Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

WTF. Eli siis väität että ihmiset vain jonain aamuna heräävät ja huomaavat, että heistä on yhtäkkiä tullut vakavasti masentuneita ilman mitään näkyvää syytä? Edellisenä päivänä kun kaikki tuntui vielä ihan hyvältä... Tuskinpa vain!

Sivusta huudan sen verran, että kenenkään ei onneksi tarvitse väittää yhtään mitään, vaan voit ihan itsekin tutustua vertaisarvioituun tutkimustietoon ja tehdä omat johtopäätöksesi. Niin helppoa se on.

Vertaisarvioitu on huono lähtökohta. Toisen tutkijatiimin samoilla tutkimusasetelmilla toistama tutkimus on luotettava. Lääketieteen ja psykologian alueella noin 50-70% tutkimuksista on sellaisia, jotka eivät toteudu kun niitä replikoidaan.

- Eri

Vertaisarvioitukin on silti parempi kuin ei-vertaisarviotu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi saman perheen lapsista yksi voi masentua mutta muut eivät? Eikö emotionaalinen väkivalta yleensä koske kaikkia? (Kyllä ne muutkin masentuu kuin narsistisesta väkivallasta kärsivät, eli joku on syntipukki)

Lapsilla on eri rooleja perheessä ja lapset syntyy eri aikaan. Omat sisarukseni ovat saaneet kokea myös onnellista, ihanaa lapsuutta kun se toinen, tasapainoinen vanhempi vielä eli. Minä synnyin keskelle kaaosta, tasapainoinen vanhempi kuoli ollessani vasta vauva, jonka jälkeen toinen vanhempi joi itsemurhahakuisesti, oli epävakaissa alkoholistisissa suhteissa, hoitajat vaihtuivat usein. Ja lapsien herkkyyksissä on eroja, minä olen pohtija, tarkkailija ja empaattisempi kuin muut sisarukseni. Oireilin eniten, mutta toisaalta olen etsinyt vastauksia ja selityksiä ja yritän päästä haitallisista ajattelu-ja käytösmalleista eroon. Muut sisarukset painavat laput silmillä. Lisäksi muilla sisaruksillani oli edes jonkinlainen suhde tähän juovaan vanhempaan, toinen oli itseasiassa eräänlainen suosikki johon minua aina verrattiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut vuosien myötä että monella on uhriutunut asenne ja kenelläkään muulla ei ole yhtä huonosti asiat. Mielestäni ihan jokaisella on joku vastuu omasta olostaan ja tunteistaan,ajatusmalleistaan,masentuneenakin.

Omalla vastuulla tarkoitan sitä että suostuu hakemaan apua esim.terapiaan. Ei odota vuositolkulla että muut ihmiset poistaa sen pahanolon ja itse on passiivisena matkustajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut vuosien myötä että monella on uhriutunut asenne ja kenelläkään muulla ei ole yhtä huonosti asiat. Mielestäni ihan jokaisella on joku vastuu omasta olostaan ja tunteistaan,ajatusmalleistaan,masentuneenakin.

Omalla vastuulla tarkoitan sitä että suostuu hakemaan apua esim.terapiaan. Ei odota vuositolkulla että muut ihmiset poistaa sen pahanolon ja itse on passiivisena matkustajana.

Minä olen toiminut näin, koska minulla on ollut siihen voimavaroja (keskivaikea masennus). Vakavasti masentuneella masentuneella puolisollani sen sijaan voimia tähän ei ollut. Hän teki itsemurhan.

Minä olen masennukseen sairastuttuani harjoitellut paljon rajojen asettamista. Lopputulos: minua on moneen otteeseen haukuttu määräileväksi. Jos tietyt ihmiset eivät ole aiemmin välittäneet yrityksistäsi pitää kiinni rajoistasi, niin eivät he välitä sittenkään, vaikka yrittäisit samaa entistä kovemmin. Olen alkanut eristäytyä monista ihmisistä päästäkseni helpommalla.

Sepä se - tuota se rajojen asettaminen just aiheuttaa. Ei ne ihmiset, jotka ovat tulleet sun rajojen läpi ennen, välttämättä arvosta sua senkään jälkeen kun asetat rajat. Sen takia se rajojen asettaminen saattaa tarkoittaa myös ihmissuhteiden katkaisemista - eli että vaan poistaa elämästään moiset tyypit. Ymmärrän toki miten vaikeaa se on, varsinkin jos tällainen "rajojen rikkoja" on esim. oma äiti tai isä. Se voi olla todella vaikeaa.

Mutta, minusta siis teet oikein - ihan hyvit voit minusta hylätä sellaiset, jotka eivät tuo sun elämään mitään lisäarvoa. Itsellesi sinä elät, etkä sellaisille, jotka eivät sinua arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Minua on monesti sanottu herkäksi. Omasta mielestäni tunnen tunteet todella voimakkaasti, mikä on saattanut vaikuttaa masennukseni syntyyn.

Perheeni on aina vaatinut minulta paljon ja veljeltäni vähän. Esimerkiksi kasi kokeesta oli valtava häpeä minulle, kun taas veljelleni se oli oikea kympin suoritus. Harrastin piirtämistä nuorempana (nykyään siitä on tullut ura) ja silloinkin esittelin töitäni vanhemmilleni. He vastasivat niihin aina kritiikillä, josta sisuunnuin ja piirsin huoneessani tunteja, kunnes sain piirustuksen "oikein". Olen siis ylisuorittaja, tunnollinen ja murehtija. Näin aikuisena olenkin joskus selittänyt, että yleensä annan itsestäni 110%:a, en tiedä miten panostaisin vähemmän.

Veljeni piinasi minua teinivuodet ja kertoi usein toivovansa kuolemaani. Kun joku hokee vuosia, että olet ruma ja kukaan ei rakasta sinua, se väkisinkin jättää jälkensä. Kotonani olen usein kuullut miten olen vääränlainen, esimerkiksi lapsena pidin peleistä (pidän edelleen) ja sain kuulla, että tytöt eivät pelaa. Minun ei annettu pelata jalkapalloa, sillä olen kuulemma niin herkkä, että itkisin kuitenkin. Pidin jossain välissä mangasta/animesta ja silloinkin olin veljeni mielestä friikki. Hän ei halunnut tutustua minuun koskaan, emmekä ole väleissä edelleenkään näin aikuisina.

Minulla on lääkärin mukaan alhainen itsearvostus ja huono itsetunto. Näen itseni negatiivisen kautta, eli vastoinkäymisistä syytän aina itseäni ensimmäisenä. En sano, ettäkö kaikki olisi perheeni syytä, vaan toki minulla on varmasti alttius masennukseen. Nyt se vasta on todettu ja olenkin huomannut masentuneena pyöritteleväni samoja asioita, joita myös teini-iässä olen pohtinut. Olen ehkä ollut silloinkin masentunut, mutta se on pistetty teinihormonien ja normiangstin piikkiin.

Masennukseni näkyy alentuneena kykynä suoriutua arjesta. Hoidan pakollisia velvollisuuksia, koska en halua kenenkään tietävän ongelmistani. En pese pyykkiä kuin pakon edessä, eli jos tarvitsen seuraavaksi päiväksi puhtaita vaatteita. Yleensä menen rikkinäisissä ja vähän likaisissa vaatteissa. Suihkussa käyminen on suuri suoritus, joudun järkeilemään sen itselleni ("jos nyt käyn, ei tarvitse pariin päivään käydä"). Mikään määrä unta ei riitä. Illalla olen helpottunut, kun päivä on ohi ja voin nukkua. Aamulla ahdistun, koska koko päivä on edessä. Vapaa-ajalla pyrin harhauttamaan ajatuksiani elämäni surkeudesta tekemällä kaikkea oheistoimintaa. Olen yksinäinen, mutta mikään määrä seurustelua ei täytä sitä tyhjiötä, joka on sisälläni. Ihmiset tuntuvat rasittavilta ja pakolliselta energiasyöpöltä, vaikka kyseessä olisikin joku todella läheinen ja rakas ihminen. Itken paljon salaa muilta. Joinain päivinä en tunne mitään, on vain tyhjää, silloin tuijottaisin seinää koko päivän jos se olisi mahdollista.

Luulen, että masentuneilla on joitain yhteisiä piirteitä. Käsitys omasta itsestä on erilainen kuin "normaalilla", itsetunnossa on ehkä ongelmia ja suorittaminen on läsnä elämässä vahvasti.

Hieno kuvaus! Tunnistani itseni, vaikken ole käynytkään koskaan hakemassa diagnoosia mistään.

Olisiko juuri tuo suorittamisen pakko se avain tähän?

Jos vain saisi olla sellainen kuin on. Eläisi kuin ellun kana, antaisi kaiken olla levällään ja tekisi sitä, mitä haluaisi ja jättäisi muut asiat sikseen, vailla syyllisyyttä ja ”kunnon ihmisen” esikuvaa. Ihanaa!

Tunnistan myös tuon, että muut ihmiset ovat energiasyöppöjä. Olisi niin vapauttavaa päästä sanomaan suoraan päin naamaa kaikille, ettei nyt jaksa kiinnostaa sun juttusi ja tapaamisesi. Tai eipä kiinnosta osallistua. Mutta kun on kiltiksi kasvanut, niin ei pysty. Pitää keksiä tekosyitä tai mennä pakolla. Ja taas ahdistaa ja tuntee syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Poli tekee mitä tekee?! Herää nyt jo hyvä ihminen, jos halua sille pojalle kaiken mahdollisen avun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Poli tekee mitä tekee?! Herää nyt jo hyvä ihminen, jos halua sille pojalle kaiken mahdollisen avun. 

Siis: minä en ala viemään poikaa toiselle lääkärille ennenkuin olemme katsoneet tämän kortin. En ala ostamaan ketjussa mainittuja litiumeja, ennen kuin on jokin hoitava taho.

Ehkä sekin on naiiviutta, mutta tällä hetkellä uskon, että psykiatrinen poli tietää, mitä pitää tehdä, eikä minun tarvitse sitä ajatella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Sinä et vieläkään uskalla tulla pois sieltä mukavuusalueelta? Annat vain asioiden mennä omalla painollaan kyllä joku muu ottaa vastuun ja hoitaan kaiken?

Minusta on ihan mielenkiintoista kuulla tämä näkemys ihmiseltä jota asia ei ole henkilökohtaisesti koskettanut. Pidän kuitenkin erittäin triviaalina toteamuksena että voisi vain irrottaa oman persoonansa itsestä ja sitten "kehittää" sitä - vaihtaa vaikka muutaman palikan kohtaa - ja laittaa sen sitten takaisin itseensä. En siis oikeastaan ymmärrä mitä tuossa käytännössä pitäisi tehdä ja miksi juuri tiettyjä piirteitä pitää muuttaa ja kuinka paljon. Sama kuin että paikataan jotain "väärin". Onko olemassa viivottimella vedetty viiva väärien ja oikeiden piirteiden ja tekojen välillä? Omat mielenongelmani ovat nousseet ympäritöstä joka on ollut kaoottinen, joten on vaikea elää ajatuksen kanssa että maailma on tälläinen ja minun pitäisi tottua siihen että minua kohdellaan huonosti ja jätetään yksin. Monimutkainen asia.

No joo, olen melko varma, että olisin tietyssä elämänvaiheessani saanut halutessani jonkinlaisen diagnoosin. Eipä silti, väliä sillä ei ole, sillä henkilökohtainen kokemus ei tee kenestäkään asiantuntijaa minkään asian suhteen.

En oikein ymmärrä tuota palikkavertausta, mutta ei se mitään. Totean vain, että ei sinun tai kenenkään tarvitse tottua siihen että kohdellaan huonosti. Toisaalta on myös niin, että jotkut antaa kohdella itseään huonosti, ja aina löytyy sellaisia, jotka tämän mahdollisuuden käyttävät. Ne on ne rajat ja oikeiden ihmisten valinta elämään mitkä ratkaisevat paljon. Jos ympärillä on paljon kusipäitä niin joku syy siihen on olemassa. Ja ikävä kyllä se syy monesti löytyy peiliin katsomalla.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys, herkkyys ja se että heitä on kohdeltu kaltoin ja julmasti lapsena. Kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voi heidän mielestään olla ihan normaali lapsuus, kun ei koko ajan pieksetty ja juopoteltu kerran.

Emotionaalinen kaltoinkohtelu on vaikea tunnistaa jos siihen on kasvanut aivan pienestä pitäen.

Itse kasvoin emotionaalisesti kylmässä kodissa ja siksi en osaa ottaa tervettä kontaktia ihmisiin.

Ei kiinnosta läheskään aina vastata puhelimeen, kun ei siellä kukaan tärkeä kuitenkaan soita. Monesti olen miettinyt, auttaisinko välitöntä apua tarvitsevaa ihmistä esim. kadulla, varmaankin vain kävelisin ohi tai jäisin katsomaan, kuinka sille käy. Jännä kyllä, että eläintä auttaisin silmää räpäyttämättä.

Halatkaa lapsianne ja sanokaa heille, että olette heille tärkeitä. Tai puhukaa edes asioista kunnolla, ettei heille jää patoutumia mielen

syövereihin. Maailma ei tarvitse yhtään enempää tunnevammaisia ihmisiä, jotka ahdistusta purkaakseen sitten tekevät jotakin peruuttamatonta, joko itselleen tai muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Poli tekee mitä tekee?! Herää nyt jo hyvä ihminen, jos halua sille pojalle kaiken mahdollisen avun. 

Siis: minä en ala viemään poikaa toiselle lääkärille ennenkuin olemme katsoneet tämän kortin. En ala ostamaan ketjussa mainittuja litiumeja, ennen kuin on jokin hoitava taho.

Ehkä sekin on naiiviutta, mutta tällä hetkellä uskon, että psykiatrinen poli tietää, mitä pitää tehdä, eikä minun tarvitse sitä ajatella.

Ap

Sinun ei tarvitse viedä poikaa yhtään mihinkään vaan pyytää siellä polilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

WTF. Eli siis väität että ihmiset vain jonain aamuna heräävät ja huomaavat, että heistä on yhtäkkiä tullut vakavasti masentuneita ilman mitään näkyvää syytä? Edellisenä päivänä kun kaikki tuntui vielä ihan hyvältä... Tuskinpa vain!

Sivusta huudan sen verran, että kenenkään ei onneksi tarvitse väittää yhtään mitään, vaan voit ihan itsekin tutustua vertaisarvioituun tutkimustietoon ja tehdä omat johtopäätöksesi. Niin helppoa se on.

Vertaisarvioitu on huono lähtökohta. Toisen tutkijatiimin samoilla tutkimusasetelmilla toistama tutkimus on luotettava. Lääketieteen ja psykologian alueella noin 50-70% tutkimuksista on sellaisia, jotka eivät toteudu kun niitä replikoidaan.

- Eri

Vertaisarvioitukin on silti parempi kuin ei-vertaisarviotu. 

Laadullisesti ajattellen niin voisi kuvitella, mutta jos tutkimuksen idea on tutkia jotain ilmiötä, eikä tutkimustulosta saada replikoitua oli tutkimus sitten vertaisarvioitu tai ei, niin kaipa se on silloin yksi tyhjän kanssa.

Tällä hetkellä näyttää ikävältä tutkimusrahoituksen alasajo. Yritykset alkavat sponsoroimaan entistä enemmän tutkijatiimejä ja tämä tarkoittaa silloin sitä, että entistä enemmän tutkimuksia käytetään yritysten tarkoituksiin. P-arvoja viilataan niin pitkään, että saadaan julkaisukynnys ylitettyä.

On vaikea kuvitella esimerkiksi sellaisia tutkimustuloksia, joissa jokin hoito todetaan turhaksi, kuten olkapää- ja polvinivelleikkausten kohdalla tapahtui.

Mikäli arvata saattaa, tutkimusten merkitys tulee laskemaan samalla tapaa kuin luottamus mediaan on laskenut. Ei siis ihme, että itseoppineet nettitohtorit menestyvät.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihanat vanhemmat, enkä ollut koulukiusattu ja silti masennuin. Taisin olla ylisuorittaja, tavoitteet oli tehdä asioita joihin en pystynyt. Petyin myös ihmisiin, yhteiskuntaan ja politiikkaan noin ylipäätään. Typerä oravanpyörä alkoi ahdistamaan.

Sama. Ihana lapsuus, suku ja vanhemmat. Koulussa loisto-oppilas, en ollut kiusattu (joskus hikeksi sanottiin, en välittänyt). Kavereita ollut paljonkin. Introvertti, mutta myös sosiaalinen ja esiintymistaitoinen. On puoliso ja lapsia.

Masennuin, koska en yliopistotutkinnosta huolimatta ole löytänyt työpaikkaa. En vaan kestä ajatusta, että olen turha sekä yhteiskunnan että itseni mielestä. Salaan työttömyyteni tutuilta. Ainoa asia minkä vuoksi jaksan, on oma perhe. Olen edes lapsilleni hyödyllinen. Muuten tappaisin itseni.

Luonteeltani olen aina ollut herkkä, kiltti, luova, älykäskin sekä lojaali, tunnollinen, kunnollinen ja reipas. Ei ole riittänyt työnantajille.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys nyt ei ainakaan ole mitenkään yhdistävä tekijä. Herkkyys varmaan, mutta ei nyt herranen aika älykkyys sentään. 

Älykkyys nimenomaan. Ihan tutkittu juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Sinä et vieläkään uskalla tulla pois sieltä mukavuusalueelta? Annat vain asioiden mennä omalla painollaan kyllä joku muu ottaa vastuun ja hoitaan kaiken?

Todellakaan vanhempien ei kuulu astua hoitavan tahon varpaille, eihän kukaan muu lääkäri suostu alkaa edes hoitamaankaan, jos hoito on kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Poli tekee mitä tekee?! Herää nyt jo hyvä ihminen, jos halua sille pojalle kaiken mahdollisen avun. 

Siis: minä en ala viemään poikaa toiselle lääkärille ennenkuin olemme katsoneet tämän kortin. En ala ostamaan ketjussa mainittuja litiumeja, ennen kuin on jokin hoitava taho.

Ehkä sekin on naiiviutta, mutta tällä hetkellä uskon, että psykiatrinen poli tietää, mitä pitää tehdä, eikä minun tarvitse sitä ajatella.

Ap

Sinun ei tarvitse viedä poikaa yhtään mihinkään vaan pyytää siellä polilla.

Ok. Luulin, et tarkoitat, et mun pitäisi viedä poika testeihin jo tänään. Luulisi myös, et polilla testaavat automaattisesti, jos on mitään historiaa.

Ap