Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Nyt olet ajatellut ottaa sen otteen jakamalla lapsellesi ajanvietteenä käytättettävän keskustelupalstan keskusteluja voisiko syy hänen masennukseen olla täällä esille tulleet luonteenpiirteet?

No en tietenkään.

Aloin miettimään onko lapsellani jokin sellainen luonteenpiirre, jota en ole ”nähnyt”. Juuri tuota herkkyyttä aloin miettimään. Nuoreni kun ei vaikuta mitenkään herkältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut todella vakavasti masentunut ja ainakin itsessäni tunnistan sekä herkkyyden ja älykkyyden että erittäin itsekeskeisen ajatusmaailman. Ei kaiken kuuluisi pyöriä näin paljon oman navan ympärillä. Uskon että pitkälti tämän itsekeskeisyyden takia olen myös sosiaalisesti kömpelö ja eristäytyväisyyteen taipuva, mistä taas helposti syntyy oma noidankehänsä. Tämä on tosi vaikea asia, koska masentunut ei osaa ottaa tällaista arviota rakentavalla tavalla vastaan, jos se tulee ulkopuolelta. Masentuneiden haukkuminen itsekkäiksi ei auta, mutta mielestäni ei kuitenkaan ole tervettä olla tarkastelematta masennukseen liittyvää egosentrisyyttä vain siksi, että se voi tuntua loukkaavalta. Paljon on tietysti kiinni siitä, miten asioista puhutaan.

Mutta koetko sä, että se itsekeskeisyys on masennuksen oire vai että se itsekeskeisyys on sun luoteenpiirre, joka oireilee masennuksena?

Vastaan ohiksena: masennus kaventaa näköpiiriä. Ulospäin se näyttäytyy itsekeskeisyytenä, kun ei jaksa olla kovin kiinnostunut toisista ihmisistä tai erilaisista asioista.

Minua on monesti sanottu herkäksi. Omasta mielestäni tunnen tunteet todella voimakkaasti, mikä on saattanut vaikuttaa masennukseni syntyyn.

Perheeni on aina vaatinut minulta paljon ja veljeltäni vähän. Esimerkiksi kasi kokeesta oli valtava häpeä minulle, kun taas veljelleni se oli oikea kympin suoritus. Harrastin piirtämistä nuorempana (nykyään siitä on tullut ura) ja silloinkin esittelin töitäni vanhemmilleni. He vastasivat niihin aina kritiikillä, josta sisuunnuin ja piirsin huoneessani tunteja, kunnes sain piirustuksen "oikein". Olen siis ylisuorittaja, tunnollinen ja murehtija. Näin aikuisena olenkin joskus selittänyt, että yleensä annan itsestäni 110%:a, en tiedä miten panostaisin vähemmän.

Veljeni piinasi minua teinivuodet ja kertoi usein toivovansa kuolemaani. Kun joku hokee vuosia, että olet ruma ja kukaan ei rakasta sinua, se väkisinkin jättää jälkensä. Kotonani olen usein kuullut miten olen vääränlainen, esimerkiksi lapsena pidin peleistä (pidän edelleen) ja sain kuulla, että tytöt eivät pelaa. Minun ei annettu pelata jalkapalloa, sillä olen kuulemma niin herkkä, että itkisin kuitenkin. Pidin jossain välissä mangasta/animesta ja silloinkin olin veljeni mielestä friikki. Hän ei halunnut tutustua minuun koskaan, emmekä ole väleissä edelleenkään näin aikuisina.

Minulla on lääkärin mukaan alhainen itsearvostus ja huono itsetunto. Näen itseni negatiivisen kautta, eli vastoinkäymisistä syytän aina itseäni ensimmäisenä. En sano, ettäkö kaikki olisi perheeni syytä, vaan toki minulla on varmasti alttius masennukseen. Nyt se vasta on todettu ja olenkin huomannut masentuneena pyöritteleväni samoja asioita, joita myös teini-iässä olen pohtinut. Olen ehkä ollut silloinkin masentunut, mutta se on pistetty teinihormonien ja normiangstin piikkiin.

Masennukseni näkyy alentuneena kykynä suoriutua arjesta. Hoidan pakollisia velvollisuuksia, koska en halua kenenkään tietävän ongelmistani. En pese pyykkiä kuin pakon edessä, eli jos tarvitsen seuraavaksi päiväksi puhtaita vaatteita. Yleensä menen rikkinäisissä ja vähän likaisissa vaatteissa. Suihkussa käyminen on suuri suoritus, joudun järkeilemään sen itselleni ("jos nyt käyn, ei tarvitse pariin päivään käydä"). Mikään määrä unta ei riitä. Illalla olen helpottunut, kun päivä on ohi ja voin nukkua. Aamulla ahdistun, koska koko päivä on edessä. Vapaa-ajalla pyrin harhauttamaan ajatuksiani elämäni surkeudesta tekemällä kaikkea oheistoimintaa. Olen yksinäinen, mutta mikään määrä seurustelua ei täytä sitä tyhjiötä, joka on sisälläni. Ihmiset tuntuvat rasittavilta ja pakolliselta energiasyöpöltä, vaikka kyseessä olisikin joku todella läheinen ja rakas ihminen. Itken paljon salaa muilta. Joinain päivinä en tunne mitään, on vain tyhjää, silloin tuijottaisin seinää koko päivän jos se olisi mahdollista.

Luulen, että masentuneilla on joitain yhteisiä piirteitä. Käsitys omasta itsestä on erilainen kuin "normaalilla", itsetunnossa on ehkä ongelmia ja suorittaminen on läsnä elämässä vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Nyt olet ajatellut ottaa sen otteen jakamalla lapsellesi ajanvietteenä käytättettävän keskustelupalstan keskusteluja voisiko syy hänen masennukseen olla täällä esille tulleet luonteenpiirteet?

No en tietenkään.

Aloin miettimään onko lapsellani jokin sellainen luonteenpiirre, jota en ole ”nähnyt”. Juuri tuota herkkyyttä aloin miettimään. Nuoreni kun ei vaikuta mitenkään herkältä.

Ap

Eli et tunne lastasi yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Tehdyistä virheistä pitää myös pystyä puhumaan riittävän avoimesti. Se, että asioita katsotaan vain vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasine läpi ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tulla pois myös sieltä omalta mukavuus alueelta ja nähdä ne omat virheet.

Toki. Sen takiahan olen tämän ketjun aloittanut, aloitinnjo yhden lauantaina, ja tulen varmaan aloittamaan muitakin. Ymmärtääkseni jokaisen masennukseen vaikuttavan näkökulman, jotta pystyn itse ymmärtämään nuoreni tilannetta.

Otan vastaan kaikki ajatukset, mutta syyllistävä kielenkäyttö ei ole rakentavaa, eikä auta sen enempää minua kuin lastanikaan.

Ap

Miten aloitusten tekeminen ajanvietteenä käytettävällä palstalla auttaa lastasi? Oletko itse käynyt puhumassa ammattilaiselle omasta voimattamuudestasi auttaa lastasi? Vaikka sinulla olisi kaikki tieto masennuksesta ei tee lapsestasi tervettä.

Eihän se lastani auta, mutta se auttaa minua. Muiden kokemukset ovat aina hyödyllisiä. Mitä enemmän minä tiedän, sitä paremmin tiedän mitä minä voin tehdä.

Pidän sangen outona ajatusta, ettei saisi kysyä vertaistukea tai neuvoja, vaan pitäisi olla täällä itsekseen odottelemassa ennen kuin kutsu polille tulee.

En ole käynyt puhumassa kenenkään kanssa. Kuten jo totesin, tämä tieto masennuksesta tuli minulle vasta viikonloppuna. Hän ei ole aiemmin sitä ääneen sanonut, vaikka olen ongelmista kysynyt. En siis ollut tiennyt, että kyse on näin vakavasta ongelmasta, olen luullut sen olleen alakuloa.

Ap

Kun nuori saa omia ajatuksiaan setvittyä, saat toivottavasti sinäkin selkeyttä tilanteeseen. Onko kaksisuuntainen mielialahäiriö poissuljettu vaihtoehto? Masennukseen sairastumisen taustalla voi olla monenlaiset syyt ja luonteenpiirteet. Ei ole mitään tarkkaan syy-seuraus-suhdetta. Masennus myös laukaisee monissa luonteenpiirteitä, mitkä eivät heille tyypillisiä esim ärsyyntymiskynnys saattaa laskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Miksipä lapsi avautuisi asioistaan sellaiselle vanhemmalle, johon ei pysty tunkeutumaan. Jos vanhempi suostuu näkemään lapsensa ainoastaan pärjäävänä (vaikka olisi päivänselviä oireita muusta nähtävissä), niin mitään kovin läheistä suhdetta vanhemman ja lapsen välille ei voikaan syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut todella vakavasti masentunut ja ainakin itsessäni tunnistan sekä herkkyyden ja älykkyyden että erittäin itsekeskeisen ajatusmaailman. Ei kaiken kuuluisi pyöriä näin paljon oman navan ympärillä. Uskon että pitkälti tämän itsekeskeisyyden takia olen myös sosiaalisesti kömpelö ja eristäytyväisyyteen taipuva, mistä taas helposti syntyy oma noidankehänsä. Tämä on tosi vaikea asia, koska masentunut ei osaa ottaa tällaista arviota rakentavalla tavalla vastaan, jos se tulee ulkopuolelta. Masentuneiden haukkuminen itsekkäiksi ei auta, mutta mielestäni ei kuitenkaan ole tervettä olla tarkastelematta masennukseen liittyvää egosentrisyyttä vain siksi, että se voi tuntua loukkaavalta. Paljon on tietysti kiinni siitä, miten asioista puhutaan.

Mutta koetko sä, että se itsekeskeisyys on masennuksen oire vai että se itsekeskeisyys on sun luoteenpiirre, joka oireilee masennuksena?

Vastaan ohiksena: masennus kaventaa näköpiiriä. Ulospäin se näyttäytyy itsekeskeisyytenä, kun ei jaksa olla kovin kiinnostunut toisista ihmisistä tai erilaisista asioista.

Jep, sen takia olinkin kiinnostunut, että miten kirjoittaja sen itsekeskeisyyden kokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Miksipä lapsi avautuisi asioistaan sellaiselle vanhemmalle, johon ei pysty tunkeutumaan. Jos vanhempi suostuu näkemään lapsensa ainoastaan pärjäävänä (vaikka olisi päivänselviä oireita muusta nähtävissä), niin mitään kovin läheistä suhdetta vanhemman ja lapsen välille ei voikaan syntyä.

* tukeutumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Tehdyistä virheistä pitää myös pystyä puhumaan riittävän avoimesti. Se, että asioita katsotaan vain vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasine läpi ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tulla pois myös sieltä omalta mukavuus alueelta ja nähdä ne omat virheet.

Toki. Sen takiahan olen tämän ketjun aloittanut, aloitinnjo yhden lauantaina, ja tulen varmaan aloittamaan muitakin. Ymmärtääkseni jokaisen masennukseen vaikuttavan näkökulman, jotta pystyn itse ymmärtämään nuoreni tilannetta.

Otan vastaan kaikki ajatukset, mutta syyllistävä kielenkäyttö ei ole rakentavaa, eikä auta sen enempää minua kuin lastanikaan.

Ap

Miten aloitusten tekeminen ajanvietteenä käytettävällä palstalla auttaa lastasi? Oletko itse käynyt puhumassa ammattilaiselle omasta voimattamuudestasi auttaa lastasi? Vaikka sinulla olisi kaikki tieto masennuksesta ei tee lapsestasi tervettä.

Eihän se lastani auta, mutta se auttaa minua. Muiden kokemukset ovat aina hyödyllisiä. Mitä enemmän minä tiedän, sitä paremmin tiedän mitä minä voin tehdä.

Pidän sangen outona ajatusta, ettei saisi kysyä vertaistukea tai neuvoja, vaan pitäisi olla täällä itsekseen odottelemassa ennen kuin kutsu polille tulee.

En ole käynyt puhumassa kenenkään kanssa. Kuten jo totesin, tämä tieto masennuksesta tuli minulle vasta viikonloppuna. Hän ei ole aiemmin sitä ääneen sanonut, vaikka olen ongelmista kysynyt. En siis ollut tiennyt, että kyse on näin vakavasta ongelmasta, olen luullut sen olleen alakuloa.

Ap

Kun nuori saa omia ajatuksiaan setvittyä, saat toivottavasti sinäkin selkeyttä tilanteeseen. Onko kaksisuuntainen mielialahäiriö poissuljettu vaihtoehto? Masennukseen sairastumisen taustalla voi olla monenlaiset syyt ja luonteenpiirteet. Ei ole mitään tarkkaan syy-seuraus-suhdetta. Masennus myös laukaisee monissa luonteenpiirteitä, mitkä eivät heille tyypillisiä esim ärsyyntymiskynnys saattaa laskea.

Odotamme pääsyä polille.

Olin koulupsykologiin yhteydesä keväällä, jotta testaisi add:n tms., mutta nuori ei halunnut mennä.

Hänellä ei ole maniaa kuitenkaan. En sitten tiedä, voiko mania olla vain ”lievä”?

Ap

Yhdessä ja samassa genomissa oleva virhe tai virheet altistaa/altistavat depressiolle, add:lle, autismille, kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle ja skitsofrenialle.

Geneettinen alttius ei selitä sairauden puhkeamista. Muutenhan kaikki kyseistä geenivirhettä kantavat sairastuisivat. Tuota virhettä kantaa valtaosa ihmiskunnasta. Toisaalta ihmiskunnasta 33% myös sairastuu elämänsä aikana johonkin näistä. Yleisin on masennus.

Laukaisevaa ympäristötekijää etsitään. Se voi olla vaikka virus. Tutkimus on useita vuosia vanha ja nyt kehitellään geenitestiä. Tutkimuksesta on julkaistu lukemattomia uutisia mm. the Lancetissa, Psychology Todayssä ja oheisessa American Psychological Associationin sivustossa.

http://www.apa.org/monitor/2013/05/disorders.aspx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Nyt olet ajatellut ottaa sen otteen jakamalla lapsellesi ajanvietteenä käytättettävän keskustelupalstan keskusteluja voisiko syy hänen masennukseen olla täällä esille tulleet luonteenpiirteet?

No en tietenkään.

Aloin miettimään onko lapsellani jokin sellainen luonteenpiirre, jota en ole ”nähnyt”. Juuri tuota herkkyyttä aloin miettimään. Nuoreni kun ei vaikuta mitenkään herkältä.

Ap

Eli et tunne lastasi yhtään?

Sitähän tässä just olen selvittämässä, tunnenko vai en. Älä nyt vielä kysy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut todella vakavasti masentunut ja ainakin itsessäni tunnistan sekä herkkyyden ja älykkyyden että erittäin itsekeskeisen ajatusmaailman. Ei kaiken kuuluisi pyöriä näin paljon oman navan ympärillä. Uskon että pitkälti tämän itsekeskeisyyden takia olen myös sosiaalisesti kömpelö ja eristäytyväisyyteen taipuva, mistä taas helposti syntyy oma noidankehänsä. Tämä on tosi vaikea asia, koska masentunut ei osaa ottaa tällaista arviota rakentavalla tavalla vastaan, jos se tulee ulkopuolelta. Masentuneiden haukkuminen itsekkäiksi ei auta, mutta mielestäni ei kuitenkaan ole tervettä olla tarkastelematta masennukseen liittyvää egosentrisyyttä vain siksi, että se voi tuntua loukkaavalta. Paljon on tietysti kiinni siitä, miten asioista puhutaan.

Mutta koetko sä, että se itsekeskeisyys on masennuksen oire vai että se itsekeskeisyys on sun luoteenpiirre, joka oireilee masennuksena?

Jälkimmäiseen viittasin tällä, en nyt tietenkään missään nimessä halua yleistää kaikkiin masentuneisiin, mutta AP kysyi näitä yhteisiä luonteenpiirteitä. Itsekin yritän siis kyllä olla ihmisille ystävällinen ja ottaa muut huomioon, enkä usko että kukaan varsinaisesti pitää minua ikävänä tyyppinä, mutta ajattelen silti ihan kaikkea hyvin voimakkaasti itseni kautta. Aihe on kyllä hyvin haastava, kun tietää olevansa altis erilaisille ajatusvääristymille, ja toki tuo minkä joku jo sanoikin, että akuutisti masentunut näyttäytyy usein myös hyvin itsekeskeisenä siksi, että ei jaksa/pysty välittämään mistään, varsinkaan muista ihmisistä. Monta tasoa. 

On, heikkous.

Vierailija kirjoitti:

On, heikkous.

Tuolla tavalla puhuu itseään täynnä oleva ihminen, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Ilman muuta syynä on (myös) itsekeskeisyys. Koko länsimainen kulttuuri korostaa yksilöllisyyttä.

Itsekeskeisyys ei kuitenkaan ole välttämättä sama kuin itsekkyys. "Itsekeskeisyys" - oman pään sisällä vellominen - on introvertille ominainen luonteenpiirre, ei mikään moraalisesti paheksuttava käytöshäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut todella vakavasti masentunut ja ainakin itsessäni tunnistan sekä herkkyyden ja älykkyyden että erittäin itsekeskeisen ajatusmaailman. Ei kaiken kuuluisi pyöriä näin paljon oman navan ympärillä. Uskon että pitkälti tämän itsekeskeisyyden takia olen myös sosiaalisesti kömpelö ja eristäytyväisyyteen taipuva, mistä taas helposti syntyy oma noidankehänsä. Tämä on tosi vaikea asia, koska masentunut ei osaa ottaa tällaista arviota rakentavalla tavalla vastaan, jos se tulee ulkopuolelta. Masentuneiden haukkuminen itsekkäiksi ei auta, mutta mielestäni ei kuitenkaan ole tervettä olla tarkastelematta masennukseen liittyvää egosentrisyyttä vain siksi, että se voi tuntua loukkaavalta. Paljon on tietysti kiinni siitä, miten asioista puhutaan.

Mutta koetko sä, että se itsekeskeisyys on masennuksen oire vai että se itsekeskeisyys on sun luoteenpiirre, joka oireilee masennuksena?

Jälkimmäiseen viittasin tällä, en nyt tietenkään missään nimessä halua yleistää kaikkiin masentuneisiin, mutta AP kysyi näitä yhteisiä luonteenpiirteitä. Itsekin yritän siis kyllä olla ihmisille ystävällinen ja ottaa muut huomioon, enkä usko että kukaan varsinaisesti pitää minua ikävänä tyyppinä, mutta ajattelen silti ihan kaikkea hyvin voimakkaasti itseni kautta. Aihe on kyllä hyvin haastava, kun tietää olevansa altis erilaisille ajatusvääristymille, ja toki tuo minkä joku jo sanoikin, että akuutisti masentunut näyttäytyy usein myös hyvin itsekeskeisenä siksi, että ei jaksa/pysty välittämään mistään, varsinkaan muista ihmisistä. Monta tasoa. 

Ok. Kiitos vastauksestasi. Kiinnosti vaan tietää, kun näen, että se voi tosiaan olla kumminkin päin tahansa.

Ärsyttävää että siihen "itsekeskeisyyteen" takerrutaan. Se on defenssimekanismi, kun masentuneessa ei enää ole mitään mistä ottaa, mutta jotain pitää jättää että pysyy hengissä. Muutenkin terve itsekkyys on osa ihmistä eikä siitä mitään syyllisyyttä pidä tuntea jos ensi ajattelee itseään. Niinhän nämä itsekeskeisyydestä syyttävät tekevät myös, mutta eivät sitä omassa itsekeskeisyydessään tajua.