Miten saada mies tekemään kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?

Olen kokeillut jo nämä:

-pyytänyt

-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt

-käskenyt

-nalkuttanut

-riidellyt

-itkenyt

-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi

-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)

-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään

-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä

Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.

Jos olet kotona ja mies käy töissä. Hän on oikeassa ja ei tarvi kotia hoitaa. Jos molemmat kujlette töissä niin lemppaa ukkos pihalle. 

Minä olen miettinyt samaa. Mies kyllä siivoaa jos pyydän (käsken monta kertaa) mutta miksi hän ei itse osaa katsoa, mitä pitää tehdä. Ihan kuin olisi teinipojan äiti, joka saa ensin muistutella ja lopulta suuttua ja sitten työ tehdään mutisten ja usein vielä huonosti. :((

Jos rahasta ei kiinni, niin hankkikaa siivooja.

Lasku vuorotellen kummallekin.

Tai jos on taloustilanne niin siitä.

Parisuhdetta ei kannata heittää menemään siivouksen takia, jos muuten suhde kunnossa.

Mutta jokin kyllä miestä ehkä kaivertaa ja purkaa sen tuohon siivousjuttuun?

Onko ollut niin, että itse siivoat *paremmin* kuin mies ja olet siitä aikoinaan huomauttanut?

Tai että ylipäätään olet tarkempi ja pedantimpi, siis mies ajattelee, ettei kannata tehdä, kun kuitenkin korjailla ja paranneltu asioita hänen jälkeensä?

On tavallaan lyönyt hanskat tiskiin.

Tuo poteroon/poteroihin asettuminen tuli minullekin mieleeni.

Neuvoisin, että se ei kannata.

Jos haluattw liittoa jatkaa, niin purkakaa poterot, konstilla millä hyvänsä.

Siis positiivisilla konsteilla.

Kokemusta on poteroitumisesta ja sitä kadun vieläkin, etten tarpeeksi ymmärtänyt miten se tuhoaa suhdetta.

Nyt sen tietäisin, mutta ei enää auta jälkikäteen.

Sitä suhdetta kun ei enää ole.

Mies elää "sinkkuna" jos ei saa parisuhteelta parisuhdetta. Hän toimii ihan kuten sinkkuna; sotkee, pieree ja kattoo huonoja elokuvia telkkarista. Jos tuo on se peli, älä hämmästele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?

Olen kokeillut jo nämä:

-pyytänyt

-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt

-käskenyt

-nalkuttanut

-riidellyt

-itkenyt

-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi

-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)

-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään

-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä

Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.

Jätät sen. Mikään muu ei auta koska miehellä on asenneongelma.

Sitä ennen ostat vain itsellesi ruokaa ja peset omat pyykkisi.Etkä kuuntele reklamaatiota.

Ai niin, tuossa tulikin hyvä vinkki. Eli hoidat vain ja ainoastaan omat asiasi. Meillä aikanaan suhteen alussa kun homma luisti, niin hoidettiin toistemme pyykkejä, ja viikkaitiin niitä kaappiin. Ruokaa kannettiin toisen nokan eteen ja vietiin tiskit pois. Lakkasin tekemästä näitä asioita, kun hoksasin että homma muuttui yksipuoliseksi. Mies aluksi suuttui, kun ymmärsi, että olen pessyt vain omia pyykkejäni. Pakkohan sen oli lopulta niitä alkaa hoitamaan, kun vaatteet loppui kesken. Jos miehen rojuja pyöri lattioilla päivätolkulla, heitin niitä hänen "reviirilleen", eli työpöydälle tms. Josta taas tuli huutoa, mutta alkoi vähitellen tajuamaan miten ärsyttäviä väärässä paikassa olevat tiskit ja roskat on. Toista ei voi muuttaa, mutta omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Eli en hyväksy toisen siipeilyä ja hoidan vain itseni. Ja yhteisellä reviirillä olevat miehen roskat menee miehen reviirille(vähän lapselista ehkä, mutta toimi, ja toimii nykyäänkin molemmin päin). Joten lähdin ihan sieltä, että asiat jaetaan tarkkaan kristillisesti tasan, ja molemmat hoitaa omansa.

T. 84

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(

Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

Palstailen liikaa, koska muistan sinut toimintakykyrajoitteinen.

Nukuit eri huoneessa, kuin vaimosi ja pienet lapset, jotteivat lasten itkut häiritsisi sinua sairautesi aikana. 

Vaimosi on aikoinaan löytänyt oikean "helmen" miehekseen.

Kiitos, vahvistit epäilykseni siitä empatiakyvyn määrästä.

Aivoleikkaus ja viisi vuotta kotona syöpäpotilaana. Tein ihan itse valtaosan kotitöistä. Heikoimmassa vaiheessani, kun sairastin vaikeaa anemiaa, palkkasin apua. Tee sinä samoin.

Esimieheni, suuren yrityksen varatoimitusjohtaja kärsi unettomuudesta, joten naisparka jaksoi tehdä vain kymmenen tunnin työpäiviä.

Jos olisi varaa palkata, mikä jottei. Vaimo kuitenkin toistaiseksi ymmärtänyt tilanteen, kun on vähän vaikea niitä sairauden seurauksia olla näkemättä. 

Ja onnea esimiehellesi, että sai nukuttua kuitenkin niin pitkiä yöunia, että jaksoi tehdä työnsä vastuullisessa positiossa potkuja saamatta.  

Vierailija kirjoitti:

Mies elää "sinkkuna" jos ei saa parisuhteelta parisuhdetta. Hän toimii ihan kuten sinkkuna; sotkee, pieree ja kattoo huonoja elokuvia telkkarista. Jos tuo on se peli, älä hämmästele.

Mitä tarkoitat parisuhteelta parisuhdetta? Seksiä en ole koskaan pihdannut, miehen juttuja aina kuuntelen jne. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos rahasta ei kiinni, niin hankkikaa siivooja.

Lasku vuorotellen kummallekin.

Tai jos on taloustilanne niin siitä.

Parisuhdetta ei kannata heittää menemään siivouksen takia, jos muuten suhde kunnossa.

Mutta jokin kyllä miestä ehkä kaivertaa ja purkaa sen tuohon siivousjuttuun?

Onko ollut niin, että itse siivoat *paremmin* kuin mies ja olet siitä aikoinaan huomauttanut?

Tai että ylipäätään olet tarkempi ja pedantimpi, siis mies ajattelee, ettei kannata tehdä, kun kuitenkin korjailla ja paranneltu asioita hänen jälkeensä?

On tavallaan lyönyt hanskat tiskiin.

Tuo poteroon/poteroihin asettuminen tuli minullekin mieleeni.

Neuvoisin, että se ei kannata.
Jos haluattw liittoa jatkaa, niin purkakaa poterot, konstilla millä hyvänsä.

Siis positiivisilla konsteilla.

Kokemusta on poteroitumisesta ja sitä kadun vieläkin, etten tarpeeksi ymmärtänyt miten se tuhoaa suhdetta.

Nyt sen tietäisin, mutta ei enää auta jälkikäteen.

Sitä suhdetta kun ei enää ole.

Miten puretaan miehen potero? Ap

Äijjä pihalle. 

Ulkopuolisen siivoojan hankkiminen vain siirtää ratkaisua / yhteenottoa myöhempään. Kun ja jos perheeseen tulee lapsia, niin kotitöitä ja lastenhoitoa ei pysty ulkoistamaan, vaan niihin tarvitaan molempien panostus.

Ehkä jossain kotiäitiperheessä voi toimia vanhanajan mallin mukainen jako, jossa äiti hoitaa kodin ja isä ulkotyöt. Nykyperheessä isä jää helposti ulkopuoliseksi, jos ei osallistu kodin töihin.

Saisitko sovittua miehesi kanssa joko:

a) teette hommat yhdessä. Eli siivouspäivä jolloin siivoatte yhdessä. Päivän ei tarvitse olla se sama joka viikko, vaan kerran viikossa on siivouspäivä ja jos sovitulle päivälle sattuu "ylitöitä" siivoatte sitten seuraavana päivänä, kunhan se tapahtuu kerran viikossa.

tai

b) viikko-viikko systeemin kodinhoidosta. Eli mies vastaa kodista viikon, sinä seuraavan. Sovitte mitä vastaavalle kuuluu, vaikkapa siivous, pyykit ja kaupankäynti, tehkää lista. Toinen ei huomauttele kodista vastaavalle viikon aikana tekemättömistä asioista vaan antaa tehdä rauhassa, kunhan kaikki sovittu hoituu ja arki pyörii.

Ikävä tilanne teillä kuitenkin, ymmärrän että olet ärtynyt ja samalla mietit että onko tämä nyt niin iso juttu että kannattaa sen takia erota. Toisaalta jos tuota jatkuu vuosikausia ero on kuitenkin teillä edessä koska susta todennäköisesti tulee katkera nalkuttaja.

Onko miehelläsi yleensäkin tapana lykätä asioita, varsinkin sellaisia joista hän ei pidä? Tästäkin voisi keskustella hänen kanssaan.

Kuule ap minusta tuntuu että siihen asti kun menitte naimisiin niin miehesi näki sinut tyttöystävänä. Kun sitten menitte naimisiin niin mies yhdistää sinut enemmän perheen äidiksi. Ja eihän miehen tarvinnut lapsena tehdä kotitöitä koska äiti hoiti ne... yleensä tuo reaktio tulee kyllä vasta siinä kohden kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi. Ja oletan ettei miehesi tee tätä tiedostaen asiaa suoraan.

Miten kotityöt muuten jakautuvat miehen vanhemmilla? Eli millaisen mallin hän on saanut kotoaan? Hemmottelee ja huomioida mies sinua muuten? Eristääkö sinua ystävistäsi?

Mitäkö voit tehdä asialle. Ensimmäiseksi huolehdinehkäisystä sillä lasta/lisää lapsia ei kannata tehdä tuohon tilanteeseen. Ja sitten voit esimerkiksi kertoa miehellesi että et ole hänen äitinsä etkä kodinhoitaja ja etkä halua sellaiseksi ruveta. Et vaikka teille syntyisi vauvakin. Haluat olla miehesi puoliso ja "rakastaja". Ja haluat että mie kohtelee sinua jatkossa tasavertaisena puolisona eikä äitinä.

Voit kysyä haluaako mies muuttaa käytöstään kotitöiden suhteen ihan teidän kesken vai menettekö esim parisuhdeterapiaan hoitamaan asian. Jos mies valittaa asiallista ja rauhallista kommunikointia nalkutukseksi niin voit ihan hyvin sanoa että kyse ei ole nalkutuksesta vaan kotitöistä ja teidän parisuhteesta. Ja sitten kerrot että välttelyllä, syyttelyllä ym ei asia enää hoidu. Voit sanoa että ymmärrät että koira nuolee pallejaan koska voi näin tehdä. Ja mies on lintsannut osaltaan tähän asti mutta se loppuu nyt tavalla tai toisella. Eli nyt on se hetki kun asiasta neuvotellaan ja jos ei nyt osallistu niin sitten sinä teet päätökset yksin. Ja huolehdi että et lähde jankkaaminen onko kyse nalkutuksesta ym muille sivuraiteille jos mies yrittää väistää asian käsittelyä.

Tsemppiä ap, hoida asia tai väsähdät ja tympäännyt kuitenkin myöhemmin tilanteeseen

Vierailija kirjoitti:

Onko taas tuikkukupit kiillottamatta, syysverhot silittämättä ja samaan aikaan ap paskoo kämppää meikeillään, rojuillaan ja live-love-laugh-seinätarroillaan? Tähtityynyt aloittajan sidukka- ja sipsisormitahroissa?

IHANAA! :) Vinksahtanut tuikkukuppityyppi jälleen palstalla! 

Hupaisaa, kun et käsitä, että vessa pitää pestä, samoin astiat tiskata. Ruokaa on ostettava ja lattia imuroitava. Pyykitkin kuuluu pestä, muuten eletään liassa ja saastassa vuodesta toiseen.

Siteeraisin mielelläni Fingerporia tuikkukuppiesi suhteen, mutta olkoon tämän kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa perheessä on siivouspäivä kerran viikossa?! Tarkoitetaanko tällä jokaviikkoista imurin varressa heilumista? Vaiko ainoastaan tarpeellisia viikoittaisia yksittäistoimenpiteitä, kuten WC-pöntön siistimistä?

Riidat vähenisivät huomattavasti, jos naiset ymmärtäisivät siivoa itseään ja perhettään varten eikä jonkin kuvitteellisen "hyvän perheenäidin" mielikuvan piiskaamana. Tuskinpa se naapurin juoruakka teidän pölypalloja käy viikoittain sihtailemassa? Että mitäs jos otettaisiin vähän iisiimmin nämä kotitaloustyöt.

Maksimiaika viikoittaisille kotitöille (esim. 5 h/vk) rangaistuksen uhalla olisi jo hyvä alku parisuhderiitojen vähentämiseksi.

Kun siivoaa säännöllisesti, niin kotona näyttää aina siistiltä eikä lika ehdi pinttyä. Pinttyneen lian poistamiseen menee paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin kevyesti likaantuneen. Kun on sovittu säännöllinen siivouspäivä, aika monella se tuntuu olevan torstai-ilta, niin jokainen osaa ottaa sen huomioon aikataulussaan. Jos jokainen perheenjäsen siivoaa tunnin, niin se ei rasita ketään. Mieluummin minä siivoaisin arki-iltana tunnin miehen kanssa mitä lauantaina kaksi tuntia yksin.

Minä en ole havainnut juuri minkäänlaista eroa viikoittain ja kerran kahdessa viikossa tapahtuvan imuroinnin välillä. Ehkäpä eron huomaa paremmin, jos konttaa lattialla pölypalloja etsien? Vessan viikoittaisen siivoamisen vielä ymmärrän - tosin henk.koht. ei haittaa, vaikka se venyisi seuraavaan viikkoon. 

Olen tämä poterokirjoittaja.

Olin siis liitossa, jossa eräs asia, ei siivous, aiheutti erimielisyyttä.

Olin siinä melko ehdoton, en nähnyt asiaa tarpeeksi miehen kannalta.

En tarpeeksi malttanut rauhallisena ajankohtana keskustella tai oikeastaan kuunnell. Ja kun alettiin keskustella, niin kun meni tunteisiin, niin palasin jauhamaan samaa virttä, johon mies oli tuskastunut.

Kun tilanne jatkui, niin vaikka aloitin asian miltä taholta tahansa, niin miehen reaktio oli paeta poteroonsa ja sulkea korvat.

Kannattaa nyt unohtaa tuo siivouksen korvstelu. (Tiedän, naiset nyt takajaloillaan).

Mutta kuten itsekin totesit, se ei auta mitään.

Mutta jos vain suinkin pystytte keskustelkaa ihan yleisesti parisuhtestanne, lähinnä hyvistä puolista. Olkaa samalla puolella.

Jos miehessä on kuitenkin hyviä puolia, korosta niitä.

Kun ensin saatte hyvän keskusteluyhteyden ja mies kokee olevansa *turvassa*, niin sitten jossin vaiheessa etenenette keskustelemaan siitäkin mikä on ollut syynä, että mies lopetti siivouksen.

Mutta yritä käyttää ihan toisenlaista viestintää kuin nyt, että ei tule uudestaan se pakenemisreaktio.

Minulle tulee tunne, että mies on jostain muusta syystä nyt lukossa ja tavallaan saada nyt tästä siivouksesta hyvän syyn *napauttaa* sinua.

Ehkä tämä on viesti mieheltä, että muutakin on vialla kuin siivous.

Sinä tunnet miehesi ja parisuhteenne historian, aina eihmettelin se aihe ole olennainen joka näennäisesti tökkii vaan se joka on siellä takana.

Se on vaan usein helppo vetää esiin kun itse aiheesta ei pysty keskustelemaan.

Se *itse aihe* sinun nyt täytyisi saada *ongittua* esille.

En usko, että miehesi periaatteesta on nyt siivoamatta, vaan joku muu vaivaa.

Tämä vaiva siis kannattaa jos haluat, että parisuhteenne kuitenkin jatkuu.

Että et jälkeenpäin kadu, että ei tullut kaikkia kiviä silloin käännettyä.

Hoituu ihan leipomisella: lupaat torttua ja piparia. So simple is that..

Vierailija kirjoitti:

Saisitko sovittua miehesi kanssa joko:

a) teette hommat yhdessä. Eli siivouspäivä jolloin siivoatte yhdessä. Päivän ei tarvitse olla se sama joka viikko, vaan kerran viikossa on siivouspäivä ja jos sovitulle päivälle sattuu "ylitöitä" siivoatte sitten seuraavana päivänä, kunhan se tapahtuu kerran viikossa.

tai

b) viikko-viikko systeemin kodinhoidosta. Eli mies vastaa kodista viikon, sinä seuraavan. Sovitte mitä vastaavalle kuuluu, vaikkapa siivous, pyykit ja kaupankäynti, tehkää lista. Toinen ei huomauttele kodista vastaavalle viikon aikana tekemättömistä asioista vaan antaa tehdä rauhassa, kunhan kaikki sovittu hoituu ja arki pyörii.

Ikävä tilanne teillä kuitenkin, ymmärrän että olet ärtynyt ja samalla mietit että onko tämä nyt niin iso juttu että kannattaa sen takia erota. Toisaalta jos tuota jatkuu vuosikausia ero on kuitenkin teillä edessä koska susta todennäköisesti tulee katkera nalkuttaja.

Onko miehelläsi yleensäkin tapana lykätä asioita, varsinkin sellaisia joista hän ei pidä? Tästäkin voisi keskustella hänen kanssaan.

Miten saada sovittua tuollaista miehen kanssa, kun keskustelu, pyytäminen, käskeminen tai edes itkeminen ei auta siihen että mies suostuisi tekemään kotitöitä? Ap

Vaihtamalla paranee. Edellinen kumppani ei tehnyt kotitöitä, sen lisäksi ei siivonnut edes omia jälkiään. Käytettyjä vaatteita ja astioita joka paikassa, ja puoliksi syötyjä banaaneja :O 

Nykyisen kanssa on neuvoteltu työjako, hän kokkaa ja minä siivoan. Kaupassa käydään yhdessä tai se käy jolla on paremmin aikaa. 

Ei sellaista taikatemppua ole, että laiska/välinpitämätön/mulkero alkaisi yhtäkkiä innostua kotitöistä, joten jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap minusta tuntuu että siihen asti kun menitte naimisiin niin miehesi näki sinut tyttöystävänä. Kun sitten menitte naimisiin niin mies yhdistää sinut enemmän perheen äidiksi. Ja eihän miehen tarvinnut lapsena tehdä kotitöitä koska äiti hoiti ne... yleensä tuo reaktio tulee kyllä vasta siinä kohden kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi. Ja oletan ettei miehesi tee tätä tiedostaen asiaa suoraan.

Miten kotityöt muuten jakautuvat miehen vanhemmilla? Eli millaisen mallin hän on saanut kotoaan? Hemmottelee ja huomioida mies sinua muuten? Eristääkö sinua ystävistäsi?

Mitäkö voit tehdä asialle. Ensimmäiseksi huolehdinehkäisystä sillä lasta/lisää lapsia ei kannata tehdä tuohon tilanteeseen. Ja sitten voit esimerkiksi kertoa miehellesi että et ole hänen äitinsä etkä kodinhoitaja ja etkä halua sellaiseksi ruveta. Et vaikka teille syntyisi vauvakin. Haluat olla miehesi puoliso ja "rakastaja". Ja haluat että mie kohtelee sinua jatkossa tasavertaisena puolisona eikä äitinä.

Voit kysyä haluaako mies muuttaa käytöstään kotitöiden suhteen ihan teidän kesken vai menettekö esim parisuhdeterapiaan hoitamaan asian. Jos mies valittaa asiallista ja rauhallista kommunikointia nalkutukseksi niin voit ihan hyvin sanoa että kyse ei ole nalkutuksesta vaan kotitöistä ja teidän parisuhteesta. Ja sitten kerrot että välttelyllä, syyttelyllä ym ei asia enää hoidu. Voit sanoa että ymmärrät että koira nuolee pallejaan koska voi näin tehdä. Ja mies on lintsannut osaltaan tähän asti mutta se loppuu nyt tavalla tai toisella. Eli nyt on se hetki kun asiasta neuvotellaan ja jos ei nyt osallistu niin sitten sinä teet päätökset yksin. Ja huolehdi että et lähde jankkaaminen onko kyse nalkutuksesta ym muille sivuraiteille jos mies yrittää väistää asian käsittelyä.

Tsemppiä ap, hoida asia tai väsähdät ja tympäännyt kuitenkin myöhemmin tilanteeseen

Saatat olla oikeassa. Miehen vanhemmat tosin molemmat tekevät kotihommia, mutta voi silti olla että miehen mielestä vaimo tekee yksin kaikki, tyttöystävän ei vielä tarvi ennen kuin hän on vaimo. Olen jo parisuhdeterapiaankin häntä pyytänyt, mutta hän ei suostu, joten en tiedä onko tässä enää jäljellä sitten vain ero :( . Ei hän minua mitenkään eristä ystävistäni tai sellaista, ongelma on nämä kotityöt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tämä poterokirjoittaja.

Olin siis liitossa, jossa eräs asia, ei siivous, aiheutti erimielisyyttä.

Olin siinä melko ehdoton, en nähnyt asiaa tarpeeksi miehen kannalta.

En tarpeeksi malttanut rauhallisena ajankohtana keskustella tai oikeastaan kuunnell. Ja kun alettiin keskustella, niin kun meni tunteisiin, niin palasin jauhamaan samaa virttä, johon mies oli tuskastunut.

Kun tilanne jatkui, niin vaikka aloitin asian miltä taholta tahansa, niin miehen reaktio oli paeta poteroonsa ja sulkea korvat.

Kannattaa nyt unohtaa tuo siivouksen korvstelu. (Tiedän, naiset nyt takajaloillaan).

Mutta kuten itsekin totesit, se ei auta mitään.

Mutta jos vain suinkin pystytte keskustelkaa ihan yleisesti parisuhtestanne, lähinnä hyvistä puolista. Olkaa samalla puolella.

Jos miehessä on kuitenkin hyviä puolia, korosta niitä.

Kun ensin saatte hyvän keskusteluyhteyden ja mies kokee olevansa *turvassa*, niin sitten jossin vaiheessa etenenette keskustelemaan siitäkin mikä on ollut syynä, että mies lopetti siivouksen.

Mutta yritä käyttää ihan toisenlaista viestintää kuin nyt, että ei tule uudestaan se pakenemisreaktio.

Minulle tulee tunne, että mies on jostain muusta syystä nyt lukossa ja tavallaan saada nyt tästä siivouksesta hyvän syyn *napauttaa* sinua.

Ehkä tämä on viesti mieheltä, että muutakin on vialla kuin siivous.

Sinä tunnet miehesi ja parisuhteenne historian, aina eihmettelin se aihe ole olennainen joka näennäisesti tökkii vaan se joka on siellä takana.

Se on vaan usein helppo vetää esiin kun itse aiheesta ei pysty keskustelemaan.

Se *itse aihe* sinun nyt täytyisi saada *ongittua* esille.
En usko, että miehesi periaatteesta on nyt siivoamatta, vaan joku muu vaivaa.

Tämä vaiva siis kannattaa jos haluat, että parisuhteenne kuitenkin jatkuu.

Että et jälkeenpäin kadu, että ei tullut kaikkia kiviä silloin käännettyä.

Voi olla, että joku muu vaivaa kuin siivous. Olen sitäkin kysynyt, mutta en saa vastausta. Olen siis yrittänyt myös tuota ehdottamaasi, että kyselen onko vialla jokin muu suhteeseemme liittyvä asia. Sekään keskustelu ei vaan johda mihinkään. Ja jos olet oikeassa siinä, että siivouksen ja ruokakaupan ym ym jättäminen hoitamatta on miehen tapa napauttaa minua jostain muusta, niin voi hohhoh miten typerä kosto, kun en edes tiedä mikä sen napautuksen syynä sitten on. Ap