Miten te muut kestätte sitä että ei ole varaa
Ostaa edes tarpeellista. Esim. astioita, huonekaluja, ulkovaatteet ym. Olen ollut vuosia suunnattoman ahdistunut tästä. En oikein välitä enää itsestäni, mutta lapsen takia tuntuu äärimmäisen pahalle. Olen sairas joten tilanne ei tule kohenemaan.
Se että visuaalisena ihmisenä en voi toteuttaa esim. sisustusta tai pukeutua haluamallani tavalla, on syönyt sielua niin, että olen muuttunut aika pelottavalla tavalla. Ei kiinnosta enää mikään, koska mitä väliä millään, tätä tämä on niin kauan kuin elää. Ei voi matkustaa, ei harrastaa.
Miten muut kestätte sitä ainaista puutetta ja häpeää? Meillä tämä on ainakin aiheuttanut eristyneisyyttä, ei todellakaan tule mieleen esim. kutsua ketään kylään. Ja jätän nyt tämän politiikka puolen pois tästä, se on ihan oma juttunsa.
En halua kutsua itseäni köyhäksi, en hyväksy sellaista identiteettiä. Tulen normaalista, jopa hyvin menestyneistä oloista lähtökohtaisesti.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Herranen aika, mies harrastaa pelaamista ja maksoi läppäristään tuon 1200 €. Kyllä se lukiolaisen tarvitsema word ja netti pyörii vähän halvemmallakin koneella. Kirjoja saa käytettynä, tai jos ops on juuri vaihtunut, myykää edellisistä pois turhat, niin saatte rahoitettua uudet!
käytetyssä koneessa ei takuuta. Sellaisen kun ostaa niin voi menettää senkin rahan. Useat kalliit uudetkin menneet rikki niin ainakin saanut uuden tilalle/korjattuna. Yritin kysyä käytettyjä kirjoja mut nuoret pyysin uuden hintaa niin ostettiin netistä uutena niin saapahan itse myydessä rahaa. Mut ei voi myydä kuin ne mitä ei kirjoita. Pian saakin ostaa lokakuun kurssien kirjat n. 300-400e varmaan menee...
Jos useat kalliit koneet menevät uutena rikki, epäilisin kyllä että lapsesi on oppinut toimivan konstin saada aina halutessaan uuden vempeleen...
Vierailija kirjoitti:
Monesti täällä jo sanottu, mutta koeta päästä asenteestasi ylitse.
Ei muidenkaan lapset käy Disneyworldissä. :) Lasten kuuluu haaveilla kaikesta ihanasta ja se on tärkeä taito. Eiköhän suurimmalla osalla meistä ole jäänyt ne omat ponit ja mistä ikinä haaveilimmekaan saamatta. Mutta mielikuvitus on tärkeä taito. Ihan hyvällä mielellä voitte yhdessä ajatusleikkiä, millaista olisi Disneyworldissa, millaisen huoneen tyttäresi tahtoisi kuninkaanlinnasta jos olisi prinsessa ja miten hän sisustaisi avaruusrakettinsa. Jos lapsi jakaa näitä ihania haaveita ja kuvitelmiaan, vaalikaa niitä yhdessä. Ihania muistoja niistä syntyy.
Vähän epäilen myös, että "kaikki" järjestävät synttärit 15 lapselle, ehkäpä ennemminkin pari on näin tehnyt. Sinun tytölle nyt on luvassa sellaiset synttärit, että sinne saa kutsua kaksi tai kolme parasta kaveria. Suunnitelkaa yhdessä sinne kaikkea kivaa, äläkä anna lapsesi oppia tässä säälittelemään itseäsi.
Jonkun mieleisen harrastuksen järkkäät tytölle. Miettikää yhdessä mikä olisi kivaa! Kyllä, osa harrastuksista on superkalliita ja niitä ette valitse. Kansalaisopistoissa on paljon edullisia kivoja juttuja, ja iso osa urheilulajeista on edullisia. Tyttö ottaisi mieluiten ehkä sen oman ponin, mutta jos ei se eikä ratsastustunnitkaan järjesty, niin uskon että lapsesi olisi ihan superduperiloinen poninhoitokerhostakin. Emmekä me siis tiedä, mistä lapsesi pitää - nämä olivat esimerkkejä. :)
Sitä kirjastoa ei oikeasti kannata ylenkatsoa. Sieltä saa lainattua ilmaiseksi ihan vaikka ja mitä, petankkipelistä heppalehtiin. Jos leipominen tuntuu mieluisalta, tee sitä tyttösi kanssa. Netti on myös pullollaan vaikka ja mitä inspiroivaa - toki myös pahaa ja kamalaa, joten valitse viisaasti.
Tavaraa emme kamalasti tarvitse. Silloin kun jotain tarvitsemme, elämme sillä tavalla hienoa aikaa että ihan kelpoa tavaraa saa edullisesti. Meillä on lidlit, clasohlsonit, ikeat ja edulliset vaatekaupat. Ei koskaan kannata ostaa mitään siksi että se on edullista, mutta silloin kun jotain tarvitsee, sen usein voi löytää edullisesti. Onhan se ihan ihmeellistä, että yhden hyvälaatuisen sukkaparin hinnaksi jää Lidlissä reilu euro, sateenvarjon saa kolmella eurolla ja kännykän kahdellakympillä.
Kiitos tästä. Lapsi on hyvin tietoinen mitä haluaa ja mitä ei. Ihan turha tuputtaa muuta, ei kelpaa. Harrastus mikä ollut, on melko kallis ja se lopetettiin koska ei lopulta tuntunut ihan omalta. Tämä haaveissa oleva harrastus sitten maksaa myös.
En missään nimessä aliarvioi kirjallisuutta. Lukeminen on meille hyvin tärkeää, lapseni rakastaa kirjoja.
Toivoisin kuitenkin, että näitä ilmaisasioita ei aina tarjoittaisi ratkaisuksi vaikeissakin elämäntilanteissa oleville. Myös sellainen alentuva neuvominen ei ole kovin mukavaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet täydellistä ajattelutavan muutosta? Jos köyhyydelle ei ole tehtävissä mitään, eikö se kannattaisi hyväksyä ja rakentaa hyvä elämä tuo tosiasia hyväksyen?
Tiedän, että köyhyyden ja ehkä masennuksen ja toivottomuuden keskellä muutos ei välttämättä ole helppo, mutta ei ole helppoa olla myöskään koko elämää masentunut ja katkera. On kuitenkin paljon iloa tuovia asioita ja kauniita asioita, jotka eivät maksa.
Mikä elämässä on tärkeää oikeasti? Luetteko?
Olen itse asunut paljon eri kommuuneissa pienellä viikkorahalla yms. Minulle on normaalia ilmaiset huvit ja vähäinen materia. Mutta lasten kanssa asiat vähän muuttuu. Vaikka lapsetkin tykkää ilmaisista hyvistä ja itsetehdyt syö.asioista, niin välillä he kaipaavat muutakin. Välillä.se paine tulee vahvasti kavereilta yms. Aina sitä ei jaksa vastustaa ja olla hyveellinen.
Saatan säästäkin purnata.
Tosi moni tuntuu elävän negatiivisuuden kehässä eikä osaa enää nauttia elämän pienistä, kauniista hetkistä!
Nettotuloni ovat yli 6000 eur/kk enkä todellakaan esim. ”sisusta” koko ajan. Asun vuokralla joten ei tarvitse pintaremontteja miettiä. Astiasto on 18 vuotta vanha, verhot varmaan sitäkin vanhempia. Kattilat on opiskeluaikoina lahjaksi saatuja, keittiövälineet saa edullisesti ikeasta. Huonekaluja hankin ikeasta tai käytettynä. Viime vuonna ostin uutena puisen paistinlastan joulumarkkinoilta ja tammikuun alennusmyynneistä teräksisen kulhosetin kun vanhat muoviset alkoivat hajota vanhuuttaan. En harrasta mitään maksullista, tilaa lehtiä tai maksukanavia, käy baarissa, kynsihoidossa tai kosmetologilla. Sisustusesineistä en välitä koska keräävät vaan pölyä.
Vaatteita ostan facen kirpputoreilta, mm. talvitakkini maksoi 5 eur ja on ollut käytössä jo vuosia. Kengät ostan uutena mutta katson että ovat sellaisia joilla pärjää monta vuotta eli keinonahkaisille ei kiitos.
Kesälomalla kävin uimassa ja pyöräilemässä, kerran leffateatterissa. Ja tiedättekö mitä - elämä on oikein kivaa ja mukavaa näin, mulla on mitä on ja olen kiitollinen siitä!
Kestän käyttämällä ilmaisia palveluita niin paljon kuin mahdollista. Harrastukseni ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia. (Harrastan kotona tanssia ja muuta liikuntaa sekä kuvataiteita, niihin on halpojakin välineitä joilla pystyy tekemään ihan hyvää jälkeä) Sosiaalinen elämäni on pitkälti netissä. Sitä en meinaa kestää kun menemisiä pitää niin tarkasti laskea, meinaan että onko varaa mennä vaikka pääkirjastolle vai onko bussikortilta loppunut arvo, enkä sitä että aina huolettaa pääsisikö lemmikki eläinlääkäriin ajallaan jos jotain sattuisi.
noh, mulla on itsekasattu pöytätietokone millä saan aikani kulumaan ja harjoittelen myös koodailua ja muita taitoja sillä, en vain pelkästään pelaa, mikään muu ei jaksa edes oikein kiinnostaa tällä hetkellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tr kirjoitti:
Olisitte alkanut vaikka sijoittaa rahaa se on ihan helppoa ja tuottoisaa hommaa. vain tyhmät on köyhiä.
Isäni teki konkurssin laman aikaan. Sijoita sinä siitä! En kaipaa tämmöistä keskustelua, vaan sivistynyttä, joten voitte mennä ystävällisesti muualle haukkumaan köyhiä.
Ei kai ollut tarkoitus isäsi rahoja sijoittaa, vaan omiasi.
Se on kyllä totta, että jos niitä ei ole, niin paljoakaan ei voi sijoittaa.
Minä sijoitin. Sijoituksen arvo laski muutamassa kuukaudessa 70 %. Onneksi kyse oli sadasta eurosta, mutta jos joku kuvittelee että sijoittamisella rikastuu noin vain, niin...
Tavara ei tuo onnea kuin hetkellisesti.
Säästää voi mutta pieniä rahoja taikka velkarahaa en alkaisi sijoittamaan. Omat sijoitukseni laskivat lähes 30 prosenttia vaikka sijoitusneuvoja niin vakuutti ettei mitään vaaraa ole. Enää en usko noihin "ammattilaisiin" ja heidän neuvoihinsa, omaan pussiin pelaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti täällä jo sanottu, mutta koeta päästä asenteestasi ylitse.
Ei muidenkaan lapset käy Disneyworldissä. :) Lasten kuuluu haaveilla kaikesta ihanasta ja se on tärkeä taito. Eiköhän suurimmalla osalla meistä ole jäänyt ne omat ponit ja mistä ikinä haaveilimmekaan saamatta. Mutta mielikuvitus on tärkeä taito. Ihan hyvällä mielellä voitte yhdessä ajatusleikkiä, millaista olisi Disneyworldissa, millaisen huoneen tyttäresi tahtoisi kuninkaanlinnasta jos olisi prinsessa ja miten hän sisustaisi avaruusrakettinsa. Jos lapsi jakaa näitä ihania haaveita ja kuvitelmiaan, vaalikaa niitä yhdessä. Ihania muistoja niistä syntyy.
Vähän epäilen myös, että "kaikki" järjestävät synttärit 15 lapselle, ehkäpä ennemminkin pari on näin tehnyt. Sinun tytölle nyt on luvassa sellaiset synttärit, että sinne saa kutsua kaksi tai kolme parasta kaveria. Suunnitelkaa yhdessä sinne kaikkea kivaa, äläkä anna lapsesi oppia tässä säälittelemään itseäsi.
Jonkun mieleisen harrastuksen järkkäät tytölle. Miettikää yhdessä mikä olisi kivaa! Kyllä, osa harrastuksista on superkalliita ja niitä ette valitse. Kansalaisopistoissa on paljon edullisia kivoja juttuja, ja iso osa urheilulajeista on edullisia. Tyttö ottaisi mieluiten ehkä sen oman ponin, mutta jos ei se eikä ratsastustunnitkaan järjesty, niin uskon että lapsesi olisi ihan superduperiloinen poninhoitokerhostakin. Emmekä me siis tiedä, mistä lapsesi pitää - nämä olivat esimerkkejä. :)
Sitä kirjastoa ei oikeasti kannata ylenkatsoa. Sieltä saa lainattua ilmaiseksi ihan vaikka ja mitä, petankkipelistä heppalehtiin. Jos leipominen tuntuu mieluisalta, tee sitä tyttösi kanssa. Netti on myös pullollaan vaikka ja mitä inspiroivaa - toki myös pahaa ja kamalaa, joten valitse viisaasti.
Tavaraa emme kamalasti tarvitse. Silloin kun jotain tarvitsemme, elämme sillä tavalla hienoa aikaa että ihan kelpoa tavaraa saa edullisesti. Meillä on lidlit, clasohlsonit, ikeat ja edulliset vaatekaupat. Ei koskaan kannata ostaa mitään siksi että se on edullista, mutta silloin kun jotain tarvitsee, sen usein voi löytää edullisesti. Onhan se ihan ihmeellistä, että yhden hyvälaatuisen sukkaparin hinnaksi jää Lidlissä reilu euro, sateenvarjon saa kolmella eurolla ja kännykän kahdellakympillä.
Kiitos tästä. Lapsi on hyvin tietoinen mitä haluaa ja mitä ei. Ihan turha tuputtaa muuta, ei kelpaa. Harrastus mikä ollut, on melko kallis ja se lopetettiin koska ei lopulta tuntunut ihan omalta. Tämä haaveissa oleva harrastus sitten maksaa myös.
En missään nimessä aliarvioi kirjallisuutta. Lukeminen on meille hyvin tärkeää, lapseni rakastaa kirjoja.
Toivoisin kuitenkin, että näitä ilmaisasioita ei aina tarjoittaisi ratkaisuksi vaikeissakin elämäntilanteissa oleville. Myös sellainen alentuva neuvominen ei ole kovin mukavaa. Ap
Jos minä olisin lapsena ladellut vanhemmilleni että en huoli muuta kuin 1200 euron tietokoneen, en olisi saanut tietokonetta ollenkaan ja päälle luunapin otsaan. Kumpi teillä oikein on vanhempi, sinä vaiko (esi)murrosikäinen lapsesi? Siis 800-900 euroa kankkulan kaivoon. Ei ole tarkoitus neuvoa alentuvasti mutta suosittelen silti vakavasti talousneuvontaa. Haloo.
Ilmaiset asiat ovat köyhän elämän suola. Tiedän, on välttämättömiä asioita jotka maksavat ja on kauheaa jos vaikka hampaan paikkaus tai kaikkein köyhimmillä jopa terveyskeskusmaksu ja halvat lääkkeet sotkevat koko kuukauden budjetin. Tiedän että köyhälläkin pitää olla varaa ostaa edullinen lahja kummilapselle tai tehdä joskus jotain kivaa.
Luuletko, että ne Välimerellä huvijahdin kannella loikoilevat ihmiset on yhtään onnellisempia? Luulen, että ovat paljon onnettomampia loppujen lopuksi. Kun mikään ei riitä, aina pitää saada vaan enemmän rahaa/valtaa/julkisuutta/omaisuutta.
Mieluummin nauran Ladassa kuin itken Jaguarissa.
Vierailija kirjoitti:
Kestän käyttämällä ilmaisia palveluita niin paljon kuin mahdollista. Harrastukseni ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia. (Harrastan kotona tanssia ja muuta liikuntaa sekä kuvataiteita, niihin on halpojakin välineitä joilla pystyy tekemään ihan hyvää jälkeä) Sosiaalinen elämäni on pitkälti netissä. Sitä en meinaa kestää kun menemisiä pitää niin tarkasti laskea, meinaan että onko varaa mennä vaikka pääkirjastolle vai onko bussikortilta loppunut arvo, enkä sitä että aina huolettaa pääsisikö lemmikki eläinlääkäriin ajallaan jos jotain sattuisi.
Nää on just pahimpia, jos ei saa terveydenhoitoa vaikka todella todella todella tarvisi, kun ei oo rahaa. Eli jos julkinen puoli ei hoida hommiaan ja sit eläinlääkärit tietty onkin aina yksityisiä.
Mä en ymmärrä köyhyyttä. Suomalainen elää jossain ihme kuplassa. Siis onko tosiaan niin, että sä et mitenkään ja millään muotoa keksi yhtään mitään tekemistä mistä saisi rahaa?! Lue toi kysymys vielä pari kertaa uudestaan. Ja suomalainen vellihousu-neropatti varmasti vetää tän johonkin taskuvarkauksiin ja Siwan ryöstöön. Mutta kun ei. EI. Sitä en hae. Sitten seuraava kysymys on, että "no kerro mitä". Aivan kun suomalainen on aivoton, jolle pitää jonkun toisen kertoa. Anna mä annan perspektiiviä: kysy siltä 15-vuotiaalta intialaiselta pojalta, joka kertaa muovijätettä kaatopaikoilta myytäväksi, että miten sitä tekemistä voi löytää.
Suurin osa ei kestä sitä, että elämä on tuollaista. Siksi he itse muuttavat elämäänsä ja saavat paljon enemmän aikaan kuin ap. Onnellisuus on omien korvien välissä ja jos kokee, että raha on elämässä tärkeintä, niin sitten hankkii sitä rahaa sen sijaan että valittaisi, miten kamalaa kaikki on.
Kestää hyvin. Ollaan opiskelijapariskunta ja meillä on yksi lapsi. Tulot yhteensä noin 1300 e /kk ja helposti pärjätään ja säästöön jää. Ostetaan pääasiassa ruokaa ja lapselle varusteita tarvittaessa. Omat vaatteet on varmasti pääasiassa 5-10 vuotta vanhoja, olohousut joudun ostamaan vajaan vuoden välein kun kuluvat puhki sisäreidestä. Harrastetaan miehen kanssa juoksua (lähes ilmaista, vain kengät maksaa) ja lapsi saa touhuta ilmaisia juttuja kotona ja ulkona. Ruoka on yleensä tarjousruokaa, paljon syödään hiilaripitoista ruokaa ja jauhelihaa. Taloustilanteen kohentumista ei näy vielä ainakaan muutamaan vuoteen, koska näyttää siltä että mies valmistuu työttömäksi maisteriksi ja omat opintoni jatkuvat vielä, tämä on jo toinen korkeakoulututkintoni, ensimmäinen ei työllistänyt. En koe jääväni mistään paitsi vaikka ulkomailla ollaan viimeksi käyty 4 vuotta sitten ja auto on 20 vuotta vanha romu, joka kuitenkin toimii. Varmasti ilman lasta elämä olisi rennompaa ja olisi joskus varaa ostaa jotain kivaa itelleenkin mutta näillä mennään nyt muutama vuosi ja ehkä vähän elämä helpottaa ku jompikumpi saa töitä, mutta eihän sitä voi ikinä tietää kuinka käy, tuleeko sairaus tai työttömyys ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Olette ostaneet tietokoneet ja laskimet viimesen päälle. Halvemmallakin selviää ja lukiot kyllä myös antavat läppärin käyttöön, jos jollain ei ole. Tästä ei ehkä yleisesti kerrota.
Jos on todella köyhää, kannattaa lapsen muuttaa kotoa 16-17-vuotiaana niin saa paljon paremmin yhteiskunnan tukia. Ikävää tietenkin, että köyhän lapsi näin ajetaan maailmalle ja rikkaat saavat asua kotona äidin helmoissa pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.
Kirjastoa suosittelen minäkin. Kirjastosta saa myös leffoja ja musiikkia lainattua sekä sisustuslehtiä, joissa voi olla vinkkejä entisöidä vanhoja kalusteita ja esineitä Kirjastoissa on myös paljon esitteitä ilmaisista ja kiinnostavista paikallisista tapahtumista! Ja ainakin meidän paikalliskirjaston esitteissä on alekuponkeja ravintoloihin, kauppoihin ja kylpylöihin.
Tehkää syysretki jonnekin kaupungin tai yksityisen maille, josta saa kerätä omenia ja tehkää niistä mehut ja hillot talveksi. Sekin luo kotoisaa tunnelmaa!
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!
Tuliko mieleen, että hyvää tarkoittavat ihmiset yrittävät täällä juuri auttaa sinua kestämään, että sinulla ja etenkin lapsellasi olisi mukavampaa? Ja tuo oli sun vastaus? Hohhoijaa... ryve pahassa olossasi. Lastasi käy kyllä todella sääliksi. Et edes viitsi hänen takiaan yrittää...
Tai vaikkapa ensin Onnibussilla Rovaniemeltä Ouluun, liput alkaen yhden euron. Päivä Oulussa ja siitä sitten yöjunalla Turkuun. Jos on rahasta tosi tiukkaa, niin ehkä voisi vaikka nukkua istumapaikoilla? Tai lentää Oulusta Norwegianilla Helsinkiin, tarjousliput halvimmillaan 29 €.