Kehtaatteko olla hyvän mutta erilaisen tyypin ystävä?
Niin. Oon miettinyt skenaariota itseeni liittyen, että esim. Uudessa koulussa kukaan ei kehtaa olla ystäväni, koska olen hiljaisempi ja ei niin stereotyyppinen ihminen ns. Samanlainen kun muut.
Ajattelettko tai ajatteleeko ihmiset usein niin, että "en kyllä kehtaa lähteä sen kanssa kahville/kaljalle, vaikka hyvä tyyppi hän onkin, koska ihmiset voisivat ajatella jotain"
Hylkäättekö hyvän luonteen sen pohjalta, mitä muut voisivat ajatella siitä, että hengailet "erilaisen" kanssa??
Vai olenko se vain MINÄ, kuka ajattelee ja pohjaa tekonsa muiden mielipiteille?
Ja onko tollanen käytös/pohdinta ees normaalia esim yli 30 vuotiailta?
Onko pelkoni täysin lapsellisia?
Kommentit (30)
Nyt hävettää.
Nimittäin se olinkin vain minä, kuka toisten mielipiteitten pohjalta kenties valitsi seuransa... :/
Sitähän sanotaan, että ihminen näkee toiset sellaisena, kuin itse on, eikä sellaisina kun toiset todella ovat. Kunnes herää.
Minä kehtaan ihan mitä vaan, mutta kaikkea en katso järkeväksi. Kehtaan mennä kahville kenen kanssa vaan, mutta en katso järkeväksi lähteä kahville jos
- ei tee mieli kahvia
-ei ole rahaa
-seura on ankeaa ja esimerkiksi kiinnostunutta lähinnä omasta omituisuudestaan - eli ei vaan ole ollenkaan minun mielestäni hyvä tyyppi, vaikka omasta mielestään onkin
En minä usko, että tuollainen ajattelu niin harvinaista on. Enemmän minua kyllä mietityttäisi sellainen ihminen, joka möläyttelee asioita suureen ääneen, kuin sellainen, joka on hiljainen tai hyvin erikoisesti pukeutunut.
No ehkä jonkun rikollisen kohdalla voisin ajatella noin, mutta en minkään tavallisen erikoisuuden kohdatessani.
Vierailija kirjoitti:
En minä usko, että tuollainen ajattelu niin harvinaista on. Enemmän minua kyllä mietityttäisi sellainen ihminen, joka möläyttelee asioita suureen ääneen, kuin sellainen, joka on hiljainen tai hyvin erikoisesti pukeutunut.
Siis ei ole harvinaista minun pelkoajatteluni vai se, että miettii kenen kanssa kehtaa näyttäytyä julkisilla paikoilla?
Minä puolestani haalin erilaisia ihmisiä ympärilleni! On mielenkiintoista tutustua tyyppeihin joilla on erilainen tausta, uusia ajatuksia ja näkökulmia.
Kyllä on ahdas ja pieni maailma ihmisellä joka pelkää tulevansa leimatuksi jos on porukasta erottuvan ystävä! Valtavan ulkoaohjautuvia ihmisiä on todella paljon. Aina ensimmäisenä - mitä MUUT siitä ajattelevat! Surkean kapeaa ja väritöntä. Kertokaa miksi pelkäätte niin kuollaksenne erottua itse tai näyttäytyä erottuvan ihmisen seurassa? MIKÄ siinä pelottaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani haalin erilaisia ihmisiä ympärilleni! On mielenkiintoista tutustua tyyppeihin joilla on erilainen tausta, uusia ajatuksia ja näkökulmia.
Kyllä on ahdas ja pieni maailma ihmisellä joka pelkää tulevansa leimatuksi jos on porukasta erottuvan ystävä! Valtavan ulkoaohjautuvia ihmisiä on todella paljon. Aina ensimmäisenä - mitä MUUT siitä ajattelevat! Surkean kapeaa ja väritöntä. Kertokaa miksi pelkäätte niin kuollaksenne erottua itse tai näyttäytyä erottuvan ihmisen seurassa? MIKÄ siinä pelottaa?
Ei siinä voi olla muu, kuin oma pinnallisuus ja henkinen kehittymättömyyys.
Kehtaamisen puolesta kyllä. Eri asia tuleeko tutustuttua kovin erilaiseen ihmiseen, jos tämä ei itse ole aloitteellinen asiassa.
Jos keskustelu ei luista ja joudun pitämään monologia, niin mieluummin menem kahville yksin kuin jonkun totaalisen tuppisuun kanssa. Ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä, jos juttu luistaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos keskustelu ei luista ja joudun pitämään monologia, niin mieluummin menem kahville yksin kuin jonkun totaalisen tuppisuun kanssa. Ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä, jos juttu luistaa.
Kuumotus liittyy siihen, että juttu kyllä luistaa, mutta tyyppi näyttää "huvittavalta", niin parempi jättää väliin näyttäytyminen julkisella paikalla hänen kanssaan, koskamuut ihmiset voivat alkaa karttaa sinua, koska liikut jonkun poikkeavan tyypin kanssa.
Jos on liian hiljainen, niin on tylsä. Jos rauhallinen hiljainen, joka tykkää kuitenkin tehdä asioita, niin hieno tyyppi.
Kyllä mä tykkään erikoisista ihmisistä. Yleensä juuri parasta seuraa. Paras ystävänikin on aika veikeä tapaus. Miksi mua kiinnostaisi, mitä muut ajattelee?
Mutta yleensä semmoset "mä oon niin erilainen, eikä mua ymmärretä" -tyypit on rasittavia.
Totta kai kehtaan. Muut ihmiset eivät päätä, mitä minä teen tai en tee.
Okei, mietin vaan, kun kerran yks tyyppi netissä hylkäs mut sen jälkeen, kun lähetin kuvan kasvoistani. Ihan ystäväksi vaan siis oli tarkoitus ja samaa sukupuolta.
En ole mitenkään ruma.
Niin mietin vaan, että näinkö ihmiset hyväksyy/hylkää ihmisen suurimmaksi osaksi naaman viehättävyyden mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Okei, mietin vaan, kun kerran yks tyyppi netissä hylkäs mut sen jälkeen, kun lähetin kuvan kasvoistani. Ihan ystäväksi vaan siis oli tarkoitus ja samaa sukupuolta.
En ole mitenkään ruma.
Niin mietin vaan, että näinkö ihmiset hyväksyy/hylkää ihmisen suurimmaksi osaksi naaman viehättävyyden mukaan?
Ja onko tolla ees mitään yhteyttä siihen, että olen nolo tyyppi, kenen kanssa ei kehtaa liikkua?
M ika on erilainen? Seki tarkottaa eri ihmisille eri asioita
No mikä sun naamassa on niin erikoista sitten? En oikein usko että kuvan näkeminen ystävyyttä pilaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keskustelu ei luista ja joudun pitämään monologia, niin mieluummin menem kahville yksin kuin jonkun totaalisen tuppisuun kanssa. Ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä, jos juttu luistaa.
Kuumotus liittyy siihen, että juttu kyllä luistaa, mutta tyyppi näyttää "huvittavalta", niin parempi jättää väliin näyttäytyminen julkisella paikalla hänen kanssaan, koskamuut ihmiset voivat alkaa karttaa sinua, koska liikut jonkun poikkeavan tyypin kanssa.
Olen kyllä yhden hassunnäköisen ja erittäin epäsovinnaisesti käyttäytyvän adhd-tyypin ystävä enkä ole koskaan hänen seuraansa hävennyt.
Kuulostat tämän perusteella hieman raskaalta ja ylianalysoivalta tyypiltä. Kaikilla on omat ongelmansa, harva jaksaa pidemmän päälle jos ystävä on aivan käpertynyt itseensä ja miettii vain, mitä muut ajattelevat hänestä ja hänen erikoisuudestaan. Tuotko näitä ajatuksia voimakkaasti esiin muille ihmisille myös reaalimaailmassa?
Tietenkin kehtaan.