Miten saada mies tekemään kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä teillä on raha-asiat? Yhteinen tili, jonne mies laittaa 70% ja sinä 30%,jolloin mies aika lailla loogisesti ajattelee, että kotityöt menevät vastaavasti 30/70.

Eli mies on paljon varakkaampi (perinyt omaisuutta tai palkka paljon isompi kuin naisen?) Jos tilanne on näin, niin mieshän voi tietysti ostaa kotityöt ihan ulkopuoliselta. Tilanne on sitten tasapuolinen, eikä tarvitse riidellä.

Miksi miehen pitää maksaa sama asia kahdesti eli ensin antaa tilinsä perheen käyttöön ja sitten vielä vastata kotitöistä ja maksaa ne? Vastaavasti nainen voisi ottaa lainaa ja maksaa isomman osan perheen kuluista.

Tässä keskustelussa yksikään kotitöistä valittanut nainen ei elä miehensä rahoilla.

Sille u ettomalle. Kävipä hassusti, mutta minä olen myös kroonisesti uneton. En ole pystynyt 13 vuoteen nukkumaan yhtään ilman unilääkettä.

Kiinnostavaa kyllä, minä olen myös se, joka tekee kaikki kotityöt, joka käy töissä ja elättää osittain miesyäkin ja joka olen hoitanut lasta käytännössä yksinhuoltajana, myös yöheräämiset, mikä aikoinaan pahensi unettomuuttani sekin.

Ei voi muuta sanoa kuin että kaikenlaisia ihmeruikuttajamarttyyreitä sitä näkeekin ja tekosyitä säästyä kotitöiltä.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että jos haluatte stereotyyppisen perusmiehen osallistuvan johonkin niin asioiden listaus, organisointi ja tiukat säännöt auttaa. Siivouspäivä kerran viikossa rutiininomaisesti jossa kaikki siivoaa niin ei siinä mies kehtaa kieltäytyä muuten kuin ehkä ylitöiden verukkeella. Miehet eivät ole ajatustenlukijoita ja keskimäärin henkisesti kömpelömpiä kuin naiset joten tunteisiin tai empatiaan vetoamalla tuskin saat mitään aikaan.

Yhteiselossa ei voi kompromisseilta silti välttyä eli jos olet niitä siisteyshulluja jotka imuroi joka toinen päivä ja kumppanisi ei ole, et voi pakottaa häntä siihen samaan muottiin vaan tyytyä siihen kerran viikossa-rytmiin mikä on se kultainen keskitie.

Olen jo kokeillut tuota siivouspäiväideaa. Mieheni reagoi siivouspäivään niin, että sopi itselleen siihen ylitöitä ja sanoi, että ei voikaan olla kotona siivouspäivänä. 

Ja minä en ole siivoushullu. Kuten aloituksessani kerroin niin minun vaatimustaso on matalampi kuin mieheni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että jos haluatte stereotyyppisen perusmiehen osallistuvan johonkin niin asioiden listaus, organisointi ja tiukat säännöt auttaa. Siivouspäivä kerran viikossa rutiininomaisesti jossa kaikki siivoaa niin ei siinä mies kehtaa kieltäytyä muuten kuin ehkä ylitöiden verukkeella. Miehet eivät ole ajatustenlukijoita ja keskimäärin henkisesti kömpelömpiä kuin naiset joten tunteisiin tai empatiaan vetoamalla tuskin saat mitään aikaan.

Yhteiselossa ei voi kompromisseilta silti välttyä eli jos olet niitä siisteyshulluja jotka imuroi joka toinen päivä ja kumppanisi ei ole, et voi pakottaa häntä siihen samaan muottiin vaan tyytyä siihen kerran viikossa-rytmiin mikä on se kultainen keskitie.

Hahhahhaa, joo, ei tule toimimaan. Minulla on ollut kahdessa eri työpaikassa miespuolisia työkavereita, jotka "joutuvat jäämään ylitöihin" just niinä päivinä, milloin perheessä on siivouspäivä. Siellä ne ukot juoruili kädet housuntaskuissa ja vielä kehtasivat rehvastella, että ei ole mikään kiire kotiin, kun joutuisi siivoamaan.

Kokeile käyttää järkisyitä. Kerro miehelle, että koska ette asu hotellissa eikä teillä ole palvelijoita, niin kotityöt on tehtävä itse. Kerro, että sinusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että joudut hoitamaan kotityöt lähestulkoon yksin. Sitten kerrot, että pitkällä tähtäimellä se ei voi olla vaikuttamatta teidän suhteeseen ja että pelkäät, ettei teidän parisuhde tule kestämään.

Mies ei varmstikaan tykkää tämän kuulleessan, joten varaudu tunneryöppyyn. Mutta jos oikeasti on niin, että hän lopetti kotityöt mentyään naimisiin, niin syvällä sisimmässä syy kotitöiden tekoon on ollut se, että hän saa sinut sidottua itseensä. Jos hän tajuaa, että nykyisellä toiminnalla onni ei ole ikuista, niin hän saattaa muuttaa käytöstään. Mies ei välttämättä ole itse edes tiedostanut käytöstään, mutta mun arvaus on, että tästä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap vain itsellesi ruuan. Kun mies tulee nälkäisenä kotiin, sanot vain että "oho, en tajunnut että sinullekin pitää tehdä!". Jääkaapin pidät tietenkin mahdollisimman tyhjänä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, ja nälkä miehen.

Vessapaperin piilotat pois jonnekin omaan jemmaan. Kun mies kummastelee sen loppuneen, kysy: "no mistäs vessapaperia oikein saisi?" Jos ei loisija tästä älyä mitään asialle tehdä, niin ei jatkoon.

Jätä kotityöt tekemättä ja vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Anna miehen maistaa omaa lääkettään. Jätä viesti keittiön pöydälle, ettet aio enää katsella loisijamiestä - joko heivaa peränsä pihalle tai ryhdistäytyy. Selkeästi pitää varmaan näin vauvamaiselle loisijalle sanoa ehdot.

Olen jo kokeillut sitä, että ostan vain itselleni ruokia, mutta mies syö ne yön aikana salaa nälkäänsä. Kun kysyn aamulla, että miksi söit ruokani, niin vastaus on, että "oli kamala nälkä, eikö täällä saa enää mitään tehdä".

Tuo "ei jatkoon" -neuvo ei enää toimi, koska olemme jo naimisissa. Erolla en ole vielä uhkaillut mutta ei siihen varmaan kauaa mene, että sen teen. Ap 

Lukollinen häkki jääkaappiin ruokaasi varten. 

Ap kuulostaa vähän siltä että hän ei näe muuta kuin oman todellisuutensa. Tuskin kykenee asettumaan oman miehensä asemaan ja miettimään asioita toisesta näkövinkkelistä. Todennäköisesti ap:n standardit kodinhoitoon ovat ainoat oikeat ja jos niistä poikkeaa piirunkaan verran mies on heti saamaton nahjus.

Parisuhdeterapia olisi ap:lle ja ap:n miehelle oikea osoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(

Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

No jos vaikea, krooninen unettomuus on jonkun mielestä pätevä syy olla tekemättä kotitöitä, niin voin kertoa, että ei ole.

Just just. Ja murtunut nilkka ei ole pätevä syy olla pomppimatta trampoliinilla. Minä en todellakaan puhunut mistään äitiyslomalla oleskelevan perus-av-mamman "huonosti nukutun" yön marttyyrikitinästä, vaan kroonisesta sairaudesta, joka hiljalleen tuhoaa fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. 

Olethan sinä työkyvyttömyyseläkkeellä? Vai mistä sinä saat rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(

Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

No jos vaikea, krooninen unettomuus on jonkun mielestä pätevä syy olla tekemättä kotitöitä, niin voin kertoa, että ei ole.

Just just. Ja murtunut nilkka ei ole pätevä syy olla pomppimatta trampoliinilla. Minä en todellakaan puhunut mistään äitiyslomalla oleskelevan perus-av-mamman "huonosti nukutun" yön marttyyrikitinästä, vaan kroonisesta sairaudesta, joka hiljalleen tuhoaa fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. 

Palstalla kuitenkin jaksat roikkua varsin hyvin. Miksi ylipäätään perustit perheen kun et jaksa mitään tehdä sen enempää lasten, kodin kuin vaimosikaan eteen, vaan odotat että vaimo passaa ja tekee sen vielä hipihiljaa sinua häiritsemättä? Ja vähättelet vielä muiden uupumista todella vastenmielisin sanakääntein. Varmaan vaimokin saa vain p*skaa niskaan jos kehtaa olla uupunut yksinhuoltajan elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?

Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap

Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.

Nostan vielä tämän kommentin, koska mielestäni tämä osuu oikeaan. Osaisiko joku selittää, että miksi mies alkaa rakentaa parisuhteessa poteroa? Ja miksi hän loukkaantuu? Ap

Sukupuolella ei käynännössä ole merkitystä sille mikä saa vetäytymään vuorovaikutustilanteissa. Voi olla että vetäytyjä ei ymmärrä viestiä tai ymmärtään sen ainakin eritavalla kuin millaiseksi se on tarkoitettu. Toinen kehottaa tekemään jotakin toinen kuulee viestin vaatimuksena.

Viestiss on jotakin joka saa puollustautumaan ja vetäytymään "miks sä aina, mikset sä koskaa, mä joudun aina jne. Viestiin sisältyy halveksunta, arvostuksen puute, syyttely jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(

Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

No jos vaikea, krooninen unettomuus on jonkun mielestä pätevä syy olla tekemättä kotitöitä, niin voin kertoa, että ei ole.

Just just. Ja murtunut nilkka ei ole pätevä syy olla pomppimatta trampoliinilla. Minä en todellakaan puhunut mistään äitiyslomalla oleskelevan perus-av-mamman "huonosti nukutun" yön marttyyrikitinästä, vaan kroonisesta sairaudesta, joka hiljalleen tuhoaa fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. 

Minä en ole äitiyslomalla, ja puhun sen verran vaikeasta unettomuudesta, että huonosti nukuttu yö = 0 tuntia  unta, hyvin nukuttu = enemmän kuin 2-3 tuntia unta. Tiedän (valitettavasti) varsin hyvin, mitä unettomuus tekee toimintakyvylle. 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että jos haluatte stereotyyppisen perusmiehen osallistuvan johonkin niin asioiden listaus, organisointi ja tiukat säännöt auttaa. Siivouspäivä kerran viikossa rutiininomaisesti jossa kaikki siivoaa niin ei siinä mies kehtaa kieltäytyä muuten kuin ehkä ylitöiden verukkeella. Miehet eivät ole ajatustenlukijoita ja keskimäärin henkisesti kömpelömpiä kuin naiset joten tunteisiin tai empatiaan vetoamalla tuskin saat mitään aikaan.

Yhteiselossa ei voi kompromisseilta silti välttyä eli jos olet niitä siisteyshulluja jotka imuroi joka toinen päivä ja kumppanisi ei ole, et voi pakottaa häntä siihen samaan muottiin vaan tyytyä siihen kerran viikossa-rytmiin mikä on se kultainen keskitie.

No ilmankos. Yritin keskustella monet kerrat, mutta vasta kun aloin paukuttamaan sääntöjä vähitellen, niin homma alkoi luistaa (siis sitten kun miehen sai mukaan). Jaettiin vastuualueet vähitellen. Yritin aluksi saada miestäkin mukaan keskusteluun, että mitä mieltä hän on asioista. Kun en saanut, niin pamautin, että nyt hoituu sinulta imurointi tästä eteenpäin ja minä hoidan puolestaan pölyt seuraavan kuukauden, ja sitten vaihto. Kai se taikasana oli sitten "vastuualueet". Silloin toinen on siinä tasavertaisena puolisona, ja vastuussa koko prosessin toteuttamisesta, tekemisestä ja laadunvalvonnasta.

Ja nuita siisteyshulluja ei taida mahdottomasti olla. Itse ainakin kaipaan perushygieniaa, että se vessa ei ole paria kuukautta pesemättä, Mieluiten kerta viikkoon, jotta sitä ilkeää käyttää eikä pinty. Ja ihan sellaisia turvallisuusaisoitakin, että kaikki kamat ei loju lattialla, jotta niihin kompastuu.

T. 84

Minkälaisessa perheessä on siivouspäivä kerran viikossa?! Tarkoitetaanko tällä jokaviikkoista imurin varressa heilumista? Vaiko ainoastaan tarpeellisia viikoittaisia yksittäistoimenpiteitä, kuten WC-pöntön siistimistä?

Riidat vähenisivät huomattavasti, jos naiset ymmärtäisivät siivoa itseään ja perhettään varten eikä jonkin kuvitteellisen "hyvän perheenäidin" mielikuvan piiskaamana. Tuskinpa se naapurin juoruakka teidän pölypalloja käy viikoittain sihtailemassa? Että mitäs jos otettaisiin vähän iisiimmin nämä kotitaloustyöt.

Maksimiaika viikoittaisille kotitöille (esim. 5 h/vk) rangaistuksen uhalla olisi jo hyvä alku parisuhderiitojen vähentämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(

Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

No jos vaikea, krooninen unettomuus on jonkun mielestä pätevä syy olla tekemättä kotitöitä, niin voin kertoa, että ei ole.

Just just. Ja murtunut nilkka ei ole pätevä syy olla pomppimatta trampoliinilla. Minä en todellakaan puhunut mistään äitiyslomalla oleskelevan perus-av-mamman "huonosti nukutun" yön marttyyrikitinästä, vaan kroonisesta sairaudesta, joka hiljalleen tuhoaa fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. 

Minä en ole äitiyslomalla, ja puhun sen verran vaikeasta unettomuudesta, että huonosti nukuttu yö = 0 tuntia  unta, hyvin nukuttu = enemmän kuin 2-3 tuntia unta. Tiedän (valitettavasti) varsin hyvin, mitä unettomuus tekee toimintakyvylle. 

Yli 3 h olisi jo suorastaan luksusta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(

Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

Palstailen liikaa, koska muistan sinut toimintakykyrajoitteinen.

Nukuit eri huoneessa, kuin vaimosi ja pienet lapset, jotteivat lasten itkut häiritsisi sinua sairautesi aikana. 

Vaimosi on aikoinaan löytänyt oikean "helmen" miehekseen.

Kiitos, vahvistit epäilykseni siitä empatiakyvyn määrästä.

Aivoleikkaus ja viisi vuotta kotona syöpäpotilaana. Tein ihan itse valtaosan kotitöistä. Heikoimmassa vaiheessani, kun sairastin vaikeaa anemiaa, palkkasin apua. Tee sinä samoin.

Esimieheni, suuren yrityksen varatoimitusjohtaja kärsi unettomuudesta, joten naisparka jaksoi tehdä vain kymmenen tunnin työpäiviä.

Mitäpä jos ehdotat asumuseroa, jos se herättäisi miehen. Ja jos ei herätä niin se voisi olla teille muutenkin ihan hyvä ratkaisu. Ei olisi kireyttä taas hoitamatta jääneistä kotitöistä tai ”nalkuttamisesta” kotitöihin liittyen. Voisitte tavata parempituulisina ja romanttisemmissa merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?

Olen kokeillut jo nämä:

-pyytänyt

-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt

-käskenyt

-nalkuttanut

-riidellyt

-itkenyt

-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi

-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)

-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään

-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä

Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.

Jätät sen. Mikään muu ei auta koska miehellä on asenneongelma.

Sitä ennen ostat vain itsellesi ruokaa ja peset omat pyykkisi.Etkä kuuntele reklamaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap vain itsellesi ruuan. Kun mies tulee nälkäisenä kotiin, sanot vain että "oho, en tajunnut että sinullekin pitää tehdä!". Jääkaapin pidät tietenkin mahdollisimman tyhjänä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, ja nälkä miehen.

Vessapaperin piilotat pois jonnekin omaan jemmaan. Kun mies kummastelee sen loppuneen, kysy: "no mistäs vessapaperia oikein saisi?" Jos ei loisija tästä älyä mitään asialle tehdä, niin ei jatkoon.

Jätä kotityöt tekemättä ja vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Anna miehen maistaa omaa lääkettään. Jätä viesti keittiön pöydälle, ettet aio enää katsella loisijamiestä - joko heivaa peränsä pihalle tai ryhdistäytyy. Selkeästi pitää varmaan näin vauvamaiselle loisijalle sanoa ehdot.

Olen jo kokeillut sitä, että ostan vain itselleni ruokia, mutta mies syö ne yön aikana salaa nälkäänsä. Kun kysyn aamulla, että miksi söit ruokani, niin vastaus on, että "oli kamala nälkä, eikö täällä saa enää mitään tehdä".

Tuo "ei jatkoon" -neuvo ei enää toimi, koska olemme jo naimisissa. Erolla en ole vielä uhkaillut mutta ei siihen varmaan kauaa mene, että sen teen. Ap 

Jos töissä on jääkaappi, vie sinne ruokasi ja tuo kotiin vain se, minkä itse syöt illalla. Aamupalaksi leivät jotka vaikka piilotat yöpöytääsi yms., tai pikapuuropussi käsilaukkuun. Antaa miehen nähdä nälkää jos ei ihan oikeasti osaa kauppaan mennä.

Ja jos naimisissa olette, niin silloin on pakko koettaa kaikkia keinoja. Jos olisi vaik poikaystävä niin lemppaisin heti, mutta aviossa pitää aina vähän enemmän tsempata. Eli kaapit tyhjiksi, vessapaperi piiloon, ja mies kovaan kouluun. Selkeää viestintää. Ihan vaikka kirjeitse kerro miehelle, miksi kotona ei enää ole ruokaa - "koska sinä et enää kotona tee YHTIKÄS mitään".

Voisit mieheltäsi kysyä, mitä hän mielestään talouteenne ja suhteeseenne tuo. Mitä hän teidän kotinne eteen tekee? Ja jos ei keskustele, niin terapeutille, ja jollei terapiaan suostu, niin ero vireille. Ei hyödyttömällä aviomiehellä, joka on vain rasite, kukaan mitään tee vaikka kuinka rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa perheessä on siivouspäivä kerran viikossa?! Tarkoitetaanko tällä jokaviikkoista imurin varressa heilumista? Vaiko ainoastaan tarpeellisia viikoittaisia yksittäistoimenpiteitä, kuten WC-pöntön siistimistä?

Riidat vähenisivät huomattavasti, jos naiset ymmärtäisivät siivoa itseään ja perhettään varten eikä jonkin kuvitteellisen "hyvän perheenäidin" mielikuvan piiskaamana. Tuskinpa se naapurin juoruakka teidän pölypalloja käy viikoittain sihtailemassa? Että mitäs jos otettaisiin vähän iisiimmin nämä kotitaloustyöt.

Maksimiaika viikoittaisille kotitöille (esim. 5 h/vk) rangaistuksen uhalla olisi jo hyvä alku parisuhderiitojen vähentämiseksi.

Kun siivoaa säännöllisesti, niin kotona näyttää aina siistiltä eikä lika ehdi pinttyä. Pinttyneen lian poistamiseen menee paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin kevyesti likaantuneen. Kun on sovittu säännöllinen siivouspäivä, aika monella se tuntuu olevan torstai-ilta, niin jokainen osaa ottaa sen huomioon aikataulussaan. Jos jokainen perheenjäsen siivoaa tunnin, niin se ei rasita ketään. Mieluummin minä siivoaisin arki-iltana tunnin miehen kanssa mitä lauantaina kaksi tuntia yksin.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että jos haluatte stereotyyppisen perusmiehen osallistuvan johonkin niin asioiden listaus, organisointi ja tiukat säännöt auttaa. Siivouspäivä kerran viikossa rutiininomaisesti jossa kaikki siivoaa niin ei siinä mies kehtaa kieltäytyä muuten kuin ehkä ylitöiden verukkeella. Miehet eivät ole ajatustenlukijoita ja keskimäärin henkisesti kömpelömpiä kuin naiset joten tunteisiin tai empatiaan vetoamalla tuskin saat mitään aikaan.

Yhteiselossa ei voi kompromisseilta silti välttyä eli jos olet niitä siisteyshulluja jotka imuroi joka toinen päivä ja kumppanisi ei ole, et voi pakottaa häntä siihen samaan muottiin vaan tyytyä siihen kerran viikossa-rytmiin mikä on se kultainen keskitie.

Ja minä  voin naisena sinulle kertoa että kuvailemasi äitihahmoa sääntöineen tarvitseva mies(lapsi) on seksuaalisesti  hyvin epäkiinnostava.

Mietipä sitä. Minä en halua olla miehelleni  äitihahmo joka määrää. Kyllä sen sinkkuaikana oman kotinsa hyvin hoitaa osanneen miehen  pitää osata se myös parisuhteessa eikä  taantua laiskan ja kiukuttelevan kasiluokkalaisen tasolle. Siinä  aika moni mies tekee ISON virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap vain itsellesi ruuan. Kun mies tulee nälkäisenä kotiin, sanot vain että "oho, en tajunnut että sinullekin pitää tehdä!". Jääkaapin pidät tietenkin mahdollisimman tyhjänä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, ja nälkä miehen.

Vessapaperin piilotat pois jonnekin omaan jemmaan. Kun mies kummastelee sen loppuneen, kysy: "no mistäs vessapaperia oikein saisi?" Jos ei loisija tästä älyä mitään asialle tehdä, niin ei jatkoon.

Jätä kotityöt tekemättä ja vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Anna miehen maistaa omaa lääkettään. Jätä viesti keittiön pöydälle, ettet aio enää katsella loisijamiestä - joko heivaa peränsä pihalle tai ryhdistäytyy. Selkeästi pitää varmaan näin vauvamaiselle loisijalle sanoa ehdot.

Olen jo kokeillut sitä, että ostan vain itselleni ruokia, mutta mies syö ne yön aikana salaa nälkäänsä. Kun kysyn aamulla, että miksi söit ruokani, niin vastaus on, että "oli kamala nälkä, eikö täällä saa enää mitään tehdä".

Tuo "ei jatkoon" -neuvo ei enää toimi, koska olemme jo naimisissa. Erolla en ole vielä uhkaillut mutta ei siihen varmaan kauaa mene, että sen teen. Ap 

Lukollinen häkki jääkaappiin ruokaasi varten. 

Ap kuulostaa vähän siltä että hän ei näe muuta kuin oman todellisuutensa. Tuskin kykenee asettumaan oman miehensä asemaan ja miettimään asioita toisesta näkövinkkelistä. Todennäköisesti ap:n standardit kodinhoitoon ovat ainoat oikeat ja jos niistä poikkeaa piirunkaan verran mies on heti saamaton nahjus.

Parisuhdeterapia olisi ap:lle ja ap:n miehelle oikea osoite.

Mikä miehen näkövinkkeli sitten voisi oikeuttaa siihen, että mitään kotitöitä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap vain itsellesi ruuan. Kun mies tulee nälkäisenä kotiin, sanot vain että "oho, en tajunnut että sinullekin pitää tehdä!". Jääkaapin pidät tietenkin mahdollisimman tyhjänä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, ja nälkä miehen.

Vessapaperin piilotat pois jonnekin omaan jemmaan. Kun mies kummastelee sen loppuneen, kysy: "no mistäs vessapaperia oikein saisi?" Jos ei loisija tästä älyä mitään asialle tehdä, niin ei jatkoon.

Jätä kotityöt tekemättä ja vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Anna miehen maistaa omaa lääkettään. Jätä viesti keittiön pöydälle, ettet aio enää katsella loisijamiestä - joko heivaa peränsä pihalle tai ryhdistäytyy. Selkeästi pitää varmaan näin vauvamaiselle loisijalle sanoa ehdot.

Olen jo kokeillut sitä, että ostan vain itselleni ruokia, mutta mies syö ne yön aikana salaa nälkäänsä. Kun kysyn aamulla, että miksi söit ruokani, niin vastaus on, että "oli kamala nälkä, eikö täällä saa enää mitään tehdä".

Tuo "ei jatkoon" -neuvo ei enää toimi, koska olemme jo naimisissa. Erolla en ole vielä uhkaillut mutta ei siihen varmaan kauaa mene, että sen teen. Ap 

Jos töissä on jääkaappi, vie sinne ruokasi ja tuo kotiin vain se, minkä itse syöt illalla. Aamupalaksi leivät jotka vaikka piilotat yöpöytääsi yms., tai pikapuuropussi käsilaukkuun. Antaa miehen nähdä nälkää jos ei ihan oikeasti osaa kauppaan mennä.

Ja jos naimisissa olette, niin silloin on pakko koettaa kaikkia keinoja. Jos olisi vaik poikaystävä niin lemppaisin heti, mutta aviossa pitää aina vähän enemmän tsempata. Eli kaapit tyhjiksi, vessapaperi piiloon, ja mies kovaan kouluun. Selkeää viestintää. Ihan vaikka kirjeitse kerro miehelle, miksi kotona ei enää ole ruokaa - "koska sinä et enää kotona tee YHTIKÄS mitään".

Voisit mieheltäsi kysyä, mitä hän mielestään talouteenne ja suhteeseenne tuo. Mitä hän teidän kotinne eteen tekee? Ja jos ei keskustele, niin terapeutille, ja jollei terapiaan suostu, niin ero vireille. Ei hyödyttömällä aviomiehellä, joka on vain rasite, kukaan mitään tee vaikka kuinka rakastaisi.

Viimeiseen kappaleeseen: ihan totta. Ja äkkiä se rakkauskin loppuu, sillä vapaamatkustajaa on vaikeaa arvostaa, ja kumppanin arvostus on elintärkeää suhteen hyvinvoinnille. Se taas näkyy muun muassa vastuunkantona yhteisistä asioista, mistään sanahelinästä ei ole kyse.