Lue keskustelun säännöt.
Miehelle on ylivoimaista sanoa, että en näytä lihavalta
04.09.2018 |
Taustaa että alunperin mieheni kehui minua kauniiksi joka päivä. Sitten tuli vaihe, jossa lihoin melkein 10 kg. Mies haukkui minut silloin tyhmäksi rumaksi läskiksi ja patisti laihtumaan. Olenkin onnistunut siinä, aluksi laihdutin ja kumtoilin itse ja viimeiset kilot sain pois personal trainerin avulla. Sekin auttoi kyllä, kun lopetin masennuslääkkeen käytön unilääkkeenä, mistä ei ollut edes hyötyä, se oli oikeastaan se, mikä oli lihottanutkin.
Omakuvani jäi kuitenkin rumaksi ja lihavaksi ja mies ei hirveästi kehu kauniiksi enää.
Kun siis katson peiliin, näytän mielestäni lihavalta. Totesin eilen miehelle, että luulin lihoneeni kesällä, mutta kun kävin vaa'alla kuntosalilla, olinkin päinvastoin laihtunut. Mies ei sanonut mitään, oli ihan vaiti. Tottakai siitä tuli sellainen tunne, että hänen mielestään olinkin lihonut.
Kysyin myöhemmin, että miksi hän ei siinä kohtaa sanonut mitään. Minusta olisi voinut sanoa vaikka, että 'et sinä näytä lihoneelta', jos olisi sitä mieltä. Kuulemma ei ollut kuitenkaan mitään sanottavaa. Tarvitsisin kuitenkin kuulla, että olen hänen mielestään kaunis ja laiha, koska on silloin aiemmin haukkunut rumaksi ja lihavaksi. Hän ei kuitenkaan suostunut millään sanomaan, että en nöytä llihoneelta, siitä tuli ihan riitakin. Se jatkui tänään aamulla vielä. Hänen mielestään minun pitää hyväksyä se, ettei hän sano laihaksi ja että kun otan asiaa keskusteluun, se on kuulemma riidanhaastamista.
Tajusin illalla, että minun pitäisi lopettaa välittämästä siitä, olenko mieheni mielestä lihava vai laiha. Se käsitys pitää muodostaa omassa päässä ja muiden ihmisten kautta. On se vaan kuitenkin vaikeaa, kun on kuitenkin naimisissa ja paljon lähitekemisissä toisen kanssa. Onko jollain kommenttia tähän tai vastaavaa kokemusta omasta elämästään? Tuntuu kuin mies olisi ollut murentamassa itsetuntoani, mutta jostain syystä hänelle on ylitsepääsemättömän vaikeaa osallistua uudestaan sen rakentamiseen ja minun pitäisi vaan hyväksyä se.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman samankaltainen keskustelu aikoinaan, ei lihavuudesta vaan siitä, että mies ei koskaan sanonut minusta mitään positiivista. En odotakaan kauniiksi kehumista, kun en kaunis ole, mutta pyysin että hän huomaisi edes jotain hyvää silloin tällöin. Kun hän totesi, ettei se ole hänelle luontevaa niin minä totesin ihan asiallisesti ja ilman uhoamista, että haen sitten huomioni muilta miehiltä. Sen jälkeen hän on yrittänyt edes opetella.
Mun tutu usein valittaa tästä. Kysyn aina saman vastakysymyksen. Miten usein kehut miestäsi? Tänän ulkonäköä? Yleensä nsiset eivät kehu yhtään miehiään, mutta toisinpäin pitäsi kehuja tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Ei mitään omaperäistä. Tavallinen sikamies provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman samankaltainen keskustelu aikoinaan, ei lihavuudesta vaan siitä, että mies ei koskaan sanonut minusta mitään positiivista. En odotakaan kauniiksi kehumista, kun en kaunis ole, mutta pyysin että hän huomaisi edes jotain hyvää silloin tällöin. Kun hän totesi, ettei se ole hänelle luontevaa niin minä totesin ihan asiallisesti ja ilman uhoamista, että haen sitten huomioni muilta miehiltä. Sen jälkeen hän on yrittänyt edes opetella.
Mun tutu usein valittaa tästä. Kysyn aina saman vastakysymyksen. Miten usein kehut miestäsi? Tänän ulkonäköä? Yleensä nsiset eivät kehu yhtään miehiään, mutta toisinpäin pitäsi kehuja tulla.
Kehun, paljon, ja nimenomaan myös ulkonäköä. Ei ole koskaan käynyt esimerkiksi niin päin, että hän olisi palannut parturista enkä olisi kommentoinut sitä, kuinka hyvältä hän näyttää. Ja muulloinkin, jopa useita kertoja viikossa kehun häntä.
Tässä on oikeastaan kaksi asiaa, jotka kaihertavat.
Toinen on se, että olisin halunnut kuulla, että en näytä lihavalta. Jokainen kyllä tietää, miten hiljaisuus sellaisessa tilanteessa tulkitaan.
Toinen on se, että kun otin asian puheeksi eilen ja tänään, niin mies ei kertakaikkiaan voi silloinkaan vakuuttaa, että näytän kauniilta ja laihalta, vaan suuttuu mielenosoituksellisesti, ihan kuin se olisi arvovaltakysymys. Mulle tulee siitä todella voimaton olo, ihan kuin pitäisi sovun vuoksi hyväksyä sellainen jopa alistavalta tuntuva käytös.
Mies muuten on itse lihonut aika lailla, on kunnon muffin top, mutta en ole kertaakaan huomauttanut hänelle mitään asiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin eronnut jo kauan sitten. Olet selvästi kynnysmatto, joten lienee turha edes ehdottaa eroa. Valitettavasti pelkkää paskaa edessä tuossa suhteessa, mutta oma on valintasi. Surullinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin jonkun kanssa joka on kutsunut sinua tyhmäksi rumaksi läskiksi? Tämä on se oikea ongelma.
Ennen naimisiinmenoa hän sanoikin aina kauniiksi ja joka ikinen päivä. Nuo asiat vasta sen jälkeen, kun olimme jo naimisissa.
Jos alunperinkin olisi kyse sellaisesta ijmisestä, joka ei kehu herkästi, niin sehän olisi sitten alunperinkin erilainen asetelma ja olisi epärealistista odottaa siihen muutosta ja yhtäkkiä vuolasta kehumista.
Nyt kuitenkin suhteessamme oli alunperin kehumista, sitten kun lihoin oli haukkumista, niin minusta nyt, kun olen laihtunut, ei pitäisi olla epärealistista odottaa kehua tai edes sitä, että sanoo, että EN näytä lihavalta. Mutta ei, siitä tulee riita, jos otan asian esiin.
Ap
No alusta asti olet tiennyt että miehesi on pinnallinen ihminen, jolle naisessa ulkonäkö on hyvin tärkeää ja olet myös tiennyt, että hän mielellään kertoo mielipiteensä naisen ulkonäöstä. Sinänsä ei pitäisi olla ihme, että hän kertoo mielipiteensä ulkonäöstäsi myös silloin kun se ei miellytä häntä. Toisaalta sinulle itsellesikin tuntuu ulkonäköasiat olevan hyvin tärkeitä ja vaikutat kaipaavan päivittäistä nimenomaan ulkoisten avujesi kautta tulevaa hyväksyntää.
Miehesi vaikuttaa lähinnä kyllästyneen sinuun. Hänen mielessään et ole enää sen enempää kehujen kuin haukkujenkaan arvoinen. Sinuna minä lopettaisin suhteen ja etsisin alunperinkin vähemmän pinnallisen miehen. Tosin sellaisen kanssa ei saa paistatella jatkuvien kehujen ristitulessa edes suhteen alussa, mutta itse en sellaista kaipaakaan. Sinun täytyy varmaan miettiä että kaipaatko itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on oikeastaan kaksi asiaa, jotka kaihertavat.
Toinen on se, että olisin halunnut kuulla, että en näytä lihavalta. Jokainen kyllä tietää, miten hiljaisuus sellaisessa tilanteessa tulkitaan.
Toinen on se, että kun otin asian puheeksi eilen ja tänään, niin mies ei kertakaikkiaan voi silloinkaan vakuuttaa, että näytän kauniilta ja laihalta, vaan suuttuu mielenosoituksellisesti, ihan kuin se olisi arvovaltakysymys. Mulle tulee siitä todella voimaton olo, ihan kuin pitäisi sovun vuoksi hyväksyä sellainen jopa alistavalta tuntuva käytös.
Mies muuten on itse lihonut aika lailla, on kunnon muffin top, mutta en ole kertaakaan huomauttanut hänelle mitään asiasta.
Ap
No siinähän se tulikin.
Ensin se räksytti siitä, että sinä olet lihonut. Ja nyt kun oot tehnyt elämäntaparempan, karistanut kilosi ja hommannut paremman kunnon, sitä käy älälle se kun se itse on plösö. Eikä se nyt omaa katkeruuttaan voi kehua sinua.
Helppo sanoa että älä välitä miehestä, kun tiedän että siltä rakkaaltaan kaipaa hyväksyntää ja positiivisia kehuja. Mutta älä anna ukon mökötyksen määrittää sinua ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on krooninen idiootti. Pane kierrätykseen.
Miksi olla ihmisen kanssa joka haukkuu/on haukkunut? Noilla on itsellään jotain pahasti vialla. Mä oisin lähtenyt jo ensimmäisen haukkumiskerran jälkeen.
Kaikki toki joskus riitelee, mutta siihen ei mielestäni kuulu toisen nimittely.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman samankaltainen keskustelu aikoinaan, ei lihavuudesta vaan siitä, että mies ei koskaan sanonut minusta mitään positiivista. En odotakaan kauniiksi kehumista, kun en kaunis ole, mutta pyysin että hän huomaisi edes jotain hyvää silloin tällöin. Kun hän totesi, ettei se ole hänelle luontevaa niin minä totesin ihan asiallisesti ja ilman uhoamista, että haen sitten huomioni muilta miehiltä. Sen jälkeen hän on yrittänyt edes opetella.
Sinähän se mukava pikku narsisti olet. Sääliksi käy miestä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla ihmisen kanssa joka haukkuu/on haukkunut? Noilla on itsellään jotain pahasti vialla. Mä oisin lähtenyt jo ensimmäisen haukkumiskerran jälkeen.
Kaikki toki joskus riitelee, mutta siihen ei mielestäni kuulu toisen nimittely.
N30
Onko niitä miehiä niin hirveästi tuolla jonossa sitten? Joutuisi aina vaihtamaan. Onko muka paljon selllisia miehiä, jotka eivät hauku? Minusta tuntuu, että kaikki haukkuvat ja loput ovst väkivaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran joudun katsomaan läheltä kun hyvän kaverin nainen oli onneton ja suhde meni huonompaan suuntaan, mutta ei nähnyt itse sitä. Ihan kuin usvassa olisi ollut.
Voin sanoa että joillakin keskusteluilla ja minun antamilla neuvoilla alkoi ajattelemaan ja muuttui teoiksi joilla suhde parani paremmaksi kuin koskaan heillä ollut.
"Mies haukkui minut silloin tyhmäksi rumaksi läskiksi ja patisti laihtumaan" -> suomennos: mies ehdotti lähtemistä lenkille ja perusteli sitä terveyden merkityksellä.
Jos joku haukkuisi minua tyhmäksi rumaksi läskiksi, suhde loppuisi siihen. Pakko toivoa, että sama pätisi myös ap:n kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei sais yleistää on suomalaisissakin miehissä hyvä yksilöitä, mutta kyllä ne pääosin on just tuommosia, jotka ei ikinä kehu vaimoaan.. aina yleensä päinvastoin eli haukutaan.. :( monesti ulkomaalanen (esim. ranskalainen, hollantilainen) mies voi olla parempi vaihtoehto. On muutenkin hyvä, että geenit sekottuu.
Minä kehun jos on kehumisen aihetta. Aiempana olikin asia jo hyvin sanottu, ettei kukko käskien laula. Jos nainen odottaa pelkkiä kehuja koska on nainen, niitä on minulta tuha odottaa. Jos taas hän on aiheuttanut minulle tunteen, että minun tekee mieli kehua häntä, niin tottakai minä kehun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla ihmisen kanssa joka haukkuu/on haukkunut? Noilla on itsellään jotain pahasti vialla. Mä oisin lähtenyt jo ensimmäisen haukkumiskerran jälkeen.
Kaikki toki joskus riitelee, mutta siihen ei mielestäni kuulu toisen nimittely.
N30
Onko niitä miehiä niin hirveästi tuolla jonossa sitten? Joutuisi aina vaihtamaan. Onko muka paljon selllisia miehiä, jotka eivät hauku? Minusta tuntuu, että kaikki haukkuvat ja loput ovst väkivaltaisia.
No tuossa tilanteessa olisin mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa. Veikkaan, että sulla on käynyt huono tuuri. Pari kannattaa tunteen lisäksi valita myös järjellä.
Mulla on oikein hyvä mies, joka ei ole kertaakaan nimitellyt tms. Riitelystä juteltiin jo ennen seurustelua, ettei kumpikaan halua huutoa ja haukkumista. Jos tunteet meinaa kiehua yli, niin sitten aikalisä ja jatketaan, kun pystyy riitelemään toista loukkaamatta.
Me riidellään kyllä tosi harvoin, varmaan osaksi johtuen myös siitä, että nälkäisenä ja väsyneenä ollaan mieluummin hiljaa. Toki rakkautta on paljon. Miksi haluaisin rakastani lytätä? Tietysti asiasta saa sanoa, mutta nimittelyt ja huutamiset voi jättää pois. Paremmin asiakin otetaan vastaan ilman niitä. ..
Hyvin on toiminut. Kaikin puolin onnellisia yhdessä 9v.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla ihmisen kanssa joka haukkuu/on haukkunut? Noilla on itsellään jotain pahasti vialla. Mä oisin lähtenyt jo ensimmäisen haukkumiskerran jälkeen.
Kaikki toki joskus riitelee, mutta siihen ei mielestäni kuulu toisen nimittely.
N30
Onko niitä miehiä niin hirveästi tuolla jonossa sitten? Joutuisi aina vaihtamaan. Onko muka paljon selllisia miehiä, jotka eivät hauku? Minusta tuntuu, että kaikki haukkuvat ja loput ovst väkivaltaisia.
No tuossa tilanteessa olisin mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa. Veikkaan, että sulla on käynyt huono tuuri. Pari kannattaa tunteen lisäksi valita myös järjellä.
Mulla on oikein hyvä mies, joka ei ole kertaakaan nimitellyt tms. Riitelystä juteltiin jo ennen seurustelua, ettei kumpikaan halua huutoa ja haukkumista. Jos tunteet meinaa kiehua yli, niin sitten aikalisä ja jatketaan, kun pystyy riitelemään toista loukkaamatta.
Me riidellään kyllä tosi harvoin, varmaan osaksi johtuen myös siitä, että nälkäisenä ja väsyneenä ollaan mieluummin hiljaa. Toki rakkautta on paljon. Miksi haluaisin rakastani lytätä? Tietysti asiasta saa sanoa, mutta nimittelyt ja huutamiset voi jättää pois. Paremmin asiakin otetaan vastaan ilman niitä. ..
Hyvin on toiminut. Kaikin puolin onnellisia yhdessä 9v.
N30
Hieno kysymys "miksi haluaisin rakastani lytätä?" Voi kun useampi ymmärtäisi kysyä tämän itseltään. Sama pätee myös kieltämiseen, rajottamiseen ja kaikenlaiseen toisen kontrolleointiinointiin. Joskus voi oppia myös itsestä joitatain ei niin mieluisaa, mutta tuiki tarpeellista. M33
Mä olin joskus samanlaisen idiootin kanssa. Ei se tuosta nyt paranekaan, mitä nyt joudut enemmän hänen tossunsa alle.
Nykyisessä suhteessa painin kanssa pienten itsetunto-ongelmien kanssa, painoa oli hiipinyt vuodessa 12 kiloa. Mies jaksaa kuitenkin päivittäin kertoa kuinka olen kaunis ja haluttava, vaikka olenkin saanut karistettua vasta 2 kiloa. Tsemppaa myös ja käydään yhdessä salilla.
1 / 5