Mikä vikana ystävissä (ihmisissä ylipäätään) jotka eivät kestä rakentavaa kritiikkiä

Näissä asioissa on oltava varovainen. ... Ja joskus toisen virheet kannattaa oikeasti vaan ignoorata, ellet sitten itse ole niin paksunahkainen, ettei sua haittaa tuttaviesi loukkaantumiset. Hyvä myös huudella , jos itse ei ole ollut samassa tilanteessa/ole sama akilleen kantapää... Tottakai ulkopuolisena näkee toisen ongelmat objektiivisemmin, mutta se ei oikeata neuvojen antamiseen juuri siitä syystä että et todellakaan tiedä miltà tilanne tuntuu. Luulen että tämä on se asia miksi saat vihaisia vastauksia . Suoraan voi sanoa myös rakentavasti ja empaattisesti, ja niin että jaat omat kokemuksesi asiasta, olettaen että olet oikeasti ollut joskus ystäväsi kengissä.

Kyllähän se on aika yleistä, että kritiikin vastaanottaminen on vaikeaa. Tai ainakin ensireaktio on jotain muuta kuin kypsä, hyvin monilla.

Jollain narsistisimmilla se itseen kohdistuvan kritiikin vastaanottaminen ja kaikenlainen aito käsitteleminen voi olla sitten jo aivan ylivoimaista. ;)

Toki, kuten joku tuossa hyvin mainitsi, sitäkin on aina hyvä miettiä ja tunnustella tarkkaan, miten ja millaisin muotoiluin kritiikin missäkin tilanteessa esittää.

Jaaha, ap parka on saanut narsismitrolliarmeijan niskaansa. On se niin hauskaa tulla ihan asiallaiseen aloitukseen heilumaan narsisti-kortin kanssa, kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Keksikää jotain tekemistä, jos on noi tylsää - menkää vaikka lenkille.

Ap, ymmärrän hyvin tilanteesi. Toki totta on myös se, että se, mikä sinun mielestäsi on rakentavasti muotoiltua kritiikkiä, saattaa tiosen korvaan kuulostaa haukuilta eli kannattaa vielä miettiä sitä, miten rakentavasti oikeasti osaat kritisoida ja onko kritiikki aina edes tarpeen.

Mutta itsellänikin oli nuorempana oikeasti hankaluuksia ymmärtää sellaisia ystäviä, jotka aina valittivat ja avautuivat milloin mistäkin ongelmasta, mutta vetivät sitten heti herneen nenään, kun yritit mielestäsi oikeasti auttaa keksimällä ratkaisumahdollisuuksia. Vanhemmiten olen oppinut, että valtaosa naisista valittaa saadakseen sympatiaa ja lohdutusta ja ymmärrystä "voi, että, ihan kauhea tilanne, mä niin ymmärrän sua, mulla on kuule ihan sama, et oo yksin, tuus tänne niin mä halaan, kun kyllä on kamalaa", eikä oikeita neuvoja "kannattaisiko sen anopin kanssa jutella ihan rauhassa ja pitää mielessä, että sekin on ihan hyvä ihminen pohjimmiltaan, vain erilaisista lähtökohdista - voisitte löytää jonkun kompromissin, joka toimisi molemmille".

Nykyään tiedän, etten edes tarjoa näille ihmisille neuvoja, on sitten kyse rahasta, ihmissuhteista, autoista, terveydestä jne., vaan tyydyn hymistelemään ja komppaamaan. Pääsee paljon helpommalla. Miehet ovat tässä suhteessa oikeasti niin paljon mutkattomampia (olen siis itse nainen, mutta ainakin parhaan ystäväni mukaan tässä asiassa "niiiiin mies") - jos neuvoa kysytään tai ongelmasta kerrotaan, halutaan vinkkejä ratkaisuvaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vaikutat typerältä, katkeralta ja ilkeältä. Todennäköisesti myös yksinäiseltä.

Hassua, että kirjoitukseni antaa sen kuvan.

Livenä minua kuvaillaan kiltiksi, hyväsydämiseksi, rauhalliseksi, empaattiseksi. Ihmiseksi jota ei tarvitse pelätä, ja jolle uskaltaa kertoa kipeistäkin asioista. Ja näin mulle viimeksi sanottu viime viikolla. Enkä siis ole yksinäinen.

Ap

Et vaikuta sellaiselta. Mussutat täällä ja mussutat varmasti myös ystäviesi selän takana livenäkin.

Hmm... aika rohkeasti vedetty johtopäätös. Olet lukenut yhden lyhyen kirjoitukseni. Kommentit, joita kerroin kuulleeni, ovat tulleet monelta eri ihmiseltä, jotka ovat tunteneet ja tutustuneet minuun.

Ilokseni uskon näitä irl kuulemiani kommentteja enemmän.

Mutta hyvin mielenkiintoista kuulla olevansa "narsisti" ja "mussuttaja", näitä kun oikeassa elämässä kukaan ei ole koskaan minulle sanonut.

No, tästä jos mistä saan hyvän muistutuksen, että keskustelupalstoilla kaikki ei todellakaan ole totta, ja tulkinnat voi mennä pahasti metsään. Ehkä itsekin vedän johtopäätöksiä nettikeskusteluista turhan hätäisesti.. ehkä pitäisi enemmänkin kysyä, kuin olettaa vahvasti..?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle on to-del-la vaikeaa ottaa vastaan ihan aiheellistakin kritiikkiä, vaikka se olisi kuinka nätisti, varovasti ja taiten lausuttu, vilpittömästi hyvää tarkoittaen.

Moni vetää suoranaisesti herneen nenään ja tulee silmille.

Miksi? Siis mikä on se "vika" ihmisessä, joka tekee mahdottomaksi palautteen kuulemisen ja vastaanottamisen? Huono itsetunto? Ego? Ylemmyydentunne "minähän en sinulta neuvoja ota"?

Kyllä minäkin myönnän, että kritiikki tuntuu välillä kirvelevältä, mutta tiedostan sen että kritiikkiä saadessa kannattaa niellä ensireaktio, ja oikeasti MIETTIÄ ja puntaroida hetki siaimmässään, olisiko kritiikki oikeasti ihan aiheellista. Monesti olen ollut loppujenlopuksi erittäin kiitollinen saamastani kritiikistä, se on auttanut minua kasvamaan, näkemään sokeita pisteitäni (niitä on kaikilla) ja sitä kautta helpottanut elämääni.

Suosittelen kaikille.

Miksi koet olevasi niin paljon muiden yläpuolella, että sinulla on oikeus kritisoida heitä?

No tarkoitan esim. tilannetta eiliseltä: ystäväni itki taas rahapulaa (itkenyt tätä viimeiset viisi vuotta). Tähän asti olen aina vain kuunnellut, nyt jotenkin en enää jaksanut kuunnella vaan ystävällisesti ehditin, että kirjaisi ylös kulujaan ja miettisi mikä on turhaa, jonka voisi karsia. Heitin pari esimerkkiä viime kuulta (merkkivaatteet, vaihtelunhalusta ostetut uudet kalusteet..) ja että näihin menneellä summalla olisi elänyt tämän kuukauden hienosti, ei tarvitsisi itkeä kun ei ole ruokaan ja laskuihin rahaa. Sanoin asian niin kauniisti kuin osasin. Ja kaveri räjähti silmilleni.

Ei kuulemma mitenkään kuulu minulle, miten rahansa käyttää. Muistutin, että onhan se kuulunut, viimeiset 5 vuotta, itkuisina puheluina ja rahanlainaamisyrityksinä..

Ap

Jos olet viisi vuotta vain kuunnellut kommentoimatta mitään sen kummemmin ja nyt annat saarnan parannusehdotuksista, toinen suuttuu. Niin se ihmismieli vain toimii.

Jos sen sijaan heti ongelman havaittuasi olisit nimenomaan rakentavasti puuttunut asiaan ja HUOM: yhdessä ystävän kanssa miettinyt hänen toimintatapojaan ja ratkaisua, tilanne olisi eri.

Lisäksi jos miellät tilanteen tuollaiseksi = siinä se tuhlaa rahojaan turhanpäiväiseen, pistäsi rahansa ruokaan, eikä itkisi, niin eihän ole maailmassa mitään tapaa, miten tuo kauniisti sanottaisiin. Siis ilkeitä ajatuksia harvemmin voidaan nätisti ilmaista.

Kun lisäksi olet ladannut kaiken sen, mitä olet pantannut 5 vuotta, niin ilmankos toinen hermostuu. Olisit sanonut asiasi aikoinaan, niin ei nyt tarvitsisi "muistutella".

Mulla on kaveri, joka on ihan itse sotkenut asian, juominen nyt vain huvitti enemmän kuin menestyvän pikkufirman pyörittäminen. Olen hänelle alusta asti, siis ongelman ilmettyä, sanonut suoraan, mitä ajattelen. Hän suuttuu myös, mutta keskustelun edetessä myöntää, että ymmärtää kantani, esim. sen, että en "lainaa" rahaa, kun tiedän, että en saa niitä koskaan takaisin. Lisäksi hän kerskuu, miten kusettaa sossua, tms. jolloin sanon, että sitä suuremmalla syyllä ei ole mun syytä kantaa ropojani tähän kekoon.

Ai miksi olemme edelleen ystäviä? Koska kukaan ei ole täydellinen ja toivon tosiaan, että tämä on vaihe hänen elämässään. Ellei ole, sitten tulee aina vain uusia tilanteita käsiteltäväksi, mutta niin kauan, kun perusajatukseni hänestä ovat ystävällisiä ja päinvastoin, kai niistäkin selvitään.

Totta mutta monesti "rakentavan kritiikin" taustalla voi olla myös tiedostamatonta kateutta tai pätemisen, jopa näpäyttämisen, tarvetta.

Ihmisten on toisin sanoen vaikea sekä antaa että vastaanottaa rakentavaa kritiikkiä. Kaikki palautteen anto nivoutuu monisyisesti ihmisten väliseen kommunikaation, joka jo itsessään on räjähdysherkkää. 

Perus av:ta. Aloitus kuin aloitus kääntyy aina aloittajaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Johan nyt, mitä vastauksia.

Minä keskityn nyt miettimään, kirjoitinko oikeasti niin pahasti, että oli oikeutettua saada tällaisia kommentteja.

Ja keskittykää te kommentoijat miettimään, miksi reagoitte näin negatiivisesti, mikä aloituksessani oikeasti suututti.

Ap

Yleistäminen.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, ap parka on saanut narsismitrolliarmeijan niskaansa. On se niin hauskaa tulla ihan asiallaiseen aloitukseen heilumaan narsisti-kortin kanssa, kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Keksikää jotain tekemistä, jos on noi tylsää - menkää vaikka lenkille.

Ap, ymmärrän hyvin tilanteesi. Toki totta on myös se, että se, mikä sinun mielestäsi on rakentavasti muotoiltua kritiikkiä, saattaa tiosen korvaan kuulostaa haukuilta eli kannattaa vielä miettiä sitä, miten rakentavasti oikeasti osaat kritisoida ja onko kritiikki aina edes tarpeen.

Mutta itsellänikin oli nuorempana oikeasti hankaluuksia ymmärtää sellaisia ystäviä, jotka aina valittivat ja avautuivat milloin mistäkin ongelmasta, mutta vetivät sitten heti herneen nenään, kun yritit mielestäsi oikeasti auttaa keksimällä ratkaisumahdollisuuksia. Vanhemmiten olen oppinut, että valtaosa naisista valittaa saadakseen sympatiaa ja lohdutusta ja ymmärrystä "voi, että, ihan kauhea tilanne, mä niin ymmärrän sua, mulla on kuule ihan sama, et oo yksin, tuus tänne niin mä halaan, kun kyllä on kamalaa", eikä oikeita neuvoja "kannattaisiko sen anopin kanssa jutella ihan rauhassa ja pitää mielessä, että sekin on ihan hyvä ihminen pohjimmiltaan, vain erilaisista lähtökohdista - voisitte löytää jonkun kompromissin, joka toimisi molemmille".

Nykyään tiedän, etten edes tarjoa näille ihmisille neuvoja, on sitten kyse rahasta, ihmissuhteista, autoista, terveydestä jne., vaan tyydyn hymistelemään ja komppaamaan. Pääsee paljon helpommalla. Miehet ovat tässä suhteessa oikeasti niin paljon mutkattomampia (olen siis itse nainen, mutta ainakin parhaan ystäväni mukaan tässä asiassa "niiiiin mies") - jos neuvoa kysytään tai ongelmasta kerrotaan, halutaan vinkkejä ratkaisuvaihtoehdoista.

Kiitos, olet varmasti ihan oikeassa!

Tosiaan, ehkä minäkin ajattelen liikaa "kuin mies", jos ystävilläni on toistuvasti sama ongelma. Haluan auttaa tuon ihmisen pois ongelmastaan, ettei hänen toistuvasti tarvitsisi kärsiä tästä. Ehkä tosiaan minulta jää huomaamatta, että kaipaavat vain sympatiaa.

Kyllähän se olisi pitänyt ymmärtää, olen useasti kuullut lauseen (itkuvuodatuksen jälkeen) "ihanaa kun kuuntelit taas, kiitos!"

Jotenkin itselle jää silti olo, että en olekaan onnistunut auttamaan, ja ystäväni on edelleen samassa pulassa, kun tämä taas hetken kuluttua itkee samaa asiaa. Silloin kuumeisesti mietin ratkaisua. Haluan ihan vilpittömästi auttaa. Tätä apua vain ei haluta ottaa vastaan, vaan suututaan.

On oikeasti hyvin raskasta katsella vuosikausia sivusta, kuinka itselle läheinen hakkaa päätään seinään. Tuntuu lähes välinpitämättömyydeltä ja heitteilejätöltä olla auttamatta (joka minulle tarkoittaa ratkaisunetsimistä, ei vain kuuntelua) ja tämä aiheuttaa itselleni suorastaan henkistä pahoinvointia.

Mikähän tähän auttaisi? Osaisiko joku kertoa ratkaisun? :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan nyt, mitä vastauksia.

Minä keskityn nyt miettimään, kirjoitinko oikeasti niin pahasti, että oli oikeutettua saada tällaisia kommentteja.

Ja keskittykää te kommentoijat miettimään, miksi reagoitte näin negatiivisesti, mikä aloituksessani oikeasti suututti.

Ap

Trollaushenkisiä provovastauksia olet saanut. Älä ota noita tyyppejä tai tyyppiä vakavissasi. Härnäämismielessä kirjoittelee.

Ei ole kyse siitä. Sellainen rajaton ihminen ei ole mukavaa seuraa, joka ei ymmärrä mitkä ovat hänen asioitaan ja mitkä toisten asioita.

Siitä juuri on kyse, että olet trollintyperys. Tässähän nimenomaan ap:n kaveri itse teki rahankäytöstään ap:n asian omaehtoisesti puhumalla asiasta. Etkö lainkaan osaa sisäistää lukemaasi? Jos ap:n kaveri olisi ollut hiljaa voisi kantaasi edes jotenkin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Perus av:ta. Aloitus kuin aloitus kääntyy aina aloittajaa vastaan.

No mua ainakin ottaa päästä just nää viis vuotta kuuntelin ja sitten annoin tulla mistä se nyt suuttui ihmiset kanssa. Miksei alkuunsa ole puhunut kaverinsa kanssa turhaa se enää on tulla kritiikkiään hokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, ap parka on saanut narsismitrolliarmeijan niskaansa. On se niin hauskaa tulla ihan asiallaiseen aloitukseen heilumaan narsisti-kortin kanssa, kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Keksikää jotain tekemistä, jos on noi tylsää - menkää vaikka lenkille.

Ap, ymmärrän hyvin tilanteesi. Toki totta on myös se, että se, mikä sinun mielestäsi on rakentavasti muotoiltua kritiikkiä, saattaa tiosen korvaan kuulostaa haukuilta eli kannattaa vielä miettiä sitä, miten rakentavasti oikeasti osaat kritisoida ja onko kritiikki aina edes tarpeen.

Mutta itsellänikin oli nuorempana oikeasti hankaluuksia ymmärtää sellaisia ystäviä, jotka aina valittivat ja avautuivat milloin mistäkin ongelmasta, mutta vetivät sitten heti herneen nenään, kun yritit mielestäsi oikeasti auttaa keksimällä ratkaisumahdollisuuksia. Vanhemmiten olen oppinut, että valtaosa naisista valittaa saadakseen sympatiaa ja lohdutusta ja ymmärrystä "voi, että, ihan kauhea tilanne, mä niin ymmärrän sua, mulla on kuule ihan sama, et oo yksin, tuus tänne niin mä halaan, kun kyllä on kamalaa", eikä oikeita neuvoja "kannattaisiko sen anopin kanssa jutella ihan rauhassa ja pitää mielessä, että sekin on ihan hyvä ihminen pohjimmiltaan, vain erilaisista lähtökohdista - voisitte löytää jonkun kompromissin, joka toimisi molemmille".

Nykyään tiedän, etten edes tarjoa näille ihmisille neuvoja, on sitten kyse rahasta, ihmissuhteista, autoista, terveydestä jne., vaan tyydyn hymistelemään ja komppaamaan. Pääsee paljon helpommalla. Miehet ovat tässä suhteessa oikeasti niin paljon mutkattomampia (olen siis itse nainen, mutta ainakin parhaan ystäväni mukaan tässä asiassa "niiiiin mies") - jos neuvoa kysytään tai ongelmasta kerrotaan, halutaan vinkkejä ratkaisuvaihtoehdoista.

Kiitos, olet varmasti ihan oikeassa!

Tosiaan, ehkä minäkin ajattelen liikaa "kuin mies", jos ystävilläni on toistuvasti sama ongelma. Haluan auttaa tuon ihmisen pois ongelmastaan, ettei hänen toistuvasti tarvitsisi kärsiä tästä. Ehkä tosiaan minulta jää huomaamatta, että kaipaavat vain sympatiaa.

Kyllähän se olisi pitänyt ymmärtää, olen useasti kuullut lauseen (itkuvuodatuksen jälkeen) "ihanaa kun kuuntelit taas, kiitos!"

Jotenkin itselle jää silti olo, että en olekaan onnistunut auttamaan, ja ystäväni on edelleen samassa pulassa, kun tämä taas hetken kuluttua itkee samaa asiaa. Silloin kuumeisesti mietin ratkaisua. Haluan ihan vilpittömästi auttaa. Tätä apua vain ei haluta ottaa vastaan, vaan suututaan.

On oikeasti hyvin raskasta katsella vuosikausia sivusta, kuinka itselle läheinen hakkaa päätään seinään. Tuntuu lähes välinpitämättömyydeltä ja heitteilejätöltä olla auttamatta (joka minulle tarkoittaa ratkaisunetsimistä, ei vain kuuntelua) ja tämä aiheuttaa itselleni suorastaan henkistä pahoinvointia.

Mikähän tähän auttaisi? Osaisiko joku kertoa ratkaisun? :D

Ap

Ala kehittää itseäsi henkisesti. Vältä ihmisiä, joiden seura ahdistaa. Äläkä selittele ajattelevasi kuin mies. Moni mies on todella empaattinen ja omaa hyvät tunnetaidot.

Ap, mulla on neuvo siihen miten voit ystävällisesti ja rakentavasti tuoda ongelmakohtia esiin; asettele kaverille kysymykset siten, että keksii itse ratkaisun ongelmaansa. Etenkin jos sulla on käsitys siitä mikä taustalla vaikuttaa, osaat takuulla johdatella kysymyksillä kaverin itsensä näkemään missä mättää.

Silloin oivallus on kaverin oma (ja tahtotila asian korjaamiseem varmasti eri tasoa kuin jos olisit hänelle "napauttanut). Bonuksena näyttäydyt itse empaattisena, kiinnostuneena ja hyvänä tyyppinä eikä kaverilla ole tarvetta tulla silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan nyt, mitä vastauksia.

Minä keskityn nyt miettimään, kirjoitinko oikeasti niin pahasti, että oli oikeutettua saada tällaisia kommentteja.

Ja keskittykää te kommentoijat miettimään, miksi reagoitte näin negatiivisesti, mikä aloituksessani oikeasti suututti.

Ap

Trollaushenkisiä provovastauksia olet saanut. Älä ota noita tyyppejä tai tyyppiä vakavissasi. Härnäämismielessä kirjoittelee.

Ei ole kyse siitä. Sellainen rajaton ihminen ei ole mukavaa seuraa, joka ei ymmärrä mitkä ovat hänen asioitaan ja mitkä toisten asioita.

Siitä juuri on kyse, että olet trollintyperys. Tässähän nimenomaan ap:n kaveri itse teki rahankäytöstään ap:n asian omaehtoisesti puhumalla asiasta. Etkö lainkaan osaa sisäistää lukemaasi? Jos ap:n kaveri olisi ollut hiljaa voisi kantaasi edes jotenkin ymmärtää.

Ei, vaan ap:n tehtävänä on myös säädellä millaiseksi ystävyys muodostuu. Esimerkiksi ilmoittamalla, ettei halua puhua raha-asioista tämän ystävän kanssa.

Ei tuossa avauksessa tai muussakaan ole mitään perusteita kutsua sinua narsistiksi. Haukkujilla itsellään viiraa, tai ovat trolleja.

"Miehet ovat tässä suhteessa oikeasti niin paljon mutkattomampia [...] jos neuvoa kysytään tai ongelmasta kerrotaan, halutaan vinkkejä ratkaisuvaihtoehdoista."

En koe, että tämä olisi mikään sukupuolikysymys, mutta itse ihmisenä ainakin odotan sekä ymmärtämistä ja tukea että mahdollisesti ajatuksia, jotka voisivat auttaa johonkin ratkaisuihin. Tässä järjestyksessä. Ja olen siis mies.

Pelkkä ratkaisujen ehdottelu voi helposti tuntua (ainakin monista) melko kylmältä ja / tai ymmärtämättömältä (yksinkertaiset ratkaisumallit on avuntarvitsija myös usein jo itsekin ehtinyt käydä läpi...). Paljon riippuu tietysti sävyistä. Jos kokee toisen tarkoittavan lempeästi hyvää ratkaisuineen ja esittävän niitä, koska se on hänen persoonallinen tapansa lähestyä asioita, niin silloin kaikki on hyvin. Samoin jos itse nimenomaan kaipaa ideoita, joiden pohjalta toimia. Tilanteiden ja temperamenttien mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle on to-del-la vaikeaa ottaa vastaan ihan aiheellistakin kritiikkiä, vaikka se olisi kuinka nätisti, varovasti ja taiten lausuttu, vilpittömästi hyvää tarkoittaen.

Moni vetää suoranaisesti herneen nenään ja tulee silmille.

Miksi? Siis mikä on se "vika" ihmisessä, joka tekee mahdottomaksi palautteen kuulemisen ja vastaanottamisen? Huono itsetunto? Ego? Ylemmyydentunne "minähän en sinulta neuvoja ota"?

Kyllä minäkin myönnän, että kritiikki tuntuu välillä kirvelevältä, mutta tiedostan sen että kritiikkiä saadessa kannattaa niellä ensireaktio, ja oikeasti MIETTIÄ ja puntaroida hetki siaimmässään, olisiko kritiikki oikeasti ihan aiheellista. Monesti olen ollut loppujenlopuksi erittäin kiitollinen saamastani kritiikistä, se on auttanut minua kasvamaan, näkemään sokeita pisteitäni (niitä on kaikilla) ja sitä kautta helpottanut elämääni.

Suosittelen kaikille.

Miksi koet olevasi niin paljon muiden yläpuolella, että sinulla on oikeus kritisoida heitä?

Eli osui ja upposi, sinun on vaikeaa sulattaa mitään negatiivista ajatusta sinusta? Alat räyhäämään etkä kestä kritiikkiä.

Tuli fiilis, ettet ole ehkä ollut riittävän avoin vaan pitänyt ystäväsi käytöstä koskevia mahd kielteisiä mielipiteitä piilossa ja sitten yhtäkkiä tilanne paljastuu. Ikäänkuin tilanteesta puuttuisi oikea lämpö ja tykkääminen.

Tämä vain mutuna aloituksen pohjalta.

Muuten kritiikin anto on todella vaikea juttu. Mieluummin ehdotuksia ja suosituksia kuin huonojen tapojen esiin nostoa.

Vain omaan toimintaan voi puuttua.

Jos häiritsee toisten reaktiot kritiikkeihin pitää tehdä muutoksia siihen omaan toimintaan.

Ihmisten kritiikinsietokyky ei parannu sillä että asiasta keskustellaan täällä, mutta hyvinkin mahdollista on esimerkiksi itse jättää pois omat arvaukset siitä mikä ystävän on vararikkoon johtanut.

Kaverisi varmaan itsekin tietää, ettei hänen rahankäyttönsä ole järkevää. Siksi hän on saattanut kokea, että puhut hänelle kuin vähäjärkiselle. Ongelma ei ehkä ole se, etteikö ystäväsi olisi tiennyt, miten pitäisi toimia, vaan siinä, ettei hän kykene pitämään kiinni järkevistä päätöksistä. Hänen kannattaisi hakea apua muualta kuin ystäviltään. Jotain ammattiapua.

Tämä tosin oli vain villi veikkaus, oikeasti en voi tietää tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne antamasi esimerkit meni liian pitkälle. Mun mielestä oli ok ehdotus että laskette yhdessä tulot ja menot, mutta olisit jättänyt ennen laskemista kertomatta että tiesit jo mistä se raha pula johtuu....

No minusta oikea ystävä on rehellinen. Ei kehu, että ompas kaunis mekko, vaikka näytän ihan ylitäytetyltä makkaralta siinä, vaan sanoo ystävällisesti mutta suoraan, että tuo ei sovi sinulle. Minä arvostan sellaista ystävää, joka sanoo, että jätä merkkivaatteet ostamatta, jos ainainen rahapula vaivaa. Senkin voi sanoa ystävällisesti ja lempeästi, ei silleen tökerösti töksäyttäen. On typerää ja tuhoisaa valehdella ystävälle oleellisista asioista, arvostan rehellisiä ihmisiä. Jos joku jatkuvasti ampuu itseään jalkaan, niin on viisautta ja rakkautta sanoa, että älä rakas ihminen ammu itseäsi jalkaan. Olet minulle tärkeä ja siksi sanon tämän.

Ehkä minä vain sitten olen outo...