"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?
Vieläkö muka tehdään jakoa työläisiin ja ei-työläisiin? Eikö tuo jäänyt ummehtuneelle 1900-luvulle? Itse en tiennyt kenenkään opiskelukaverin perheen "työläisstatusta" eikä olisi voinut vähempää edes kiinnostaa. Eihän ne vanhemmat siellä kanssani opiskelleet.
https://yle.fi/uutiset/3-10352417
.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.
Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.
Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.
Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).
Aika tylsää porukkaa kun eivät käyttäneet toistensa syvintä asiantuntemusta hyväkseen ja luoneet jotain uutta. Kun tapaa joka sunnuntai niin olisi hyvät saumat kehittää uutta, eikä saivarrella vanhoista jo kertaalleen keksityistä jutuista, sehän on ihan juuri samaa kun mitä jo kaunareitten jaksossa todettiin tapahtuvaksi ja analysoidaan jo olemassa olevaa. Lisäksi tietokonemaailmaan luotu neuroverkko (jos sitä tarkoitat), on vielä aika alkukantainen (suorastaan naurettava). Menee sunnuntaipäivälliset siellä ihan hukkaan, löisivät edes viisaat päänsä yhteen, eivätkä olisi niin vaatimattomia, kyllä maailmaan uutta mahtuu tyhjän läpinän sijaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.
Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.
Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.
Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).
Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.
Niin, aina akateemisuus ei tuo sivistystä. Minulle nuo edellisen kirjoittajan keskustelut nimenomaisesti ovat olleet todellisuutta. Illanviettojen keskustelut ovat voineet pyöriä valistusfilosofeista vertailevaan sivilisaatiohistoriaan tai tekoälyn merkitykseen lääketieteen diagnostiikassa,
Kuka tahansa, joka on kiinnostunut teorioista jne. keskustelee teorioista. Kyllä uusien tekniikoiden tuleminen herättää muissakin kiinnostusta kuin akateemisissa ja he puhuvat niistä asioista. On ihan älytöntä luoda sellaista kuvaa, että vain akateemiset ovat kiinnostuneita maailmassa ilmenevistä asioista. Itse en henk. koht. pidä käsitteiden ja teorioiden jankkaajista, sellainen ei vie keskustelua, eikä tutkimusta eteenpäin. Monitieteinen innovaatioryhmä tarvitsee ensin 3 tuntia väitelläkseen käsitteistä, ennen kuin aloittavat varsinaisen ajattelun ja kas, aika loppui. Tuollainen kertoo enemmänkin siitä, ettei ole mitään uutta sanottavaa, eikä pysty keksimään mitään omaa, eikä varsinkaan yhdessä ryhmän kanssa. Sillä aikaa ei akateemiset ryhmät ovat tehneet 30 kohdan esityksen.
hömppäaineet on niitä mistä kaikki menevät läpi. ihan sama mitä soopaa rustaa, niin opintoviikot kilisee. kovissa tieteissä eli luonnontieteissä ei voi raapustaa mitä sattuu muistaan ulkoa, vaan on ihan oikeasti pitänyt ymmärtää jotain ja kaikki ei pääse kaikista kursseista lävitse, oli sitten työläistaustainen tai vanhemmat akateemikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.
Oletko sama kirjoittaja joka aikaisemmin ketjussa vaati kertomaan tunnettuja työväenluokkaisia historioitsijoita:) ? Mistä ihmeestä julkisuuden ihmisten kotitaustat voisi tietää? Onko sinulla antaa esimerkkejä toiseen suuntaan? Vaatisi melkoista kaivelua.
En ole huomannut ketjussa mitään historioitsijajuttua, liityin ketjuun vasta tänään. Julkisuuden ihmisten kotitaustat tietää esim. lehtihaastatteluista ja Kuka kukin on -teoksesta. Esimerkkejä: Wille Rydman - tiedekirjailijan poika, Ville Blåfield - päätoimittajan poika, Laura Räty - lääkärin tytär, Antti Häkkänen - varatuomarin poika. jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?
Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.
Ehkä ennen oli näin. Valitettavastin koulujen resursseista on kaikilla tasoilla leikattu niin paljon, ettei esim. Peruskoulu anna enää kaikille tasaveroisia lähtökohtia eteenpäin. Osaa läpäisee systeemin hädintuskin luku-ja laskutaitoisina. Mikäli kotoa ei kannusteta ja tueta ,niin taatusti mennään yli siitä mistä aita on matalin.
Jep, tunnen ihmisen, joka hät hätää läpäisi peruskoulun. Inhottavaa sanoa, mutta ei koskaan pärjäisi missään koulussa. En usko että saisi edes ammattikoulua läpi.
Läpäisin peruskoulun häthätää tarkkiksen kautta. Opiskelen nykyään yliopistossa ja kuuden edellisen kurssini numero on 5/5. Ei kannata tuomita ihmisiä.
Tämä henkilö ei osaa edes laskea kunnolla. Saati kirjoittaa tai lukea. Tai no lukea osaa, mutta ei oikein ymmärrä lukemaansa. Usko pois, tästä henkilöstä ei tule maisteria, ei edes kandia.
Ei hänestä tarvitsekaan tulla, mutta jos hän haluaa ja häntä kiinnostaa niin hänellä on koko elämä aikaa opetella. "Pietarsaarelainen Matti Dahlbacka kirjoitti ylioppilaaksi 82-vuotiaana" https://www.kp24.fi/uutiset/538315/pietarsaarelainen-matti-dahlbacka-ki… "76-vuotias Esko Kukkonen on eläkeläinen ja yliopisto-opiskelija. Kolme vuotta sitten Kukkonen suoritti ylioppilastutkinnon, joka oli nuoruuden pyörteissä jäänyt kesken." https://yle.fi/uutiset/3-9179187 Se ei ole minun, eikä sinun asia kaavoittaa hänen elämäänsä sen perusteella, mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Jos neurologista vikaa ei ole niin joku päivä voi opiskelukärpänen puraista. Lukemaan tai kirjoittamaan voi opetella myös aikuisena jos lukeminen alkaa kiinnostamaan ja yliopistossa on useita aloja joissa ei laskutaidon perään kysellä.
Hänellä on kyllä diagnoosit siihen, että ei tule oppimaan. Älä hätäile, en keksi omiani. Sinulla saattaa olla turhan ruusuiset ja optimistiset kuvat siitä, minkälaisia mahdollisuuksia ihan kaikilla suomalaisilla muka olisi.
Sinulla liian negatiiviset. Erilaisten oppijoiden liitossa on paljon ihmisiä, joilla on maisterin tutkinto. Yliopistot antavat esimerkiksi lisäaikaa tentteihin tai kirjallisten töiden palautuksiin jos on ongelmia. On myös aika outoa alkaa vetämään keskusteluun ihmisiä, joiden häiriöiden tasot alkavat lähennellä kehitysvammaisuutta kun kuitenkin monenlaisilla lukivaikeuksilla, adhd- diagnooseilla ym. nepsyillä, autismin kirjolla jne. niitä tutkintoja saadaan ulos. Fyysiset ja neurologiset ongelmat ovat hidasteita, eivät esteitä, jos ei ihan kasvi ole. Kaikki on tietysti kiinni omasta motivaatiosta, toiset haluavat opiskella, vaikka olisi minkälaisia vaikeuksia ja toiset eivät. Eikä kaikkien todellakaan tarvitse opiskella. Vammaisen ihmisen mahdollisuudet eivät ole samat kuin normaalin, mutta silti heilläkin on paljon mahdollisuuksia.
DI-linjalla ketään kiinnosta vanhempien tausta. Osaaminen ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?
Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.
Eihän se käytännössä ole kaikille saatavilla, jos tietyistä ryhmistä ei tule lainkaan akateemisia, tai tulee hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.
Ei taida esimerkkiä löytyä.
Ei kai Sarasvuolla ole mitään yliopistotutkintoa, pelkkä ylioppilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.
Oletko sama kirjoittaja joka aikaisemmin ketjussa vaati kertomaan tunnettuja työväenluokkaisia historioitsijoita:) ? Mistä ihmeestä julkisuuden ihmisten kotitaustat voisi tietää? Onko sinulla antaa esimerkkejä toiseen suuntaan? Vaatisi melkoista kaivelua.
En ole huomannut ketjussa mitään historioitsijajuttua, liityin ketjuun vasta tänään. Julkisuuden ihmisten kotitaustat tietää esim. lehtihaastatteluista ja Kuka kukin on -teoksesta. Esimerkkejä: Wille Rydman - tiedekirjailijan poika, Ville Blåfield - päätoimittajan poika, Laura Räty - lääkärin tytär, Antti Häkkänen - varatuomarin poika. jne. jne.
Jaana Pelkonen on kuulemma duunari/demariperheestä. Tosin en tarkemmin tiedä minkä alan duunareita tai mikä tulotaso, ilmeisesti suht hyvätaustainen kuitenkin. Ja on jo yli 40v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.
Ei taida esimerkkiä löytyä.
Ei kai Sarasvuolla ole mitään yliopistotutkintoa, pelkkä ylioppilas.
Totta, mutta pärjännyt alalla joka on enimmäkseen kauppislaisten kansoittama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.
Ei taida esimerkkiä löytyä.
Löytyy aika monta, mutta miksi heidän pitäisi kuuluttaa duunariperhettään? Jokainen voi googlata tunnettuja ihmisiä ja katsoa heidän taustojaan, sieltähän noita löytyy.
Harvoin myöskään akateemisella alalla( tutkijana) on vielä saavutettu 40 v sellaista tieteellistä näkyvyyttä, että olisi hyvin tunnettu. Nykyään laajasti tunnetuksi pääsee tosi-TV viihteellä, voittamalla jonkun laulukilpailun tai kunnostautumalla politiikassa. Tietääkseni esim Jyrki Kataisen vanhemmat eivät ole akateemisia.
Vaalit lähestyy ja vasemmisto on taas aloittamassa luokkasodan kylvämisen - väsähtänyt teema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.
Ei taida esimerkkiä löytyä.
Löytyy aika monta, mutta miksi heidän pitäisi kuuluttaa duunariperhettään? Jokainen voi googlata tunnettuja ihmisiä ja katsoa heidän taustojaan, sieltähän noita löytyy.
Harvoin myöskään akateemisella alalla( tutkijana) on vielä saavutettu 40 v sellaista tieteellistä näkyvyyttä, että olisi hyvin tunnettu. Nykyään laajasti tunnetuksi pääsee tosi-TV viihteellä, voittamalla jonkun laulukilpailun tai kunnostautumalla politiikassa. Tietääkseni esim Jyrki Kataisen vanhemmat eivät ole akateemisia.
Eihän Katainenkaan ole. Sehän väärensi gradunsa. Opistotasoiset vanhemmat. Liike-elämässä voi myös olla menestynyt jo 40v, esim Rovion jätkät.
Dai kirjoitti:
DI-linjalla ketään kiinnosta vanhempien tausta. Osaaminen ratkaisee.
DI -linjaa ei ihan voi pitää akateemisuuden malliesimerkkinä. Kyseessähän on tyypillinen ala, jonne ensimmäisen polven akateeminen ajautuu. Naisista tulee sitten provinssiyliopiston kautta joku opettaja.
Duunareilla on aika usein hyvin vahva duunari-identiteetti. Siihen kuuluu vahvana näkyvä alentuminen kaikkea herraskaisena pidettyä kohtaan. Ihan avoimesti vittuillaan suvun ainoalle ylioppilaalle että meni siinäkin hyvä työmies hukkaan.
Tässäkin käy esille selkeästi, miten nuoret maakuntayliopistojen akateemiset perinteet ovat. Opiskelijoistakin tuntuu ihan samalta kuin amiksessa. Ei siis ihme, että ko opinahjoista valmistuneet eivät ketjussa käsiteltyä ilmiötä tunnista. Tämä ei tietenkään välttämättä ole mitenkään paha asia.
Kukaan ei yleensä kotioloillaan kehuskele, mutta kyllä se vaan kaikista pikkujutuista paljastuu. Itse tajusin, että maailmassa muunkinlaista kuin pikkukunnan lukio kun kävi ilmi, että yksi kaveri oli kirjoittanut pitkän latinan. Kuka ihmeessä nykyään edes lukee latinaa?
Vierailija kirjoitti:
hömppäaineet on niitä mistä kaikki menevät läpi. ihan sama mitä soopaa rustaa, niin opintoviikot kilisee. kovissa tieteissä eli luonnontieteissä ei voi raapustaa mitä sattuu muistaan ulkoa, vaan on ihan oikeasti pitänyt ymmärtää jotain ja kaikki ei pääse kaikista kursseista lävitse, oli sitten työläistaustainen tai vanhemmat akateemikkoja.
LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?
Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.
Eihän se käytännössä ole kaikille saatavilla, jos tietyistä ryhmistä ei tule lainkaan akateemisia, tai tulee hyvin vähän.
Kyllä se nyt vain sattuu olemaan kaikille mahdollista - mikä on yksi upeimmista asioista Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa. Se on sitten eri asia, päättävätkö kaikki hakeutua korkeakouluun.
Eipä tehdä sitä vasemmistolaista eli typerää päättelyketjua, että kun jossain on jotakin vähemmän, voidaan siitä vetää yhtäläisyysmerkit sorsimiseen ja sortamiseen. Ihmiset tekevät vapaassa maassa valintoja vapaasta tahdostaan. Hämmästyttävän usein ihminen myös valitsee saman ammatin kuin jommalla kummalla vanhemmalla. on ollut. Duunarin pojasta tulee duunari jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?
Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.
Eihän se käytännössä ole kaikille saatavilla, jos tietyistä ryhmistä ei tule lainkaan akateemisia, tai tulee hyvin vähän.
Kyllä se nyt vain sattuu olemaan kaikille mahdollista - mikä on yksi upeimmista asioista Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa. Se on sitten eri asia, päättävätkö kaikki hakeutua korkeakouluun.
Eipä tehdä sitä vasemmistolaista eli typerää päättelyketjua, että kun jossain on jotakin vähemmän, voidaan siitä vetää yhtäläisyysmerkit sorsimiseen ja sortamiseen. Ihmiset tekevät vapaassa maassa valintoja vapaasta tahdostaan. Hämmästyttävän usein ihminen myös valitsee saman ammatin kuin jommalla kummalla vanhemmalla. on ollut. Duunarin pojasta tulee duunari jne.
Heps, samaa mieltä. Luokkia on, mutta niitä ei voi asettaa "paremmuusjärjestykseen". Kiertohan toimii todella nopeasti, alla pari tyypillinen työläistaustainen skenaario:
Asentaja Reijo ja siivoojana vailla koulutusta työskentelevä Anja saavat kolme lasta. Yksi käy yliopiston (esim. vaikka sosiologiaa), yksi AMK:n sairaanhoitajaksi ja kolmas jatkaa isänsä jäljissä asentajana.
- Sosiologiksi opiskellut saa yliopistolla vasemmistovaikutteita ja päivittelee, kuinka sosiologiksi opiskeleminen ei ole hänen taustastaan tulevalle mahdollista. Hän saa kaksi lasta, joista toinen alkaa lääkäriksi ja toinen tradenomiksi.
- Sairaanhoitajaksi opiskelleen jälkikasvusta tulee yksi DI ja yksi parturikampaaja.
- Asentaja saa neljä lasta, joiden ammatit ovat insinööri, muusikko, lähihoitaja ja prosessityöntekijä.
Eli jos katsotaan tuollaista duunari-duunari -pariskuntaa niin jälkikasvu on kaikella todennäköisyydellä koulutetumpaa kuin omat vanhempansa, viimeistään toisessa polvessa. Jos rakentaisi vastaavan esimerkin vaikkapa lääkäri-lääkäri -pariskunnalle niin varmasti alkaisi kolmannessa polvessa löytyä heitä matalammin koulutettuja.
Hänellä on kyllä diagnoosit siihen, että ei tule oppimaan. Älä hätäile, en keksi omiani. Sinulla saattaa olla turhan ruusuiset ja optimistiset kuvat siitä, minkälaisia mahdollisuuksia ihan kaikilla suomalaisilla muka olisi.