Millainen mies haluaa parisuhteen jossa ei riidellä?
Enkä nyt puhu jatkuvasta päivittäisestä riitelystä, vaan muutama kerta vuodessakin on liikaa.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli aina pitää olla asioista samaa mieltä? Entä kun ei ollakaan? Se on riitelyä. En usko, että tuollaisia suhteita on edes olemassa.
En ole itse riidellyt koskaan parisuhteessa, ja olen melkein kaikesta eri mieltä kuin mieheni.
No, mä taas lasken erimielisyydet riitelyksi. Riitely tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
Heh, heh, naurattaa liikaa....
Pääaineeni oli käytännöllinen filosofia, olisi ollut hauskaa, jos kaikilla meillä olisi ollut asenteesi, voin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli aina pitää olla asioista samaa mieltä? Entä kun ei ollakaan? Se on riitelyä. En usko, että tuollaisia suhteita on edes olemassa.
Mä olen usein eri mieltä työkavereideni kanssa, mutta en koe riiteleväni heidän kanssaan. Minusta riitely on sitä, että erimielisyyksiin otetaan tunteet mukaan. Suututaan, ollaan vihaisia, loukkaannutaan jne.
Niin tosiaan, miten te riitelijät pärjäätte töissä?
Oletteko omasta mielestänne "riidoissa", jos joku on eri mieltä, kertokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli aina pitää olla asioista samaa mieltä? Entä kun ei ollakaan? Se on riitelyä. En usko, että tuollaisia suhteita on edes olemassa.
En ole itse riidellyt koskaan parisuhteessa, ja olen melkein kaikesta eri mieltä kuin mieheni.
No, mä taas lasken erimielisyydet riitelyksi. Riitely tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
A: ”Minun lempivärini on keltainen”. B: ”Minun lempivärini on sininen. Väsyttävää tälläinen riitely.”
Et sinä tyttö ihan täysillä käy.
Vähän riippuu siitä mikä lasketaan riitelyksi. Jos kaikki eriävät mielipiteet ovat miehestä riitelyä, silloin pitäisin miestä kontrollifriikkinä ja kykenemättömänä käsittelemään tunteita ja sen sellaisia.
Jos taas riitely on tosiaan sitä, millaisena itse sen käsitän eli tunteet on pinnassa ja äänikin saattaa nousta, niin ymmärrän kyllä jos mies ei sellaista halua. En itsekään enää jaksa sellaista. Eri mieltä voi olla, asiasta voi keskustella mutta siinä se.
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.
Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Mä en kestäisi, jos koskaan ei voisi suuttua tai loukkaantua parisuhteessa. Mieheni on samaa mieltä. Osataan puhua asiat rauhallisesti läpi riidan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Ei ole vaikeaa arvata kuka kommentoija kuvittelee olevansa suuri persoona...
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Aina sanotaan, että lapsille on parempi että vanhemmat eroavat kuin että eletään riitaisessa perheessä.
Mutta mitäpä, jos vanhemmat vain sattuvat olemaan tällaisia "temperamenttisia" ja "suuria persoonia"? Onko se lapsen vika, jos hän ahdistuu vuorovaikutustilanteessa, joka saa aikuisen miehenkin ahdistumaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.
Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.
Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.
Sellainen, joka haluaa ratkaista erimielisyydet neuvottelemalla eikä huutamalla ja astioita rikkomalla.
Vierailija kirjoitti:
Eli aina pitää olla asioista samaa mieltä? Entä kun ei ollakaan? Se on riitelyä. En usko, että tuollaisia suhteita on edes olemassa.
No sitten niistä keskustellaan. Ei kai aina tarvitsekaan olla samaa mieltä. Aikuinen ihminen kestää sen, että toisella on oma mielipide.
Riidat ovat tuhoavia. Se on valhe, että riita puhdistaa ilmaa. Silloin tulee usein sanottua rumia asioita, mitä ei saa enää takaisin ja mitkä jäävät toisen mieleen.
On myös todella raskasta elää kumppanin kanssa kenen kanssa ei voi sopia asioista ja tehdä kompromisseja; että täytyy pelätä toisen räjähtämistä.
Ihana, aikuinen mies. Laita minulle tulemaan, minä otan kyllä 😍
Varmaan lähes jokainen normaali aikuinen toivoisi suhteen jossa ei riidellä. Kaikista ei siihen kuitenkaan ole, jos monet joutuvat keksimään muita keinoja selviytyä parisuhteessa. Esimerkiksi meillä on jouduttu hyväksymään, että näillä luonteilla ja tempperamenteilla ei yksinkertaisesti riidatonta suhdetta saa aikaiseksi. Yritetään riidellä niin rakentavasti kuin pystytään ja sovitaan asiat riidan jälkeen nopeasti. Rakkautta on riidoista huolimatta riittänyt.
Ei kiinnosta pennin jeniä riiteleminen, mutta kun toinen lähtee aina siitä, että syy hänen omaan mokaansa on minussa tyyliin:
"Miksi et muistuttanut, että mulla olis ollut kampaaja tänään klo 17?"
"No, kun en tiennyt siitä, koska et kertonut siitä mulle etukäteen!"
"Olis sun pitänyt se tietää, mähän sanoin sulle varaavani sen ajan!"
"Niin sanoit, mutta et sanonut, että mille päivälle ja mihin aikaan"
On kyseessä ihminen, joka ei tahdo näyttää todellisia tunteitansa, ehkä hän pelkää ristiriitoja, tai pelkää omaa käytöstänsä riitelytilanteessa. Ehkä lapsuudenkodissa on riidelty paljon. Riita aiheuttaa levottomia tunteita, ja hän tahtoo pitää kontrollin omissa käsissään, hän pelkää näyttää tunteitaan rehellisesti kenellekkään, näin ollen parisuhde ei kehity eteenpäin, jos ei uskalla olla toisen edessä oma itsensä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.
Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.
Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.
"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Aina sanotaan, että lapsille on parempi että vanhemmat eroavat kuin että eletään riitaisessa perheessä.
Mutta mitäpä, jos vanhemmat vain sattuvat olemaan tällaisia "temperamenttisia" ja "suuria persoonia"? Onko se lapsen vika, jos hän ahdistuu vuorovaikutustilanteessa, joka saa aikuisen miehenkin ahdistumaan?
En tiedä lapsia jotka olisivat ahdistuneet tuollaisessa aidon ja impulsiivisen, lämpimän kommunikaation perhekulttuurissa.
Itseäni ahdisti lapsena käydä kylässä niissä perusperheissä, joissa kaikki oli vaan niin kylmää ja flegmaattista.
Ja niissä perheissä kasvaneilla lapsilla ahdistaa kiihkeys.
Eli kulttuurieroja, Suomessa vaan perinteisesti suurinosa on noita fleguja hyssyttelijöitä joiden tunneilmaisu on hyvin humalakeskeistä, eli siksi täällä ahdistutaan temperamenttisemmista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.
Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.
Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.
"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?
Totta kai vastapuolen tulee kuunnella mitä toinen sanoo, sitähän vuorovaikutus parisuhteessa on. En ymmärrä kysymystä.
Vierailija kirjoitti:
On kyseessä ihminen, joka ei tahdo näyttää todellisia tunteitansa, ehkä hän pelkää ristiriitoja, tai pelkää omaa käytöstänsä riitelytilanteessa. Ehkä lapsuudenkodissa on riidelty paljon. Riita aiheuttaa levottomia tunteita, ja hän tahtoo pitää kontrollin omissa käsissään, hän pelkää näyttää tunteitaan rehellisesti kenellekkään, näin ollen parisuhde ei kehity eteenpäin, jos ei uskalla olla toisen edessä oma itsensä
Vähän iljettää tämä teidän riitelyn ihannointi.
Se on oikeasti heikkoutta, häiriö kehityksessä.
Itselläni on molemmat vanhemmat myös noita riitelyn ihailijoita, "aitoja" ihmisiä, "räiskyviä" luonteita jne. kaikki kliseet olen kuullut niiltä.
Pelkään lapsuuteni takia esim. kovia ääniä edelleen, ja kärsin stressiperäisestä traumahäiriöistä vanhempieni käytöksen takia. Toivon ettei teillä räiskyvän persoonallisilla aidoilla ihmisillä ole lemmikeitä, tai lapsia...
Mä olen usein eri mieltä työkavereideni kanssa, mutta en koe riiteleväni heidän kanssaan. Minusta riitely on sitä, että erimielisyyksiin otetaan tunteet mukaan. Suututaan, ollaan vihaisia, loukkaannutaan jne.