Mikä vikana ystävissä (ihmisissä ylipäätään) jotka eivät kestä rakentavaa kritiikkiä

Otsikon muotoilu on hieman ikävä... "Mikä vikana ystävissä/ihmisissä..."

Ehkä siksi monet jo ottivat itseensä aloituksesta.

Siitä saa kuvan, että ap ei kritisoidessaan ehkä valitse sanojaan aina onnistuneesti.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon muotoilu on hieman ikävä... "Mikä vikana ystävissä/ihmisissä..."

Ehkä siksi monet jo ottivat itseensä aloituksesta.

Siitä saa kuvan, että ap ei kritisoidessaan ehkä valitse sanojaan aina onnistuneesti.

Aa, okei, totta!

Vähän liian asenteellinen otsikko. Tosin, ihan pienesti puolustaudun sillä, että jos haluaa huomiota avaukseensa ja keskustelua, otsikon on oltava "raflaava", ettei se huku muuden avausten jalkoihin.. eikö?

Ap

Ei kritisointi itsessään ole välttämättä yläpuolelle asettumista, vaikka sellainen vaikeaa onkin. Mutta tosiaan lakoniset julistukset viattoman viileästi sivulta kyllä ovat. Että voi kun sulla ei olis tätäkään ongelmaa jos et olis tommoinen. On katseltu toista vuosia ihan hiljaa itekseen arvostellen, ruodittu ja räävitty toisen elämä, ja sitten tämän analyysin tulos annetaan toiselle herkällä hetkellä rasiassa, jossa on nätti rusetti ja kannessa lukee nyhtökaveri.

Jos oikeasti et yhtään ymmärrä miksi toinen lentää seinille siitä, olet joko kateellinen siitä että toinen kehtaa toistuvasti hölmöiltyäänkin luottaa toisten tukeen vaikka itse et voisi kuvitellakaan niin muita rasittavasi, ja kärkyt kostoa toteuttaaksesi sen juuri kun toinen antautuu säälittäväksi, tai sinulla on piilevä asperger.

En tajunnut, miksei voisi olla empaattinen kuuntelija ja auttaa myös. Mielestäni hyvä tapa suhtautua olisi hyvänrahtoisuus ähäkutti-asenteen sijaan. Voi kertoa, että harmillinen tilanne ja että budjetointi ja priorisointi voisivat jatkossa auttaa. Samalla voisi kertoa itse olevansa harmistunut, kun on ollut lainaamispyyntöjen kohde ja kuunnellut autettavissa olevaa ongelmaa pitkään toistuvasti.

Välittyy vaikutelma, että ehket tilanteissa aina saa oltua jämäkkä, pidettyä omia rajoja, olet ehkäpä liiankin kiltti kunneskoet lopulta toisen menneen liian pitkälle kunnes annat kritiikin tulla ikään kuin jälkikäteen. Siitä tavasta kannattaa yrittää päästä eroon itsesi ja muiden takia.

Joo, en itse pidä myös toimintatavassa, jossa "muistutellaan". Mieluummin sitten ottaisi puheeksi siinä lainanpyyntötilanteessa, mikä tähän on johtanut ja olisiko muita tapoja. Ymmärrän, että se on vaikeaa, jos toinen itkee puhelimessa, mutta se on kuitenkin se oikea kohta, ei jossakin muussa keskustelussa.

Ymmärrän yskän, itellä on kaveri joka lähinnä dokailee rahansa ja lainaa muilta, muttei koskaan maksa takaisin. Sitten valittaa kun on krapula, opiskelut menee päin helvettiä ja ei ole penniäkään ja kaikki on perseestä.

Sitten kun erehdyt sanomaan, että pitäisi vähän hillitä niin olokin varmaan paranisi, niin ihan hirveä hepuli päällä. Ihan sama kuinka huolissaan tästä ihmisestä on.

Kaikki ystäväsi vai joku tietty?

Jos yksi suuttuu, niin hän on henkilö, joka ei kestä kritiikkiä.

Jos kaikki suuttuvat, niin olet kerännyt ympärillesi tietynlaisia ihmisiä tai tavassasi antaa rakentavaa kritiikkiä on jotain vikaa.

Oletko kenties niitä ihmisiä, joiden on pakko antaa "rakentavaa kritiikkiä" joka asiasta. Sitten ihmettelet, kun sinulle loukkaannutaan. Kaikkea ei ole pakko sanoa ääneen. Jos kaverisi paita on sinusta ruma, voit antaa asian olla ja mennä elämässäsi eteenpäin. Mielipiteesi ei ole totuus. Tilannetajua saa kyllä käyttää. Se ei maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kenties niitä ihmisiä, joiden on pakko antaa "rakentavaa kritiikkiä" joka asiasta. Sitten ihmettelet, kun sinulle loukkaannutaan. Kaikkea ei ole pakko sanoa ääneen. Jos kaverisi paita on sinusta ruma, voit antaa asian olla ja mennä elämässäsi eteenpäin. Mielipiteesi ei ole totuus. Tilannetajua saa kyllä käyttää. Se ei maksa mitään.

Jos se kaveri parkuu viidettä vuotta samaa asiaa, niin ehkä silläkin olis joskus mietinnän paikka olla sanomatta sitä ääneen. Tylsäähän tuollaista on kuunnella ikuisuuksiin, kun ei se ainakaan valistuksen puutetta ole. Järjen ehkä. Tilanne päällä vuosikausia, niin muut saa käyttää tilannetajua?

Itse ainakin olen hyvin herkkä ja se vaan on refleksi että kyyneleet nousee silmiin ja loukkaantuu. Vaikka tiedän tämän henkilön taroittavan hyvää, en silti kestä ajatusta että olen tuottanut hänelle harmia ja vaivaa.

Se on se tapa, millä se kritiikki annetaan, joka ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon muotoilu on hieman ikävä... "Mikä vikana ystävissä/ihmisissä..."

Ehkä siksi monet jo ottivat itseensä aloituksesta.

Siitä saa kuvan, että ap ei kritisoidessaan ehkä valitse sanojaan aina onnistuneesti.

Tämä, ja sitten ap:n olisi kannattanut laittaa esimerkkinsä jo aloitusviestiin, niin lukijat olisivat heti ymmärtäneet ap:n tarkoitusperän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle on to-del-la vaikeaa ottaa vastaan ihan aiheellistakin kritiikkiä, vaikka se olisi kuinka nätisti, varovasti ja taiten lausuttu, vilpittömästi hyvää tarkoittaen.

Moni vetää suoranaisesti herneen nenään ja tulee silmille.

Miksi? Siis mikä on se "vika" ihmisessä, joka tekee mahdottomaksi palautteen kuulemisen ja vastaanottamisen? Huono itsetunto? Ego? Ylemmyydentunne "minähän en sinulta neuvoja ota"?

Kyllä minäkin myönnän, että kritiikki tuntuu välillä kirvelevältä, mutta tiedostan sen että kritiikkiä saadessa kannattaa niellä ensireaktio, ja oikeasti MIETTIÄ ja puntaroida hetki siaimmässään, olisiko kritiikki oikeasti ihan aiheellista. Monesti olen ollut loppujenlopuksi erittäin kiitollinen saamastani kritiikistä, se on auttanut minua kasvamaan, näkemään sokeita pisteitäni (niitä on kaikilla) ja sitä kautta helpottanut elämääni.

Suosittelen kaikille.

Miksi koet olevasi niin paljon muiden yläpuolella, että sinulla on oikeus kritisoida heitä?

No tarkoitan esim. tilannetta eiliseltä: ystäväni itki taas rahapulaa (itkenyt tätä viimeiset viisi vuotta). Tähän asti olen aina vain kuunnellut, nyt jotenkin en enää jaksanut kuunnella vaan ystävällisesti ehditin, että kirjaisi ylös kulujaan ja miettisi mikä on turhaa, jonka voisi karsia. Heitin pari esimerkkiä viime kuulta (merkkivaatteet, vaihtelunhalusta ostetut uudet kalusteet..) ja että näihin menneellä summalla olisi elänyt tämän kuukauden hienosti, ei tarvitsisi itkeä kun ei ole ruokaan ja laskuihin rahaa. Sanoin asian niin kauniisti kuin osasin. Ja kaveri räjähti silmilleni.

Ei kuulemma mitenkään kuulu minulle, miten rahansa käyttää. Muistutin, että onhan se kuulunut, viimeiset 5 vuotta, itkuisina puheluina ja rahanlainaamisyrityksinä..

Ap

Tiedän niin tuskaasi :D Mulla oli samanlainen kaveri. Eli kädestä suuhun, kun "ei jaksanut" tehdä kokopäivätyötä, piti asua kuitenkin ihan uudessa asunnossa johon sai sossulta tukea. Tyypillä oli auto jonka kulut äitinsä makseli (yli 30v ihminen). Merkkilaukkuja osteli ja rakennekynsiä ja ripsienpidennyksiä piti olla, piti päästä bilettää jne. Kuitenkin itki ettei oo rahaa ruokaan. Jos yritin jotain sanoa siihen nii räjähti että hänen pitäisi myös nauttia elämästä. Joo mutta kun on tietyt elämän realiteetitkin olemassa joiden kanssa muut joutuu elää. Hänen kohdalla kyseessä oli huono itsetunto ja vaikutti aika narsistiselta persoonalta.

Töissä samantyylinen tyyppi, ei kestä minkäänlaista palautetta mutta itse laukoo "totuuksia" päin naamaa ja on oikeasti tahditon. Nyt se on ollu sairaslomalla henkisten ongelmiensa takia (riidoissa monen työkaverin kanssa ja pitää mykkäkoulua).

Jos ystäväsi on jo useiden vuosien ajan itkenyt rahaongelmista ja silti se ostelee tollaisia impulssiostoksia, niin kuulostaa että sillä on vakavia ongelmia rahankäytön kanssa. Tollaisissa tilanteissa ongelma johtuu joko siitä ettei ole koskaan oppinut vastuullista rahankäyttöä ja/tai sitten on jotain tunneperäisiä ongelmia, jota paikkailee heräteostoksilla.

Kyse on kuitenkin  vaikeasta ongelmasta, ja siihen ei yleensä auta että huomautelee itsestäänselvyyksiä siitä kuinka kannattaisi "karsia turhista ostoksista".

Toi on aika alentava neuvo, ei mikään asiallinen kritiikki. Vai luuletko oikeasti ettei ystäväsi muka tietäisi tuota jo?  

Vähän sama kuin neuvoisit masentuneelle, että "olisit vaan iloisempi" tai ylipainoiselle että "söisit vaan vähemmän"

No ap:n aloitus kertoo kyllä eri tilanteesta kuin hänen myöhempi kommenttinsa tuhlailevasta ystävästä. Yleisellä tasolla ihmiset eivät yleensä kaipaa ystäviltään "rakentavaa kritiikkiä", vaan tukea (joka ei siis tarkoita rahan lainaamista, jos ensin tuhlaa omat rahansa turhuuteen) ja myötäelämistä. Jos ystävä alkaa tarjoilemaan "rakentavaa kritiikkiä", niin suurin osa ihmisitä ottaa sen kyllä ihan v***uiluna. Neuvot on sitten asia erikseen. Ap:llä oli tuhlariystävälleen hyvä neuvo (kirjata menot ja tulot ylös), mutta edellisen kuukauden ostosten esille nostaminen oli kyllä silkkaa ilkeilyä, vähän sellaista että "kylläpä teit tyhmästi", sen jälkeen kun tyyppi on jo tyhmän jutun tehnyt, eikä voi sitä enää muuttaa. Mitä hyötyä on silloin nostaa asia esille? Luuleeko ap ettei tyyppi itse tajua tehneensä tyhmästi? Rivien välistä on kyllä luettavissa että ap on kyllästynyt tuhlailevaan ja rahaa lainaksi ruinaavaan "ystäväänsä", mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei sillä ole mitään tekemistä kritiikin kylvämisen kanssa, vaan ystävyyssuhteen rajojen vetämisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan nyt, mitä vastauksia.

Minä keskityn nyt miettimään, kirjoitinko oikeasti niin pahasti, että oli oikeutettua saada tällaisia kommentteja.

Ja keskittykää te kommentoijat miettimään, miksi reagoitte näin negatiivisesti, mikä aloituksessani oikeasti suututti.

Ap

Kannattaa myös miettiä sitä omaa narsismia. Narsistin tunnusmerkki on se, ettei pysty tunnistamaan/tunnustamaan omaa narsismiaan. Ja ihan kaikella rakkaudella - tietysti!

Yksi narsismin tunnusmerkki on myös se ettei kestä minkäänlaista palautetta vaan suuttuu silmittömästi, mulla on tällaisista henkilöistä valitettavasti kokemusta. Itse ne kokee oikeudekseen arvostella muita jatkuvasti myös asioita joita ei niille kuulu. Normaali hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen osaa ottaa palautetta vastaan ja jos on eri mieltä myös perustella sen asiallisesti eikä hyökkää heti kimppuun kuin hyeena.

Vierailija kirjoitti:

No ap:n aloitus kertoo kyllä eri tilanteesta kuin hänen myöhempi kommenttinsa tuhlailevasta ystävästä. Yleisellä tasolla ihmiset eivät yleensä kaipaa ystäviltään "rakentavaa kritiikkiä", vaan tukea (joka ei siis tarkoita rahan lainaamista, jos ensin tuhlaa omat rahansa turhuuteen) ja myötäelämistä. Jos ystävä alkaa tarjoilemaan "rakentavaa kritiikkiä", niin suurin osa ihmisitä ottaa sen kyllä ihan v***uiluna. Neuvot on sitten asia erikseen. Ap:llä oli tuhlariystävälleen hyvä neuvo (kirjata menot ja tulot ylös), mutta edellisen kuukauden ostosten esille nostaminen oli kyllä silkkaa ilkeilyä, vähän sellaista että "kylläpä teit tyhmästi", sen jälkeen kun tyyppi on jo tyhmän jutun tehnyt, eikä voi sitä enää muuttaa. Mitä hyötyä on silloin nostaa asia esille? Luuleeko ap ettei tyyppi itse tajua tehneensä tyhmästi? Rivien välistä on kyllä luettavissa että ap on kyllästynyt tuhlailevaan ja rahaa lainaksi ruinaavaan "ystäväänsä", mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei sillä ole mitään tekemistä kritiikin kylvämisen kanssa, vaan ystävyyssuhteen rajojen vetämisen kanssa.

No johan on herkkänahkaista porukkaa. Miksi ei saisi sanoa ääneen ongelmasta mikä ystävällä on, jos haluaa siihen apua pitäisi se pystyä myös myöntämään. Kauhean vaikeaksi menee jos pitäisi koko ajan olla varpaillaan ja miettiä sanomisia. Ymmärrän kyllä miksi Ap on turhautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ap:n aloitus kertoo kyllä eri tilanteesta kuin hänen myöhempi kommenttinsa tuhlailevasta ystävästä. Yleisellä tasolla ihmiset eivät yleensä kaipaa ystäviltään "rakentavaa kritiikkiä", vaan tukea (joka ei siis tarkoita rahan lainaamista, jos ensin tuhlaa omat rahansa turhuuteen) ja myötäelämistä. Jos ystävä alkaa tarjoilemaan "rakentavaa kritiikkiä", niin suurin osa ihmisitä ottaa sen kyllä ihan v***uiluna. Neuvot on sitten asia erikseen. Ap:llä oli tuhlariystävälleen hyvä neuvo (kirjata menot ja tulot ylös), mutta edellisen kuukauden ostosten esille nostaminen oli kyllä silkkaa ilkeilyä, vähän sellaista että "kylläpä teit tyhmästi", sen jälkeen kun tyyppi on jo tyhmän jutun tehnyt, eikä voi sitä enää muuttaa. Mitä hyötyä on silloin nostaa asia esille? Luuleeko ap ettei tyyppi itse tajua tehneensä tyhmästi? Rivien välistä on kyllä luettavissa että ap on kyllästynyt tuhlailevaan ja rahaa lainaksi ruinaavaan "ystäväänsä", mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei sillä ole mitään tekemistä kritiikin kylvämisen kanssa, vaan ystävyyssuhteen rajojen vetämisen kanssa.

No johan on herkkänahkaista porukkaa. Miksi ei saisi sanoa ääneen ongelmasta mikä ystävällä on, jos haluaa siihen apua pitäisi se pystyä myös myöntämään. Kauhean vaikeaksi menee jos pitäisi koko ajan olla varpaillaan ja miettiä sanomisia. Ymmärrän kyllä miksi Ap on turhautunut.

Mitä se sitä apua tarvitsevaa ystävää auttaa, että sä hierot sen aiemmin tekemiä virheitä sen naamaan? Rittää kun tässäkin tapauksessa antaa hyvän neuvon, kyllä se ystävä viimeistään siinä vaiheessa tajuaa että on tullut tuhlattua hullusti, kun se kirjaa niitä menojaan ja tulojaan. Ja kuten sanoin, vika on ap:n kyvyssä vetää rajoja, ei kenenkään kyvyssä sietää kritiikkiä. Jos viisi vuotta kuuntelee valitusta rahapulasta ja väistelee rahan lainauspyyntöjä, ilman että saa sanottua että "hei, en voi/halua lainata rahaa ystäville", niin kyllä se on oma vika. Lokkeilijat kannattaa pudottaa kyydistä, kun taas tosi ystävää, jolla on ongelma, voi auttaa ilman että on ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ap:n aloitus kertoo kyllä eri tilanteesta kuin hänen myöhempi kommenttinsa tuhlailevasta ystävästä. Yleisellä tasolla ihmiset eivät yleensä kaipaa ystäviltään "rakentavaa kritiikkiä", vaan tukea (joka ei siis tarkoita rahan lainaamista, jos ensin tuhlaa omat rahansa turhuuteen) ja myötäelämistä. Jos ystävä alkaa tarjoilemaan "rakentavaa kritiikkiä", niin suurin osa ihmisitä ottaa sen kyllä ihan v***uiluna. Neuvot on sitten asia erikseen. Ap:llä oli tuhlariystävälleen hyvä neuvo (kirjata menot ja tulot ylös), mutta edellisen kuukauden ostosten esille nostaminen oli kyllä silkkaa ilkeilyä, vähän sellaista että "kylläpä teit tyhmästi", sen jälkeen kun tyyppi on jo tyhmän jutun tehnyt, eikä voi sitä enää muuttaa. Mitä hyötyä on silloin nostaa asia esille? Luuleeko ap ettei tyyppi itse tajua tehneensä tyhmästi? Rivien välistä on kyllä luettavissa että ap on kyllästynyt tuhlailevaan ja rahaa lainaksi ruinaavaan "ystäväänsä", mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei sillä ole mitään tekemistä kritiikin kylvämisen kanssa, vaan ystävyyssuhteen rajojen vetämisen kanssa.

Jep munatonta sakkia palstalla. Naisten kanssa on todella vaikeaa kommunikoida. T:nainen

No johan on herkkänahkaista porukkaa. Miksi ei saisi sanoa ääneen ongelmasta mikä ystävällä on, jos haluaa siihen apua pitäisi se pystyä myös myöntämään. Kauhean vaikeaksi menee jos pitäisi koko ajan olla varpaillaan ja miettiä sanomisia. Ymmärrän kyllä miksi Ap on turhautunut.