Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren aspergerin elämää
04.09.2018 |
Olen 16-vuotias nuori ja minulla on asperger.
Näkyy käytännössä siten, että olen sosiaalisesti kömpelö ja pilaan lähes kaikki ystävyyssuhteeni ja seurustelusta voin vain haaveilla. Pelkään kuollakseni sosiaalisia tilanteita, ääneen puhumista, ryhmätöitä ja kavereiden kanssa oloa vapaa-ajalla. Haluan kuitenkin elää kuten "normaalit nuoret" ja olla myös kavereiden kanssa. Minulla on vain muutama kaveri, muut eivät oikein ymmärrä minua ja pitävät yksinkertaisena ja typeränä.
Tunnistan tunteita hyvin, mutta en osaa reagoida niihin oikealla tavalla. Omia tunteita tunnistan myös helposti, mutta niistä en pysty puhumaan muille. Puheeni on myös sellaista erikoisen monotonista ja "pätkivää", minkä vuoksi olen yleensä mieluiten hiljaa. En halua antaa itsestäni yhtään sen oudompaa vaikutelmaa muille kuin nyt annan. Minusta tuntuu, että tällaisena minulta jää paljon kokematta sellaista, mitä normaalit nuoret yleensä tekevät. Koen, etten itse elä sitä normaalia nuoruutta. Haluaisin niin kovasti olla rohkea, sosiaalinen, puhelias, tunneälykäs ja sellainen nopeaälyinen hauska ja pidetty ihminen. Minun täytyy vain tyytyä siihen mitä olen, ei minusta koskaan tule sellaista kuin haluaisin salaa unelmissani olla.
Kommentit (43)
Mikä tämän aloituksen pointti oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai oikeastaan mikään erityisesti, olen vain harmissani koska tämän takia meni hyvin alkanut romanssikin pieleen. En vain osannut sitäkään oikealla tavalla. Minua ei kai ole tarkoitettu suhteeseen.
Ap
Voi ap❤ Olet vielä nuori eikä seurustelulla ole mitään kiirettä, ehdit kyllä. :)
Seurustelusuhteet ja ihmissuhteet yleensä ovat monimutkaisia kaikille, tietenkin eri tavalla haastavia asberger-ihmisille. Vaikkei se varmasti tässä kohden lohduta, niin et varmasti ole ainoa nuori, kenelle ne tuottavat haasteita. Riippuen missä asut, mutta joissakin kunnissa saatetaan tarjota neuropsykiatrista valmennusta, jossa keskitytään arjen ongelmiin konkreettisella tavalla. Siitä voisi olla apua sosiaalisiin tilanteisiin. Valmennukseen tarvitaan lähete omalta hoitavalta lääkäriltä tai psykiatrilta. Tsemppiä!
Tiedän, mutta nyt kyllä todella surettaa. Olin ihastunutkin ensimmäistä kertaa kunnolla, ainakin siltä minusta tuntui. Toimin tässäkin tilanteessa typerästi väärin, koska en osannut keskustella asioista luontevasti enkä osannut reagoida järkevällä, "normaalilla" tavalla kaikkeen mitä hän sanoi. Siinä oli liikaa uusia asioita minulle ja kesti jonkin aikaa ymmärtää koko asiaa. Tarvitsen paljon miettimisaikaa uusissa tilanteissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiettyyn pisteeseen asti osasin toimia ihan oletusten mukaisesti normaalin ihmisen tavoin, mutta yksi pieni kommentti pilasi kaiken. Siihen en osannut reagoida oikein mitenkään ja tavallaan pelästyin sitä ja "kylmenin" välittömästi. Tätä on todella hankala selittää ulkopuolisille kuinka asian koin.
Ap
Onko sinulla yhtään saman ikäistä asperger kaveria?
Omalla, lähes saman ikäisellä pojallani on samoja vaikeuksia. Hän on vaan ei yhtään osaa/ halua puhua asiasta. Ei ole siis hyväksynyt dianoosia.
Harmittaa kun kiva ja kivan näköinen poika istuu vain huoneessaan ja elämä menee ohi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on kohta 15v (asperger hänkin) ja tunnistan puheistasi ja kokemuksistasi hänet! Onko sinulla ketään läheistä kenen kanssa jutella näistä haasteista?
Olen itse paljon lapseni tukena avaamassa näitä kokemuksia. Tunnistan hyvin nuo ”jäätymisen” sillä ne invalidisoivat meilläkin ja vaikeuttavat koulunkäyntiä ja sosiaalisia tilanteita.
Tsemppiä! Sitä halusin toivottaa. ❤️
Parhaalla kaverillani on tourette, joten ymmärtää minuakin aika hyvin. Muuten kaverit on ihan "normaaleja", he ovat jo vanhempia ja fiksumpia. Oman ikäiset ei oikein tunnu vielä ymmärtävän.
Käyn kuraattorilla ja häneltä saan tukea ja vanhemmilta tietysti myös.
Tsemppiä myös teille sinne!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa ihana saada vertaistukea ja kavereita juuri tämän ikäryhmän nuorille ❤
Koota ryhmä jossa nuoret voisivat tavata ja jakaa kokemuksiaan. Auttaisi varmasti montaa nuorta. Itse olen pojalleni etsinyt esim netistä ikäistänsä asperger keskusteluryhmää, mutta en ole löytänyt. Tiedättekö onko sellaisia?
Hei, kannustan sinua omana itsenäsi rohkeasti liikkeelle. Yksin jääminen ei auta, vaikka se onkin se helpoin tie. Harjoitteleminen vie sinua kohti unelmiasi. Opit reagoimaan oikein, kun uskallat ottaa sen riskin, että teet virheitä, ja olet toisten seurassa mahdollisimman usein. Jos pidät lukemisesta, löydät monenlaisia kirjojakin aiheesta. Nepsyvalmennuskin kuulosti hyvältä idealta. Älä vertaile itseäsi muihin, elämässä me kaikki ikään kuin hyppäämme veteen eri korkeuksilta, ja emme ole saaneet valita hyppypaikkoja itse. Sinusta tulee paras ja taitavin ja seurallisin sinä, tärkeä ja mielenkiintoinen ihminen joka olet jo nyt, upea sinä, myös juuri niiden sosiaalisten taitojenkin mestari. Ole itsellesi armollinen, anna anteeksi. Haasteita kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihana saada vertaistukea ja kavereita juuri tämän ikäryhmän nuorille ❤
Koota ryhmä jossa nuoret voisivat tavata ja jakaa kokemuksiaan. Auttaisi varmasti montaa nuorta. Itse olen pojalleni etsinyt esim netistä ikäistänsä asperger keskusteluryhmää, mutta en ole löytänyt. Tiedättekö onko sellaisia?
Perheneuvola aikoja sitten tarjosi ns. vertaiperhettä
muuten hyvä, mutta siinä lapset olivat 3-5 vuotta nuorempia.
Omassa kunnassa ei ainakaan ole, valitettavasti. Olisi mukavaa, jos olisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hei, ”muutama kaveri” on oikeasti aika paljon. Itselläni ei ole koko elämäni aikana ollut kuin pari kaveria, sulla on siis enemmän. Ja pidän itseäni ihan normaalina. Ei kukaan oikeasti ole kaikkien kaveri. Keskity sinäkin siihen, että nautit niistä ihmisistä jotka olet ympärillesi saanut, jotka sinua ymmärtävät ja joita sinä ymmärrät.
Seurustelun pieleen meno harmittaa aina ja tietysti sen kuuluukin harmittaa (mistä se kertoisi, jos ei harmittaisi? Turhasta ihmissuhteesta vai omasta psykopatiasta?). Mutta ei yhden (eikä vielä toisenkaan) suhteen pieleen meno tarkoita, ettei se joskus tulevaisuudessa voisi onnistua paremmin, kun sattuu oikea ihminen oikeassa elämänvaiheessa vastaan. Asperger ei sinänsä estä pitkäaikaisen suhteen löytämistä - olen its ollut naimisissa assin kanssa nyt 20 vuotta ja anoppini on ollut jo 50 vuotta. Se asettaa haasteita ja vastimuksia ja hidasteita, koska kaikki eivät sovi yhteen. Mutta et sinä oikeasti haluaisikaan suhdetta sellaisen kanssa, jota et ymmärrä ja joka ei ymmärrä sinua.
Elämä on yritystä ja erehdystä ja sitten yritystä uudelleen, vähän toisin kuin edelliskerralla. Se pitää myöntää, koska muuten elämästä ei selviä. Sittn siitä olisi hyvä löytää huumoria ja oppia nauttimaan sekä yrityksistä että erehdyksistä, koska jos nauttii pelkistä onnistumisista, saa elämästään nauttia vain harvoin.
Mistä päin ap olet? Kiinnitin myös huomiota tuohon että sinulla on kavereita. Omalla as pojallani on yksi kaveri :(. Eikä häntä kukaan tuolta hänen omasta huoneestaan tule jatkossakaan löytämään.
Kirjoituksesi perusteella olet kaikkea muuta kuin "yksinkertainen ja typerä"!
Olen keski-ikäinen eikä minulla ole diagnosoitu aspergeria, mutta "uinahdan" helposti oman pääni sisään. Minulla on juuri tuota "monotonista ja pätkivää" puhetta, väsyneen kuuloista muminaa - lauseeni etenevät kuin tyhjenevä ilmapallo, lässähtävät jotenkin kesken matkan. Lisäksi en halua niinkutella ja totanoinnitella, joten puheessani on siksikin taukoja. Tekisi mieli olla puhumatta mitään; tuntuu että ihmiset tippuvat kärryiltä ja kyllästyvät, ennen kuin olen saanut raivattua tieni tahmaisen lauseeni loppuun. Mutta sinullakin ilmiselvänä vahvuutena on kirjallinen ilmaisu - se on oikeasti arvokas lahja, josta on monesti hyötyä elämässä, yllättävissäkin tilanteissa.
Oma kokemukseni on, että sosiaaliseksi ja puheliaaksi voi olla vaikeaa - ja nykyisin sanoisin että turhaa - yrittää opetella, jos perusluonne ei sellainen ole. Nuorena toki ajattelin aivan kuten sinä, ja yritin jatkuvasti muuttaa itseäni sellaiseksi, mitä en ollut.
Aivan "tunneälyttömältä" et mielestäni vaikuta, koska kykenet analysoimaan tilannettasi noin kypsästi. Kenties olet nopeaälyinenkin (se on aivan mahdollista, vaikka ei osaisi puhua päpättää kuin konekivääri). Hauska ja pidetty? Ei sekään välttämättä edellytä vitsinkerrontataitoja. Minulla vitsinkerronta tökkii pahasti, mutta tilannekomiikan ja näsäviisastelevan kuivan huumorin taju pelastaa tilannetta. Heittelen väliin jotain outoa läppää. :-)
Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi! Kyllä se siitä, kun oppii elämään "rajoitteidensa" (jotka oikeasti voivatkin olla vahvuuksia!) kanssa.
Minulla ei varsinaisesti ole diagnoosia, mutta kun käytiin historiaani ja muutamia psykologin papereita(minut lähetettiin 2.luokalla tutkimuksiin kummallisuuksieni takia, vuosi 1979)
läpi psyk. sairaanhoitajan(hain muutama vuosi sitten apua masennukseeni), sh totesi, että olisin tod. näk. saanut asperger- diagnoosin, jos 2000- luvulla olisin kouluni aloittanut.
Kuulostaa tuntemukset tutuilta.
Jotenkin koko elämäni olen tuntenut itseni jollain tavalla joukkoon kuulumattomaksi.
Jos sinulla on muutama ystävä, ole iloinen heistä.
Iso kaveripiiri ei aina ole itsessään tavoiteltava asia.
Seurustelemaan ehdit(tiedän, ärsyttävän setämäinen klisee...)
Itse menin 16- vuotiaana täysin paniikkiin vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Kerran jopa juoksin karkuun ahdistavasta tilanteesta.
Olen nyt keski-ikäinen perheellinen mies, minulla on pari hyvää ystävää, muutamia kavereita ja rakastava vaimo.
Ja tietysti ihanat lapset.
Tsemppiä!
Koen oloni silti hieman yksinäiseksi, näen harvoin kavereitani.
Ap
Löytyykö tämän ikäryhmän as nuoria pirkanmaalta?
Perusta ap keskusteluryhmä johonkin sosiaaliseen mediaan ja laita linkkiä, niin houkuttelen oman nuoreni siihen tutustumaan :)
Alue: Aihe vapaa
Ja en muuten ole Henna, jos joku nyt sitä heti alkuun epäilee.
Ap