Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kestätte sitä että ei ole varaa
03.09.2018 |
Ostaa edes tarpeellista. Esim. astioita, huonekaluja, ulkovaatteet ym. Olen ollut vuosia suunnattoman ahdistunut tästä. En oikein välitä enää itsestäni, mutta lapsen takia tuntuu äärimmäisen pahalle. Olen sairas joten tilanne ei tule kohenemaan.
Se että visuaalisena ihmisenä en voi toteuttaa esim. sisustusta tai pukeutua haluamallani tavalla, on syönyt sielua niin, että olen muuttunut aika pelottavalla tavalla. Ei kiinnosta enää mikään, koska mitä väliä millään, tätä tämä on niin kauan kuin elää. Ei voi matkustaa, ei harrastaa.
Miten muut kestätte sitä ainaista puutetta ja häpeää? Meillä tämä on ainakin aiheuttanut eristyneisyyttä, ei todellakaan tule mieleen esim. kutsua ketään kylään. Ja jätän nyt tämän politiikka puolen pois tästä, se on ihan oma juttunsa.
En halua kutsua itseäni köyhäksi, en hyväksy sellaista identiteettiä. Tulen normaalista, jopa hyvin menestyneistä oloista lähtökohtaisesti.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama tilanne. Kodissa oli yltäkylläisesti, matkustettiin ym. sain kaiken haluamani. Nyt sairaana ei varaa mihinkään, ei edes lapsille. Sairastuin lasten jälkeen jos joku ihmettelee.
Se on järkyttävää miten pitkälle raha ratkaisee elämässä. Jos olisin osannut ennustaa tulevaisuuteni, en missään nimessä olisi hankkinut lasta. Tämä ei ole elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tr kirjoitti:
Olisitte alkanut vaikka sijoittaa rahaa se on ihan helppoa ja tuottoisaa hommaa. vain tyhmät on köyhiä.
No ei se kyllä helppoa hommaa ole. Tarvitaan myös pääomaa, muutaman euron takia ei ole mitään järkeä.
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.
Tein niin, että asuin aluksi aika tyhjässä kodissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olikin hyvä. Siivoaminen oli helppoa. Tahdon palata vanhaan hieman paranneltuna.
Ostin silloin edullisen sängyn, ruokapöydän, sohvan, maton, verhot, laitoin viherkasveja. Tärkeintä oli sopiva hinta ja väri ja tähän meni vuosia, että sain nämä. Esim. sängyn kohdalla jouduin kyllä tinkimään nukkumismukavuudessa, mikä on harmittanut myöhemmin, kun olen hankkinut jo paremman sängyn. Liian kauan kärsin kipeyttävästä patjasta! Astioita sai edullisesti ihan nättejä. Pidin niistä erittäin hyvää huolta ja niitä ei ollut yhtään liikaa. Verhot olivat puuvillaa ja kivan väriset ja kuvioiset. Tahdoin luonnonmateriaaliset, mutta pellavaverhoihin ei ollut varaa. Aina voi soveltaa. Piidin kaiken siistinä ja kakki mahtui hyvin kaappeihin. Tilaa jäi ylikin. Lapset tarvitsisivat paljon vähemmän kuin saavat: Olisi hyvä olla vain legoja, kyniä, paperia, sakset, pallo, luistimet, uimapuku, polkupyörä, lautapelejä ja lainata kirjastosta usein kirjoja.
tr kirjoitti:
Olisitte alkanut vaikka sijoittaa rahaa se on ihan helppoa ja tuottoisaa hommaa. vain tyhmät on köyhiä.
Isäni teki konkurssin laman aikaan. Sijoita sinä siitä! En kaipaa tämmöistä keskustelua, vaan sivistynyttä, joten voitte mennä ystävällisesti muualle haukkumaan köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko miettineet täydellistä ajattelutavan muutosta? Jos köyhyydelle ei ole tehtävissä mitään, eikö se kannattaisi hyväksyä ja rakentaa hyvä elämä tuo tosiasia hyväksyen?
Tiedän, että köyhyyden ja ehkä masennuksen ja toivottomuuden keskellä muutos ei välttämättä ole helppo, mutta ei ole helppoa olla myöskään koko elämää masentunut ja katkera. On kuitenkin paljon iloa tuovia asioita ja kauniita asioita, jotka eivät maksa.
Mikä elämässä on tärkeää oikeasti? Luetteko?
Vierailija kirjoitti:
tr kirjoitti:
Olisitte alkanut vaikka sijoittaa rahaa se on ihan helppoa ja tuottoisaa hommaa. vain tyhmät on köyhiä.
Isäni teki konkurssin laman aikaan. Sijoita sinä siitä! En kaipaa tämmöistä keskustelua, vaan sivistynyttä, joten voitte mennä ystävällisesti muualle haukkumaan köyhiä.
Ei kai ollut tarkoitus isäsi rahoja sijoittaa, vaan omiasi.
Se on kyllä totta, että jos niitä ei ole, niin paljoakaan ei voi sijoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämäni on ollut aina vuoristorataa, välillä on rahaa ja välillä ei. Loppujen lopuksi ihminen pärjää hyvin pienellä. Rupea pitämään tarkkaa kirjaa taloutesi tuloista ja menoista, tee esim. exel taulukko johon merkkaat kaiken. Voin lohduttaa että kyllä se aurinko joskus myös risukasaan paistaa.
Ymmärrän sinua, ainakin luulen ymmärtäväni.
Yritä sinä puolestasi uskoa se, että eivät muut kiinnitä huomiota samoihin asioihin kuin sinä. Älä siis häpeä itseäsi, elämääsi, kotiasi kenenkään edessä budjetin takia.
Lapsesi lapsuus on nyt. Tartu siis hetkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!
Lähinnä ruoka ja lääkkeet on välttämättömiä, ja kengät. Niihin kaikkiin on vielä ollut varaa.
Huonekalut on vanhoja, astiat samoin, enin osa vaatteistakin. Ei niitä niin usein tarvitse ostella.
Mitä jos visuaalisena ihmisenä opettelisit tekemään käsitöitä? Kirppiksiltä saa halvalla materiaalia, jotain huonekaluja voi saada ilmaiseksikin. Kehittäisit persoonallisen tyylin, jota erilaisin intarsia-tekniikoin toteuttaisit. Sillä tavoin voisit tehdä huonekalut ja vaatteet itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä kestäkään. Jossakin kohtaa sietokyky loppuu.
Elämä on sarja valintoja. Jotkut opiskelee ja tienaa, jotkut ei opiskele ja silti tienaa, jotkut ei tee yhtään mitään ja itkee köyhyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!
Ehkä oletimme sinua lukutaitoisemmaksi, emmekä vääntäneet rautalangasta. Itse kestän varattomuuteni tekemällä nauttien asioita, joihin on varaa.
Itse olen vain hyväksynyt asian ja olen tyytyväinen siihen mitä minulla kuitenkin jo on. Minut on kasvatettu siihen että elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa. Joskus se tarkoittaa näinkin julmasti sitä että et saa uutta takkia, kun ei ole varaa. Voin ostaa jos on rahaa, mutta en surkuttele koko elämääni ja kuluta aikaani siihen kun ei ole sitä mitä muilla on.
kyllä voi,vaikka viiskymppiä tai kakskymppiä aina rahapäivinä,ja jos jostain saa lahjaksi ja silleen.
rahastoon voi laittaa aina pieniäkin sijoituksia. Tai mites se yks ehdotti,että tällä viikolla yks euro,seuraavalla kaks jnejne vuoden lopussa on jo ihan kiva irtoraha johonkin mukavaan.
Hankala katsoa maailmaa sinun silmilläsi, koska olet niitä harvoja, joilla on takuuvarmat säänölliset tulot. Saat työkyvyttömänä eläkkeen ja tarvittaessa toimeentulotukea, asumisesi maksaa yhteiskunta.
Ei kai kukaan tuollaista elämää oikeasti kestäkään, siksi suurin osa kaltaisiasi matkustelee, harrastaa, käy kirjastossa, tuunaa huonekaluja jne. eli ei elä kuten sinä. Sinulla on käytössäsi rahaa enemmän kuin vaikka vaatekaupan myyjällä, joka sentään käy töissä. Mikä ihmeen oikeus sinulla on tuohon urputukseesi?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet täydellistä ajattelutavan muutosta? Jos köyhyydelle ei ole tehtävissä mitään, eikö se kannattaisi hyväksyä ja rakentaa hyvä elämä tuo tosiasia hyväksyen?
Tiedän, että köyhyyden ja ehkä masennuksen ja toivottomuuden keskellä muutos ei välttämättä ole helppo, mutta ei ole helppoa olla myöskään koko elämää masentunut ja katkera. On kuitenkin paljon iloa tuovia asioita ja kauniita asioita, jotka eivät maksa.
Mikä elämässä on tärkeää oikeasti? Luetteko?[/
Usko pois, olen miettinyt kaiken. Mutta. Se ei poista sitä tosiasiaa että ihminen tarvii ravintoa, ihminen tarvii myös ihan perushyödykkeet, kengät jalkaan, tai toppavaatteet lapselle; täällä pohjoisessa on kylmä.. Tai lapsen syntymäpäivät, jotka nekin jäi taas pitämättä. Niin. Oliko muuta? En jaksa enää lukea paljon koska olen sairas. Se lukeminenkaan ei meitä nyt oikein pelasta.
Ihan hyvin aikoinaan pärjäsin, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Asuin kaupungin vuokra-asunnossa, jossa oli levotonta, mutta lämmintä. Vaatteita en ostanut kuin pakon edessä kirppikseltä, tein kotiviiniä (ja myin sitä tutuille), keräsin pulloja ja tein pieniä työkeikkoja. Ruoka oli köyhän puoleista, mutta kyllä sillä hengissä säilyi. Huonekalut oli saatu lahajksi käytettynä tai ostettu kierrätyskeskuksesta.
Silloin päätin, että jos tästä suosta ikinä noustaan, teen kaikkeni, etten vajoa sinne enää takaisin. Kun pääsin töihin, elin vielä pitkään hyvin säästeliäästi. Kaveritkin naureskelivat nuukuudelleni ja säästäväisyydelleni. Vaan eivät naureskele enää.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ihan sama tilanne. Kodissa oli yltäkylläisesti, matkustettiin ym. sain kaiken haluamani. Nyt sairaana ei varaa mihinkään, ei edes lapsille. Sairastuin lasten jälkeen jos joku ihmettelee.