Miten saada mies tekemään kotitöitä?
Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?
Olen kokeillut jo nämä:
-pyytänyt
-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt
-käskenyt
-nalkuttanut
-riidellyt
-itkenyt
-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi
-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)
-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään
-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä
Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.
Kommentit (446)
Kovin innokkaqsti taas täållä neuvotaan eroamaan.
Aloittajalle sanoisin, että jos liitto muutenkin on heikoissa kantimissa, niin mieti kannattaako siivouksesta enää keskustella.
Jos liitossa on paljon muuta hyvää, niin kaiva ne asiat mitkä kaipaavat keskustelua esille.
Älä mieti kumpi nyt on *oikwutettu* mihinkin toimintaan vaan sitä, että parisuhteen ne on sen arvoinen, että laittaisin itsesi likoon miettimättä kumman *kuuluisi* nyt tehdä mitäkin askelia.
Joskus on vain viisaampaa ja yhteisen edun kannalta parempi ottaa itse se ensimmäinen askel, jos sen kautta pääsee on parempaa kohti.
Vaikka kuinka olisi tuhannen totta, että sen miehen on *tyhmää* tehdä sitä tai tätä, niin jos haluat, että tilanne paranee, niin sen *tyhmyyden* miettiminen ei ratkaisuun kuitenkaan johda?
Kun sen tyhmyyden takana on jokin muu, niin tärkeintä on kai kaivaa *se jokin* esiin eikä se, että vain miettii miehen tyhmää käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä teillä on raha-asiat? Yhteinen tili, jonne mies laittaa 70% ja sinä 30%,jolloin mies aika lailla loogisesti ajattelee, että kotityöt menevät vastaavasti 30/70.
Tämä voisi olla ok mikäli myös työtunnit jakautuisivat noin. Muutoin mikään työ ei mielestäni ole vähemmän arvoista niin että jos molemmat tekevät kokopäivätyötä niin kyllä kotityöt jaetaan puoliksi vaikka toinen tienaisi kymmenen kertaa enemmän. Muutenkin parisuhteessa rahat ovat yhteiset.
Eipä miehesi taida sinua yhtään arvostaa. Olet hänelle kuin kodinkone. Tarpeellinen, mutta korvattavissa!
Täyttäisin eropaperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko sovittua miehesi kanssa joko:
a) teette hommat yhdessä. Eli siivouspäivä jolloin siivoatte yhdessä. Päivän ei tarvitse olla se sama joka viikko, vaan kerran viikossa on siivouspäivä ja jos sovitulle päivälle sattuu "ylitöitä" siivoatte sitten seuraavana päivänä, kunhan se tapahtuu kerran viikossa.
tai
b) viikko-viikko systeemin kodinhoidosta. Eli mies vastaa kodista viikon, sinä seuraavan. Sovitte mitä vastaavalle kuuluu, vaikkapa siivous, pyykit ja kaupankäynti, tehkää lista. Toinen ei huomauttele kodista vastaavalle viikon aikana tekemättömistä asioista vaan antaa tehdä rauhassa, kunhan kaikki sovittu hoituu ja arki pyörii.
Ikävä tilanne teillä kuitenkin, ymmärrän että olet ärtynyt ja samalla mietit että onko tämä nyt niin iso juttu että kannattaa sen takia erota. Toisaalta jos tuota jatkuu vuosikausia ero on kuitenkin teillä edessä koska susta todennäköisesti tulee katkera nalkuttaja.
Onko miehelläsi yleensäkin tapana lykätä asioita, varsinkin sellaisia joista hän ei pidä? Tästäkin voisi keskustella hänen kanssaan.
Miten saada sovittua tuollaista miehen kanssa, kun keskustelu, pyytäminen, käskeminen tai edes itkeminen ei auta siihen että mies suostuisi tekemään kotitöitä? Ap
Kun ei voi puhumalla sopia, ja saada toista keskusteluun, niin sitten täytyy tehdä päätös itse, ja kirjoittaa toiselle. Itsekin kirjoitin muutamat kirjeet, ja sai jotenkin toisen edes hetkeksi lukemaan mitä itsellä on sanottavaa ja jotain keskustelua auki. Eli kirjoitat kirjeeseen, että nyt homma hoituu näin ja piste tai sitten keskustellaan asiasta. Sitten perusteluja miksi näin. Eli miksi on tärkeää, että homma ei toimi samallalailla kuin tähänkin asti. Itse kirjoitin uupumuksestani ja kunnioituksen puutteesta, ja että siivoamattomuus ja kuuntelemattomuus vaikuttaa suoraan parisuhteen laatuun. Ihan kaikki mahdollinen siihen kirjeeseen, meillä ainakin mies reagoi niihin jotenkin, ja jos ei tullut suoraan keskustelemaan sen jälkeen, niin sain edes sanottua asiani ja toinen ajatteli asiaa. Ja nyt tarvisi pitkää pinnaa, askel ja kotityö kerrallaan. Meillä ainakin meni se vuosi ellei päällekin, että tilanteen sai jotenkin normalisoitua. Kun siihen tekemättömyyteen on lipsuttu vähitellen, niin ei se korjaannukaan salamaniskusta, vaitettavasti.
T. 84Olen jo kirjoittanut miehelleni sähköpostiakin tästä kotityöjutusta ja mitä tunteita ja väsymystä tilanne minussa herättää. Hän ei vastannut sähköpostiini mitään. Kun kysyin myöhemmin, että luitko sen sähköpostin, niin mies vastasi saman kuin muulloinkin: "älä aina jaksa nalkuttaa tästä samasta aiheesta". Kirjoittaminen ei auta, koska olen jo kaikki asiat hänelle sanonut muutenkin ja hän tietää kyllä ne, kirjoittaminen on hänen mielestä vain jankkaamista samasta (ja tavallaanhan se onkin). Ap
Kyse on myös suuremmasta asiasta kuin kotityöt. Kyse on kyllä teillä selkeästi ihan ihmisarvoisesta kohtelusta ja arvostuksesta. >Mies pitää sinua palvelijana, jonka ajatuksiin ei edes viitsi ottaa kantaa. Jos ei ole lapsia, LÄHDE, koska jos teille ikinä lapsia vielä siunaantuisi, olet oikeasti pulassa ja lopulta menee vielä itsekunnioituskin. Miehelle voisi olla ihan oikein vaihto uuteen, ehkä heräisi tajuamaan, kuinka tollainen arvostuksen puute korreloi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta sinun täytyykin vaihtaa jankkkamiseen ja jauhaminen toisenlaiseen viestintään.
Jos viesti ei mene perille sen muotoa täytyy muuttaa.
Jos siis haluaa palautetta viestinsä tai että se edes menee perille.Kun viestin muoto on *väärä* tai *kulunut* tai toistaa itseään sen toimitus välillänne katkeaa ja palaute jää saamatta tai vastaanottaja kieltäytyy ottamasta sitä vastaan.
Joskus täytyy vallan vaihtaa välillä aihetta, että saa kuulijan mielenkiinnon palaamaan.
Joo näin varmaan mainostoimistossa. Mutta pitääkö aikuosen ihmisen markkinoida kotityöt toiselle aikuiselle ihmiselle?
Vierailija kirjoitti:
Kovin innokkaqsti taas täållä neuvotaan eroamaan.
Aloittajalle sanoisin, että jos liitto muutenkin on heikoissa kantimissa, niin mieti kannattaako siivouksesta enää keskustella.
Jos liitossa on paljon muuta hyvää, niin kaiva ne asiat mitkä kaipaavat keskustelua esille.
Älä mieti kumpi nyt on *oikwutettu* mihinkin toimintaan vaan sitä, että parisuhteen ne on sen arvoinen, että laittaisin itsesi likoon miettimättä kumman *kuuluisi* nyt tehdä mitäkin askelia.Joskus on vain viisaampaa ja yhteisen edun kannalta parempi ottaa itse se ensimmäinen askel, jos sen kautta pääsee on parempaa kohti.
Vaikka kuinka olisi tuhannen totta, että sen miehen on *tyhmää* tehdä sitä tai tätä, niin jos haluat, että tilanne paranee, niin sen *tyhmyyden* miettiminen ei ratkaisuun kuitenkaan johda?
Kun sen tyhmyyden takana on jokin muu, niin tärkeintä on kai kaivaa *se jokin* esiin eikä se, että vain miettii miehen tyhmää käytöstä?
Jos kyse olisi jostain periaatteesta, niin voisin yrittää tuota neuvomaasi vielä että olisin vain hiljaa ja tekisin kaikki kotityöt enkä jankkaisi asiasta enää. Mutta tämä ei ole nyt mikään vain periaatteen vuoksi käytävä riita, vaan olen aivan uupunut ja väsynyt kotitöiden, ruoanlaiton, ruokakaupassa käyntien ja muiden hommien alle. Jos olisin sinkku, niin ruokakaupasta pitäisi tuoda alle puolet siitä määrästä mitä nyt, voisin laittaa ruokaa vain parin päivän välein (nyt mies syö kaiken, vaikka tekisin kuinka ison määrän ajatuksella, että se riittää pari päivää), voisin siivota paljon harvemmin koska nyt mies täällä sotkee enemmän kuin minä, tiskiäkin olisi puolet vähemmän. Ap
Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.
Vierailija kirjoitti:
Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.
Olen jo ostanut vain omat ruoat. Mies syö ne yöllä salaa nälkäänsä. Ap
Saako kysyä ap, että kyinka makuuhuonern puolella menee? Itse en pystyisi kyllä aidosti tuntemaan vetoa, jos asiat on tuolla tolalla.
Mies on sovinistinen, joka todennäköisesti laskelmoi tuon taantumisen siihen ajankohtaan kun menitte naimisiin. Tavoite saavutettu ja nyt voi näyttää todellisen minän.
Avoliitosta kun on helpompi lähteä kuin avioliitosta jos toinen kohtelee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Kovin innokkaqsti taas täållä neuvotaan eroamaan.
Aloittajalle sanoisin, että jos liitto muutenkin on heikoissa kantimissa, niin mieti kannattaako siivouksesta enää keskustella.
Jos liitossa on paljon muuta hyvää, niin kaiva ne asiat mitkä kaipaavat keskustelua esille.
Älä mieti kumpi nyt on *oikwutettu* mihinkin toimintaan vaan sitä, että parisuhteen ne on sen arvoinen, että laittaisin itsesi likoon miettimättä kumman *kuuluisi* nyt tehdä mitäkin askelia.Joskus on vain viisaampaa ja yhteisen edun kannalta parempi ottaa itse se ensimmäinen askel, jos sen kautta pääsee on parempaa kohti.
Vaikka kuinka olisi tuhannen totta, että sen miehen on *tyhmää* tehdä sitä tai tätä, niin jos haluat, että tilanne paranee, niin sen *tyhmyyden* miettiminen ei ratkaisuun kuitenkaan johda?
Kun sen tyhmyyden takana on jokin muu, niin tärkeintä on kai kaivaa *se jokin* esiin eikä se, että vain miettii miehen tyhmää käytöstä?
Mutta mitä on jäljellä kunnioituksesta toista kohtaan jos kutsuu kaikkea toisen keskusteluyrityksiä nalkutukseksi? Tai millaisena näkee toisen jos voi käyttää häntä ilmaisena kotiorjana? Eli onko suhteella edes mitään oikeaa toivoa jos mies ei kunnioita lainkaan vaimoaan ja osoita sitä käytännössä?
Ap ei muuten vastannut lainkaan kysymykseen hemmotteleeko ja huomioiko mies apta arjessa? Jos mies ottaa illalla voileivän kysyikö hän haluaako vaimokin ja tuo vaimolle mieleisen leivän puolisolleen jne.
Meillä minä teen suurimman osan kotitöistä koska olen kotona työttömänä. Mutta nytkin mies oli sunnuntaina siivonnut talon kun olin kuopuksen kanssa sairaalassa. Ihan vain helpottaakseen meille tätä viikkoa kun tulemme sairaalasta. Jos mies tekee itselleen leivän niin tuo minullekin valmiin leivän ja juotavaa jos vain haluan. Se että teemme kumpikin kotitöitä jaksamisen ja tilanteen mukaan kertoo siitä että arvostamme perhettä ja parisuhdettamme. Kumpikaan ei ole toisen palvelija.
Jos olisin ap koettaisin vielä keskustella kerran miehen kanssa asiasta. Jos mies ei suostuisi niin saattaisin lopettaa keskustelun ja käydä tulostamassa eropaperit. Voisin ksysyä haluaako osallistua täyttämiseen vai teenkö sen yksin. Sillä en aio hoitaa kotitöitä kahden edestä yksin jatkossa.
Mielestäni apn kohdalla ei ole kyse pelkästä kotitöistä vaan myös vakavasta kommunikointi ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Muuta eri osoitteeseen ja käy miehen luona vain kyläilemässä. Mies sitten joko tekee tai ei tee kotitöitä omassa kodissaan ja sinä omassasi. Älä ota miestä luoksesi kyläilemään vaan olette aina miehen luona. Jos sotku ärsyttää sinua tai miehellä ei ole esim. ruokaa niin lähdet omaan kotiisi.
Tyypillistä naisten itsekkyyttä. Viesti kuulu; käy sotkemassa ja palveltavana miehen luona, tai rakkautta ei heru... Ja peukut 100/0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.
Olen jo ostanut vain omat ruoat. Mies syö ne yöllä salaa nälkäänsä. Ap
Piilota ruuat pakkaseen. Sieltä niitä saa sulatettua annos kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.
Olen jo ostanut vain omat ruoat. Mies syö ne yöllä salaa nälkäänsä. Ap
Jos et ole provo, niin nyt lähde ja lujaa tuosta suhteesta, on tai ei lapsia tai yhteistä asuntolainaa!
Vierailija kirjoitti:
Mies on sovinistinen, joka todennäköisesti laskelmoi tuon taantumisen siihen ajankohtaan kun menitte naimisiin. Tavoite saavutettu ja nyt voi näyttää todellisen minän.
Avoliitosta kun on helpompi lähteä kuin avioliitosta jos toinen kohtelee huonosti.
Ja miten tuon voi välttää? Ei koskaan sitoudu avioliiton kautta, tosin siinä kärsivät myös ne, jotka eivät ole tuollaisia. Tosin voi tietenkin olla, että vuosien saatossa tuollainen mies ei jaksa pidemmän päälle näytellä tasa-arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap
En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin innokkaqsti taas täållä neuvotaan eroamaan.
Aloittajalle sanoisin, että jos liitto muutenkin on heikoissa kantimissa, niin mieti kannattaako siivouksesta enää keskustella.
Jos liitossa on paljon muuta hyvää, niin kaiva ne asiat mitkä kaipaavat keskustelua esille.
Älä mieti kumpi nyt on *oikwutettu* mihinkin toimintaan vaan sitä, että parisuhteen ne on sen arvoinen, että laittaisin itsesi likoon miettimättä kumman *kuuluisi* nyt tehdä mitäkin askelia.Joskus on vain viisaampaa ja yhteisen edun kannalta parempi ottaa itse se ensimmäinen askel, jos sen kautta pääsee on parempaa kohti.
Vaikka kuinka olisi tuhannen totta, että sen miehen on *tyhmää* tehdä sitä tai tätä, niin jos haluat, että tilanne paranee, niin sen *tyhmyyden* miettiminen ei ratkaisuun kuitenkaan johda?
Kun sen tyhmyyden takana on jokin muu, niin tärkeintä on kai kaivaa *se jokin* esiin eikä se, että vain miettii miehen tyhmää käytöstä?Mutta mitä on jäljellä kunnioituksesta toista kohtaan jos kutsuu kaikkea toisen keskusteluyrityksiä nalkutukseksi? Tai millaisena näkee toisen jos voi käyttää häntä ilmaisena kotiorjana? Eli onko suhteella edes mitään oikeaa toivoa jos mies ei kunnioita lainkaan vaimoaan ja osoita sitä käytännössä?
Ap ei muuten vastannut lainkaan kysymykseen hemmotteleeko ja huomioiko mies apta arjessa? Jos mies ottaa illalla voileivän kysyikö hän haluaako vaimokin ja tuo vaimolle mieleisen leivän puolisolleen jne.
Meillä minä teen suurimman osan kotitöistä koska olen kotona työttömänä. Mutta nytkin mies oli sunnuntaina siivonnut talon kun olin kuopuksen kanssa sairaalassa. Ihan vain helpottaakseen meille tätä viikkoa kun tulemme sairaalasta. Jos mies tekee itselleen leivän niin tuo minullekin valmiin leivän ja juotavaa jos vain haluan. Se että teemme kumpikin kotitöitä jaksamisen ja tilanteen mukaan kertoo siitä että arvostamme perhettä ja parisuhdettamme. Kumpikaan ei ole toisen palvelija.
Jos olisin ap koettaisin vielä keskustella kerran miehen kanssa asiasta. Jos mies ei suostuisi niin saattaisin lopettaa keskustelun ja käydä tulostamassa eropaperit. Voisin ksysyä haluaako osallistua täyttämiseen vai teenkö sen yksin. Sillä en aio hoitaa kotitöitä kahden edestä yksin jatkossa.
Mielestäni apn kohdalla ei ole kyse pelkästä kotitöistä vaan myös vakavasta kommunikointi ongelmasta.
Välillä hemmottelee paljonkin arjessa pienillä jutuilla, välillä taas vähään aikaan ei yhtään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap
En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.
Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap
Miten Raha muka korreloi kotitöiden kanssa? Mun aviomieheni tienaa alle 30% kuussa käteen siitä, mitä minä. Kumpikin tehdään 40 viikkotuntia (olemme ulkosuomalaisia). Tiedän toki miehiä, jotka kuvittelevat, että ovat tehneet jonkin suurenmoisen urotyön, kun ovat saaneet hyvän työpaikan ja tienaavat ja näin ollen nainen ihan silkasta ihannoinnista ja kiitollisuudesta tekee kaikki työt kotona. Voin kertoa, että ei se kyllä kovin vaikeaa ja haastavaa ollut päästä uralla tähän vaiheeseen ja kuitenkin täytin vasta 32. En odottanut, että mieheni menisi silkasta ihastuksesta polvilleen ja pesee lattiat jalkojeni alta.
Sen tosin teen, että koska tuloja on, meillä käy kerran viikossa siivooja. Sen luksuksen haluan meille molemmille sallia, muutoin ei tule kotitöitä laskettua. Joskus teen enemmän, joskus mies, mutta aika lailla puoliksi menee kyllä pitkässä juoksussa. Miksi nämä miehet, jotka laskevat jotain prosentuaalisia tulija, eivät palkkaa siivoojaa vaan olettavat, että se puoliso tekee sen ja vielä ilmaiseksi? Miksi se tekisi? Ette te mitään ihmeellistä, tärkeää (jos rehellisia ollaan, niin harva ammatti on oikeasti tärkeä ja pelastaa tai auttaa ihmishenkiä) tee, minkä vuoksi pitäisi saada jotain palvelua puolisolta.