Kohtuuttomat treenimäärät; mikä on liikaa, mikä liian vähän?

Ilman riittävää unta saat aikaiseksi vain fyysisen sairastumisen. Pahoittelen mutta olet sairas. Ei tuo touhu ole tervettä ja puolustelet itseäsi täällä.

Kukaan normaali ihminen paitsi työkseen liikkuva/urheilija, tarvitse päivittäin 20km lenkkejä tai reilusti painoaan pudottava. Ei vain ole normaalia millään mittakaavalla.

Miten syöt et kerro sitäkään? Et lepää etkä palaudu. Suosittelen menemään lääkäriin, mittauksiin ja lähete psykalle. Sinulla on ortoreksia ja harvinaisempi anoreksian muoto.

Toivon, että diagnoosien antaminen jätetään ammattilaisten käsiin. Ja vaikka ammattilaisia täällä vastaajien keskuudessa olisikin, niin varmasti ammattilaisina tiedätte, että ette voi tehdä arviolta tilanteesta pelkän lukemanne perusteella.

Asiaan, kiitos teille kaikille neuvoja antaneille. Mun piti kai vaan kuulla se, että liikun ihan oikeesti liikaa. Sallia itselleni ajatus, ilman että pitäisin itseäni saamattomana tai laiskana epäonnistujana.

Olen perfektionistinen ja itsekriittinen luonne. Vaadin itseltäni paljon, liikaa. Asetan tavotteita ja sääntöjä joita en kellekkään muulle asettaisi.

Täällä kysyttiin mitä tapahtuu jos joudun olemaan liikkumatta. Ns. salaa se tuntuu tosi hyvältä. Tiedän miten paljon olisin levon tarpeessa. Todellisuudessa tuntuu ahdistavalta, epäonnistuneelta, syylliseltä. Siihen pisteeseen että liikun puolikuntoisenakin.

Taidan olla maanantaina yhteydessä työterveyteen. Tuntuu vaan jotenkin, että tämä on itseaiheutettu totaalinen uupumus ja vastuu pitäisi kantaa eikä mennä valittamaan..

AP

Ap

Et edes liiku mitenkään kohtuuttoman paljon. Ruoka ja uni tasapainoon treenin suhteen niin jaksat.

Lohdutan että ylirasitut pian; saat uniongelmat, paha uupumisen, saikkuja, oksentelua, ahdistusta, paniikkeja.

Ikäsi takia siedät vielä tuota mutta ihmettelen jos vuoden kaksi vielä jaksat.

Olin myös ylisuorittaja. Nuokin omakohtaisesti koettuja. Nykyään liikun huomattavasti vähemmän ja käyn terapiassa opettelemassa hyväksyntää että olen riittävä ilmankin suorittamista. Yritän olla hyväksyvä itselleni.

Tuntuu, että olisin juuri urheillut. Tuohon verrattuna olen kyllä vuoden sohvaperuna. Liikunnan on tarkoitus tukea ja edistää terveyttä. Jos liikunnan määrä aiheuttaa enemmän negatiivisia tuntemuksia ja terveyshaittoja kuin positiivisia niin on määrää syytä muuttaa.

t. aktiivisesti liikkuva nuori

Mulle tulee surullinen olo tarinastasi ja mietin, miltä ummistat silmäsi kun käytät aikasi yksinäisiin treeneihin. Onko sinulla parisuhde, perhettä, ystäviä? Mietin, mitä elämässäsi oikeasti tärkeää et nyt halua kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Et edes liiku mitenkään kohtuuttoman paljon. Ruoka ja uni tasapainoon treenin suhteen niin jaksat.

Niin, itseasiassa yhdellä harrastepalstalla oltiin juuri tätä mieltä asiasta. Enemmänkin treenikertoja soimattii, ei niinkään tuota ajallista määrää. Suositeltiin yhdistämään treenejä, niin, että kerralla liikkuisi pidemmän aikaa.

Toisaalta tiedän kyllä omassa olossa, että juuri nyt liikuntaa on myös ajallisesti ehkä turhan paljon. Tai ainakaan uni ja ravinto ei kerkeä kaikkea sitä kompensoimaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee surullinen olo tarinastasi ja mietin, miltä ummistat silmäsi kun käytät aikasi yksinäisiin treeneihin. Onko sinulla parisuhde, perhettä, ystäviä? Mietin, mitä elämässäsi oikeasti tärkeää et nyt halua kohdata.

Rakastava ja onnellinen parisuhde on, mies tosin hiukan alkanut treenimäärästä huolestua. Ja siitä että paino viimeaikoina hiukan tippunut..

Ystäviä olisi paljonkin, mutta enhän mä kerkeä oikein heitä näkemään tämän kaiken keskellä. Sosiaalisista kontakteista olen rehellisesti vetäytynyt ja se harmittaa kyllä itseäni.

Työterveydessä hoidetaan työperäisiä asioita ja kertomasi ei kuulosta siltä. Yksityinen tai julkinen terveydenhuolto olisi ennemmin oikea kohde, mutta asioita voi itsekin pohtia omassa mielessään ja saada siten jo ratkaisu.

Ehkä pakenet perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee surullinen olo tarinastasi ja mietin, miltä ummistat silmäsi kun käytät aikasi yksinäisiin treeneihin. Onko sinulla parisuhde, perhettä, ystäviä? Mietin, mitä elämässäsi oikeasti tärkeää et nyt halua kohdata.

Rakastava ja onnellinen parisuhde on, mies tosin hiukan alkanut treenimäärästä huolestua. Ja siitä että paino viimeaikoina hiukan tippunut..

Ystäviä olisi paljonkin, mutta enhän mä kerkeä oikein heitä näkemään tämän kaiken keskellä. Sosiaalisista kontakteista olen rehellisesti vetäytynyt ja se harmittaa kyllä itseäni.

Eihän tuossa ajankäytöllisesti edes jää aikaa sille miehellekään.

Vierailija kirjoitti:

olen lähes 100% varma että et treenaa noin paljon. T: ironman triathlonisti

samaa mieltä,koska aika ei kerta kaikkiaan riittäisi mitenkään tuohon, työhön ja arjen pyörittämiseen.

ihan puuta heinää. itellenikin alkaa heti tulemaan joku rasitusvamma,nivusvamma, jne, kaikenlaista kun liikkuu paljon. Koko ajan urheilijalla on jotain. Ei ole mahdollista tuo. Ellei ota jotian lääkkeitä, sterodeja,lisää puhtia antavia mömmöjä tai joku muu keino...palvelijat hoitaa arjen pyörityksen..kauppa-asiat, pyykinpesun, ruuanlaiton, kodinhoidon, työt.Toki työtön voi elää koko elämänsä salilla, ja moni tekee niin. Mutta ei se koko aika ole treeniä, ehkä oleilua kavereitten kanssa..

Sun pitää syödä hirveät hevonse annokset et tuon treenimäärän jaksat tehdä. Ja missä on lepopäivä?

Jättäisin juoksut pois, ainakin niin aamuina kun pyöräilet töihin.

Miten sulla on aikaa tähän kaikkeen?? :D

Paha addiktio, mitä juokset karkuun? Käytkö terapiassa? Työkaverin touhu kuulostaa tuolta, näyttää anorektikolta. Tekee ylitöitä ja urheilee muun ajan, sinkku lapseton nainen, ikää noin 40 v.

eli jos heräät aamulla kello 6, menet lenkille 6.30, juokset tunnin?Sit suihku, sit lähdet töihin klo 8,olet siellä klo 9?

työt loppuu klo 4. Menet salille,olet siellä klo 5 asti, ajat kotiin,olet siellä klo 6. Kenties käyt kaupassa matkalla, olet kotona 6.30. Teet ruuan, syöt. klo on7.30. 

Menet koiran kanssa ulos, olet tunnin, 8.30 kotiin. Syöt,nukumaan klo 9?

 ei okein jää aikaa oikeelle elämälle, joten en usko että käytännössä on toimivaa. ihan jo siksi että itseni pitäisi koko ajan olla suihkussa, ja pestä niitä hikisiä treenivaatteita,joka kerta rintaliivit pesuun,koko elämä menee pyykinpesuksi aikakin mulla: ) pitää olla 100 urheilurintaliivit ja treenihousut jne.

taisit vähän huijata? Kuka sulle laskee juoksumatkasi?

Eikö se mene niin, että kunto kasvaa levon aikana eikä kuntoilun? Lisää lepoa siis.

Perfektionismiin kuuluu kai usein sellainen ajattelu, että lopputulos on sitä parempi mitä enemmän vaivaa näkee. Mutta niin ei todellakaan aina ole.

Huoh että pitää tässä vielä alkaa itseään todistelemaankin. Päivänrytmi arvon av-palsta;

Herään kello viisi, lähden lenkille 5:20, tulen n.6:10 kotiin. Aamutoimet ja töihin lähden pyöräilemään kello 7.

Töissä olen kello 7:30, töistä pääsen viimeistään kello 16, yleensä 15:30

Töistä suoraan pyörällä salille jossa olen ympäripyöreästi 16:30 (kotiin salilta 500 metriä).

Kotona olen n.17:30. Siitä lähden koiran kaa lenkille ja kotona olen viimeistään kello 19. Tämä riippuu siis siitä kauan treeni on kestänyt, monelta pääsin töistä jne.

Tämän jälkeen iltapuuhat, nukkumaan menen viimeistään kello 23.

Saitteko haluamanne vai tuletteko seuraamaan päivääni?

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää syödä hirveät hevonse annokset et tuon treenimäärän jaksat tehdä. Ja missä on lepopäivä?

Jättäisin juoksut pois, ainakin niin aamuina kun pyöräilet töihin.

Miten sulla on aikaa tähän kaikkeen?? :D

Aikaa löytyy kun suorittaa koko elämänsä. Kivaa se ei niinkään ole..

Niin ja liikunnan määrää seuraa urheilukello.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää syödä hirveät hevonse annokset et tuon treenimäärän jaksat tehdä. Ja missä on lepopäivä?

Jättäisin juoksut pois, ainakin niin aamuina kun pyöräilet töihin.

Miten sulla on aikaa tähän kaikkeen?? :D

Aikaa löytyy kun suorittaa koko elämänsä. Kivaa se ei niinkään ole..

Niin ja liikunnan määrää seuraa urheilukello.

Ap

Tulet kyseenalaistamaan suorittamisen tarpeesi kun uuvut.

Itse huomasin ensimmäisenä että jokin menee pieleen kun sykkeet eivät nousseet vaikka yritti, sitten loppuivat voimat ja kuvotti vähäinenkin toiminta.

Yöunet häiriintyivät rankasta hikoilusta *nukkuessa* (suorastaan kuin suihkussa käynyt) ja kun et nuku, et palaudu senkään vertaa ja alat syömään unilääkkeitä että kykenet edes jotenkin töissä käymään.

Saatat vielä sinnitellä tässä vaiheessa treenien kanssa mutta itellä meni tuosta tilanteesta 3-4 kk niin lopullinen romahdus tuli - treenin jälkeen nosti kuumeen, oksentelin ja muutama päivä maatessa kun ei jaksanut edes jääkaapille.

Ikäväkseni huomaan että koet samalla tavalla ylpeyttä suorittamisesta kuin minäkin tein ja kuinka paljon sitä teet :-/

Voi olla että tuossa iässä kaveripiiri on vielä suorituskeskeinen ja vertaillaan miten paljon muut jaksavat -> syyllistyt kun et tee niin paljon.

Haluatko kirjoitella tästä?

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että diagnoosien antaminen jätetään ammattilaisten käsiin. Ja vaikka ammattilaisia täällä vastaajien keskuudessa olisikin, niin varmasti ammattilaisina tiedätte, että ette voi tehdä arviolta tilanteesta pelkän lukemanne perusteella.

Asiaan, kiitos teille kaikille neuvoja antaneille. Mun piti kai vaan kuulla se, että liikun ihan oikeesti liikaa. Sallia itselleni ajatus, ilman että pitäisin itseäni saamattomana tai laiskana epäonnistujana.

Olen perfektionistinen ja itsekriittinen luonne. Vaadin itseltäni paljon, liikaa. Asetan tavotteita ja sääntöjä joita en kellekkään muulle asettaisi.

Täällä kysyttiin mitä tapahtuu jos joudun olemaan liikkumatta. Ns. salaa se tuntuu tosi hyvältä. Tiedän miten paljon olisin levon tarpeessa. Todellisuudessa tuntuu ahdistavalta, epäonnistuneelta, syylliseltä. Siihen pisteeseen että liikun puolikuntoisenakin.

Taidan olla maanantaina yhteydessä työterveyteen. Tuntuu vaan jotenkin, että tämä on itseaiheutettu totaalinen uupumus ja vastuu pitäisi kantaa eikä mennä valittamaan..

AP

Ap

Hyvä päättely ja hyvä päätös ottaa yhteyttä työterveyteen. Näytä siellä vaikka tuo lista viikon liikunnasta. Sinun ongelmasi ei ole liiallinen treenaus, mutta tuohon tunnepuolen käsittelyyn tarvitset tukea ja uusia näkökulmia. Urheilu- ja liikuntapuolella sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin, älä siitä huoli. Esim. yksi lepopäivä viikossa ei haittaa yhtään. Aamulenkin sijasta voit aivan kaikessa rauhassa nukkua tunnin pitempään ja aamulla viettää hetken kotona ja voida hyvin. Kaikki tämä on mahdollista myös sinulle ilman, että olet silloin saamaton tai epätäydellinen.