Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kestätte sitä että ei ole varaa
03.09.2018 |
Ostaa edes tarpeellista. Esim. astioita, huonekaluja, ulkovaatteet ym. Olen ollut vuosia suunnattoman ahdistunut tästä. En oikein välitä enää itsestäni, mutta lapsen takia tuntuu äärimmäisen pahalle. Olen sairas joten tilanne ei tule kohenemaan.
Se että visuaalisena ihmisenä en voi toteuttaa esim. sisustusta tai pukeutua haluamallani tavalla, on syönyt sielua niin, että olen muuttunut aika pelottavalla tavalla. Ei kiinnosta enää mikään, koska mitä väliä millään, tätä tämä on niin kauan kuin elää. Ei voi matkustaa, ei harrastaa.
Miten muut kestätte sitä ainaista puutetta ja häpeää? Meillä tämä on ainakin aiheuttanut eristyneisyyttä, ei todellakaan tule mieleen esim. kutsua ketään kylään. Ja jätän nyt tämän politiikka puolen pois tästä, se on ihan oma juttunsa.
En halua kutsua itseäni köyhäksi, en hyväksy sellaista identiteettiä. Tulen normaalista, jopa hyvin menestyneistä oloista lähtökohtaisesti.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.
Mitäpä jos ei koe elämäänsä "omannäköiseksi"? Että se elämä, mihin on varaa, ei ole sellaista kuin haluaisi?
Ongelmana on usein näissä keskusteluissa rahan merkityksen vähättely. Raha ei itsessään tee onnelliseksi, mutta sen kautta on huomattavasti helpompi hankkia mielekästä sisältöä elämään.
On itseasiassa aika vähättelevää todeta toiselle, että kirjastossa käymisen ja luonnossa liikkumisen pitäisi riittää, kun kaikki ei omakohtaisesti koe noita asioita tärkeiksi.
Ihminen vertaa aina itseään muihin ja siihen, miten muut elävät ja millaisia rahan tuomia mahdollisuuksia muilla on. Ja kyllä, lähes jokainen myös varmasti ymmärtää, että vertailu toisiin on tyhmää ja aiheuttaa lisää mielipahaa, mutta aika vaikea on tuota faktaa siivuuttaa. Suurten tuloerojen maissa monet ongelmat aiheutuvat tyytymättömyydestä omaan elämään, kun vieressä toiset elää paremmin. Ymmärrän hyvin rahattomuudesta johtuvan merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunteet. Suomessa tämä ilmenee lievempänä.
Raha tuo vapauden valita. Jos rahaa ei ole, on ikään kuin pakotettu elämään tietyllä tapaa. Omalla asenteella toki voi sietää tämän epämukavuuden, mutta ymmärrän hyvin ne tunteet, joita voi herätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkitys lienee tärkein asia elämässä? Ja sitä ei saa rahalla.
Olen koko aikuisen elämäni ollut köyhä. Lapsuus taloudellisesti turvattu kyllä, ei jäänyt päälle mitään vammaa siitä.
Kausina jolloin olen ollut eniten hukassa, esim. sairauden hetkellä sokissa, on pitänyt vain kärvistellä sokit läpi. Kun minulla on merkitys, pystyn päivittämään sen uuteen muotoon. Sitä työstän parhaillaan, liikuntakyvyn mentyä.
En ymmärrä tuota rahan vaikutusta NOIN isona kuin Ap, se ei vain ole minun arvoissani eka. Jos kirjastovinkit ja läsnäolo lapsen kanssa eivät auta, jos MITKÄÄN toisten antamat vinkit eivät auta, kaipa se raha sitten tekisi onnellisemmaksi? Epäilen vahvasti, mutta eikö silloin pitäisi alkaa tehdä kaikkensa saadakseen rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Mitäpä jos ei koe elämäänsä "omannäköiseksi"? Että se elämä, mihin on varaa, ei ole sellaista kuin haluaisi?
Ongelmana on usein näissä keskusteluissa rahan merkityksen vähättely. Raha ei itsessään tee onnelliseksi, mutta sen kautta on huomattavasti helpompi hankkia mielekästä sisältöä elämään.
On itseasiassa aika vähättelevää todeta toiselle, että kirjastossa käymisen ja luonnossa liikkumisen pitäisi riittää, kun kaikki ei omakohtaisesti koe noita asioita tärkeiksi.
Ihminen vertaa aina itseään muihin ja siihen, miten muut elävät ja millaisia rahan tuomia mahdollisuuksia muilla on. Ja kyllä, lähes jokainen myös varmasti ymmärtää, että vertailu toisiin on tyhmää ja aiheuttaa lisää mielipahaa, mutta aika vaikea on tuota faktaa siivuuttaa. Suurten tuloerojen maissa monet ongelmat aiheutuvat tyytymättömyydestä omaan elämään, kun vieressä toiset elää paremmin. Ymmärrän hyvin rahattomuudesta johtuvan merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunteet. Suomessa tämä ilmenee lievempänä.
Raha tuo vapauden valita. Jos rahaa ei ole, on ikään kuin pakotettu elämään tietyllä tapaa. Omalla asenteella toki voi sietää tämän epämukavuuden, mutta ymmärrän hyvin ne tunteet, joita voi herätä.
Raha ei tuo vapautta valita, jos terveys on mennyt eikä rahallakaan saa parantavaa hoitokeinoa. Moni ihminen joutuu muuttamaan käsitystään omannäköisestä elämästä ihan muistakin syistä kuin rahanpuutteen vuoksi. Jollekin omannäköinen elämä olisi parisuhde ja lapsia, mutta ei saa parisuhdetta tai ei saa lapsia lapsettomuushoidoista huolimatta. Tai saakin vammaisen lapsen, jonka omaishoitajuudessa meneekin sitten loppuelämä. Ei ole helppoa luopua haaveistaan ja toiveistaan, mutta joskus vaan ihminen on sellaisessa tilanteessa, että ne haaveet ja toiveet eivät tule täyttymään. Ikinä. Silloin pitää miettiä omannäköinen elämä uusiksi. Onnellisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä ovat ne, jotka haaveilevat asioista, jotka heillä on realistista saavuttaa. Ihan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Jo vanha kansa totesi että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Meillä ei ole ylimääräistä juurikaan, lapset kulkevat pääasiassa käytetyissä vaatteissa ja sukset ym pyritään ostamaan käytettynä ja polkupyörät korjaamaan itse jne. Emme matkustele ja lomilla pyritään reissaamaan kotimaan edullisissa kohteissa. Särkänniemeen pääsivät tänä kesänä kaksi kertaa, mikä oli ihan luxusta. Lapset vaativat uusia puhelimia, pelejä, tietokonetta mitä hyvänsä. Sanomme että ei ole rahaa ja piste. Siihen ovat tyytyväisiä. Ovat myös tarkkoja omista rahoistaan eivätkä tuhlaile vai ikaalisissa synttärilahjaksi saatua kakskymppistä ihan heti. Ollaan kuitenkin terveitä, ruokaa on pöydässä ja töitäkin on. Pitää arvostaa sitä mitä on, eikä haihatella joutavia. Joskus toki pännii kun joku lapsista tarvitsisi vaikka uudet kengät ja ei olis millään tasolla varaa pistää vaikka 70e niihin, vaan yrittää sitten löytää käytettynä jostain kohtuuhinnalla ja vielä ok kuntoisena. Olis helpompi vaan marssia kauppaan ja ostaa hyllystä sopivat..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tr kirjoitti:
Olisitte alkanut vaikka sijoittaa rahaa se on ihan helppoa ja tuottoisaa hommaa. vain tyhmät on köyhiä.
Isäni teki konkurssin laman aikaan. Sijoita sinä siitä! En kaipaa tämmöistä keskustelua, vaan sivistynyttä, joten voitte mennä ystävällisesti muualle haukkumaan köyhiä.
Ei kai ollut tarkoitus isäsi rahoja sijoittaa, vaan omiasi.
Se on kyllä totta, että jos niitä ei ole, niin paljoakaan ei voi sijoittaa.
Minä sijoitin. Sijoituksen arvo laski muutamassa kuukaudessa 70 %. Onneksi kyse oli sadasta eurosta, mutta jos joku kuvittelee että sijoittamisella rikastuu noin vain, niin...
Johonkin bitcoiniin tai muihin kryptovaluuttoihinko sijoitit? LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti täällä jo sanottu, mutta koeta päästä asenteestasi ylitse.
Ei muidenkaan lapset käy Disneyworldissä. :) Lasten kuuluu haaveilla kaikesta ihanasta ja se on tärkeä taito. Eiköhän suurimmalla osalla meistä ole jäänyt ne omat ponit ja mistä ikinä haaveilimmekaan saamatta. Mutta mielikuvitus on tärkeä taito. Ihan hyvällä mielellä voitte yhdessä ajatusleikkiä, millaista olisi Disneyworldissa, millaisen huoneen tyttäresi tahtoisi kuninkaanlinnasta jos olisi prinsessa ja miten hän sisustaisi avaruusrakettinsa. Jos lapsi jakaa näitä ihania haaveita ja kuvitelmiaan, vaalikaa niitä yhdessä. Ihania muistoja niistä syntyy.
Vähän epäilen myös, että "kaikki" järjestävät synttärit 15 lapselle, ehkäpä ennemminkin pari on näin tehnyt. Sinun tytölle nyt on luvassa sellaiset synttärit, että sinne saa kutsua kaksi tai kolme parasta kaveria. Suunnitelkaa yhdessä sinne kaikkea kivaa, äläkä anna lapsesi oppia tässä säälittelemään itseäsi.
Jonkun mieleisen harrastuksen järkkäät tytölle. Miettikää yhdessä mikä olisi kivaa! Kyllä, osa harrastuksista on superkalliita ja niitä ette valitse. Kansalaisopistoissa on paljon edullisia kivoja juttuja, ja iso osa urheilulajeista on edullisia. Tyttö ottaisi mieluiten ehkä sen oman ponin, mutta jos ei se eikä ratsastustunnitkaan järjesty, niin uskon että lapsesi olisi ihan superduperiloinen poninhoitokerhostakin. Emmekä me siis tiedä, mistä lapsesi pitää - nämä olivat esimerkkejä. :)
Sitä kirjastoa ei oikeasti kannata ylenkatsoa. Sieltä saa lainattua ilmaiseksi ihan vaikka ja mitä, petankkipelistä heppalehtiin. Jos leipominen tuntuu mieluisalta, tee sitä tyttösi kanssa. Netti on myös pullollaan vaikka ja mitä inspiroivaa - toki myös pahaa ja kamalaa, joten valitse viisaasti.
Tavaraa emme kamalasti tarvitse. Silloin kun jotain tarvitsemme, elämme sillä tavalla hienoa aikaa että ihan kelpoa tavaraa saa edullisesti. Meillä on lidlit, clasohlsonit, ikeat ja edulliset vaatekaupat. Ei koskaan kannata ostaa mitään siksi että se on edullista, mutta silloin kun jotain tarvitsee, sen usein voi löytää edullisesti. Onhan se ihan ihmeellistä, että yhden hyvälaatuisen sukkaparin hinnaksi jää Lidlissä reilu euro, sateenvarjon saa kolmella eurolla ja kännykän kahdellakympillä.
Kiitos tästä. Lapsi on hyvin tietoinen mitä haluaa ja mitä ei. Ihan turha tuputtaa muuta, ei kelpaa. Harrastus mikä ollut, on melko kallis ja se lopetettiin koska ei lopulta tuntunut ihan omalta. Tämä haaveissa oleva harrastus sitten maksaa myös.
En missään nimessä aliarvioi kirjallisuutta. Lukeminen on meille hyvin tärkeää, lapseni rakastaa kirjoja.
Toivoisin kuitenkin, että näitä ilmaisasioita ei aina tarjoittaisi ratkaisuksi vaikeissakin elämäntilanteissa oleville. Myös sellainen alentuva neuvominen ei ole kovin mukavaa. Ap
Vähän rohkenen epäillä, että lapselle ei mikään muu kelpaa. :) Jos kesälomareissu on se mikä on tärkeää (rivien välistä päättelen, että se on sulle tärkeää), niin suunnittele ensi kesäksi jokin tosi kiva reissu. Täällä jo mainittuja edullisia lippuja on aina välillä rajoitetusti saatavilla. Toki saat sen reissun edullisesti saadaksesi viettää monta tuntia netissä suunnitellen ja tarjouslippuja kytäten. Mutta loman suunnittelu on osa sitä hupia, ihan samanlaista netissä roikkumista se on vaikka matkaa suunnittelisit Bahamaankin. :)
Lapset eivät ylipäätään tapaa perheissä päättää, minne lomareissulla lähdetään. Toki lapsiakin kannattaa ja tulee kuunnella, mutta aikuisethan tällaisista asioista päättävät. Vähän vaikea on kuvitella, että lapsi kieltäytyisi lähtemästä Linnanmäelle, koska hänelle kelpaisi vain PowerPark tai Muumimaailma... Jos näin on, ei sinne Lintsille tietenkään ole pakko lähteä.
Ehkä niitä harrastuksiakin kannattaisi ajatella vähän eri kulmasta? Että tarkoituksena ei ole löytää sitä ominta itseä ilmaisevan harrastuksen tai suurista suurimman unelman, vaan ennemminkin saada kivoja ja erilaisia virikkeitä kuin kotona ja koulussa, ja oppia toimimaan erilaisten ryhmien jäsenenä. Sinällään ne tavoitteet toteutuvat ihan yhtä hyvin kansalaisopiston pikkukokkikerhossa kuin taitoluistelussa. Lasten harrastustoiveille voi ja joskus jopa täytyy myös ihan yksinkertaisesti sanoa ei. Ei sitä tarvitse enempää selitellä kuin kertoa syy asiallisesti: "Valitettavasti cheerleading ei edusta sellaista naiskuvaa, jota toivoisin sinun omaksuvan." Lapsi kestää ja hyväksyy sen kyllä, ja mahdollisen pienen suruajan jälkeen elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni tuntuu elävän negatiivisuuden kehässä eikä osaa enää nauttia elämän pienistä, kauniista hetkistä!
Nettotuloni ovat yli 6000 eur/kk enkä todellakaan esim. ”sisusta” koko ajan. Asun vuokralla joten ei tarvitse pintaremontteja miettiä. Astiasto on 18 vuotta vanha, verhot varmaan sitäkin vanhempia. Kattilat on opiskeluaikoina lahjaksi saatuja, keittiövälineet saa edullisesti ikeasta. Huonekaluja hankin ikeasta tai käytettynä. Viime vuonna ostin uutena puisen paistinlastan joulumarkkinoilta ja tammikuun alennusmyynneistä teräksisen kulhosetin kun vanhat muoviset alkoivat hajota vanhuuttaan. En harrasta mitään maksullista, tilaa lehtiä tai maksukanavia, käy baarissa, kynsihoidossa tai kosmetologilla. Sisustusesineistä en välitä koska keräävät vaan pölyä.
Vaatteita ostan facen kirpputoreilta, mm. talvitakkini maksoi 5 eur ja on ollut käytössä jo vuosia. Kengät ostan uutena mutta katson että ovat sellaisia joilla pärjää monta vuotta eli keinonahkaisille ei kiitos.
Kesälomalla kävin uimassa ja pyöräilemässä, kerran leffateatterissa. Ja tiedättekö mitä - elämä on oikein kivaa ja mukavaa näin, mulla on mitä on ja olen kiitollinen siitä!
Se on niin helppo seurata omia valintoja. Asiat muuttuu kun ei ole vaihtoehtoja koskaan. Ja rahojen riittämättömyys tuo aika kovat paineet. Jollekin köyhäily on harrastus. Toiset kierrättävät ideologisesti. Mutta hyvillä tuloilla voi tarvittaessa poiketa tuosta köyhäilyistä. Esim. Vaikka tarjota lapselle juuri se harrastus, jonka on lapsen intohimo. Tai matkustaa lomalle silloin kuin haluaa ja mukavasti omalla autolla eikä metsästää euron bussilippuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kestetään, minimalismi on harrastuksemme. Ei ole mitään mieltä mielestämme olla oravanpyörä helvetissä tässä yhteiskunta rakenteessa,jossa ihminen on pelinappulana monella tapaa.
Mihin vertaat itseäsi ja elämääsi? Kuka meille sanoo, että ollakseen tyytyväinen elämäänsä pitää matkustaa, sisustaa, ostaa..? Uskallan väittää että meidät opetetaan jo pienestä pitäen siihen, että hyvä elämä on tiettyjen kriteereiden täyttämistä. Ja jos ne ei täyty, alkaa ymmärrettävästi masentaa ja ahdistaa.
Omaa ajatteluaan on hyvin vaikea muokata, mutta se on mahdollista. Itse olen ollut sairas ja köyhä koko aikuisikäni ajan, mutta sitten tulin uskoon ja sen jälkeen rahan merkitys on huomattavasti vähentynyt (vaikka yhä olen sairas ja köyhä). Olisiko ap sulla mahdollisuus löytää elämääsi jokin kantava voima, johon voi luottaa huolimatta rahatilanteestasi? Ihmisellä pitää mielestäni olla myös jokin asia, ns intohimo jonka parissa voi puuhata vaikka olis miten köyhä. Mulla se olis hevoset, mutta ratsastukseen ei ole rahaa, joten sitten ompelen. Lapsen kanssa voi löytää jonkin kivan yhteisen jutun, joka ei ole kallista, ja takaan että se lapsi muistelee vielä aikuisenakin sitä, kuinka kivaa oli äidin/isän kanssa tehdä/mennä. Omalla kohdallani ryhdyn poraamaan heti, kun muistan kuinka faija vei mua aina kalaan :) Tavarat ja lelut ei niiden muistojen rinnalla ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni tuntuu elävän negatiivisuuden kehässä eikä osaa enää nauttia elämän pienistä, kauniista hetkistä!
Nettotuloni ovat yli 6000 eur/kk enkä todellakaan esim. ”sisusta” koko ajan. Asun vuokralla joten ei tarvitse pintaremontteja miettiä. Astiasto on 18 vuotta vanha, verhot varmaan sitäkin vanhempia. Kattilat on opiskeluaikoina lahjaksi saatuja, keittiövälineet saa edullisesti ikeasta. Huonekaluja hankin ikeasta tai käytettynä. Viime vuonna ostin uutena puisen paistinlastan joulumarkkinoilta ja tammikuun alennusmyynneistä teräksisen kulhosetin kun vanhat muoviset alkoivat hajota vanhuuttaan. En harrasta mitään maksullista, tilaa lehtiä tai maksukanavia, käy baarissa, kynsihoidossa tai kosmetologilla. Sisustusesineistä en välitä koska keräävät vaan pölyä.
Vaatteita ostan facen kirpputoreilta, mm. talvitakkini maksoi 5 eur ja on ollut käytössä jo vuosia. Kengät ostan uutena mutta katson että ovat sellaisia joilla pärjää monta vuotta eli keinonahkaisille ei kiitos.
Kesälomalla kävin uimassa ja pyöräilemässä, kerran leffateatterissa. Ja tiedättekö mitä - elämä on oikein kivaa ja mukavaa näin, mulla on mitä on ja olen kiitollinen siitä!
Se on niin helppo seurata omia valintoja. Asiat muuttuu kun ei ole vaihtoehtoja koskaan. Ja rahojen riittämättömyys tuo aika kovat paineet. Jollekin köyhäily on harrastus. Toiset kierrättävät ideologisesti. Mutta hyvillä tuloilla voi tarvittaessa poiketa tuosta köyhäilyistä. Esim. Vaikka tarjota lapselle juuri se harrastus, jonka on lapsen intohimo. Tai matkustaa lomalle silloin kuin haluaa ja mukavasti omalla autolla eikä metsästää euron bussilippuja.
Mutta jos sitä autoa ei ole, niin voi joko lähteä reissuun niillä euron bussilipuilla tai voi märistä kotona/palstalla kun ei koskaan ole varaa mihinkään. Valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Herranen aika, mies harrastaa pelaamista ja maksoi läppäristään tuon 1200 €. Kyllä se lukiolaisen tarvitsema word ja netti pyörii vähän halvemmallakin koneella. Kirjoja saa käytettynä, tai jos ops on juuri vaihtunut, myykää edellisistä pois turhat, niin saatte rahoitettua uudet!
käytetyssä koneessa ei takuuta. Sellaisen kun ostaa niin voi menettää senkin rahan. Useat kalliit uudetkin menneet rikki niin ainakin saanut uuden tilalle/korjattuna. Yritin kysyä käytettyjä kirjoja mut nuoret pyysin uuden hintaa niin ostettiin netistä uutena niin saapahan itse myydessä rahaa. Mut ei voi myydä kuin ne mitä ei kirjoita. Pian saakin ostaa lokakuun kurssien kirjat n. 300-400e varmaan menee...
Jos useat kalliit koneet menevät uutena rikki, epäilisin kyllä että lapsesi on oppinut toimivan konstin saada aina halutessaan uuden vempeleen...
Esim täältä laadukas yrityskäyttöönkin soveltuva käytetty kannettava takuulla. En ymmärrä valittajia. Kannattaa elää tulojen mukaan, mieluusti alakanttiin, niin pystyy varautumaan myös yllätyksiin. Lapset vaativat just sen verran kuin mihin heidät on totutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsia just siitä syystä, että en omasta puolesta voi antaa niille mahdollisuutta hyvään elämään. On muutenkin lapsia joista ei osata pitää huolta. Ehkä panostaisin niihin jos jaksaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Herranen aika, mies harrastaa pelaamista ja maksoi läppäristään tuon 1200 €. Kyllä se lukiolaisen tarvitsema word ja netti pyörii vähän halvemmallakin koneella. Kirjoja saa käytettynä, tai jos ops on juuri vaihtunut, myykää edellisistä pois turhat, niin saatte rahoitettua uudet!
käytetyssä koneessa ei takuuta. Sellaisen kun ostaa niin voi menettää senkin rahan. Useat kalliit uudetkin menneet rikki niin ainakin saanut uuden tilalle/korjattuna. Yritin kysyä käytettyjä kirjoja mut nuoret pyysin uuden hintaa niin ostettiin netistä uutena niin saapahan itse myydessä rahaa. Mut ei voi myydä kuin ne mitä ei kirjoita. Pian saakin ostaa lokakuun kurssien kirjat n. 300-400e varmaan menee...
Jos useat kalliit koneet menevät uutena rikki, epäilisin kyllä että lapsesi on oppinut toimivan konstin saada aina halutessaan uuden vempeleen...
Esim täältä laadukas yrityskäyttöönkin soveltuva käytetty kannettava takuulla. En ymmärrä valittajia. Kannattaa elää tulojen mukaan, mieluusti alakanttiin, niin pystyy varautumaan myös yllätyksiin. Lapset vaativat just sen verran kuin mihin heidät on totutettu.
Minä en tee vapaa ajalla muuta kuin istun kotonani. Tai no valmistan yksinkertaista ja edullista ruokaa, mutta siihen elämäni sitten rajoittuukin. Elän tulojen mukaan, nimen omaan alakanttii n. Olen karsinut kaiken turhan ja ylimääräisen pois. Elämä on tylsää, harmaata ja kuormittavaa. Katsotaan kauanko tätä jaksaa ja koska vain kupsahdan. Olisi kivaa päästä joskus ihmisten pariin, tehdä kerrankin jotain mistä tykkää ja olla pelkäämättä koko ajan että vaikka tämä puhelin hajoaa. Sillä jos puhelin hajoaan olen totaalisen eristyksissä ja täysin yksin. Viimeostään siinävaiheessa voin ripustaa köyden ja jättää mailmalle hyvästit koska ei ole mitään menetettävää eikä hävittävää.
Unohdit sen yhden -mutta merkittävän- ryhmän: ne, jotka opiskelevat niin maan perhanasti, eivätkä silti tienaa. Minä kuulun tähän.