Miten te muut kestätte sitä että ei ole varaa
Ostaa edes tarpeellista. Esim. astioita, huonekaluja, ulkovaatteet ym. Olen ollut vuosia suunnattoman ahdistunut tästä. En oikein välitä enää itsestäni, mutta lapsen takia tuntuu äärimmäisen pahalle. Olen sairas joten tilanne ei tule kohenemaan.
Se että visuaalisena ihmisenä en voi toteuttaa esim. sisustusta tai pukeutua haluamallani tavalla, on syönyt sielua niin, että olen muuttunut aika pelottavalla tavalla. Ei kiinnosta enää mikään, koska mitä väliä millään, tätä tämä on niin kauan kuin elää. Ei voi matkustaa, ei harrastaa.
Miten muut kestätte sitä ainaista puutetta ja häpeää? Meillä tämä on ainakin aiheuttanut eristyneisyyttä, ei todellakaan tule mieleen esim. kutsua ketään kylään. Ja jätän nyt tämän politiikka puolen pois tästä, se on ihan oma juttunsa.
En halua kutsua itseäni köyhäksi, en hyväksy sellaista identiteettiä. Tulen normaalista, jopa hyvin menestyneistä oloista lähtökohtaisesti.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Kyllä ne lukiolaisen hommat onnistuu 400 euron koneellakin. Käytettynä tuolla summalla saa jo todella hyvän koneen. Jotenkin vaikea ymmärtää tuollaista shoppailua jos vähän rahaa. Minulla on lähisukulainen, jolla kaksi lukiolaista. Heillekin pitänyt ostaa tietokoneet köyhän äidin osamaksulla. Olen kuitenkin ihan varma, että jos olisi ilmoittanut jossain faceryhmässä tarpeesta, niin hyvät koneet olisi joku antanut ilmaiseksi todella tarvitsevalle. Mutta ei kun on ylpeä ja lapsilla pitää olla kallista ja hienoa, vaikka äipän pitäisi ottaa pikavippiä ja kulkea viisi vuotta ilman uusia vaatteita. Minun rahallinen apuni ei kelpaa myöskään, eikä edes se että tekisi jotain pikku hommaa vastineeksi. Esimerkiksi tarvitsisin jonkun myymään kamojani kirppiksellä ja myyjä saisi 50%. Mutta ei tämä hommakaan kelpaa, vaikka sen voisi työssäkäyvä köyhä hoitaa viikonloppuisinkin.
Itse todella ymmärrän mitä on olla köyhä, olin sitä itsekin vuosikaudet. Ja en kestänyt, joiduin hoitoon. Kesti noin 15 vuotta nousta siitä, mutta nyt olen keskituloinen, velaton ja minulla on säästöjä noin 40 000. Köyhälle minälle tuo summa olisi ollut satumainen, mutta ei kai se Suomessa keskimäärin ole juuri mitään.
NO, kokeilepa vielä tätä. Delegoi asia Jumalalle ja sano: Sinun sanasi lupaa: "Etsikää ensin Jumalanvaltakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin KAIKKI muukin teille annetaan." Matt.6:31, 33.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Ikävää, että nuo palstan kiintiösosiopaatit aina hyökkäävät kaikkein haavoittuvimpien kimppuun. Koeta ajatella kuten minä, että niiden ongelmat ovat vielä paljon suurempia kuin meidän ja sijaitsevat niiden kallojen sisällä. Niitä vikoja ei pysty kukaan korjaamaan.
Olen ajatellut aina, että elämän ainut tarkoitus on vain sinnitellä, selvitä ja koettaa kestää. Nähdä hyvää siellä missä sitä on vaikka pieninä murusina. Koettaa pyyhkiä pois mielestään se paha, jolle ei mitään voi. Iloita lapsistaan, iloita pienistä saavutuksista. Hyvin pienistä.
Rikkailla on tutkitusti se ongelma, että niitä ei tyydytä mikään, koska kaiken saa helposti. Me köyhät taas kuulemma opimme nauttimaan arkisista asioista. Se on elämää se, ei rahassa kylpeminen.
Siis me, jotka ehdotimme, että nauttisi maksuttomista asioista, tekisi elämästä kauniin ilman rahaa, olemme jotain kiintiösosiopaatteja?🤔
Vierailija kirjoitti:
NO, kokeilepa vielä tätä. Delegoi asia Jumalalle ja sano: Sinun sanasi lupaa: "Etsikää ensin Jumalanvaltakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin KAIKKI muukin teille annetaan." Matt.6:31, 33.
Ei vaikutusta vaikka olen ent. vl
Ihmiset lahjoittavat valtavasti hyviä tuotteita hyväntekeväisyyteen. Kasvoin perheessä, jossa lahjoitettiin turhia esineitä muille ehjinä, siisteinä ja puhtaina.
Jos asut pääkaupunkiseudulla suosittelen sinulle mm. Kierrätyskeskusta, Fidaa, Hesyn kirpputoria Hakaniemessä ja useita muita kirpputoreja.
Lahjoitin mm. lähes käyttämättömiä kauniita tekstiilejä, verhoja, huonekaluja, siistejä astioita ja ruokailuvälineitä, koriste-esineitä ja lähes uusia kenkiä ja vaatteita. Olen naurettavan köyhä, mutta en osaa myydä tuotteita, joten lahjoittaminen tuntui oikealta toimintatavalta.
Toivon, että uudet omistajat ilahtuvat edullisista ostoksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Synttäreihin riittää pari kymppiä. Ei taida kovin moni keskituloisenkaan lapsi Disneylandiin päästä. Aloittajalla on vain ja ainoastaan asenneongelma, tuo sama mikä aina "köyhillä" - luulot siitä miten ns normaalit ihmiset elävät, on ihan toiselta planeetalta. Samoin tuolla jonka lapselle oli "pakko" ostaa 1200euron läppäri. Minä teen it-alan töitä halvemmalla koneella!
Ihan epärealistisia ajatuksia siitä, miten kuuluisi muka elää, ja sitten itketään kun ei ole varaa asioihin joihin oikeasti on varaa vain luokkaa top 10% tuloluokassa.
Ei riitä. Koko luokka on tapana kutsua, 15 lasta. Kotona ei voi pitää koska on niin pieni kämppä.
Lapsellani on oikeus haaveilla, en ole ajatellut tukahduttaa hänen unelmiaan. Uskonkin että tämä lapsi ei jää Suomeen kun tuosta kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Herranen aika, mies harrastaa pelaamista ja maksoi läppäristään tuon 1200 €. Kyllä se lukiolaisen tarvitsema word ja netti pyörii vähän halvemmallakin koneella. Kirjoja saa käytettynä, tai jos ops on juuri vaihtunut, myykää edellisistä pois turhat, niin saatte rahoitettua uudet!
Kiitos asiallisille kommenteille ja voimia kaikille yhteisesti jotka olette samassa jamassa. Ap
Yksi onnen salaisuuksista on olla haluamatta sitä mitä ei voi saada. En haaveile minkään saamisesta, vaan keskitän kaiken siihen mitä mulla on. Ihanat lapset, katto pään päällä, ruokaa kaapissa, voidaan tehdä monia asioita yhdessä. Käyn halvoilla kursseilla kehittämässä itseäni ja olen himputin onnellinen. Menen palkattomaan työharjoitteluun pian ja toivon oppivani todella paljon hyödyllistä tietoa jota vaalin sielussani kuin kultaa.
Jos alati vain haaveilee, mutta ei etene haaveissaan niin pysyy ikuisesti pettymyksen ja turhautumisen kierteessä. Päästä irti. Näe se mitä on. Tai jos haaveesi voi toteuttaa niin tee se. Pyri sitä kohti kaikin keinoin.
Itsekin olen kirppisten vakio asiakas. Onneksi täältä päin löytyy hyviä vaatteita todella edullisesti. Huonekalut ovat kyllä meillä melko kamalia. Kaikki jo ennestään käytettynä ja nyt jo melko kuluneita, mutta sohvan päälle vaan sitten joku peite peittämään pahemmat repaleet. Matot ja verhot eivät tästää väreistään. Eli kyllä melko kamala koti suoraan sanoin. Onneksi en silti ole sellainen joka pahemmin välittää varsinkaan mistään sisustuksesta. Vaatteissa pyrin siihen, että ovat suhteellisen siistit, vaikka suurin osa kirppareilta.
Hope-yhdistys myös ottaa lapsiperheitä "autettavaksi". : )
Jos paikkakunnalta löytyy
Kun mieheni jätti minut, olin ihan pulassa . Laina oli kiinteä ja se oli mitoitettu kahdelle. Lainaa siis ei voinut muuttaa.
Tällä hetkellä pärjään. Olen kaiken tarpeettoman irtaimiston myynyt kauan aikaa sitten.
Rahanlähteitä on paljon, vähän sieltä, täältä ja tuolta.
Lapset ovat viikko-viikko ja poikani huone on vuokrattu joka toinen viikko. Saan siitä 100 e vko.
Naapurissa asuu raksamies, jonka kanssa vaihdetaan palveluksia. Olen leiponut heille monta kakkua, kerran kk imuroin kummankin autot ja keväästä syksyyn pesen ne. Käyn pesemässä ikkunoita, teen joulumyyjäisiin joulukortteja ja kransseja. Teen työkaverin matkarahahakemukset.
Sain säästettyä vähän rahaa ja yhtäkkiä tuli taloyhtiöön pieni kattoremppa. Kaikki meni.
Minulla on eri tilejä. On kesälomatili, joulutili, sisustustili jne. Minulla on lista tavaroista, jotka haluan. Kesällä naapuri maalasi olohuoneen seinät ja hioi parketin, sisustustili on nyt tyhjä. Vähän kerralla. Näin meillä mennään.
Nykyisin kestän hyvin, olen oppinut jopa kääntämään sen vahvuudeksi. Eläke alle tonnin, onneksi on omistusasunto, velaton. Ja ompelukone. Ostan vaatteita kirppiksellä, siellä teen välillä todella hyviä löytöjä. Ihmettelen että ihmiset antavat niin paljon hyvää tavaraa pois. Tuunailen vaatteet sopiviksi. Sisustan myös, kankaita ja pikkutavaraa saa kirppiksellä, mieluisia. Nautin siitä kun osaan itse laittaa ja tehdä, saan juuri sellaista kuin haluan. Lisäksi ostan punalaputettua ruokaa ja nautin siitä että osaan tehdä siitä gourmet tason aterioita. Moni ei uskoisi että elän niin halvalla niin hyvin. Lapsia ei ole, siinä tietysti säästää. Välillä meinasi mennä masennuksen puolella muttei onneksi enää. Olen aika tyytyväinen elämääni vaikken mitään kaukomatkoja pysty tekemäänkään. Kotimaan matkan teen kerran vuodessa, useasti saan kutsun ystävien luo toiseen kaupunkiin niin sekään ei vie taloutta sekaisin vaikka vienkin hyvät tuliaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin taas meni piloille heti alkuunsa! En halua näitä kommentteja asenneongelmasta tai maalaataulunseinälletukunkirjastokirjojamenkäämetsäänoletvarmaantervetehkääjotainihanaa.
Mikä on ettei ymmärrä kysymystä? ”Mi-ten te kes-tät-te”. Onko liian vaikeaa?? Ei tältä palstalta vain voi odottaa näköjään mitään!Sääliksi käy tällaisen lasta. Lapselle kun riittää läsnäolo ja pienet asiat.
Parempi läsnäoleva kiva äiti köyhässäkin kodissa, kuin tunnekylmä. Siinä ei mikään ulkoinen auta.Ei sille riitä. Tykkää kyllä ilmaisista asioista mutta lahjoja olisi muuhunkin. Haluaa itse harrastaa, en ole mihinkään tuputtanut. Rakastaa esim tietynlaisia leluja ja nukkeja ja niitä haluaa. On aloittanut koulun, tarvitsee täten enemmän asiota kuin ennen. Huonekin pitäisi päivittää kun on kasvanut yli sängyn patjan ja pöydän. Haaveilee että pääsisi muumimaailmaan. No todellisuudessa haluaisi myös Disneylandiin ja muuttaa new yorkiin. Ja niin. No onhan se reppana.
Jos nyt alat säästämään muumirahastoon 10e kuukaudessa, voitte ensi kesänä käydä muumimaailmassa. Se on täysin mahdollista toteuttaa.
Sinne on lähes 1000 km suunta.. Jos onnistun säästämään toista tonnia niin sitten. Tosin se aika ehkä meni jo, haaveissa oli mutta ei se ikuisesti ole pieni
Yöjuna rovaniemeltä turkuun heti kun liput tulee myyntiin, 150/hytti/suunta. Bussi turusta naantaliin 3€ aikuinen/suunta. Muumiliput 40? per lätty. Eväät ja jädet marketista.= 500 euroa
Tai jos se laosi kasvoi jo niin menkää korkeasaareen ja lintsille.
Mutta ei sulle vinkit kelpaa, haluat vain märistä.
Monesti täällä jo sanottu, mutta koeta päästä asenteestasi ylitse.
Ei muidenkaan lapset käy Disneyworldissä. :) Lasten kuuluu haaveilla kaikesta ihanasta ja se on tärkeä taito. Eiköhän suurimmalla osalla meistä ole jäänyt ne omat ponit ja mistä ikinä haaveilimmekaan saamatta. Mutta mielikuvitus on tärkeä taito. Ihan hyvällä mielellä voitte yhdessä ajatusleikkiä, millaista olisi Disneyworldissa, millaisen huoneen tyttäresi tahtoisi kuninkaanlinnasta jos olisi prinsessa ja miten hän sisustaisi avaruusrakettinsa. Jos lapsi jakaa näitä ihania haaveita ja kuvitelmiaan, vaalikaa niitä yhdessä. Ihania muistoja niistä syntyy.
Vähän epäilen myös, että "kaikki" järjestävät synttärit 15 lapselle, ehkäpä ennemminkin pari on näin tehnyt. Sinun tytölle nyt on luvassa sellaiset synttärit, että sinne saa kutsua kaksi tai kolme parasta kaveria. Suunnitelkaa yhdessä sinne kaikkea kivaa, äläkä anna lapsesi oppia tässä säälittelemään itseäsi.
Jonkun mieleisen harrastuksen järkkäät tytölle. Miettikää yhdessä mikä olisi kivaa! Kyllä, osa harrastuksista on superkalliita ja niitä ette valitse. Kansalaisopistoissa on paljon edullisia kivoja juttuja, ja iso osa urheilulajeista on edullisia. Tyttö ottaisi mieluiten ehkä sen oman ponin, mutta jos ei se eikä ratsastustunnitkaan järjesty, niin uskon että lapsesi olisi ihan superduperiloinen poninhoitokerhostakin. Emmekä me siis tiedä, mistä lapsesi pitää - nämä olivat esimerkkejä. :)
Sitä kirjastoa ei oikeasti kannata ylenkatsoa. Sieltä saa lainattua ilmaiseksi ihan vaikka ja mitä, petankkipelistä heppalehtiin. Jos leipominen tuntuu mieluisalta, tee sitä tyttösi kanssa. Netti on myös pullollaan vaikka ja mitä inspiroivaa - toki myös pahaa ja kamalaa, joten valitse viisaasti.
Tavaraa emme kamalasti tarvitse. Silloin kun jotain tarvitsemme, elämme sillä tavalla hienoa aikaa että ihan kelpoa tavaraa saa edullisesti. Meillä on lidlit, clasohlsonit, ikeat ja edulliset vaatekaupat. Ei koskaan kannata ostaa mitään siksi että se on edullista, mutta silloin kun jotain tarvitsee, sen usein voi löytää edullisesti. Onhan se ihan ihmeellistä, että yhden hyvälaatuisen sukkaparin hinnaksi jää Lidlissä reilu euro, sateenvarjon saa kolmella eurolla ja kännykän kahdellakympillä.
1200€ lukiolaisen tietokoneeseen on todella paljon. Kannattaa vähän verrata hintoja, kalliit ja kauniit Applen tuotteet eivät ole aina niitä parhaita ja välttämättömiä vaikka teinit niitä niin haluavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asenneongelma. Jos olette fyysisesti terveitä, voitte liikkua ja leikkiä. Voit antaa lapselle hyvän mielen, joka ei maksa mitään vaan on todellista pääomaa. Liikkukaa luonnossa. Kirjastosta voi lainata lukemista maksutta.
Sisustusjutut on makuasia. Yleisilmettä voi helposti muuttaa kankailla ym.
Ehkä teet lapsen kanssa yhdessä ison iloisen maalauksen seinälle. Vaikka kehyksiin. Se on teidän omannäköinen elämä.Ei kyllä auta enää yläaste iässä tai varsinkaan sen jälkeen. Nyt lukiolaiselle elokuussa ostettu 1200e tietokone. Kirjoja 300e edestä. Pian taas seuraavan kurssin kirjat mut menee viel enempi. Bussikortti 40e. Laskin 170e. Laskin ohjelma 70e. Vaatteita useammalla satkulla. + tietty muiden lasten jutut. Useampi tonni menny tässäkin kuussa.
Herranen aika, mies harrastaa pelaamista ja maksoi läppäristään tuon 1200 €. Kyllä se lukiolaisen tarvitsema word ja netti pyörii vähän halvemmallakin koneella. Kirjoja saa käytettynä, tai jos ops on juuri vaihtunut, myykää edellisistä pois turhat, niin saatte rahoitettua uudet!
käytetyssä koneessa ei takuuta. Sellaisen kun ostaa niin voi menettää senkin rahan. Useat kalliit uudetkin menneet rikki niin ainakin saanut uuden tilalle/korjattuna. Yritin kysyä käytettyjä kirjoja mut nuoret pyysin uuden hintaa niin ostettiin netistä uutena niin saapahan itse myydessä rahaa. Mut ei voi myydä kuin ne mitä ei kirjoita. Pian saakin ostaa lokakuun kurssien kirjat n. 300-400e varmaan menee...
Missä on mielikuvitus, kekseliäisyys ja luovuus? Ne ei maksa mitään. Minusta on ollut aina hauskaa esim. se, miten vähällä rahalla pystyy luomaan "kalliinnäköistä". Tai miten vähällä pärjää jne. Mutta minä en olekaan syntynyt kultalusikka arsessa...
Viettäkää synttärit vaikka ulkona, luontopolkua kiertäen ja makkaraa paistaen. Tai läheisessä puistossa piknik ja pelejä pelaillen. Talvella voi mennä porukalla luistelemaan, termariin mukaan kuumaa mehua ja kaakaota ja styroxboxiin kuumia piirakoita ja makkaroita evääksi. Sitä voi keksiä kaikkea muutakin kuin kalliin ravintolan.
Synttäreihin riittää pari kymppiä. Ei taida kovin moni keskituloisenkaan lapsi Disneylandiin päästä. Aloittajalla on vain ja ainoastaan asenneongelma, tuo sama mikä aina "köyhillä" - luulot siitä miten ns normaalit ihmiset elävät, on ihan toiselta planeetalta. Samoin tuolla jonka lapselle oli "pakko" ostaa 1200euron läppäri. Minä teen it-alan töitä halvemmalla koneella!
Ihan epärealistisia ajatuksia siitä, miten kuuluisi muka elää, ja sitten itketään kun ei ole varaa asioihin joihin oikeasti on varaa vain luokkaa top 10% tuloluokassa.