mies lenkittää aamuisin koiran, kun en enää viitsinyt ottaa juoksulenkille niin aikasin aamulla mukaan. Jep, tiedän, hullua.
Kotona syön ja nukun, siinä se aikalailla onkin. Töistä suoraan salille ja sit koiran kaa lenkki, kunnes onkin jo ilta. Nukun yössä noin kuusi tuntia. Sekin riittämätön määrä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha tässä on kenenkään järkeä puhua sinulle, kun järjellisesti näytät itsekin tajuavan, että tuossa on ihan liikaa liikuntaa. Kroppasi ei ehdi palautua, et kehity, aiheutat itsellesi mahdollisesti jopa pysyviä vaurioita, joiden seurauksena et ehkä viiden vuoden kuluttua pysty harrastamaan enää ollenkaan liikuntaa. Sinun kannattaisi hakeutua nyt jonkun ammattilaisen puheille (psykologi) ja selvittää ne taustalla olevat syyt, jotka aiheuttavat sinulla pakonomaista käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Paha tässä on kenenkään järkeä puhua sinulle, kun järjellisesti näytät itsekin tajuavan, että tuossa on ihan liikaa liikuntaa. Kroppasi ei ehdi palautua, et kehity, aiheutat itsellesi mahdollisesti jopa pysyviä vaurioita, joiden seurauksena et ehkä viiden vuoden kuluttua pysty harrastamaan enää ollenkaan liikuntaa. Sinun kannattaisi hakeutua nyt jonkun ammattilaisen puheille (psykologi) ja selvittää ne taustalla olevat syyt, jotka aiheuttavat sinulla pakonomaista käyttäytymistä.
Mitenköhän kunnallisella puolella tuo psykologille pääsy onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tossa ole mitään järkeä. Järkyttävä määrä aerobista, ei lepopäiviä..
Kolme tai neljä liikuntakertaa päivässä on liikaa. Liikut ihan liikaa, mutta se tiedätkin.
Kysymys onkin pystytkö vähentämään itse, vai pitäiskö sun heti mennä hakemaan apua lääkäristä?
Koiraa joudut joka tapauksessa lenkittämään. Sen lisäksi on normaalia, jos teet yhden treenin per päivä, joka on juoksulenkki, kuntosali tai työmatkapyöräily. Yhtenä päivä viikossa voisit käydä vain kerran kävelemässä koiran kanssa. Se olisi lepopäivä. Ja koiran kanssa lenkki tarkoittaa rauhallista kävelyä, ei yhtään juoksuaskelta, eikä sitä että käyt monta kertaa pitkiä lenkkejä päivässä koiran "takia", eli yhden kerran kävelemässä 4-5 km.
Olin jo tulossa vastamaan faktatietoa palautumisista, levon merkityksestä, treenaamisen intensiteetistä, spesifisyydestä jne., mutta kuten itsekin jo tiedostat, ei tässä mikään järkipuhe auta. Tuo on sairaanloista, pakonomaista ja vahingollista.
Lähtisin sinuna nyt todella perkaamaan tuota psyykistä puolta, ratkaisu löytyy sieltä. Sairastat todennäköisesti ortoreksiaa. Vasta, kun pystyt suhatutumaan treeniin neutraalisti vain treeninä on aika käydä määrien, laadun yms kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha tässä on kenenkään järkeä puhua sinulle, kun järjellisesti näytät itsekin tajuavan, että tuossa on ihan liikaa liikuntaa. Kroppasi ei ehdi palautua, et kehity, aiheutat itsellesi mahdollisesti jopa pysyviä vaurioita, joiden seurauksena et ehkä viiden vuoden kuluttua pysty harrastamaan enää ollenkaan liikuntaa. Sinun kannattaisi hakeutua nyt jonkun ammattilaisen puheille (psykologi) ja selvittää ne taustalla olevat syyt, jotka aiheuttavat sinulla pakonomaista käyttäytymistä.
Mitenköhän kunnallisella puolella tuo psykologille pääsy onnistuu?
Työssä käyvä ihminen -> työterveyshuolto
Kunnallisellakin pääsee aivan varmasti lähetteellä, jos kertoo rehellisesti tilanteen ja taustat
Hanki ulkopuolista apua, kuulostaa pakkomielteiseltä etkä ole parantunut täysin anoreksiasta. Jos juokset aamulla ja vielä teet koiran kanssa lenkkiä ja pyöräilet, siihen ei salia tarvitse päälle. Tiedät sen varmasti itsekin, mutta mieli kun on sairas niin minkäs teet.
Kulutuksesi on järjetön ja rikot kehosi tuolla menolla. Nyt haet mielenterveysongelmiisi apua ja ennen kaikkea hyväksy se, että et ole terve ja tuo liikuntamäärä ei ole tarpeellista vaan vahingollista.
Miten suhtaudut siihen, jos et treenaa/liiku?
Tuleeko sinulle riittämätön tai syyllinen olo? Mitä jos et voisi harrastaa liikuntaa (vaikkapa flunssan tai muun sairauden vuoksi), mitä silloin tapahtuisi?
Itselläni repeytyisi lihakset irti jos tuollaisia määriä treenaisin. Tuskin sinäkään palaudut tuosta liikuntamäärästä jolloin siitä ei ole hyötyä vaan haittaa.