Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kestätte sitä että ei ole varaa
03.09.2018 |
Ostaa edes tarpeellista. Esim. astioita, huonekaluja, ulkovaatteet ym. Olen ollut vuosia suunnattoman ahdistunut tästä. En oikein välitä enää itsestäni, mutta lapsen takia tuntuu äärimmäisen pahalle. Olen sairas joten tilanne ei tule kohenemaan.
Se että visuaalisena ihmisenä en voi toteuttaa esim. sisustusta tai pukeutua haluamallani tavalla, on syönyt sielua niin, että olen muuttunut aika pelottavalla tavalla. Ei kiinnosta enää mikään, koska mitä väliä millään, tätä tämä on niin kauan kuin elää. Ei voi matkustaa, ei harrastaa.
Miten muut kestätte sitä ainaista puutetta ja häpeää? Meillä tämä on ainakin aiheuttanut eristyneisyyttä, ei todellakaan tule mieleen esim. kutsua ketään kylään. Ja jätän nyt tämän politiikka puolen pois tästä, se on ihan oma juttunsa.
En halua kutsua itseäni köyhäksi, en hyväksy sellaista identiteettiä. Tulen normaalista, jopa hyvin menestyneistä oloista lähtökohtaisesti.
Kommentit (94)
roopesetä kirjoitti:
kyllä voi,vaikka viiskymppiä tai kakskymppiä aina rahapäivinä,ja jos jostain saa lahjaksi ja silleen.
rahastoon voi laittaa aina pieniäkin sijoituksia. Tai mites se yks ehdotti,että tällä viikolla yks euro,seuraavalla kaks jnejne vuoden lopussa on jo ihan kiva irtoraha johonkin mukavaan.
Kyllä mulla on pieni summa (muutama sata) aina varalla. Mutta se on vain jos sattuu jotain pahempaa mitä tähän mennessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut tuollainen tilanne kohta 30 vuotta. On minulla omaisuutta mitä voisi myydä mutta en myy - olen vaan oppinut jo niin nuukaksi, että näillä mennään. Kun muutin mulla ei ollut moneen kuukauteen kuin sänky, muut huonekalut on niin loppu että olin onnellinen että kierrätyskeskus vei ne. N. puolen vuoden päästä hankin ruokapöydän, postimyynnistä osamaksulla. Ostin sohvan tori.fi 20 € ja tossa se on ollut jo 4 vuotta. Käy mulla silti vieraita, yövieraitakin. Tää on mun koti. Nyt on toisella tilillä 18 euroa ja toisella 13. Tilipäivä on 14.9. Ja siis ihan töissä käyn. Talvitakin esim. ostan ehkä 5-7 vuoden välein, talvisaappaat kun edelliset on rikki.
No kyllä mulla pääsääntöisesti on rahaa ruokaan kun yksin asun. Vaatteita en osta juurikaan ennen kuin edelliset hajoaa. Kesällä ostin yhdet kengät, Prismasta 12 €. Ajattelin pitää ne ensi talven töissä sisäkenkänä.
Mä en jotenkin kaipaa mitään. Eri asia tietysti kun on lapsi.
vaikeet on kirjoitti:
eli miten kestän: kotona kun on itsekseen, niin ihan hyvin kestää. sosiaaliset tilanteet ne onkin sitte vaikeita, että tulee ihan välteltyä tarkotuksella niitä, kun niissä kuitenkin menee lukkoon.
Niin. Minäkin kestäisin parhaiten olemalla eristyksissä koko maailmasta. Mutta kun ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Ehkä oletimme sinua lukutaitoisemmaksi, emmekä vääntäneet rautalangasta. Itse kestän varattomuuteni tekemällä nauttien asioita, joihin on varaa.
Kyllä on lukutaito ihan kunnossa...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tuollainen tilanne kohta 30 vuotta. On minulla omaisuutta mitä voisi myydä mutta en myy - olen vaan oppinut jo niin nuukaksi, että näillä mennään. Kun muutin mulla ei ollut moneen kuukauteen kuin sänky, muut huonekalut on niin loppu että olin onnellinen että kierrätyskeskus vei ne. N. puolen vuoden päästä hankin ruokapöydän, postimyynnistä osamaksulla. Ostin sohvan tori.fi 20 € ja tossa se on ollut jo 4 vuotta. Käy mulla silti vieraita, yövieraitakin. Tää on mun koti. Nyt on toisella tilillä 18 euroa ja toisella 13. Tilipäivä on 14.9. Ja siis ihan töissä käyn. Talvitakin esim. ostan ehkä 5-7 vuoden välein, talvisaappaat kun edelliset on rikki.
No kyllä mulla pääsääntöisesti on rahaa ruokaan kun yksin asun. Vaatteita en osta juurikaan ennen kuin edelliset hajoaa. Kesällä ostin yhdet kengät, Prismasta 12 €. Ajattelin pitää ne ensi talven töissä sisäkenkänä.
Mä en jotenkin kaipaa mitään. Eri asia tietysti kun on lapsi.
Mihin ihmeeseen sinun palkkasi menee, jos kerran omaisuutta on, etkä mitään osta? Säästötilille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!
Sääliksi käy tällaisen lasta. Lapselle kun riittää läsnäolo ja pienet asiat.
Parempi läsnäoleva kiva äiti köyhässäkin kodissa, kuin tunnekylmä. Siinä ei mikään ulkoinen auta.
Minulla on aina ollut rahaa. Köyhänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tr kirjoitti:
Olisitte alkanut vaikka sijoittaa rahaa se on ihan helppoa ja tuottoisaa hommaa. vain tyhmät on köyhiä.
No ei se kyllä helppoa hommaa ole. Tarvitaan myös pääomaa, muutaman euron takia ei ole mitään järkeä.
Tuon väärän mielikuvan takia säkin ole jo menettänyt tuottoja. Kyllä se muutama eurokin vuosien vieriessä kasvaa mutta jos on hetikaikkimulletänne-ihminen niin pitkäjänteinen juttu ei liene se oma.Vaikka kärsivällisyys palkittais.Eli olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!
Ikävää, että nuo palstan kiintiösosiopaatit aina hyökkäävät kaikkein haavoittuvimpien kimppuun. Koeta ajatella kuten minä, että niiden ongelmat ovat vielä paljon suurempia kuin meidän ja sijaitsevat niiden kallojen sisällä. Niitä vikoja ei pysty kukaan korjaamaan.
Olen ajatellut aina, että elämän ainut tarkoitus on vain sinnitellä, selvitä ja koettaa kestää. Nähdä hyvää siellä missä sitä on vaikka pieninä murusina. Koettaa pyyhkiä pois mielestään se paha, jolle ei mitään voi. Iloita lapsistaan, iloita pienistä saavutuksista. Hyvin pienistä.
Rikkailla on tutkitusti se ongelma, että niitä ei tyydytä mikään, koska kaiken saa helposti. Me köyhät taas kuulemma opimme nauttimaan arkisista asioista. Se on elämää se, ei rahassa kylpeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. Jäin sairauden takia työttömäksi. Sitten tuli vielä eräs ikävä juttu joka vie nyt 300 eur/kk pitkän aikaa. Alkuun olin todella ahdistunut mutta nyt olen päässyt asian kanssa sinuiksi. En kaipaa mitään. Riittää ruoka ja lääkkeet. Vaatteita olen ostanut alen lopussa kun niitä saa melkein ilmaiseksi sekä kirppiksiltä. Olen joutunut tekemään aikamoisen muutoksen omassa ajattelutavassa ja opiskelemaan henkisen hyvinvoinnin asioita. Ilo ja onni tulee muista asioista nykyisin. Ennen myös stressasin kamalasti miten raha riittää. Nyt en ajattele asiaa. Lapset on tyytyväisiä vaikkei ne saa mitään oikeastaan koskaan. Hyvin vähällä ne näkyy tulevan toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Sääliksi käy tällaisen lasta. Lapselle kun riittää läsnäolo ja pienet asiat.
Parempi läsnäoleva kiva äiti köyhässäkin kodissa, kuin tunnekylmä. Siinä ei mikään ulkoinen auta.
Ei sille riitä. Tykkää kyllä ilmaisista asioista mutta lahjoja olisi muuhunkin. Haluaa itse harrastaa, en ole mihinkään tuputtanut. Rakastaa esim tietynlaisia leluja ja nukkeja ja niitä haluaa. On aloittanut koulun, tarvitsee täten enemmän asiota kuin ennen. Huonekin pitäisi päivittää kun on kasvanut yli sängyn patjan ja pöydän. Haaveilee että pääsisi muumimaailmaan. No todellisuudessa haluaisi myös Disneylandiin ja muuttaa new yorkiin. Ja niin. No onhan se reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.
Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Ikävää, että nuo palstan kiintiösosiopaatit aina hyökkäävät kaikkein haavoittuvimpien kimppuun. Koeta ajatella kuten minä, että niiden ongelmat ovat vielä paljon suurempia kuin meidän ja sijaitsevat niiden kallojen sisällä. Niitä vikoja ei pysty kukaan korjaamaan.
Olen ajatellut aina, että elämän ainut tarkoitus on vain sinnitellä, selvitä ja koettaa kestää. Nähdä hyvää siellä missä sitä on vaikka pieninä murusina. Koettaa pyyhkiä pois mielestään se paha, jolle ei mitään voi. Iloita lapsistaan, iloita pienistä saavutuksista. Hyvin pienistä.
Rikkailla on tutkitusti se ongelma, että niitä ei tyydytä mikään, koska kaiken saa helposti. Me köyhät taas kuulemma opimme nauttimaan arkisista asioista. Se on elämää se, ei rahassa kylpeminen.
Kiitos tästä ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet täydellistä ajattelutavan muutosta? Jos köyhyydelle ei ole tehtävissä mitään, eikö se kannattaisi hyväksyä ja rakentaa hyvä elämä tuo tosiasia hyväksyen?
Tiedän, että köyhyyden ja ehkä masennuksen ja toivottomuuden keskellä muutos ei välttämättä ole helppo, mutta ei ole helppoa olla myöskään koko elämää masentunut ja katkera. On kuitenkin paljon iloa tuovia asioita ja kauniita asioita, jotka eivät maksa.
Mikä elämässä on tärkeää oikeasti? Luetteko?[/
Usko pois, olen miettinyt kaiken. Mutta. Se ei poista sitä tosiasiaa että ihminen tarvii ravintoa, ihminen tarvii myös ihan perushyödykkeet, kengät jalkaan, tai toppavaatteet lapselle; täällä pohjoisessa on kylmä.. Tai lapsen syntymäpäivät, jotka nekin jäi taas pitämättä. Niin. Oliko muuta? En jaksa enää lukea paljon koska olen sairas. Se lukeminenkaan ei meitä nyt oikein pelasta.Jotain voit vielä tehdä: säästä lapsi katkeruudeltasi. Jos tiuskit lapselle, sano ettei se johdu hänestä.
Jos tissuttelet jotain alkoholia, se voi laskea serotoniinitasoa eli ylläpitää masennusta. Ja liikunta voi oikeasti lievittää masennusta.
Turha kysellä mitään, jos ei osaa ottaa neuvoja vastaan.
Jos et oikeasti kestä, soita terkkarille tai sossuun. Lapsen takia voitte saada apua, toisin kuin yksineläjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Sääliksi käy tällaisen lasta. Lapselle kun riittää läsnäolo ja pienet asiat.
Parempi läsnäoleva kiva äiti köyhässäkin kodissa, kuin tunnekylmä. Siinä ei mikään ulkoinen auta.Ei sille riitä. Tykkää kyllä ilmaisista asioista mutta lahjoja olisi muuhunkin. Haluaa itse harrastaa, en ole mihinkään tuputtanut. Rakastaa esim tietynlaisia leluja ja nukkeja ja niitä haluaa. On aloittanut koulun, tarvitsee täten enemmän asiota kuin ennen. Huonekin pitäisi päivittää kun on kasvanut yli sängyn patjan ja pöydän. Haaveilee että pääsisi muumimaailmaan. No todellisuudessa haluaisi myös Disneylandiin ja muuttaa new yorkiin. Ja niin. No onhan se reppana.
Tämä on niin totta. Jokainen lapsi haluaa. Tietysti. Mutta vain toisilla on niihin oikeus. Nukkeihin. Ja leluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Sääliksi käy tällaisen lasta. Lapselle kun riittää läsnäolo ja pienet asiat.
Parempi läsnäoleva kiva äiti köyhässäkin kodissa, kuin tunnekylmä. Siinä ei mikään ulkoinen auta.Ei sille riitä. Tykkää kyllä ilmaisista asioista mutta lahjoja olisi muuhunkin. Haluaa itse harrastaa, en ole mihinkään tuputtanut. Rakastaa esim tietynlaisia leluja ja nukkeja ja niitä haluaa. On aloittanut koulun, tarvitsee täten enemmän asiota kuin ennen. Huonekin pitäisi päivittää kun on kasvanut yli sängyn patjan ja pöydän. Haaveilee että pääsisi muumimaailmaan. No todellisuudessa haluaisi myös Disneylandiin ja muuttaa new yorkiin. Ja niin. No onhan se reppana.
Jos nyt alat säästämään muumirahastoon 10e kuukaudessa, voitte ensi kesänä käydä muumimaailmassa. Se on täysin mahdollista toteuttaa.
Käykää kirppareilla hyvät ihmiset sieltä löytyy useinkin halvalla hyvää tavaraa! Samoin kierrätyskeskukset myy tavaraa usein tosi halvalla kun kokoajan tulee uutta ja vanhat pitää saada pois. Kannattaa myös katsoa oman alueen tori. Fi annetaan ilmoitukset. On joka päivä uutta tavaraa ainakin omalla seudulla. Myös Facebookissa löytyy kierratysryhmiä. Sieltä sit valikoi oman tyyliset huonekalut ja antaa omat eteenpäin joista ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Sääliksi käy tällaisen lasta. Lapselle kun riittää läsnäolo ja pienet asiat.
Parempi läsnäoleva kiva äiti köyhässäkin kodissa, kuin tunnekylmä. Siinä ei mikään ulkoinen auta.Ei sille riitä. Tykkää kyllä ilmaisista asioista mutta lahjoja olisi muuhunkin. Haluaa itse harrastaa, en ole mihinkään tuputtanut. Rakastaa esim tietynlaisia leluja ja nukkeja ja niitä haluaa. On aloittanut koulun, tarvitsee täten enemmän asiota kuin ennen. Huonekin pitäisi päivittää kun on kasvanut yli sängyn patjan ja pöydän. Haaveilee että pääsisi muumimaailmaan. No todellisuudessa haluaisi myös Disneylandiin ja muuttaa new yorkiin. Ja niin. No onhan se reppana.
Jos nyt alat säästämään muumirahastoon 10e kuukaudessa, voitte ensi kesänä käydä muumimaailmassa. Se on täysin mahdollista toteuttaa.
Sinne on lähes 1000 km suunta.. Jos onnistun säästämään toista tonnia niin sitten. Tosin se aika ehkä meni jo, haaveissa oli mutta ei se ikuisesti ole pieni
Minä olen vain jotenkin tottunut siihen ettei ole varaa. Hyväksyn tavallaan oman tilanteeni. Arvostan jokaista hankintaakin eri tavalla kun olen joutunut harkitsemaan ja valitsemaan sen. En arvosta enää oikein turhaa roinaa ja superkalliita ulkomaanmatkoja. Ymmärrän toki että joskus on ihan kiva käydä muissa euroopan maissa mutta en voisi kuvitellakkaan laittavani vaikka 10 000 euroa kaukomatkaan. Tässä some ajassa vaan arvostetaan isoja koteja, ulkomaanmatkoja, sisustustavaraa, autoja, kalliita harrastuksia lapsille ja aikuisille, kaikenlaista laatu kosmetiikkaa ja vaatetusta.
Ihminen vertaa itseään muihin omassa lähipiirissään eli kuplassaan. Koet olevasi epäonnistunut ja häpeät sitä mutta sairaus ja köyhyys ei ole sinun vika eikä sinun valinta. Ymmärrän tietenkin että sairastumisessa on vielä se lohduttomuus ettei tilanne tule ehken paranemaan taloudellisesti .Toivottavasti löydät elämän ilon ja toiveikkuuden. Toivon että pystyt kasvattamaan lapsesi kuitenkin suhtautumaan elämään positiivisesti ja näkemään sen hyvän mitä teillä jo on. Kaikesta olette selvinneet vaikka se onkin vaikea. Siitä kannattaa olla ylpeä ja koittaa olla kiitollinen kaikesta mistä vain pystyt. Voimia!
Alue: Aihe vapaa
eli miten kestän: kotona kun on itsekseen, niin ihan hyvin kestää. sosiaaliset tilanteet ne onkin sitte vaikeita, että tulee ihan välteltyä tarkotuksella niitä, kun niissä kuitenkin menee lukkoon.