Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset. Olen kadottanut itseni!
03.09.2018 |
Minulle aloitettiin vuosikausia syömäni Ketipinorin oheen Abilify-lääkitys n. 10 kk sitten. En ole saanut lainkaan somaattisia sivuoireita enkä muutenkaan ole kärsinyt lääkkeen vuoksi, ts. en tunnista itseäni haittavaikutuslistalta laisinkaan.
Tätä ei kuitenkaan listassa lue; olen kadottanut itseni.
Tavallisesti luonteeltani räiskyvä, olemukseltani jopa tilaavievä. Olen jo lapsena ollut menevä ja näkyvä, minua olisi kuvannut sana ”luokan pelle”. Aikuisena olen verrattain rauhoittunut, mutta olen silti aina ollut samalla tavalla persoonallinen. Olen puhelias ja supliikki. Minun täytyy pinnistellä pysytelläkseni taustalla, sillä rakastan olla keskipiste. Rasittavaa, tiedän, mutta se olen minä.
Nyt Abilify-lääkityksen aikana huomaan, että persoonani on laimentunut, kuin haihtunut. Oloni on ”valju” ja harmaa. Minun on todella vaikea saada suuni auki. En viihdy ihmisten luona vaan päin vastoin kärsin seurassa. Minulla ei muutenkaan ole paljon ystäviä (lue luonnekuvaukseni), ja nyt en voi nähdä edes niihä paria kappaletta, vaikka minulle niin tärkeitä ovatkin. En jaksa edes chattailla heidän kanssaan kuten aina ennen. En halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, sillä sosiaalisissa tilanteissa olen aivan täydellisen lukossa.
En siis pysty puhumaan, olen menettänyt puhekykyni. Minun täytyy hikoilla, jotta saan tuotettua small-talkia. En osaa puhua edes säästä. Punastun ja ahdistun aina, kun olisi minun puheenvuoroni. Puhuminen on niin vaikeaa, että leuat kirjaimellisesti menevät lukkoon.
Kaikkein pahinta: en voi puhua edes avomieheni kanssa, ja nyt parisuhteeni on vaakalaudalla. Mies on saanut tarpeekseen hiljaisuudestani, ja uhkailee erolla. Arjesta kanssani on tullut ”vtun tyhjää” ja siltä minusta tuntuukin: olen tyhjä. Olen tyhjä, tylsä ja arvoton.
En väitä, että ”luokan pelle” olisi parempi, mutta haluan kuitenkin ottaa oman itseni takaisin, eli samalla sen ihmisen, johon mieheni rakastui.
Voiko tämä persoonallisuuden laimeneminen ja käyttäytymisen muuttuminen johtua Abilifysta? Olen aivan varma, että lääkäri sanoo että ei voi, koska kuvittelee että haluan lopettaa lääkityksen muista syistä, mitä ikinä nyt olisivatkaan. Onko kukaan muu kokenut tämän tai muiden lääkkeiden aiheuttavan persoonallisuuden muutoksia, jopa näinkin radikaaleja? Vai johtuuko tämä jostain muusta (mistä, sitä en tiedä)?
Kiitos avusta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sopivasti rauhoittunut lääkkeiden ansiosta. Olin rasittava keskipiste. Luulin olevani hauska ja kyllähän ihmiset nauroivatkin. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että rauhoittuminen on antanut tilaa kuuntelemisen taidoille ja syventänyt ystävyyssuhteita. Itse olen maanis-depressiivinen ja ollut välillä psykoottinen. Syön zombielääke olantsapiinia. Se lihottaa todella paljon, mutta olen pysynyt hoikkana syömällä terveellisesti. Osaan hoitaa itseäni, kun en koko ajan hösötä pahaa tai ylihyvää oloa kaikille.
Tässä rauhoittumisessa on kieltämättä hyvätkin puolensa. Kun käyn ns. hitaalla, on minun helpompi käsitellä ongelmiani ja ongelmallisisa ajatuksiani, järjestellä ajatusmalleja uudelleen. Mutta minun ihmissuhteeni ovat kärsineet, sillä nämä ihmissuhteet, joissa olen, ovat rakentuneet hiljalleen sille, millainen minä todella olen. Nyt olen muuttunut, HILJENTYNYT, ja niin ovat ihmissuhteenikin.
Kaikkein pahimpana tämä parisuhteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että olet muuttunut paremmaksi ainakin kanssasi tekemisissä olevien näkökulmasta. Ei sellaista vouhottajaa kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että olet muuttunut paremmaksi ainakin kanssasi tekemisissä olevien näkökulmasta. Ei sellaista vouhottajaa kukaan jaksa.
Mieheni jaksaa, ja ystäväni. Muita minun ei tarvitse enkä halua miellyttää.
Ap
Minullakin on ystäväpiiri jonkin verran vaihtunut. Ja usko pois, parempaan suuntaan. Näissä ystävyyssuhteissa toisen huomioonottaminen ja kuunteleminen on tärkeämpää. Olen onnellinen. Ystäväni hyväksyvät sairauteni. Olen myös löytänyt itsestäni vilpittömän halun tukea ja auttaa muita. Joku sairautta tuntematon voisi kauhistella minua jo pelkän diagnoosin vuoksi. Mutta ei ystäväni. He eivät katso minua sairauteni, vaan tekojani kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lääkkeen vaikutus näkyy lihomisena. Harrastin kamppailulajeja tosi upeiden ihmisten kanssa. Pitkästä aikaa kävin salilla, kun on kamppeetkin.
Kyykkyasentoon mennessä koko housujen persusta ratkesi kuuluvasti. Olin että hauskaa joo, mutta sisimmässä häpeän ja tunnen itseni huonoksi.
Niin jäi harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan ajattelen, että nyt olen oikea itseni. Kuin löytänyt itseni. Bipolaarisairauteni teki minusta sellaisen, jota en oikeasti ole.
T 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut masentunut, itsemurhan partaalla, huumeriippuvainen ja niin ahdistunut, että kaupassa käynti on ollut vaikeaa, mutta kertaakaan en ole ollut niin alhaalla, että alistuisin syömään noita myrkkyjä ja mömmöjä. Kaikki ongelmat mitä mulla on ollut minä olen itse ja Jumalan avulla parantanut.
Sekoamispisteestä titaaniksi rääkkämällä itseäni liikunnalla, syömällä oikein ja käyttämällä oikeita lisäravinteita. Meni vuosi ja sitten meni seitsemän täydessä yksinäisyydessä kuin munkki joka treenaa luostarissa mieltään ja saavuttaa täydellisen harmonian mielen ja kehon välillä. Ei ole huumet, ei ole viini tai pillu käynyt huulillani seitsemään vuoteen, koska olen noussut korkeammalle tasolle, tasolle missä ei ole tilaa maallisille helpoille nautinnoille. Olen parantunut ja olen ollut koko ajan yksin. Se poika jota kaikki haukkui ja sanoi heikoksi onkin se kuka seisoo selkä suorana. Te vihaajat tarviitte nagasakin ennen kuin minä tuhoudun.
Miksi se yllättää? Dopamiini vastaa tunteista, mielihyvästä, personaallisuudesta, sosiaalisuudesta jne. Jos dopamiinin pääsy reseptoriin estetään, seuraa parkinsonismin kaltaisia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sopivasti rauhoittunut lääkkeiden ansiosta. Olin rasittava keskipiste. Luulin olevani hauska ja kyllähän ihmiset nauroivatkin. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että rauhoittuminen on antanut tilaa kuuntelemisen taidoille ja syventänyt ystävyyssuhteita. Itse olen maanis-depressiivinen ja ollut välillä psykoottinen. Syön zombielääke olantsapiinia. Se lihottaa todella paljon, mutta olen pysynyt hoikkana syömällä terveellisesti. Osaan hoitaa itseäni, kun en koko ajan hösötä pahaa tai ylihyvää oloa kaikille.
Tässä rauhoittumisessa on kieltämättä hyvätkin puolensa. Kun käyn ns. hitaalla, on minun helpompi käsitellä ongelmiani ja ongelmallisisa ajatuksiani, järjestellä ajatusmalleja uudelleen. Mutta minun ihmissuhteeni ovat kärsineet, sillä nämä ihmissuhteet, joissa olen, ovat rakentuneet hiljalleen sille, millainen minä todella olen. Nyt olen muuttunut, HILJENTYNYT, ja niin ovat ihmissuhteenikin.
Kaikkein pahimpana tämä parisuhteeni.
Kurjaa, että on tullut ikävä sivuvaikutus, koska pitäisin aika selvänä, että Abilyfystä tuo johtuu, jos muita muutoksia elämässä ei ole ollut. Ajattelisin tosin, että ei ole mitenkään sanottua, että tuo entinen minäsi on se oikea. Se voi olla vuosien saatossa muodostunut coping-mekanismi mielisairauteesi ja nykyinen persoonallisuutesi terveempi versio itsestäsi (voi myös olla toinen ääripää). Terapiaa suosittelisin: voisi toimia oikein hyvin, että lääkkeen ja terapeutin avulla voisit tarkastella haavoittuvuuksiasi. Pitkä, raskas ja palkitseva tie se on, mutten sitten valitettavasti osaa sanoa, miten ihmissuhteittesi käy. Vaikea tilanne.
Se on aivan selvää, ettette tule löytämään yhden yhtä dopamiiniantagonistia, joka EI latistaisi personaalisuutta, tunteellisuutta ja mielihyviä. Niiden teho perustuu juuri siihen dopamiinireseptoreihin sitoutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on käytössä tuo Abilify, ollut koko meidän yhdessäolon ajan, eli en tiedä millainen on ollut ennen lääkitystä, mutta hänen kokemuksensa kuulostavat vähän samanlaisilta kuin sinun. Minun ja muutaman muun läheisimmän kanssa kyllä pystyy olemaan ns. oma itsensä, mutta vieraammassa porukassa tai uusien ihmisten kanssa on yleensä todella hiljainen ja ei oikein saa selkeästi aina asiaansa tuotua julki, takeltelee sanoissa ym. On pari kertaa lopettanutkin omin päin lääkityksen, koska kokee sen hidastavan niin paljon, mutta se on aina johtanut psykoosiin. Hän aina kertoo siitä, miten ennen oli niin vilkas ja sosiaalinen persoona ja hänellä riitti intoa tehdä kaikkea. Nykyään on hyvin rauhallinen ja pohdiskeleva ja väsyy helposti. Mieheni on kuitenkin ollut tähän lääkkeeseen tyytyväisempi kuin aikaisempaan, joka oli tehnyt hänet kuulemma aivan toimintakyvyttömäksi. Hänen kanssaan sosiaaliset tilanteet on välillä minullekkin raskaita, kun joudun avittamaan paljon keskusteluissa. Tuntuu myös ikävältä, kun ihmiset jotka eivät tiedä hänen sairaudestaan ajattelevat, että hän on vaan vähän vajaa.
Minulle kävi Abilifyn kanssa samoin ja siitä syystä sen lopetinkin. Pääni oli aivan tyhjä, keskittymiskyky nollassa. En ymmärtänyt mitä ympärilläni puhutaan ja kaikki tuntui sekavalta. En saanut sanaa suustani edes lähimpien ystävieni kanssa. Suosittelen vaihtamaan johonkin toiseen lääkkeeseen, onhan niitä vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Googlaamalla löytyy.
Kyllä psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia.
Kannattaa lopettaa lääkkeiden syöminen, jos suinkin mahdollista. Jos ei ole kovin pitkään ollut lääkittynä, voi vieroittautumisen jälkeen "palautua" ja olla taas oma itsensä.
Mielenkiintoista, itsellä runsas masturbointi toimii noiden kuvailemienne lääkkeiden tavoin. Se siis vetää dopamiinit aivan pohjamutiin.
Jos porukat kehtaisi olla vähän rehellisempiä lääkkeistä eikä puolustella niitä huonompiakin niin ehkä siellä lääkkeiden valmistamispäässä kokeiltaisiin jotain muuta ja vaihtoehtoja olisi enemmän. Itsekin näitä eri psyk. lääkkeitä kokeilleena voin sanoa että jokaisessa on ollut jotain joka on pakottanut lopettamaan. Usein juuri tyhjyys tai etäisyys omasta itsestä. Tunteettomuus. Monet auttaa ehkä pienen hetken, mutta usein se fiilis että tämä en ole minä, tulee ennemmin tai myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen sopivasti rauhoittunut lääkkeiden ansiosta. Olin rasittava keskipiste. Luulin olevani hauska ja kyllähän ihmiset nauroivatkin. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että rauhoittuminen on antanut tilaa kuuntelemisen taidoille ja syventänyt ystävyyssuhteita. Itse olen maanis-depressiivinen ja ollut välillä psykoottinen. Syön zombielääke olantsapiinia. Se lihottaa todella paljon, mutta olen pysynyt hoikkana syömällä terveellisesti. Osaan hoitaa itseäni, kun en koko ajan hösötä pahaa tai ylihyvää oloa kaikille.