Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Nyt olet ajatellut ottaa sen otteen jakamalla lapsellesi ajanvietteenä käytättettävän keskustelupalstan keskusteluja voisiko syy hänen masennukseen olla täällä esille tulleet luonteenpiirteet?

No en tietenkään.

Aloin miettimään onko lapsellani jokin sellainen luonteenpiirre, jota en ole ”nähnyt”. Juuri tuota herkkyyttä aloin miettimään. Nuoreni kun ei vaikuta mitenkään herkältä.

Ap

Eli et tunne lastasi yhtään?

Sitähän tässä just olen selvittämässä, tunnenko vai en. Älä nyt vielä kysy.

Ap

Jos oikeasti tuntisit lapsesi etkä pelkkää mielikuvaasi hänestä, niin et olisi täällä kyselemässä mikä vakavasti masentuneita yhdistää. Yrität lähestyä lapsesi sairastumista liikaa järjen kautta etkä tunteen. Masennus on häiriö tunnetasolla. Järki voi toimia oikein hyvin, mutta masentuneen tunnemaailma on kaaoksessa. Siihen pääsee kiinni vain lähestymällä masentunutta empaattisesti ja ymmärtäen. Lapsesi pakenee sinua, jos yrität esiintyä hänen ajatustensa asiantuntijana, kun olet jotain kuullut masennuksesta.

Sanoisin että herkkyys. Myös tunnollisuus ja kiltteys jne.

Tähän kun yhdistyy kaltoinkohtelu esim. vanhemmat tai puoliso tai pahimmillaan molemmat (myös puolison suku voi jostain syystä vihata sinua kun et jostain syystä kelpaa)... usein kyse on monen tapahtuman summasta mikä sitten ns. suistaa raiteilta. Näin omien kokemusten perusteella ja olen asiasta lukenutkin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää että siihen "itsekeskeisyyteen" takerrutaan. Se on defenssimekanismi, kun masentuneessa ei enää ole mitään mistä ottaa, mutta jotain pitää jättää että pysyy hengissä. Muutenkin terve itsekkyys on osa ihmistä eikä siitä mitään syyllisyyttä pidä tuntea jos ensi ajattelee itseään. Niinhän nämä itsekeskeisyydestä syyttävät tekevät myös, mutta eivät sitä omassa itsekeskeisyydessään tajua. 

En minä ainakaan kiellä itsekeskeisyyttäni. Se on myös voimavara. Mutta minä en ole sen itsekkäämpi kuin muutkaan. Olen hyvinkin empaattinen ja avulias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

Sinun toimintaasi minä ihailen. Ja sitä, että teillä on oikeasti oltu valmiita hoitamaan koko perhettä eikä käsittelemään masennusta vain lapsen henkilökohtaisena ongelmana. Erittäin edistyksellistä. Kuulostat todella hyvältä vanhemmalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Nyt olet ajatellut ottaa sen otteen jakamalla lapsellesi ajanvietteenä käytättettävän keskustelupalstan keskusteluja voisiko syy hänen masennukseen olla täällä esille tulleet luonteenpiirteet?

No en tietenkään.

Aloin miettimään onko lapsellani jokin sellainen luonteenpiirre, jota en ole ”nähnyt”. Juuri tuota herkkyyttä aloin miettimään. Nuoreni kun ei vaikuta mitenkään herkältä.

Ap

Eli et tunne lastasi yhtään?

Sitähän tässä just olen selvittämässä, tunnenko vai en. Älä nyt vielä kysy.

Ap

Jos oikeasti tuntisit lapsesi etkä pelkkää mielikuvaasi hänestä, niin et olisi täällä kyselemässä mikä vakavasti masentuneita yhdistää. Yrität lähestyä lapsesi sairastumista liikaa järjen kautta etkä tunteen. Masennus on häiriö tunnetasolla. Järki voi toimia oikein hyvin, mutta masentuneen tunnemaailma on kaaoksessa. Siihen pääsee kiinni vain lähestymällä masentunutta empaattisesti ja ymmärtäen. Lapsesi pakenee sinua, jos yrität esiintyä hänen ajatustensa asiantuntijana, kun olet jotain kuullut masennuksesta.

Sinä teet nyt pitkälle vietyjä tulkintoja..... en ole missään vaiheessa ajatellut lähestyä lastani asiantuntijana. Olen vain keräämässä ITSELLENI muiden kokemuksia, jotta pystyn ymmärtämään ja olemaan entistä empaattisempi. En halua tehdä lapselleni tyhmiä kysymyksiä, koska en ole vaivautunut selvittämään olellisia asioita/kokemuksia.

Tähän mennessä, siis tänä viikonloppuna, olen vain kuunnellut. En ole osannut edes oikein kysyä mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Tehdyistä virheistä pitää myös pystyä puhumaan riittävän avoimesti. Se, että asioita katsotaan vain vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasine läpi ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tulla pois myös sieltä omalta mukavuus alueelta ja nähdä ne omat virheet.

Toki. Sen takiahan olen tämän ketjun aloittanut, aloitinnjo yhden lauantaina, ja tulen varmaan aloittamaan muitakin. Ymmärtääkseni jokaisen masennukseen vaikuttavan näkökulman, jotta pystyn itse ymmärtämään nuoreni tilannetta.

Otan vastaan kaikki ajatukset, mutta syyllistävä kielenkäyttö ei ole rakentavaa, eikä auta sen enempää minua kuin lastanikaan.

Ap

Miten aloitusten tekeminen ajanvietteenä käytettävällä palstalla auttaa lastasi? Oletko itse käynyt puhumassa ammattilaiselle omasta voimattamuudestasi auttaa lastasi? Vaikka sinulla olisi kaikki tieto masennuksesta ei tee lapsestasi tervettä.

Eihän se lastani auta, mutta se auttaa minua. Muiden kokemukset ovat aina hyödyllisiä. Mitä enemmän minä tiedän, sitä paremmin tiedän mitä minä voin tehdä.

Pidän sangen outona ajatusta, ettei saisi kysyä vertaistukea tai neuvoja, vaan pitäisi olla täällä itsekseen odottelemassa ennen kuin kutsu polille tulee.

En ole käynyt puhumassa kenenkään kanssa. Kuten jo totesin, tämä tieto masennuksesta tuli minulle vasta viikonloppuna. Hän ei ole aiemmin sitä ääneen sanonut, vaikka olen ongelmista kysynyt. En siis ollut tiennyt, että kyse on näin vakavasta ongelmasta, olen luullut sen olleen alakuloa.

Ap

Kun nuori saa omia ajatuksiaan setvittyä, saat toivottavasti sinäkin selkeyttä tilanteeseen. Onko kaksisuuntainen mielialahäiriö poissuljettu vaihtoehto? Masennukseen sairastumisen taustalla voi olla monenlaiset syyt ja luonteenpiirteet. Ei ole mitään tarkkaan syy-seuraus-suhdetta. Masennus myös laukaisee monissa luonteenpiirteitä, mitkä eivät heille tyypillisiä esim ärsyyntymiskynnys saattaa laskea.

Odotamme pääsyä polille.

Olin koulupsykologiin yhteydesä keväällä, jotta testaisi add:n tms., mutta nuori ei halunnut mennä.

Hänellä ei ole maniaa kuitenkaan. En sitten tiedä, voiko mania olla vain ”lievä”?

Ap

Jos tämä on ensimmäinen kerta kun nuorellasi masennus, voi kaksisuuntainen mielialahäiriö olla mahdollisuus. Maanisuutta ei siinä tapauksessa ole vielä välttämättä ilmennyt.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin itsemurhaan päätyneen sekä sitä useaan otteeseen yrittäneen ihmisen. Molemmat herkkiä ja älykkäitä ihmisiä, jotka olivat joutuneet kärsimään jo lapsesta asti paljon (kiusaamista, seksuaalista hyväksikäyttöä, epävakaa perheistä, runsaasti vaativuutta heitä kohtaan). Kummallakin oli myös tietynlaista kyvyttömyyttä purkaa vaikeita tunteitaan. Ilmeisesti raivo purkautui sitten itsetuhoisuutena, kun sitä ei saanut purettua siihen ihmiseen, jonka käytös kiukkua tai vihaa herätti.

Myös ehkä sellainen luonteenlaatu, joka haluaa miellyttää, ei halua olla harmiksi eikä taakaksi kenellekään. Liittyy nimenomaan tuohon, että ei pysty purkamaan omia tunteitaan muille. Jos joku loukkaa, ne tunteet pidetään sisällä, koska omat tuntemukset ovat aina vähäpätöisempiä kuin muiden. Varmaan aika moni masentunut on ollut läheistensä olkapäänä. Imenyt kuin sieni toisten pahan olon ja auttanut heitä, mutta sitten omaa pahaa oloa ei pysty käsittelemään. 

Itsellä on lähipiirissä kolme masennusdiagnoosin saanutta (kaikki miehiä). Sanoisin, että jokaista yhdistää:

- perfektionismi

- ylitunnollisuus

- gloorian hakeminen suorittamalla

- tietynlainen huono itseluottamus ja oman arvon tunto

- rajojen asettamisen puute suhteessa ympäristöön

- marttyyrin asenne

Luulisin, että nuo traumat tulee lapsuudesta, eli sieltä on tullut jonkinlainen arvottomuuden tunne, jota sitten paikataan "väärin".

Asian toinen puoli on sitten se, että jokainen näistä on minusta haluttomia/kyvyttömiä kehittämään omaa persoonaansa. Esim. tuo rajojen asettaminen on sellainen, johon monet eivät kykene. Minusta on paljon parempi asenne se, että "maailma on perseestä, mutta sen kanssa on vain osattava elää", kuin se, että loukkaantuu kaikesta mahdollisesta mikä ei satu korvaa miellyttämään. Minä näen tämän "herkkyyden" näin - en siis kovin positiivisessa valossa. Se ei ole mielestäni niin hyvä piirre kuin voisi kuvitella, eikä mikä automaattinen asetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehoitokohta oli mielenkiintoinen traumaterapiasivulla eli 20 minuutin kirjoittaminen.

En oikein usko, että ohjeella tarkoitettiin Aihe vapaalla kirjoittamista.

Miksi tulet tällaiseen keskusteluun, jos et kestä sen sisältöä? Tuleeko paha olo? Herääkö omat heikkoudet sisällä, kun pitää vähän lukea toisten ihmisten tuntoja? Entä jos tässä keskustelussa kirjoittaa joku läheisesi?

Isän uusioperheessä on mt-ongelmainen. Hänen ei tietääkseni ole masentunut.

Tarkoitin sitä, että 20 minuutin kirjoittamisesta on teille hyötyä, Aihe vapaasta ei ole. Ryhmätapaamisista vertaistenne kanssa on apua, Aihe vapaasta ei ole.

PS Olen todella, todella älykäs. Todella.

Loppukommentti tekee täysin selväksi sen, että olet kaikkea muuta kuin älykäs. Fiksu tyyppi ei tule tällaiseen keskusteluun kehumaan itseään.

Onnistuisiko paremmin, jos olisin masentunut? 

aivokemia

Olen tuntenut kaksi itsemurhaajaa eivätkä he olleet mitenkään samanlaisia luonteeltaan. Kumpikaan ei ollut erityisen älykäs tai herkkä. Eiköhän se ole niin, että kuka vain voi masentua jos aivot jostain syystä menevät "epäkuntoon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on lähipiirissä kolme masennusdiagnoosin saanutta (kaikki miehiä). Sanoisin, että jokaista yhdistää:

- perfektionismi

- ylitunnollisuus

- gloorian hakeminen suorittamalla

- tietynlainen huono itseluottamus ja oman arvon tunto

- rajojen asettamisen puute suhteessa ympäristöön

- marttyyrin asenne

Luulisin, että nuo traumat tulee lapsuudesta, eli sieltä on tullut jonkinlainen arvottomuuden tunne, jota sitten paikataan "väärin".

Asian toinen puoli on sitten se, että jokainen näistä on minusta haluttomia/kyvyttömiä kehittämään omaa persoonaansa. Esim. tuo rajojen asettaminen on sellainen, johon monet eivät kykene. Minusta on paljon parempi asenne se, että "maailma on perseestä, mutta sen kanssa on vain osattava elää", kuin se, että loukkaantuu kaikesta mahdollisesta mikä ei satu korvaa miellyttämään. Minä näen tämän "herkkyyden" näin - en siis kovin positiivisessa valossa. Se ei ole mielestäni niin hyvä piirre kuin voisi kuvitella, eikä mikä automaattinen asetus.

Minä olen masennukseen sairastuttuani harjoitellut paljon rajojen asettamista. Lopputulos: minua on moneen otteeseen haukuttu määräileväksi. Jos tietyt ihmiset eivät ole aiemmin välittäneet yrityksistäsi pitää kiinni rajoistasi, niin eivät he välitä sittenkään, vaikka yrittäisit samaa entistä kovemmin. Olen alkanut eristäytyä monista ihmisistä päästäkseni helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Sä luettelet nyt masennuksen oireita. Masennuksessa negatiiviset ajatukset usein automatisoituvat. Siitä juuri johtuu tuo junnaaminen ja vatvominen. Se on vähän kuin pakko-oire. Ei todellakaan luonteenpiirre. Motivaatiota ei masennusta sairastavilta välttämättä puutu, mutta noita masennukseen liittyviä ajatusmalleja on todella vaikeaa ja hidasta lähteä muuttamaan. 

Huolenpidon puute lapsuudessa. 

Psykologista väkivaltaa käyttäneet vanhemmat tuottavat samankaltaisia lapsia. Tähän lukeutuu myös se, että alkoholistiperheen lapset vetävät empaattisia puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on lähipiirissä kolme masennusdiagnoosin saanutta (kaikki miehiä). Sanoisin, että jokaista yhdistää:

- perfektionismi

- ylitunnollisuus

- gloorian hakeminen suorittamalla

- tietynlainen huono itseluottamus ja oman arvon tunto

- rajojen asettamisen puute suhteessa ympäristöön

- marttyyrin asenne

Luulisin, että nuo traumat tulee lapsuudesta, eli sieltä on tullut jonkinlainen arvottomuuden tunne, jota sitten paikataan "väärin".

Asian toinen puoli on sitten se, että jokainen näistä on minusta haluttomia/kyvyttömiä kehittämään omaa persoonaansa. Esim. tuo rajojen asettaminen on sellainen, johon monet eivät kykene. Minusta on paljon parempi asenne se, että "maailma on perseestä, mutta sen kanssa on vain osattava elää", kuin se, että loukkaantuu kaikesta mahdollisesta mikä ei satu korvaa miellyttämään. Minä näen tämän "herkkyyden" näin - en siis kovin positiivisessa valossa. Se ei ole mielestäni niin hyvä piirre kuin voisi kuvitella, eikä mikä automaattinen asetus.

Minusta on ihan mielenkiintoista kuulla tämä näkemys ihmiseltä jota asia ei ole henkilökohtaisesti koskettanut. Pidän kuitenkin erittäin triviaalina toteamuksena että voisi vain irrottaa oman persoonansa itsestä ja sitten "kehittää" sitä - vaihtaa vaikka muutaman palikan kohtaa - ja laittaa sen sitten takaisin itseensä. En siis oikeastaan ymmärrä mitä tuossa käytännössä pitäisi tehdä ja miksi juuri tiettyjä piirteitä pitää muuttaa ja kuinka paljon. Sama kuin että paikataan jotain "väärin". Onko olemassa viivottimella vedetty viiva väärien ja oikeiden piirteiden ja tekojen välillä? Omat mielenongelmani ovat nousseet ympäritöstä joka on ollut kaoottinen, joten on vaikea elää ajatuksen kanssa että maailma on tälläinen ja minun pitäisi tottua siihen että minua kohdellaan huonosti ja jätetään yksin. Monimutkainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Omat mielenongelmani ovat nousseet ympäritöstä joka on ollut kaoottinen, joten on vaikea elää ajatuksen kanssa että maailma on tälläinen ja minun pitäisi tottua siihen että minua kohdellaan huonosti ja jätetään yksin. Monimutkainen asia.

Nimenomaan! Miten ihmisestä edes voisi sairaassa ympäristössä kasvaa mieleltään terve? Miten se olisi mahdollista?