Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018
02.09.2018 |
Kommentit (8881)
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffit ja somen ilkeilevät kommentit mainittu. Toivottavasti saa palstan tökeröön kommentointiin sortuneen pseudoakateemisen älymystön miettimään vähän mitä kirjoittaa.
https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/viihde/big-brother-oli-se…
Tämäpä juuri. Voi kun some tulisi avoimemmaksi, tarvittaessa kirjoittajien henkilöllisyys voitaisiin saada selville ja ihmiset joutuisivat omilla kasvoillaan vastaamaan kirjoituksistaan. Nämä ensitreffien rohkeat ihmiset joutuvat melkoiseen myllytykseen, ja pahimmillan kirjoittelun lisäksi ihan stalkkauksen uhreiksi, seurataan missä asuvat, mitä ostavat kaupassa jne. Kuitenkin ohjelma kiinnostaa vain jos mukana on aitoja, "täyspäisiä" ihmisiä, tähän formaattiin ei Suomessa haluta BB-tyylisiä tyyppejä tai tempparijengiä, tässä ollaan aidosti omana itsenä eikä ihmisiä äänestetä pois.
Ja tuo akateemisten keuliminen on todella ihmeellistä. Jos tämä lastenhoitaja olisi tastentarhanopettaja olisi tuo matikan ope- päiväkotitäti pari paljon parempi? Koulutus ei kerro ihmisestä nykyään enää kovinkaan paljoa. Yliopisto naisistuu, miehet haluavat lyhyemmän koulutuksen. Kuitenkin johtajista suuri osa on miehiä, ja täälläkin tuntuu perheen pääelättäjä ja uran tekijä olevan useimmiten se mies. Koulutus avartaa ja parhaimmillaan opettaa loogista ajattelua, tiedon etsintää ja asioiden käsittelyä - mutta samoja asioita oppii töissä jos lähtee tekemään "uraa". Esimerkiksi mieheni on edennyt urallaan amistutkinnon pohjalta kansainvälisen firman Suomen johtajaksi, minä väitelleenä omalla alallani kansalliseksi johtajaksi. Pitäisikö minun halveksia miestäni joka on yhtä kielitaitoinen, älykäs ja sosiaalisesti jopa minua kyvykkäämpi? Tunnen, että minulla on paljon enemmän puhuttavaa, samanlainen työmaailma (täysin eri alalta, mutta esimieheys, organisaation johtamispaineet jne) kuin olisi perustöissä olevan akateemisen kanssa.
Ja kuitenkin tärkeintä pitkässä parisuhteessa on koulutusten ja urien sijaan luonteiden ja arvojen yhteensopivuus. Kuinka suhtautuu toiseen, arvostus, kunnioitus, rakkaus. Paljonko tarvitsee omaa tilaa, paljon yhteistä tekemistä, kuinka haluaa viettää vapaa-aikansa, mihin laittaa omat ja yhteiset rahat. Miten tarvitsee läheisyyttä, seksiä. Kuinka käsittelee ristiriidat, paljonko puhutaan ja mistä. Miten hyväksytään toisen erilaisuus. Näin itse näkisin tuon iäisyyskysymyksen optimaalisesta pariutumisesta pitkän parisuhteen ja korkean iän perspektiivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sini on vähän liian yksinkertainen Vesalle kuitenkin, vaikka heilläkin on hauskaa. Koko ajan se sama nauru joka väliin.. en jaksais itsekään kuunnella, vaikka iloisesta seurasta pidänkin. Ja sit se kaikesta pitää kysellä "voiks ton avata?" (Kirjekuori, jossa on heidän nimet heidän sängyllään... öö...) "onkohan noilla polttarit?" (Kun selvästi polttariporukka kyseessä) "Minne meidän pitää mennä?" "Pitäiskö meidän...?"
Vähän avuton olo tulee. Musta tuntuu, ettei Vesa ehkä jaksa sitä puolta. Voihan se kai johtua hermostumisesta ja epävarmuudesta uuden edessä, mut jos tuo on on tota samaa 24/7, ni ei sitä kukaan jaksa.
Mä tulkitsen tuon parin dynamiikan niin, että Vesahan suorastaan myhäilee tyytyväisenä, kun ykskaks yllättäen löytää itsensä ihan alfauros-asemasta (saa päättää asioista, ratkoa tilanteita ja olla nokkela). Ilmiselvä win-win-situation, Sini viihtyy yhtä lailla hömppävaimon roolissaan.
Tämä pari jatkaa takuuvarmasti.
Näin just. Jotenkin selkeä maskuliininen-feminiininen-asetelma. Sini on ihailtavan itsevarma kroppansa kanssa, varmaan aika seksuaalinen. Vesa aistii tämän jo juurikin myhäillen. Hyvä tulee.
PS. Valonnopeus 347 vaimitäsenytolikaan :D
Tähän Sini olisi voinut heittää, että 347 oli myös pikkukakkosen postilokeron numero :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffit ja somen ilkeilevät kommentit mainittu. Toivottavasti saa palstan tökeröön kommentointiin sortuneen pseudoakateemisen älymystön miettimään vähän mitä kirjoittaa.
https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/viihde/big-brother-oli-se…
Tämäpä juuri. Voi kun some tulisi avoimemmaksi, tarvittaessa kirjoittajien henkilöllisyys voitaisiin saada selville ja ihmiset joutuisivat omilla kasvoillaan vastaamaan kirjoituksistaan. Nämä ensitreffien rohkeat ihmiset joutuvat melkoiseen myllytykseen, ja pahimmillan kirjoittelun lisäksi ihan stalkkauksen uhreiksi, seurataan missä asuvat, mitä ostavat kaupassa jne. Kuitenkin ohjelma kiinnostaa vain jos mukana on aitoja, "täyspäisiä" ihmisiä, tähän formaattiin ei Suomessa haluta BB-tyylisiä tyyppejä tai tempparijengiä, tässä ollaan aidosti omana itsenä eikä ihmisiä äänestetä pois.
Ja tuo akateemisten keuliminen on todella ihmeellistä. Jos tämä lastenhoitaja olisi tastentarhanopettaja olisi tuo matikan ope- päiväkotitäti pari paljon parempi? Koulutus ei kerro ihmisestä nykyään enää kovinkaan paljoa. Yliopisto naisistuu, miehet haluavat lyhyemmän koulutuksen. Kuitenkin johtajista suuri osa on miehiä, ja täälläkin tuntuu perheen pääelättäjä ja uran tekijä olevan useimmiten se mies. Koulutus avartaa ja parhaimmillaan opettaa loogista ajattelua, tiedon etsintää ja asioiden käsittelyä - mutta samoja asioita oppii töissä jos lähtee tekemään "uraa". Esimerkiksi mieheni on edennyt urallaan amistutkinnon pohjalta kansainvälisen firman Suomen johtajaksi, minä väitelleenä omalla alallani kansalliseksi johtajaksi. Pitäisikö minun halveksia miestäni joka on yhtä kielitaitoinen, älykäs ja sosiaalisesti jopa minua kyvykkäämpi? Tunnen, että minulla on paljon enemmän puhuttavaa, samanlainen työmaailma (täysin eri alalta, mutta esimieheys, organisaation johtamispaineet jne) kuin olisi perustöissä olevan akateemisen kanssa.
Ja kuitenkin tärkeintä pitkässä parisuhteessa on koulutusten ja urien sijaan luonteiden ja arvojen yhteensopivuus. Kuinka suhtautuu toiseen, arvostus, kunnioitus, rakkaus. Paljonko tarvitsee omaa tilaa, paljon yhteistä tekemistä, kuinka haluaa viettää vapaa-aikansa, mihin laittaa omat ja yhteiset rahat. Miten tarvitsee läheisyyttä, seksiä. Kuinka käsittelee ristiriidat, paljonko puhutaan ja mistä. Miten hyväksytään toisen erilaisuus. Näin itse näkisin tuon iäisyyskysymyksen optimaalisesta pariutumisesta pitkän parisuhteen ja korkean iän perspektiivistä.
💤💤💤💤💤
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffit ja somen ilkeilevät kommentit mainittu. Toivottavasti saa palstan tökeröön kommentointiin sortuneen pseudoakateemisen älymystön miettimään vähän mitä kirjoittaa.
https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/viihde/big-brother-oli-se…
"Sellainen ihminen, joka ei ole koskaan ollut julkisuudessa, ei välttämättä pysty ennakoimaan, millaisia seurauksia julkisuudesta voi tulla. Niitä ei sitten kuitenkaan hallita, vaikka aluksi oli niin ajatellutkin, Tynkkynen sanoo."
Tässä on se syy, miksi julkisuuteen hakeutuvalla itsellään on vastuu. Esim. minä tiedän, että saatan erehtyä ennakoinnissani. Ehkä en olisikaan riittävän vahva kestämään julkisuutta, niin monella se on pilannut koko elämän. Jos siitä huolimatta menen telkkariin, että tällainen riski on olemassa, niin tottakai se on minun oma vikani.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä lastenhoitaja olisi tastentarhanopettaja olisi tuo matikan ope- päiväkotitäti pari paljon parempi?
Sikäli vähän parempi, että lastentarhanopettajien koulutuksessa taitaa olla edes tieteen tekemisen alkeita.
Toistan taas, että tässähän ei ole kysymys älykkyydestä vaan siitä, onko saanut koulutuksen, jonka turvin pystyy harjoittamaan analyyttistä ja tieteellistä ajattelua.
Ei Vesalle välttämättä sopisi myöskään mikään humanistisen alan maisteri. Eivät hekään osaa tilastollista analyysiä tai ymmärrä luonnontieteellisiä koeasetelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä lastenhoitaja olisi tastentarhanopettaja olisi tuo matikan ope- päiväkotitäti pari paljon parempi?
Sikäli vähän parempi, että lastentarhanopettajien koulutuksessa taitaa olla edes tieteen tekemisen alkeita.
Toistan taas, että tässähän ei ole kysymys älykkyydestä vaan siitä, onko saanut koulutuksen, jonka turvin pystyy harjoittamaan analyyttistä ja tieteellistä ajattelua.
Ei Vesalle välttämättä sopisi myöskään mikään humanistisen alan maisteri. Eivät hekään osaa tilastollista analyysiä tai ymmärrä luonnontieteellisiä koeasetelmia.
Kyllähän sitä nyt alasta riippumatta tehdään niin kvalitatiivista kuin kvantitatiivistakin tutkimusta. Luonnontieteellinen ja humanistinen lähestymistapa nyt tietty ominaispiirteidensä vuoksi erilaisia, mutta mielestäni tällainenkin voi vaan synnyttää mielenkiintoisia keskusteluita ja pohdintoja.
Ihan pölhöä tällainen keskustelu. Parisuhteessa ei ole kyse mistään työpaikasta. Eri alatkin voi olla rikastuttavia ja mahdollisuus oppia uutta, kun toiselle voi kertoa omasta työstään ja koulutuksestaan ja kuunnella toista. Analyyttinen ajattelukaan ei ole sidonnainen koulutukseen, muitakin mahdollisuuksia oppia ja kehittyä on kuin formaali koulutus. Ja sekin voi antaa paljon suhteeseen kun keskustelemalla kehittää analyyttistä ajattelua.
Elkää olko niin yksisilmäisiä. Ei kukaan klooniaan halua treffaila, tylsäähän se olisi!
Kyllä ihminen voi olla analyyttinen ja ajatella tieteellisesti ilman koulutustakin. Jotkut on analyyttisia luonteeltaan ja taipumuksiltaan, toiset ei, sittenkään vaikka opiskelisivat miten paljon korkeakoulututkintoja. Joka tapauksessa se analyyttisuus tai tieteellinen ajattelu, jotka töissä saattaa tarvita, ei kotioloissa ole tarpeen. En mä jaksa jauhaa esim. mun työprojektien teknisistä yksityiskohdista kotona, kotona puhutaan ihan muista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä lastenhoitaja olisi tastentarhanopettaja olisi tuo matikan ope- päiväkotitäti pari paljon parempi?
Sikäli vähän parempi, että lastentarhanopettajien koulutuksessa taitaa olla edes tieteen tekemisen alkeita.
Toistan taas, että tässähän ei ole kysymys älykkyydestä vaan siitä, onko saanut koulutuksen, jonka turvin pystyy harjoittamaan analyyttistä ja tieteellistä ajattelua.
Ei Vesalle välttämättä sopisi myöskään mikään humanistisen alan maisteri. Eivät hekään osaa tilastollista analyysiä tai ymmärrä luonnontieteellisiä koeasetelmia.
Kyllähän sitä nyt alasta riippumatta tehdään niin kvalitatiivista kuin kvantitatiivistakin tutkimusta. Luonnontieteellinen ja humanistinen lähestymistapa nyt tietty ominaispiirteidensä vuoksi erilaisia, mutta mielestäni tällainenkin voi vaan synnyttää mielenkiintoisia keskusteluita ja pohdintoja.
Ihan pölhöä tällainen keskustelu. Parisuhteessa ei ole kyse mistään työpaikasta. Eri alatkin voi olla rikastuttavia ja mahdollisuus oppia uutta, kun toiselle voi kertoa omasta työstään ja koulutuksestaan ja kuunnella toista. Analyyttinen ajattelukaan ei ole sidonnainen koulutukseen, muitakin mahdollisuuksia oppia ja kehittyä on kuin formaali koulutus. Ja sekin voi antaa paljon suhteeseen kun keskustelemalla kehittää analyyttistä ajattelua.
Elkää olko niin yksisilmäisiä. Ei kukaan klooniaan halua treffaila, tylsäähän se olisi!
Tämä juuri. Ehkä opiskelijana/vasta valmistuneena arvostaa paljon koulutusta kun muuta elämänkokemusta on vähän, mutta pitkän parisuhteen kannalta nuo koulun tai yliopiston opit on kyllä kärpäsen kakka kaikessa muussa. Ja jos pohtii noita pariskuntien keskusteluja, töistä ja alastaan voi puhua paljon ihan toisella alalla työskentelevän puolison kanssa. Miettikää vaan omia tarpeitanne puhua työelämästä (ne jotka jo töissä olette), harvemmin sitä hurjasti pohtii niitä koulutuksessa omaksumiaan asioita, töissä monesti painaa ne universaalit ongelmat: henkilökemiat, työtaakan jakautuminen, kiire, haastavan työn tuomat paineet jne. Eikä mikään ole tylsempää pitemmän päälle kuin kahden hyvin samanlaisen taustan ja koulutuksen omaavan keskustelu: mistä keskustella ja väitellä kun kaikesta ollaan samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muuten on suhteessa raivostuttavaa, jos ite on kielikuvista diggaava verbaalikikkailija ja toinen vähän lahjattomampi että joutuu kaiken selittämään. Toivottavasti Sini on tällä tapaa skarppi :)
Se kikkailija saakin olla tosi lahjakas kikkailussaan, jotta se olisi kiinnostavaa. Kikkailusta tulee helposti puuduttavaa kuunneltavaa vailla sisältöä. Monesti kikkailuja vielä odottaa muiden ihastelevan näennäistäkin verbaliikkaa.
Taidokasta verbaliikkakikkailu käyttää kikkailua-sanaa kikkaillen noin monta kertaa lyhyessä kommentissa. Olet selkeästi verbaalisesti lahjakas kikkailemaan. Kikkailu. Kik. Herne.
Hyvin oivallettu, tuollaista kikkailu monesti on, toistoa toiston perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muuten on suhteessa raivostuttavaa, jos ite on kielikuvista diggaava verbaalikikkailija ja toinen vähän lahjattomampi että joutuu kaiken selittämään. Toivottavasti Sini on tällä tapaa skarppi :)
Se kikkailija saakin olla tosi lahjakas kikkailussaan, jotta se olisi kiinnostavaa. Kikkailusta tulee helposti puuduttavaa kuunneltavaa vailla sisältöä. Monesti kikkailuja vielä odottaa muiden ihastelevan näennäistäkin verbaliikkaa.
Taidokasta verbaliikkakikkailu käyttää kikkailua-sanaa kikkaillen noin monta kertaa lyhyessä kommentissa. Olet selkeästi verbaalisesti lahjakas kikkailemaan. Kikkailu. Kik. Herne.
Hyvin oivallettu, tuollaista kikkailu monesti on, toistoa toiston perään.
Verbaalisesti lahjakkailla on monipuolinen sanavarasto ja toistoa vältellään, paitsi tietysti silloin, kun kuittaillaan jonkun muun toistoista.
Mielenkiinnosta kyselen että "riittääkö" teille yksi katselukerta per jakso, vai katsotteko uusintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä että niin moni tarttuu koulutukseen tai jankuttaa ja vänkää omia uskomuksiaan kiven kovaa esille. No, mitä muuta näiltä keskusteluilta voi odottaakaan.
Nämä ohjelman ihmiset ovat vasta tavanneet toisensa. Tärkeää yhdessä olemiselle on uudessa tilanteessa avoimuus ja sopeutumiskyky. Se on yhtä kuin valmius tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Nimittäin pareja tuskin evästetään matkaan vakavalla mielellä vaan ajatuksella että ohjelma on julkinen alku tutustumiselle. Jos homma toimii, pari voi jatkaa, jos ei, ero on helppo saada. Tärkeintä on viihtyä.
Avoimuuden ja sopeutumiskyvyn merkitys tulee esille etenkin täällä näissä vastakkaisissa mielipiteissä siitä mitä herra x on ja mitä neiti y on sanonut. Kuitenkaan tärkeintä ei ole se, kuka on oikeassa, vaan kuinka hyväksyä, avoimesti ja sopeutumiskykyisesti, että erilaisia näkökulmia on olemassa. Ehkä joku huomaakin että nämä kinastelevat keskustelut ovat täällä kuin toisintoa ohjelman parien ristiriidoille.
On myös avoimuuden ja sopeutumiskyvyn vähättelyä luulotella että koulutus, koulutustaso tai harrastus tmv määrittelisi ihmistä niin paljon että se tekisi heistä välittömästi yhteenkuuluvuutta henkiviä, tai perustavasti erilaisia. Silloin voi määritelläkin jos intohimo johonkin asiaan läpäisee koko elämän ja näyttelee isoa osaa elämässä. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Asioista tehdään vain suuria jotta voisi välttää erilaisuuden aiheuttaman epämukavuuden.
Se on mukava nähdä että niin moni pareista kokee iloa ja hymyilee. Positiivisuus on yksi avoin ja fiksu ensiaskel tutustumiseen. Positiivisuudella voi kumppanin nähdä positiivisena, miellyttävänä. Sitä hyvää oloa me monesti elämässä etsimme.
MauriMursu kirjoitti:
On myös avoimuuden ja sopeutumiskyvyn vähättelyä luulotella että koulutus, koulutustaso tai harrastus tmv määrittelisi ihmistä niin paljon että se tekisi heistä välittömästi yhteenkuuluvuutta henkiviä, tai perustavasti erilaisia.
Nämä eivät kuitenkaan ole pelkästään mielipidekysymyksiä vaan tutkimusten paljastamaa. Eritasoisesti kouluttautuneet pariutuvat vain harvoin, eivätkä suhteet kestä, jos ihmiset eivät ole kiinnostuneita toistensa elämästä ja mielenkiinnon kohteista.
Omassa lähipiirissänikin näkyy hyvin se, että kun lapset lähtevät maailmalle, niin siitä seuraa helposti ero. Ensin on rakastuttu, kiima ja tunne ovat vieneet. Sitten käytäntö ja yhteinen lasten kasvatustavoite on pitänyt suhdetta yllä. Mutta kun tulee hetki, jolloin pitäisi kohdata toinen ihmisenä, niin huomataankin, ettei meillä ole mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MauriMursu kirjoitti:
Ihmeellistä että niin moni tarttuu koulutukseen tai jankuttaa ja vänkää omia uskomuksiaan kiven kovaa esille. No, mitä muuta näiltä keskusteluilta voi odottaakaan.
Nämä ohjelman ihmiset ovat vasta tavanneet toisensa. Tärkeää yhdessä olemiselle on uudessa tilanteessa avoimuus ja sopeutumiskyky. Se on yhtä kuin valmius tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Nimittäin pareja tuskin evästetään matkaan vakavalla mielellä vaan ajatuksella että ohjelma on julkinen alku tutustumiselle. Jos homma toimii, pari voi jatkaa, jos ei, ero on helppo saada. Tärkeintä on viihtyä.
Avoimuuden ja sopeutumiskyvyn merkitys tulee esille etenkin täällä näissä vastakkaisissa mielipiteissä siitä mitä herra x on ja mitä neiti y on sanonut. Kuitenkaan tärkeintä ei ole se, kuka on oikeassa, vaan kuinka hyväksyä, avoimesti ja sopeutumiskykyisesti, että erilaisia näkökulmia on olemassa. Ehkä joku huomaakin että nämä kinastelevat keskustelut ovat täällä kuin toisintoa ohjelman parien ristiriidoille.
On myös avoimuuden ja sopeutumiskyvyn vähättelyä luulotella että koulutus, koulutustaso tai harrastus tmv määrittelisi ihmistä niin paljon että se tekisi heistä välittömästi yhteenkuuluvuutta henkiviä, tai perustavasti erilaisia. Silloin voi määritelläkin jos intohimo johonkin asiaan läpäisee koko elämän ja näyttelee isoa osaa elämässä. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Asioista tehdään vain suuria jotta voisi välttää erilaisuuden aiheuttaman epämukavuuden.
Se on mukava nähdä että niin moni pareista kokee iloa ja hymyilee. Positiivisuus on yksi avoin ja fiksu ensiaskel tutustumiseen. Positiivisuudella voi kumppanin nähdä positiivisena, miellyttävänä. Sitä hyvää oloa me monesti elämässä etsimme.
Jaksaako joku oikeasti lukea noin pitkiä sepustuksia?
Vierailija kirjoitti:
MauriMursu kirjoitti:
Ihmeellistä että niin moni tarttuu koulutukseen tai jankuttaa ja vänkää omia uskomuksiaan kiven kovaa esille. No, mitä muuta näiltä keskusteluilta voi odottaakaan.
Nämä ohjelman ihmiset ovat vasta tavanneet toisensa. Tärkeää yhdessä olemiselle on uudessa tilanteessa avoimuus ja sopeutumiskyky. Se on yhtä kuin valmius tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Nimittäin pareja tuskin evästetään matkaan vakavalla mielellä vaan ajatuksella että ohjelma on julkinen alku tutustumiselle. Jos homma toimii, pari voi jatkaa, jos ei, ero on helppo saada. Tärkeintä on viihtyä.
Avoimuuden ja sopeutumiskyvyn merkitys tulee esille etenkin täällä näissä vastakkaisissa mielipiteissä siitä mitä herra x on ja mitä neiti y on sanonut. Kuitenkaan tärkeintä ei ole se, kuka on oikeassa, vaan kuinka hyväksyä, avoimesti ja sopeutumiskykyisesti, että erilaisia näkökulmia on olemassa. Ehkä joku huomaakin että nämä kinastelevat keskustelut ovat täällä kuin toisintoa ohjelman parien ristiriidoille.
On myös avoimuuden ja sopeutumiskyvyn vähättelyä luulotella että koulutus, koulutustaso tai harrastus tmv määrittelisi ihmistä niin paljon että se tekisi heistä välittömästi yhteenkuuluvuutta henkiviä, tai perustavasti erilaisia. Silloin voi määritelläkin jos intohimo johonkin asiaan läpäisee koko elämän ja näyttelee isoa osaa elämässä. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Asioista tehdään vain suuria jotta voisi välttää erilaisuuden aiheuttaman epämukavuuden.
Se on mukava nähdä että niin moni pareista kokee iloa ja hymyilee. Positiivisuus on yksi avoin ja fiksu ensiaskel tutustumiseen. Positiivisuudella voi kumppanin nähdä positiivisena, miellyttävänä. Sitä hyvää oloa me monesti elämässä etsimme.
Jaksaako joku oikeasti lukea noin pitkiä sepustuksia?
Akateemiset jaksavat. Heille vaikeat monituhatsivuiset ja vieraskieliset tenttialueet ovat arkea.
Vierailija kirjoitti:
MauriMursu kirjoitti:
On myös avoimuuden ja sopeutumiskyvyn vähättelyä luulotella että koulutus, koulutustaso tai harrastus tmv määrittelisi ihmistä niin paljon että se tekisi heistä välittömästi yhteenkuuluvuutta henkiviä, tai perustavasti erilaisia.
Nämä eivät kuitenkaan ole pelkästään mielipidekysymyksiä vaan tutkimusten paljastamaa. Eritasoisesti kouluttautuneet pariutuvat vain harvoin, eivätkä suhteet kestä, jos ihmiset eivät ole kiinnostuneita toistensa elämästä ja mielenkiinnon kohteista.
Omassa lähipiirissänikin näkyy hyvin se, että kun lapset lähtevät maailmalle, niin siitä seuraa helposti ero. Ensin on rakastuttu, kiima ja tunne ovat vieneet. Sitten käytäntö ja yhteinen lasten kasvatustavoite on pitänyt suhdetta yllä. Mutta kun tulee hetki, jolloin pitäisi kohdata toinen ihmisenä, niin huomataankin, ettei meillä ole mitään yhteistä.
Mars argumentaatiovirheitä kertaamaan!
Oli miten oli, asiantuntijat ovat ottaneet ison riskin parittaessaan Sinin ja Vesan toisilleen. Tarkoitan sitä, että Vesa on selkeästi ”akateeminen argumentoija”. Sini on välitön ja lämmin höpsöttelijä. Varmasti kiva ystävä. Vesa ja Sini vaikuttavat todella erilaisilta. Toivon, että pysyvät yhdessä. Ovat sööttejä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, asiantuntijat ovat ottaneet ison riskin parittaessaan Sinin ja Vesan toisilleen. Tarkoitan sitä, että Vesa on selkeästi ”akateeminen argumentoija”. Sini on välitön ja lämmin höpsöttelijä. Varmasti kiva ystävä. Vesa ja Sini vaikuttavat todella erilaisilta. Toivon, että pysyvät yhdessä. Ovat sööttejä molemmat.
Njaa. Minusta Heikki on tällainen akateeminen argumentoija ja ihan eri maailmasta kuin jotkut lähärit ja muut amikset, joten häntä en kyllä sellaisen kanssa yhdessä näkisi, mutta Vesa taas on yläasteen/lukion opena eri luontoinen, maanläheinen ja käytännöllinen. Sinänsä mielenkiintoista kuitenkin, että Heikki on köyhyystutkija, mutta hankala nähdä häntä tekemisissä tutkimuskohteensa, esim vaikka jonkun peruskoulun kesken jättäneen persujuntin kanssa. Lienee enemmän teoreettinen köyhyystutkija 😬
Vierailija kirjoitti:
Näin tänään Heikin yliopistolla (Linnan ravintola). Oli aivan jäätävän komea eikä likikään niin velton oloinen kuin kameroiden edessä.
Hätkähdytti tuo komeus ja pituus, koska TV-kuvissa pidin Heikkiä mukavan näköisenä, mutta en varsinaisesti komeana.
Siis mikä teki Heikistä jäätävä komena livenä?
Ketju on lukittu.
Ensitreffit ja somen ilkeilevät kommentit mainittu. Toivottavasti saa palstan tökeröön kommentointiin sortuneen pseudoakateemisen älymystön miettimään vähän mitä kirjoittaa.
https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/viihde/big-brother-oli-se…