Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nuoren aspergerin elämää

Vierailija
04.09.2018 |

Olen 16-vuotias nuori ja minulla on asperger.
Näkyy käytännössä siten, että olen sosiaalisesti kömpelö ja pilaan lähes kaikki ystävyyssuhteeni ja seurustelusta voin vain haaveilla. Pelkään kuollakseni sosiaalisia tilanteita, ääneen puhumista, ryhmätöitä ja kavereiden kanssa oloa vapaa-ajalla. Haluan kuitenkin elää kuten "normaalit nuoret" ja olla myös kavereiden kanssa. Minulla on vain muutama kaveri, muut eivät oikein ymmärrä minua ja pitävät yksinkertaisena ja typeränä.
Tunnistan tunteita hyvin, mutta en osaa reagoida niihin oikealla tavalla. Omia tunteita tunnistan myös helposti, mutta niistä en pysty puhumaan muille. Puheeni on myös sellaista erikoisen monotonista ja "pätkivää", minkä vuoksi olen yleensä mieluiten hiljaa. En halua antaa itsestäni yhtään sen oudompaa vaikutelmaa muille kuin nyt annan. Minusta tuntuu, että tällaisena minulta jää paljon kokematta sellaista, mitä normaalit nuoret yleensä tekevät. Koen, etten itse elä sitä normaalia nuoruutta. Haluaisin niin kovasti olla rohkea, sosiaalinen, puhelias, tunneälykäs ja sellainen nopeaälyinen hauska ja pidetty ihminen. Minun täytyy vain tyytyä siihen mitä olen, ei minusta koskaan tule sellaista kuin haluaisin salaa unelmissani olla.

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
04.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen 16-vuotias nuori ja minulla on asperger.

Näkyy käytännössä siten, että olen sosiaalisesti kömpelö ja pilaan lähes kaikki ystävyyssuhteeni ja seurustelusta voin vain haaveilla. Pelkään kuollakseni sosiaalisia tilanteita, ääneen puhumista, ryhmätöitä ja kavereiden kanssa oloa vapaa-ajalla. Haluan kuitenkin elää kuten "normaalit nuoret" ja olla myös kavereiden kanssa. Minulla on vain muutama kaveri, muut eivät oikein ymmärrä minua ja pitävät yksinkertaisena ja typeränä.

Tunnistan tunteita hyvin, mutta en osaa reagoida niihin oikealla tavalla. Omia tunteita tunnistan myös helposti, mutta niistä en pysty puhumaan muille. Puheeni on myös sellaista erikoisen monotonista ja "pätkivää", minkä vuoksi olen yleensä mieluiten hiljaa. En halua antaa itsestäni yhtään sen oudompaa vaikutelmaa muille kuin nyt annan. Minusta tuntuu, että tällaisena minulta jää paljon kokematta sellaista, mitä normaalit nuoret yleensä tekevät. Koen, etten itse elä sitä normaalia nuoruutta. Haluaisin niin kovasti olla rohkea, sosiaalinen, puhelias, tunneälykäs ja sellainen nopeaälyinen hauska ja pidetty ihminen. Minun täytyy vain tyytyä siihen mitä olen, ei minusta koskaan tule sellaista kuin haluaisin salaa unelmissani olla.

Voi. Ymmärrän mitä tarkoitat. Oon itse lukion ekalla, eli suunnilleen sun ikäinen. Mulla ei oo koulussa yhtään kaveria koska (mulla ei oo aspergeria) mutta aattelen että kukaan ei kuitenkaan tykkää musta ja en osaa selittää. Oon ujo. Vitsi kun oltais kavereita, oisit varmasti ihana tyyppi 

Vierailija
42/43 |
04.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ujous ei ole mikään este kavereiden löytämiselle ja varmasti tutustut paremmin vielä koulukavereihisi. :) Onko teillä jo ollut ryhmäytyminen? Tsemppiä sinulle ja iso hali💙

Olen kiinnostunut historiasta ja käytän todella paljon vapaa-aikaani sen tutkimiseen. Pidän myös kielistä ja opiskelen niitä myös vapaa-ajalla. Minulla on yleensä historiaa tutkiessa ollut noin vuoden ajan sama kohde tutkittavana ja sitten vain uutta etsimään aina.

Haluaisin jatkaa lukiosta opiskelemaan historiaa ja siitä opettajaksi. :)

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
04.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun ei tarvitse olla kuten muut, olet ihana juuri sellaisena kuin olet. <3