Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Voi. Masentunut voi todellakin olla tällainen muiden silmissä "pärjääjä", johon kaikki tukeutuvat, joilta haetaan ratkaisua omiin ongelmiin ja josta ei niin tarvitse olla huolissaan. Hän ikään kuin jää huomiotta, koska kyllä toki hän nyt selviää vaikka mistä! 

Jos sitten on vielä sen luontoinen, ettei niitä omia tunteitaan näytä, niin masennus voi tulla yllätyksenä lähimmäisille. Vaikka henkilö ulospäin ei näytäkään siltä, että ottaa muiden tunteet ja pahan olon itseensä, ja muutenkin vaikuttaa viilipytyltä, mitä tulee tunteiden näyttämiseen, niin saattaapi olla, että hän on juuri sellainen, joka itsekseen sitten kokee olevansa vastuussa muiden pahasta olosta ja tunteista. Hänen pitää olla se, joka ratkaisee ne ja ehkä kokee sitten olevansa syypää, jos ei pysty siihen. Imee oikein kunnolla itseensä toisten murheita, muttei näytä sitä ikinä ulospäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Olen huomioinut vuosien myötä että monella on uhriutunut asenne ja kenelläkään muulla ei ole yhtä huonosti asiat. Mielestäni ihan jokaisella on joku vastuu omasta olostaan ja tunteistaan,ajatusmalleistaan,masentuneenakin.

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

Perustele väitteesi.

"Asenne". Tulihan se sieltä jossain vastauksessa. Asenne valitaan, sen voi tietoisesti vaihtaa toiseen, kun taas luonteenpiirteitä tai syvään juurtuneita toiminta- ja ajatusmalleja ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Meni ohi, minkä ikäinen lapsesi on. Asuuko omillaan vai miten... Mutta itse ainakin tapasin ihmisiä vain silloin kun olin jotenkin tolkuissani. Joten kenelläkään ei varmasti ollut ihan selvillä, miten vaikeasta tilanteesta oikein oli kyse.

Joskus oli välttämättömiä menoja huonossakin jamassa, joita ei voinut välttää (joulu, synttärit jne.) ja tällöin ehkä jotkut jotakin huomasivat. Muuten pidin huolta, että näin ihmisiä vain silloin, kun olin kyennyt syömään, nukkumaan, peseytymään. Eristäytymisen laitoin sen piikkiin, että unettomuus vaivaa, joten en nyt jaksa niin paljon olla ihmisten ilmoilla. Useimmille se riitti selitykseksi.

Muutoshan ei välttämättä ole niin kertaluontoinen, vaan tuo eristäytyminen tapahtuu pikkuhiljaa ja ihmiset vain eivät kiinnitä yhtään huomiota siihen, kuinka radikaali se loppujen lopuksi on terveeseen olotilaan verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys

Muiden ihmisten itsekkyys masentuneen elämässä. Vanhempien, koulukiusaajien itsekkyys.

Taas tämäkin ketju täynnä oman älykkyytensä korostamista.

Hormonaalisen ehkäisyn käyttö aiheuttaa masennusta yllättävän monille. Minullekin kävi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Meni ohi, minkä ikäinen lapsesi on. Asuuko omillaan vai miten... Mutta itse ainakin tapasin ihmisiä vain silloin kun olin jotenkin tolkuissani. Joten kenelläkään ei varmasti ollut ihan selvillä, miten vaikeasta tilanteesta oikein oli kyse.

Joskus oli välttämättömiä menoja huonossakin jamassa, joita ei voinut välttää (joulu, synttärit jne.) ja tällöin ehkä jotkut jotakin huomasivat. Muuten pidin huolta, että näin ihmisiä vain silloin, kun olin kyennyt syömään, nukkumaan, peseytymään. Eristäytymisen laitoin sen piikkiin, että unettomuus vaivaa, joten en nyt jaksa niin paljon olla ihmisten ilmoilla. Useimmille se riitti selitykseksi.

Muutoshan ei välttämättä ole niin kertaluontoinen, vaan tuo eristäytyminen tapahtuu pikkuhiljaa ja ihmiset vain eivät kiinnitä yhtään huomiota siihen, kuinka radikaali se loppujen lopuksi on terveeseen olotilaan verrattuna. 

Asuu kotona, lukiolainen.

Juu, muuttui pikkuhiljaa. Nyt vasta tajuan, ettei hän ole soittanut suutaan pitkiin aikoihin, eikä ole pelatessa kiljunut riemusta. Mutta koska kyse on nuoresta, laittaa ne kasvamisen piikkiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut vuosien myötä että monella on uhriutunut asenne ja kenelläkään muulla ei ole yhtä huonosti asiat. Mielestäni ihan jokaisella on joku vastuu omasta olostaan ja tunteistaan,ajatusmalleistaan,masentuneenakin.

Helppo sanoa noin kun on saanut syntymä lahjana viileän sydämen ja kohtuullisen hyvän ympäristön. Tuo loputon vastuu itsestä on tehnyt ihmisistä enemmän itsekeskeisiä kuin mikään - muiden tunteilla ei ole väliä ja muita saa kohdella niinkuin haluaa kunhan hoitaa omat asiat ja keskittyy omaan elämään ja napaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut kaksi itsemurhaajaa eivätkä he olleet mitenkään samanlaisia luonteeltaan. Kumpikaan ei ollut erityisen älykäs tai herkkä. Eiköhän se ole niin, että kuka vain voi masentua jos aivot jostain syystä menevät "epäkuntoon".

Itsemurhan tehneen omaisena olen sitä mieltä, ettei itsemurhan tehneitä ihmisiä pitäisi ominaisuuksiltaan liikaa glorifioida "liian herkkinä, liian kiltteinä yms. tähän maailmaan". Tällainen puhetapa nimittäin esittää itsemurhan hyvänä ratkaisuna masennukseen. Sitä se ei missään tapauksessa ole.

Moni painii samanlaisen masennuksen kanssa kuin itsemurhaan päätyneetkin vuosikymmenistä toiseen, mutta yrittää silti epätoivosta huolimatta löytää keinoja selvitä elämässään päivästä toiseen. Ja tätä tulisi ihailla ja tähän kannustaa. Sitä, että ihmiset oppivat elämään elämäänsä vaikeiden kokemustensa kanssa, eivät niistä huolimatta.

Minulla on ihanat vanhemmat, enkä ollut koulukiusattu ja silti masennuin. Taisin olla ylisuorittaja, tavoitteet oli tehdä asioita joihin en pystynyt. Petyin myös ihmisiin, yhteiskuntaan ja politiikkaan noin ylipäätään. Typerä oravanpyörä alkoi ahdistamaan.

Täällä masentunut, joka ei ole tunnollinen ja perfektionisti vaan todella huolimaton huithapeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut vuosien myötä että monella on uhriutunut asenne ja kenelläkään muulla ei ole yhtä huonosti asiat. Mielestäni ihan jokaisella on joku vastuu omasta olostaan ja tunteistaan,ajatusmalleistaan,masentuneenakin.

Helppo sanoa noin kun on saanut syntymä lahjana viileän sydämen ja kohtuullisen hyvän ympäristön. Tuo loputon vastuu itsestä on tehnyt ihmisistä enemmän itsekeskeisiä kuin mikään - muiden tunteilla ei ole väliä ja muita saa kohdella niinkuin haluaa kunhan hoitaa omat asiat ja keskittyy omaan elämään ja napaan. 

Eiköhän aiemman kommentoijan asenne muuttuisi, jos tulisi vuosi toisensa jälkeen kunnolla paskaa niskaan. Psyykkinen joustavuus alkaa silloin jossain vaiheessa repeillä pahasti eikä positiivista asennetta enää pysty pitämään yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Nyt olet ajatellut ottaa sen otteen jakamalla lapsellesi ajanvietteenä käytättettävän keskustelupalstan keskusteluja voisiko syy hänen masennukseen olla täällä esille tulleet luonteenpiirteet?

No en tietenkään.

Aloin miettimään onko lapsellani jokin sellainen luonteenpiirre, jota en ole ”nähnyt”. Juuri tuota herkkyyttä aloin miettimään. Nuoreni kun ei vaikuta mitenkään herkältä.

Ap

Mitä tarkoitat herkkyydellä?

Mua on luonnehdittu tomeraksi, aikaansaavaksi, analyyttiseksi, objektiiviseksi. Usein multa on haettu neuvoja, koska näen asiat selvemmin enkä kuulemma ole niin tunteellinen.

Pään sisällä: minun vika, jos vanhemmilla menee huonosti, minun vika, jos äiti ei ole hyvällä tuulella, minun vika, jos siskoa koulukiusataan, minun vika jos siskolla menee huonosti koulussa, minun vika, jos vanhemmat huolissaan, minun vika, jos en anna ystävälle tarpeeksi hyvää neuvoa, minun vika, jos teen jotakin väärin, koska aiheutan ylimääräistä huolta, minun vika, jos isä tiuskaisee, minun vika, minun vika, minun vika. 

Vierailija kirjoitti:

vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa.

Ahdistavat asiat - menneet, nykyiset, tulevat - voivat tulvia mieleen pakkoajatuksina ja tunnehäivähdyksinä, kiertämään loputtomana luuppina. Minä en omaehtoisesti mitenkään vatvo ja ylianalysoi menneitä, koska vatvominen ei ratkaise ongelmiani. 

Vierailija kirjoitti:

kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

"Omien ajatusratojen muuttaminen" ei ole ainakaan minulla motivaatiosta kiinni - jos motivaatio ymmärretään tietoisena haluna asioiden muuttamiseen. Kaikesta päätellen kuvittelet masentuneisuuden ilmenevän nimenomaan tietoisten ajatusten tasolla. Ainakaan minulla se ei ole näin, vaan kyse on henkisestä ja fyysisestä ahdistuneisuudesta, joka ilmenee kaikilla tasoilla. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että yhteiskunta olettaa minun olevan itse vastuussa paranemisestani. En kuvittele, että "muiden" pitäisi minun takiani muuttua. En oikein ymmärrä, mitä edes ajat takaa stereotypiallasi.      

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

WTF. Eli siis väität että ihmiset vain jonain aamuna heräävät ja huomaavat, että heistä on yhtäkkiä tullut vakavasti masentuneita ilman mitään näkyvää syytä? Edellisenä päivänä kun kaikki tuntui vielä ihan hyvältä... Tuskinpa vain!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys

Kaikessa on aina kyse heistä. He eivät osaa puhua muusta kuin itsestään. Ja nimenomaan niin, että he ovat niitä sankareita ja kaikki muut syypäitä heidän ongelmiinsa. Ymmärrän ette te masentuneet näätte asian toisin, mutta ulkopuolisen silmin kyse on silkasta itsekyydestä kuinka kaikki ei pyöri teidän ympräillä ja kaikki ei mene tismalleen niin kuin te haluatte.

Ei se ole luonteenpiirre, vaan sairauden oire - kun ihmisellä on kipua, hänestä tulee (usein) itsekäs pitääkseen tilanteen edes jotenkin hallinnassaan, sen on sama onko kipu psyykkistä vai fyysistä.