Nuoren aspergerin elämää

Tunnistan itteni myös kuvauksestasi. Meijän pitäis oikeesti koota joku ryhmä jossa harjotella vaikka sosiaalisia taitoja.:-)

T: 24-vuotias nuorimies

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö tämän ikäryhmän as nuoria pirkanmaalta?

Perusta ap keskusteluryhmä johonkin sosiaaliseen mediaan ja laita linkkiä, niin houkuttelen oman nuoreni siihen tutustumaan :)

Tämä pyyntö siksi, että vaikutat erittäin lahjakkaalta ilmaisemaan ajatuksiasi kirjallisesti. Uskoisin ryhmästä olevan hyötyä niin sinulle itsellesi, kuin monelle muulle kaltaisellesi nuorelle ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö tämän ikäryhmän as nuoria pirkanmaalta?

Perusta ap keskusteluryhmä johonkin sosiaaliseen mediaan ja laita linkkiä, niin houkuttelen oman nuoreni siihen tutustumaan :)

Tämä pyyntö siksi, että vaikutat erittäin lahjakkaalta ilmaisemaan ajatuksiasi kirjallisesti. Uskoisin ryhmästä olevan hyötyä niin sinulle itsellesi, kuin monelle muulle kaltaisellesi nuorelle ❤

Facebookissa on useita ryhmiä Asseille. Tällainen lusä olisi hyvä, ja muissa ryhmissä voi hyvin mainostaa että löytyy juuri kohderymää.

Olen Kainuusta, mutta tuollainen ryhmä olisi kullanarvoinen monille nuorille, vaikka myös diagnosoimattomille jos on sosiaalisia vaikeuksia muuten. Nettiin tuollaisen ryhmän voisi ainakin perustaa ja sen tekisin, jos osaisin.

Ap

Pirkanmaalla Tampereen Asprger-ja Autistiyhdistys TSAU järjestää vertaistoimintaa sekä aikuisille että nuorille, ja myös löheisille. Nuortenryhmä on jostain syystä kyllä maksullinen, mitta ehkä se sitten tarkoittaa sitä, että siellä tehdään asioita. https://www.tsau.net

Ei ole mitään kiirettä vielä seurustella Ap, älä sitä ainakaan murehdi. :) <3

Vierailija kirjoitti:

Pirkanmaalla Tampereen Asprger-ja Autistiyhdistys TSAU järjestää vertaistoimintaa sekä aikuisille että nuorille, ja myös löheisille. Nuortenryhmä on jostain syystä kyllä maksullinen, mitta ehkä se sitten tarkoittaa sitä, että siellä tehdään asioita. https://www.tsau.net

Täältä juuri tarjosivat vertaisperhettä jossa lapset olivat todella paljon omaa poikaani nuorempia. Vsihtoehtona oli silloin 12 vuotiaalle 20 vuotias asperger + monivammainen kaveri. Ei oikein osunut silloin :)

Ei minulla olekaan sinänsä mikään "kiire" seurustella, mutta tuosta ihmisestä pidin hyvin paljon ja olin kai ihastunut. Masentava ajatus, jos tulen tuolla tavalla pilaamaan myös tulevaisuudessa kaikki suhteeni, jos kumppanin haluan. Ikävää kuulla, että jotkut teistä ovat niin yksinäisiä. Minun paras ystäväni olisi myös kokonaan yksin ilman minua, koska muut vieroksuvat häntä pakkoliikkeiden vuoksi ja pitävät häntä erikoisena. Minä olen ulkoisesti "normaali" ja kauniinakin pidetty, mutta sitten kun alan puhua monet alkavat pitää outona. En myöskään oikein osaa katsoa muita silmiin.

Ap

Ja tuokin seurustelu kaatui vähän siihen, kun toinen alkoi liikaa kehua ulkonäköäni ja piti minua seksikkäänä, enkä osaa ottaa sellaisia kehuja vastaan ollenkaan ja koen ne jollain tavalla epämiellyttävinä. Minä en halua olla seksikäs, se on mielestäni kuvottavaa. :(

Ap

Ihana <3 Ei sinun tarvitse olla seksikäs, jos et halua :D kun alat seurustella, voit heti alussa kertoa diagnoosistasi poika/tyttöystävälle ja kertoa miten se vaikuttaa, kuten teit aloituksessa. Kerrot kumppanille että sinulla on tietyt rajat joiden sisällä haluat pysyä. Tsemppiä❤

Monesti asperger pojat syrjäytyvät helpommin kuin tytöt. Tytöt myös harvemmin saavat diagnoosia. Tunnetko Ap muita asseja?

Kyllä minä olen valmis myös rikkomaan niitä tiettyjä rajoja, kun siihen tarkoitukseen sopiva ihminen löytyy. Tässä iässä minun ei vielä tarvitsekaan sitä tehdä.

Veikkaan että pojat ehkä jäävät myös helpommin kotiin, koska käsittääkseni aika monet assipojat ovat tietokoneista kiinnostuneita ja harrastavat paljon pelaamista. Mielestäni siinä ei kyllä ole mitään pahaa, koska netin kautta he voivat myös löytää kavereita, joilla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Nykyaikana nettikaverit ovat ihan yhtä tärkeitä kuin "oikeatkin".

Tunnen muita asseja kyllä, mutta useimmat aikuisia. Entinen opettajani oli ainakin ilmiselvä tapaus ja usein muiden opettajien pilkan kohteena tämän vuoksi. Myös isäni olisi varmaankin saanut diagnoosin, jos olisi nuorempi. Hän ei osaa myöskään oikein reagoida erilaisiin tunteisiin eikä näytä niitä itsekään. Hän on silti paras isä mielestäni ja luulen, että hän kyllä ymmärtää minua.

Ap

Ap

Ap piristi päivääni😊 En naura ilkeyttäni, mutta ap kuvailee hauskasti miten seurustelukumppani ei ole nyt "tarpeellinen" ja kuinka hän pahoitti mielensä kun poikaystävä sanoi seksikkääksi. :DD Olet söpö.

En oikein ymmärrä, mitä erityisen söpöä tai hauskaa siinä on, jos en koe seurustelukumppania tällä hetkellä tarpeelliseksi tai koe, että saisin siitä mitään suurta iloa. Ei minua enää niin harmita sekään että sössin asiat sen pojan kanssa, koska minulla ei ole aikaa hänelle. Tietysti olen vielä vähän surullinen, mutta en anna sen haitata. En pahoittanut mieltäni kun hän sanoi minua seksikkääksi, vaan hämmennyin ja säikähdin. En osaa reagoida tuollaiseen oikein mitenkään, en tiedä miten siihen kuuluisi vastata. Ahdistavaa.

Ap

Saanko kysyä, että oliko sinulla minkälainen murrosikä?

Olen sen aspergerteinin äiti, joka tuolla aiemmin sinulle jo kommentoi. Hän on myös tyttö ja murrosikä riivaa. Elämä tuntuu hänestä juuri nyt varsin merkityksettömältä. Mikään ei motivoi eikä tunnu miltään. Koneella hänkin aikansa viettää. Koulussa on kavereita mutta muuten on kotona yksin. Netissä toisinaan juttelee myös kavereiden kanssa.

Hän on todella lahjakas kirjoittaja ja tunteitani hän tunnistaa todella hyvin. Omia tunteita hän ei kykene ilmaisemaan ja usein tulee näitä lukkoja ja/tai itku. Hän tietää ja tunnistaa varsin hyvin omat erityispiirteensä potien huonommuutta. ”Kun hän on tämmöinen”

Miten sinä selvisit murrosiän läpi? Tekstistäsi olen lukevinani, että se on sinulla takana.

Itkettää usein vieläkin myös minua, kun kaikki tunteet purkautuvat kerralla. Varhaisteininä oli masennustakin, josta keskusteluavulla selvisin. Minulla oli isoin kriisi yläasteelle siirtyessä, kun kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Itkin usein itseni uneen ja olin pahalla tuulella, mökötin ja sulkeuduin omaan huoneeseeni. Pikkuhiljaa on alkanut pahin kuohunta helpottaa. Hae nuorellesi apua jos häntä masentaa ja elämä tuntuu kurjalta, niin minunkin vanhempani tekivät. Psykologi oli taitava ja mukava, ymmärsi minua hyvin ja osasi antaa myös käytännön ohjeita. :)

Ap

Unohdin mainita, että yläasteella minulla alkoi ilmetä myös ääniyliherkkyyttä ja se teki koulunkäynnistä tuskallista. Kotimatkalla istuin bussissa korvatulpat korvissa ja kokeet tein eri tilassa kuin muut. Kotona olin aina todella väsynyt päivän jälkeen ja otin pitkiä päiväunia, koska meteli oli niin väsyttävää ja rankkaa minulle.

Ap

Ja vieläkin unohtui asiaa...🙈 Olen aina tiedostanut myös erikoisuuteni ja sain kuullakin siitä usein koulussa ja olen kokenut oloni melko yksinäiseksikin välillä jollain tavalla. Yläasteella ahdisti myös kaikki kavereiden seurustelukuviot, ne olivat liian monimutkaisia käsittää minulle. Bilettäminen ei myöskään ole koskaan pahemmin kiinnostanut, joten jäin väkisin vähän ulkopuolelle siitäkin.

Ap

:D

Onko sinulla mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita?