Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies tekemään kotitöitä?
05.09.2018 |
Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?
Olen kokeillut jo nämä:
-pyytänyt
-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt
-käskenyt
-nalkuttanut
-riidellyt
-itkenyt
-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi
-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)
-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään
-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä
Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
Nostan vielä tämän kommentin, koska mielestäni tämä osuu oikeaan. Osaisiko joku selittää, että miksi mies alkaa rakentaa parisuhteessa poteroa? Ja miksi hän loukkaantuu? Ap
Vaikea sanoa, kun en ole mies. Jos kokee epäonnistumisen tunnetta, kun ei jaksa/pystykään. Kotityöt on aika tylsiä ja vaatii itsekuria jonkin verran. Jos hän vain ei saa itsestään irti. Ja sinä väännät vielä veistä haavassa, kun vaadit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin viikoksi tai pariksi pois kotoa, jättäisin lapun jossa kehottaisin miettimään asioita vakavasti (kotitöitä siis) ja mikäli muutosta ei tapahdu, on ero edessä. Näin hällä olisi aikaa pohtia ja muuttaa käytöstään.
Ainakin söisin ulkona jos taloudellisesti mahdollista. Ostaisin kotiin sellaista mistä mies ei pidä, vaikka se onkin lapsellista. Maksaako mies kuitenkin ruoasta oman osansa?
En tekisi itsekään sitten kotitöitä. Mies ei ole naisen vastuulla. Holhottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta, ne ovat sinun hommiasi. Mikäs vaimo se sellainen on joka ei kotia hoida?
Länsimainen vaimo 2010-luvulta (toki jo 1900-luvun viimeisiltä vuosi kymmeniltä).
Mutta mikä se on sellainen aviomies joka ei osuuttaan kotitöistä tee? Vauvamies?Minkä takia ne kiltit miehet, jotka tekisivät niitä kotitöitä eivät yleensä pääse edes ehdokas kierrokselle? Miksi naiset yleensä valitsee sen kotitöitä tekemättömän tapauksen?
Kerrotko, mitä kotitöitä sinä tekisit jos muuttaisimme yhteen? Yhteiset menot maksetaan sitten puoliksi, joten siihen älä vetoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mitään suurta ongelmaa kotitöiden suhteen ole, ollaan heti alussa määrätty pari tiettyä juttua täysin mun vastuulle ja pari tiettyä juttua poikaystävän vastuulle ja loput sovittu hoitavamme yhdessä. Nuo tietyt, sovitut hommat hän hoitaa aina, mutta niihin ns. yhteisiin juttuihin on vähän laiska tarttumaan. Useammin siis mä olen se, joka ne tekee. En koe sitä minään maailman suurimpana ongelmana ja monesti se on mulle ihan fine, mutta joskus iskee fiilis, että äh en jaksa taas tehdä tätä, tehköön se välillä. Oon huomannut, että jos ei tartu toimeen ihan vaan sillä kun kerran sanon, että toi pitäisi hoitaa (aika usein tulee se "joo ihan kohta" vastaus ja sitten homma venyy ja venyy :D) niin kyllä alkaa tapahtua siinä kohtaa, kun käytän pientä lahjontaa eli lupaan hänen saavan jotain tiettyä jos tekee sen samantien. Yleensä kyse on jostain seksiin liittyvästä, joskus toki voi olla vaikka söpökin juttu tai esimerkiksi lupaudun sillä välin kokkaamaan hänen lempiruokaansa tmv :D Ei sillä, etteikö hän tietäisi saavansa esim. seksiä ihan muutenkin, mutta tuo tepsii kun hän lähtee humoristisesti leikkiin mukaan. Suosittelen tuon kaltaista lähestymistapaa, pysyy molemmat hyvällä fiiliksellä toisin kun nalkuttamalla. Mä en jaksa nalkuttaa ja valittaa ihan itsenikään takia, on rasittavaa olla kiukkuisella, negatiivisella fiiliksellä.
Ei jestas sentään. Selvä kakarapariskunta jossa toinen ostaa toiselta kotitöitä seksillä... Mitenhän käy jos ovat pitkäänkin yksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä teillä on raha-asiat? Yhteinen tili, jonne mies laittaa 70% ja sinä 30%,jolloin mies aika lailla loogisesti ajattelee, että kotityöt menevät vastaavasti 30/70.
Eli mies on paljon varakkaampi (perinyt omaisuutta tai palkka paljon isompi kuin naisen?) Jos tilanne on näin, niin mieshän voi tietysti ostaa kotityöt ihan ulkopuoliselta. Tilanne on sitten tasapuolinen, eikä tarvitse riidellä.
Miksi miehen pitää maksaa sama asia kahdesti eli ensin antaa tilinsä perheen käyttöön ja sitten vielä vastata kotitöistä ja maksaa ne? Vastaavasti nainen voisi ottaa lainaa ja maksaa isomman osan perheen kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(
Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.
Palstailen liikaa, koska muistan sinut toimintakykyrajoitteinen.
Nukuit eri huoneessa, kuin vaimosi ja pienet lapset, jotteivat lasten itkut häiritsisi sinua sairautesi aikana.
Vaimosi on aikoinaan löytänyt oikean "helmen" miehekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(
Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.
No jos vaikea, krooninen unettomuus on jonkun mielestä pätevä syy olla tekemättä kotitöitä, niin voin kertoa, että ei ole. Minä olen perheen äitinä se uneton, ja kotityöt ja yhteisistä asioista huolehtiminen on jäänyt minulle. Kyllä ne asiat näillä univajeaivoillakin hoituu, kun on pakko. Olen jatkuvasti ihan lopussa, ja nukahtaisin illalla seitsemältä jos olisi mahdollisuus mennä nukkumaan (=mies huolehtisi lasten jutuista). Kun viimein pääsen sänkyyn, pää käy niin ylikierroksilla, etten saa unta. Nukahtamislääkkeistä tulee vain sekava olo.
Aloin vähän aikaa sitten tehdä vajaata työviikkoa, (miehen mielipidettä en varsinaisesti kysynyt, vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että mies joutuu maksamaan enemmän perheemme menoja), niin pikkuhiljaa on alkanut helpottaa. Jotain oli pakko keksiä, kun mies ei hoitanut useista keskusteluista huolimatta yhdessä sovittua osuuttaan kotitöistä (joihin lapsiperheessä niputan siivouksen lisäksi paljon muutakin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä teillä on raha-asiat? Yhteinen tili, jonne mies laittaa 70% ja sinä 30%,jolloin mies aika lailla loogisesti ajattelee, että kotityöt menevät vastaavasti 30/70.
Eli mies on paljon varakkaampi (perinyt omaisuutta tai palkka paljon isompi kuin naisen?) Jos tilanne on näin, niin mieshän voi tietysti ostaa kotityöt ihan ulkopuoliselta. Tilanne on sitten tasapuolinen, eikä tarvitse riidellä.
Miksi miehen pitää maksaa sama asia kahdesti eli ensin antaa tilinsä perheen käyttöön ja sitten vielä vastata kotitöistä ja maksaa ne? Vastaavasti nainen voisi ottaa lainaa ja maksaa isomman osan perheen kuluista.
Aloittaja maksaa yhtä paljon kuin mies perheen menoista.
Hän on vaimo, ei orja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(
Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.
Palstailen liikaa, koska muistan sinut toimintakykyrajoitteinen.
Nukuit eri huoneessa, kuin vaimosi ja pienet lapset, jotteivat lasten itkut häiritsisi sinua sairautesi aikana.
Vaimosi on aikoinaan löytänyt oikean "helmen" miehekseen.
Kiitos, vahvistit epäilykseni siitä empatiakyvyn määrästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
Nostan vielä tämän kommentin, koska mielestäni tämä osuu oikeaan. Osaisiko joku selittää, että miksi mies alkaa rakentaa parisuhteessa poteroa? Ja miksi hän loukkaantuu? Ap
Voin oman mieheni osalta koettaa arvioida. Hän ei tahdo juuri myöntää virheitään. Väsyi töissä, eikä jaksanut tehdä kotitöitä. Ei halunut nähdä sitä, että minäkin väsyn, ja tarvitsen häntä. Hän reagoi keskusteluihin heti sillä, että ne oli "nalkutusta", koska ei halunnut huomata että voisi olla mahdollisesti väärässä, ja omassa käyttäytymisessä olisi muutoksen varaa. Eli kaikkiin aloituksiini reagoi hyökkäämällä. Yhä nykyäänkin jos kotitöistä mainitsen, niin reagoi ensimmäisenä hyökkäämällä, että mitä minä nyt taas nalkutan. Ja joudun tarkkaan selittämään perään, että vaikuttaako sanavalintani nalkutukselta, kun esim yritän keskustella mitä mieltä hän on jonkin asian hoitamisesta, milloin tehdään yms. Silloin yleensä hoksaa, ja tarttuu keskusteluun (jotenkin). Hänen tyypillisin tapansa reagoida stressiin ja muuhun on hyökkäys, itselläni se on vetäytyminen. On helpompi nähdä vika toisessa, kuin myöntää sitä vikaa itsessään. Silloin pitäsi tehdä asialle jotain, ja kohdata se, kuinka on laiminlyönyt velvollisuuksiaan jo pitkään.
T.84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin pahasta kroonisesta unettomuudesta, että astianpesukoneen tyhjentämiseen ja täyttämiseenkin kuluu pahimillaan lähemmäs tunti. En kykene tekemisteni tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen organisointiin, voin jäädä jumittamaan jonkun yksittäisen kattilan kanssa moneksi minuutiksi. Myös varsinainen fyysinen toimintani on hidasta. En usko, että kykenisin imuroimaan asuntoamme muuta kuin hyvin pienissä pätkissä pitkin viikkoa. Uuvun hetkessä. Seuraavana päivänä en muistaisi, mitä olen edellisenä päivänä tehnyt, mistä jo imuroinut, ellei sitä olisi kirjattu johonkin.
Onneksi vaimoni osittain ymmärtää tämän painostaessaan minua (ymmärrettävistä syistä) tekemään edes jotain kotitöitä.
Olet siis ilmeisesti työkyvyttömyyseläkkeellä. Eikö kotona ole yhtään mitään hommaa, mitä sinä pystyisit tekemään? Jaksatko tehdä uuniin laatikkoruuan puolivalmisteista? Jo se helpottaa, että töistä palaavalle on ruoka valmiina. Ruokailun jälkeen pöydässä pystyy laittamaan likaiset astiat pinoihin, jolloin niiden poisnostaminen tiskikoneelle on helppoa. Varmaan kykenet pyyhkimään pöydän istualtasi, jos vaimosi antaa sinulle pesuainepullon ja kostutetun siivousliinan käteen?
Miehenä voin sanoa että jos haluatte stereotyyppisen perusmiehen osallistuvan johonkin niin asioiden listaus, organisointi ja tiukat säännöt auttaa. Siivouspäivä kerran viikossa rutiininomaisesti jossa kaikki siivoaa niin ei siinä mies kehtaa kieltäytyä muuten kuin ehkä ylitöiden verukkeella. Miehet eivät ole ajatustenlukijoita ja keskimäärin henkisesti kömpelömpiä kuin naiset joten tunteisiin tai empatiaan vetoamalla tuskin saat mitään aikaan.
Yhteiselossa ei voi kompromisseilta silti välttyä eli jos olet niitä siisteyshulluja jotka imuroi joka toinen päivä ja kumppanisi ei ole, et voi pakottaa häntä siihen samaan muottiin vaan tyytyä siihen kerran viikossa-rytmiin mikä on se kultainen keskitie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asia hoitui rahalla. Teen kaikki kotityöt ja mies maksaa kaiken, siis ihan kaiken. Ihan itse aloitin tämän systeemin antamalla laskut miehen maksettaviksi. Pienen vastaanpullikoinnin jälkeen mies suostui ehdotukseni. Tämä on kaikki voittaa -tilanne.
Meillä mies on niin köyhä, ettei hänellä olisi varaa maksaa, minä osittain elätän häntäkin. En myöskään pidä kotitöistä ja haluan tehdä vain oman osuuteni. Miehen pitäisi tehdä omansa siis, mutta ei tee.
Kai tilanne voi ihan hyvin olla toisinkin päin että maksat palkkaa miehelle kotitöistä.
No shit sherlock?
Miten vaikea on ymmärtää, että mies ei suostu tekemään kotitöitä, koska on ilmeisesti sovinisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä teillä on raha-asiat? Yhteinen tili, jonne mies laittaa 70% ja sinä 30%,jolloin mies aika lailla loogisesti ajattelee, että kotityöt menevät vastaavasti 30/70.
Eli mies on paljon varakkaampi (perinyt omaisuutta tai palkka paljon isompi kuin naisen?) Jos tilanne on näin, niin mieshän voi tietysti ostaa kotityöt ihan ulkopuoliselta. Tilanne on sitten tasapuolinen, eikä tarvitse riidellä.
Miksi miehen pitää maksaa sama asia kahdesti eli ensin antaa tilinsä perheen käyttöön ja sitten vielä vastata kotitöistä ja maksaa ne? Vastaavasti nainen voisi ottaa lainaa ja maksaa isomman osan perheen kuluista.
Sun ajatuksenjuoksu on tosi erikoinen. Jos naisen palkka on pienempi kuin miehen, niin miksi kulut pitäisi silti laittaa tasan? Ja kuitenkin naisen pitäisi tehdä enemmän kotona. Ei kuulosta oikeudenmukauselta, kun kerean yhteinen päätös perheen perustamisesta on tehty. Kaikilla on vain 24 h/vrk. Tunnit eivät lisäänny mitenkään, vaikka toinen maksaisi mansikoita.
Jos mies haluaa, niin hän voi toki pysyä sinkkuna ja nauttia omaisuudestaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo palstalaisista aika paljon, ettei edes vakavat toimintakykyrajoitteet ole alapeukutuksista päätellen pätevä syy kotitöiden tekemättömyydelle. :(
Kamalaa ajatella, minkälaisten pirttihirmujen kanssa suuri(n?) osa miehistä joutuu elämänsä jakamaan, jos empatiakyky on tuolla tasolla.
No jos vaikea, krooninen unettomuus on jonkun mielestä pätevä syy olla tekemättä kotitöitä, niin voin kertoa, että ei ole.
Just just. Ja murtunut nilkka ei ole pätevä syy olla pomppimatta trampoliinilla. Minä en todellakaan puhunut mistään äitiyslomalla oleskelevan perus-av-mamman "huonosti nukutun" yön marttyyrikitinästä, vaan kroonisesta sairaudesta, joka hiljalleen tuhoaa fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Meillä asia hoitui rahalla. Teen kaikki kotityöt ja mies maksaa kaiken, siis ihan kaiken. Ihan itse aloitin tämän systeemin antamalla laskut miehen maksettaviksi. Pienen vastaanpullikoinnin jälkeen mies suostui ehdotukseni. Tämä on kaikki voittaa -tilanne.
Minulle tuo sopisi. Voisin tilata siivousfirmasta isommat siivoukset kuten saunan ja kylppärin sekä ikkunoiden pesun, matot pesettäisin pesulassa. Harrastan pienimuotoista sijoittamista, joten mieluusti käyttäisin siihen enemmän rahaa mitä nyt liikenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet ap vain itsellesi ruuan. Kun mies tulee nälkäisenä kotiin, sanot vain että "oho, en tajunnut että sinullekin pitää tehdä!". Jääkaapin pidät tietenkin mahdollisimman tyhjänä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, ja nälkä miehen.
Vessapaperin piilotat pois jonnekin omaan jemmaan. Kun mies kummastelee sen loppuneen, kysy: "no mistäs vessapaperia oikein saisi?" Jos ei loisija tästä älyä mitään asialle tehdä, niin ei jatkoon.
Jätä kotityöt tekemättä ja vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Anna miehen maistaa omaa lääkettään. Jätä viesti keittiön pöydälle, ettet aio enää katsella loisijamiestä - joko heivaa peränsä pihalle tai ryhdistäytyy. Selkeästi pitää varmaan näin vauvamaiselle loisijalle sanoa ehdot.
Olen jo kokeillut sitä, että ostan vain itselleni ruokia, mutta mies syö ne yön aikana salaa nälkäänsä. Kun kysyn aamulla, että miksi söit ruokani, niin vastaus on, että "oli kamala nälkä, eikö täällä saa enää mitään tehdä".
Tuo "ei jatkoon" -neuvo ei enää toimi, koska olemme jo naimisissa. Erolla en ole vielä uhkaillut mutta ei siihen varmaan kauaa mene, että sen teen. Ap
Lukollinen häkki jääkaappiin ruokaasi varten.
En jaksa lukea kaikkia vastauksia ja en tiedä onko tätä jo sanottu, mutta lopeta kinuaminen ja tee kotityöt itse, miehelläsi on varmasti isompiakin murheita.
Meillä on yhteiset rahat (toimii meillä loistavasti, joten ei tarvetta muutokseen), eli siivoojan maksaminen olisi pois minunkin pussista. Lisäksi, tulot on niin pienet, ettei siivoojaan olisi juuri mahdollisuutta. Itsellä kaihersi eniten se, että tunsin ettei mies kunnioita minua, eikä sellaisesta makseta itseään ulos. Kerta toisensa jälkeen yritin keskustella asiasta, joka minua uuvutttaa (työtilanteen lisäksi), enkä mieheltä saanut vastakaikua. Pahinta oli, kun mies tokaisi, että nuo on asioita joita hoidetaan rutiinilla, joten miksi teen asiasta isoa ongelmaa? No mikset sinä hoida siivouksia, jos ne niin rutiininomaisen helppoja on?? Vastausta ei tullut. Jossain riidassa mies jopa myönsi, että on laiska, eikä jaksa, mutta siitä kesti vielä ihan liian kauan siihen, että mies alkoi hoitamaan osuuttaan. Nyt kiinnitän tarkkaan huomiota jopa sanavalintoihin, että mies ei "auta minua", vaan "teemme yhdessä osuutemme". Rankkaahan tämä on pidemmän päälle, vaikka asiat on nyt olevinaan hyvin. Hankala silti unohtaa, että toinen jätti minut hankalassa tilanteessa yksin, eikä millään tahtonut keskustella asiasta. Ap:n kannattaa harkita tarkkaan, jaksaako lähtä tälle tielle.
T. 84