"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen tausta tuo sitä verkostoitumista.

Työpaikoilla tiedetään, että kenenkäs lapsia sitä ollaan.

Rapujuhlissa yms pidetään näitä verkostoja yllä.

Kun tulee uuteen paikkaan, jossa ei verkostoja ole, ne joutuu luomaan itse. Kaikki eivät välttämättä osaa.

Olen ymmärtänyt, että sen vuoksi esim DI -puolella olisi tärkeää, että naiset pääsisivät miesten illanviettoihin/kerhoihin mukaan, koska niitä verkostoja käytetään valmistumisen jälkeen.

Veljelläni ei ole ollut mitään ongelmia työllistyä, mutta olen lukenut DI naisista, jotka ovat työttömänä, eivät ole löytäneet oman alan töitä.

Äidin isä oli niitä maatalon isäntiä, jotka eivät halunneet, että lapset lukee kirjoja tai ravaavat koulussa. Maatilan työt olivat tärkeämpiä. Äidin äiti taas auttoi lapsia eteenpäin, tiesi, että opiskelu on tärkeää. Ja sai siitä turpaansa mieheltään.

Minä olen onnellinen siitä, että tuttavapiiriini on kuulunut pankinjohtajan lapsia, lääkärien lapsia ja sitten on niitä, joiden vanhemmat olivat alkoholisteja ja työttömiä. Että sai nähdä niin monelta kantilta ihmisten erilaisia kohtaloita. Pystyy ymmärtämään niin paljon paremmin muita ihmisiä.

Rapujuhlat taas, ei ole totta. Missä ihme jengeissä te pyöritte? Ei ole enemmistölle akateemisia todellisuutta. Eikä isoissa kaupungeissa todellakaan tiedetä kenen lapsia sitä ollaan kun on tultu pitkin Suomea jostain käpäreistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

Niin, aina akateemisuus ei tuo sivistystä. Minulle nuo edellisen kirjoittajan keskustelut nimenomaisesti ovat olleet todellisuutta. Illanviettojen keskustelut ovat voineet pyöriä valistusfilosofeista vertailevaan sivilisaatiohistoriaan tai tekoälyn merkitykseen lääketieteen diagnostiikassa,

Minun koko sukuni, ystäväni ja muut läheiset ovat akateemisia, laajalta skaalalta eri aloja. Milloinkaan ei ole illallispöydässä keskusteltu filosofeista, neuroniverkoista, nollan olemuksesta tai vastaavasta. Tekniikkaa lukeneet saattavat välillä keskustella teknisistä seikoista, mutta silloinkin yleistajuisesti niin että myös humanistit ja lapsetkin voivat osallistua. Mistä sitten puhumme - elämästä, tutuista ihmisistä, harrastuksista, lapsista.

Minun kokemukseni mukaan ainakaan Tampereella ei asia ole näin. Täällä kyllä pärjää opiskelijaporukassa mikäli on supliikki ja osaa kallistaa kuppia, vaikka olisikin vähän vähemmän hienostuneet pöytätavat. Itse olen puoliakateemisesta kodista, mutta ujouden takia kuitenkin syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

"Totta siinä mielessä, että työläislähtöiset hyvin harvoin osaavat arvostaa sivistystä sinänsä. Heille koulutus on keino varaustua ja ei ymmärretä miksi ketään tietyt alat kiinnostaa ihan vaan sivistyksen vuoksi. Suomi on insinöörien ja teknoraattien luvattu maa, jossa ymmärrretään asioiden hinta, muttei arvoa."

Millä tavalla työläisen rikastumisen tavallisen akateemisen ohitse olisi, muka sitä, ettei miljonäärityöläinen arvostaisi sivistystä. Juuri työläiskodeissa sivistys, arvot ja muut maneerit ovat erittäin tärkeä osa kasvatusta. Haarukkaa ja veistä pidetään oikeaoppisesti, vaikka koskaan ei olisi edes ravintolassa syöty. Meidän työläissuvussa on ollut  kirjasto jo lähes 200 vuotta. Vanhimmat kirjat perin 1700-luvun lopulta. On aina arvostettu sivistystä, vaikka sitä akateemisuutta ei oli ollutkaan. Akateemisuus ei tuo sivistystä, valitettavasti. Se tuo usein moukkamaisuuden, tasaiset tulot, huonon asunnon, huonon auton, huonon sisustuksen, keskinkertaiset vaatteet, keskinkertaisen varallisuuden jne. lista on loputon.  Akateemisella työläisnaisella ei ole varaa jäädä hengaamaan johonkin vanhempien suojatyöpaikkaan. Elämä on lyhyt, jos meinaa saada täällä vaatteet päälle ja autot alle.

Oliko tämä muka mielestäsi sivistyneen ihmisen puhetta? -ohis

Minä aloitin yliopisto-opinnot nyt ekaa kertaa elämässä, 28-vuotiaana. Olen harjoitellut keskiluokkaista elämää viimeiset 8v, saanut ystäviä koulutetuista ihmisistä ja niin edelleen. Vanhempani ovat käyneet vain peruskoulun, niistä suvun kolmesta ylioppilaasta ylioppilaasta kukaan ei ole jatkanut opintoja. Itsellä on taskussa jo amk-tutkinto, mutta keskiluokkaiseen elämään on perehdyttänyt koulutetusta perheestä tullut puoliso, jonka kanssa kaiken järjen vastaisesti ajauduin yhteen teininä.

En uskaltanut ajatella ennen tätä ikää, että yliopisto on minulle edes mahdollinen. Tai siis ihan fiksu olen aina ollut, lahjakas luonnontiteissä, mutta eipä minulle koskaan kukaan sanonut että voisin tehdä jotain mitä kukaan muu suvussa ei ole tehnyt, eli kouluttautua. Ei ketään kannustamassa, ohjaamassa tai tukemassa, paitsi puoliso.

Siinä mielessä ymmärrän, että työläistaustaisella voi olla henkisesti vaikeaa yliopistossa, ihan täysin. En voisi kuvitellakaan, että 20v nuorena olisin ollut yliopistossa. Äiti kyllä pystyin olemaan pienelle pojalle. Yliopistokulttuuri olisi ollut ahdistavan vieras, nyt pärjää jo hyvin elämänkokemuksen turvin. Mutta aina olen vähän erilainen, ehkä löydän jonkun toisenkin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

 

Koska tiedät asiat myös toisen osapuolen kannalta, niin varmaat osaat kertoa millainen akateeminen meininki meillä oli kotona. Odotan innolla. Vastaukseksi ei kelpaa useasti jankutettu no ei mitään konkreettista mutta vanhemmat tarjoavat tukea ja mallia jolloin opiskelu on helpompaa blaa blaa blaa. Keskustajugendyksiö blaa.

Kerro miten tämä meininki juuri meillä helpotti asioita.

Itse kun katson ympärilleni ylemmän keskiluokan akateemisia perheitä, niin eriytyminen alkaa jo vaippaiässä. Lapset pannaan erikoistuneisiin kielipäiväkoteihin, joista erikoisluokkien kautta peruskoulussa paremmille opinnoille kangetaan aivan kuin itsestään. Ollaan monikielisiä jo lähtökohdilta eikä yliopisto-opinnot viraalla kielellä tuo hankaluuksia. Harrastuksissa ei säästellä ja ne ovat muutakin kuin pleikan hakkaamista. Lapsista tulee sosiaalisesti taitavia. Hieman eri on lähtökohdat kuin perheessä, jossa ollaan työttömän äidin kanssa kotona kunnes lähdetään kouluun.

Myönnän, että kuulun akateemiseen keskiluokkaan.

Itse kaiketi alempaan, vanhempani ylempään.

-

On ollut päivänselvää lapsesta saakka, että minusta ja sisaruksistani tulee akateemisesti koulutettuja.

Ei siksi, ettei muuta olisi hyväksytty, vaan siksi, että se on ollut täysin äidinmaidossa imetty itsestäänselvyys!

-

Lapseni ovat käyneet ruotsinkielisen päiväkodin, vaikka olemme suomenkielisiä.

Osaavatpahan puhua, lukea ja kirjoittaakin Suomen toista virallista kieltä eivätkä vingu mistään pakkoruotsista, vaikka opiskelevatkin alakoulussa vielä vain englantia ja espanjaa.

Toisella alkaa ensi vuonna ruotsi.

-

Akateeminen "meininki" on esimerkiksi tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

Niin, aina akateemisuus ei tuo sivistystä. Minulle nuo edellisen kirjoittajan keskustelut nimenomaisesti ovat olleet todellisuutta. Illanviettojen keskustelut ovat voineet pyöriä valistusfilosofeista vertailevaan sivilisaatiohistoriaan tai tekoälyn merkitykseen lääketieteen diagnostiikassa,

Sehän tässä keskustelussa on tullut selväksi, että osa ei edes ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan. Kun jotain ilmiötä ei edes huomaa, niin sitä ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Opiskelulla on muutakin arvoa kuin se kuinka varakkaaksi ihminen sen avulla päätyy. Kansan on hyvä tietää asioita ja olla sen verran koulutettua, että osaamme tehdä fiksuja päätöksiä yhteiskunnassa. 

USA ja Iso-Britannia ovat oivia esimerkkejä siitä miten käy kun tietämättömien ihmisten massa ylittää kriittisen pisteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Juurikin näin! Tai jos pyytää opiskelukaveriaan (tai seurustelukumppaniaan) käymään vierailulla kotonaan, niin millaisia eroavaisuuksia siellä on? Kehtaatko edes pyytää käymään?

Istuuko siellä lähiössä isäsi verkkareissaan TV:n äärellä IKEAn kalustossa ja äitisi valittelee villakoiria ahtaissa, vähäneliöisissä nurkissa vai löytyykö äitisi jugendtalon salongin perintörokokoosohvalta kullattu teekuppi kädessään ja isäsi kirjastohuoneesta soittamasta flyygeliä?

Mun mielestä tässä sekoitetaan pahasti taas yhteiskuntaluokkia. Akateeminen maailma on pääosin keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa. Se kullattu teekuppi kädessä päivänsä isofammun perintösohvalla köllöttelevä seurapiirirouva saattaa ehkä olla hankkinut jonkin akateemisen tutkinnon itsensä viihdyttämiseksi, mutta ei todennäköisesti käy oikeasti missään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

Keksitty tai vahvasti liiotteleva juttu tuo olikin. Itsekin välillä keskustelen aika korkealentoisista aiheista sukuni ja ystävien kanssa, mutta yhtä hyvin voidaan keskustella vaikka sienestyksestä. Televisio-ohjelmista ei kyllä keskustella, sarjoista kylläkin. Ei tuo mitenkään sukutaustaan liity, omasta työstä voi jokainen keskustella asiantuntevasti.

Meilläkin keskustellaan välillä esim. historiasta, jos on nähty matkoilla kiinnostavia paikkoja tai museoita. Mutta tylsää olisi, jos ei välillä olisi aivan maanläheisiä aiheita. Ja ne maanläheiset aiheet ei tosiaankaan ole mitään salkkareiden juonikuvioita, vaan vaikka ruuanlaittoa ja leivontaa, koska osa on kiinnostunut molemmista. Itse asiassa, puhutaan yhdestä tv-sarjasta, nimittäin Masterchef Australiasta! Taisi mennä koulutus hukkaan, pahus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Aha. Mutta niin se vain on, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Miksi Suomessa sitten on ihan uutisotsikoihin asti tullut tieto useista kymmenistä tuhansista nuorista, jotka syrjäytyvät täysin heti peruskoulun jälkeen? Eivät näy missään tilastoissa, eivät ole koulussa, eivät työskentele? Huvikseen? Laiskuutta? Miksi? Jos kerta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

Suomessa on oppivelvollisuus ja mahdollisuus koulunkäyntiin lähes ilmaiseksi tohtoriksi asti jos niin haluaa. Ei se poista tietenkään vaikka kotiolojen epäkohtia, masennusta, päihteiden käyttöä, omia valintoja, huonoa seuraa jne. Mahdollisuus, mahdollisuus. Eri asia kuin toteuma. 

Eli itsestä on kiinni? Ihmiset tahallaan syrjäytyvät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.

Ehkä ennen oli näin. Valitettavastin koulujen resursseista on kaikilla tasoilla leikattu niin paljon, ettei esim. Peruskoulu anna enää kaikille tasaveroisia lähtökohtia eteenpäin. Osaa läpäisee systeemin hädintuskin luku-ja laskutaitoisina. Mikäli kotoa ei kannusteta ja tueta ,niin taatusti mennään yli siitä mistä aita on matalin.

Jep, tunnen ihmisen, joka hät hätää läpäisi peruskoulun. Inhottavaa sanoa, mutta ei koskaan pärjäisi missään koulussa. En usko että saisi edes ammattikoulua läpi.

Akateemisuus tuo usein kulttuuripääomaa, mutta se ei ole nykyään mikään tae siitä, että ihminen pääsisi keskiluokkaan. Yhteiskunta on muuttunut paljon viimeisen 30 vuoden aikana. Nykyisin melko monet työläistaustaiset ja yrittäjätaustaiset perheet ovat myös keskiluokkaisia.

Yliopistot ovat keskiluokan temmellyskenttää, ja siellä vallitsee oma normistonsa ja arvohierarkiat. Täällä mun mielestä kärjistetään myös melko paljon eli jotain Kontulasta lähtöisin olevan narkkari-alkoholistiperheen lapsen asemaa verrataan johonkin Ruotsin vallan aikaisen vanhan rahan perheessä kasvaneen primadonnan asemaan. Ihan varmasti herättää vierautta, kun se herättää jo aivan tavallisissa keskiluokkaisissa perheissä kasvaneissakin.

Suurin osa akateemisista on kuitenkin lähtöisin tavallisista keskiluokkaisista perheistä ilman sitä vuosisatojen henkistä pääomaa. Suomi on nuori yhteiskunta. Täällä nykyinen keskiluokka on suurelta osin entisen maatalousväestön jälkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.

Ehkä ennen oli näin. Valitettavastin koulujen resursseista on kaikilla tasoilla leikattu niin paljon, ettei esim. Peruskoulu anna enää kaikille tasaveroisia lähtökohtia eteenpäin. Osaa läpäisee systeemin hädintuskin luku-ja laskutaitoisina. Mikäli kotoa ei kannusteta ja tueta ,niin taatusti mennään yli siitä mistä aita on matalin.

Jep, tunnen ihmisen, joka hät hätää läpäisi peruskoulun. Inhottavaa sanoa, mutta ei koskaan pärjäisi missään koulussa. En usko että saisi edes ammattikoulua läpi.

Läpäisin peruskoulun häthätää tarkkiksen kautta. Opiskelen nykyään yliopistossa ja kuuden edellisen kurssini numero on 5/5. Ei kannata tuomita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joillain pahimmilla huuhaahömppäaloilla, joissa se "akateeminen hörhöily" on opintojen sisältöä tärkeämpää. Tuskin millään oikealla alalla esim. luonnontieteissä on tuollaista, samanlaista opiskeluahan se on kuin lukiossa, vähän vapaampaa vaan.

Juuri näin. Opiskelin "tieteelliseen käsityöammattiin" eli sovellettua luonnontiedettä, eikä opiskelijoiden taustoilla ollut merkitystä muuten kuin jako maalaiset vs. kaupunkilaiset.

Perusluonnontieteissä ei tule edes tämmöistä jakoa. Jokainen on oman älynsä ja suorituskykynsä arvottama, vanhempien koulutuksella eikä varallisuudellakaan ole merkitystä.

Humanistiset hömppäaineet ovat asia erikseen ja esim. kauppiksessa (ja oikiksessa?) pitää jopa pukeutua "oikein"...

Onko tämä työläistaustaisen kommentti?

Itse olen toisen polven akateemisesti koulutettu, juurikin perusluonnontieteelliseltä alalta, enkä huomannut eroa itseni ja muiden väliltä. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi ilmi, että sieltä toisesta suunnasta se ero näkyi. Siinä, kannustivatko vanhemmat yliopistoon. Olivatko kiinnostuneita. Ymmärsivätkö ylipäätään, mitä sellainen ihminen voi tehdä työkseen, jonka ammatti ei ole "sairaanhoitaja" tai "putkimies" tai "insinööri" tai vastaavaa, vaan tehdään maisteritutkinto ja sitten etsitään oma paikka, joka voi olla mitä vaan soveltuvaa. Ymmärtävätkö, että opiskellaan 25-30-vuotiaiksi (30 on vielä nuori väittelemään)?

Mullehan taas oli aina itsestään selvää, että menen yliopistoon ja kuulun sinne. On ehkä kysytty, että milloin valmistut, mutta koskaan ei kysytty, että miten sä tonne päädyit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Aha. Mutta niin se vain on, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Miksi Suomessa sitten on ihan uutisotsikoihin asti tullut tieto useista kymmenistä tuhansista nuorista, jotka syrjäytyvät täysin heti peruskoulun jälkeen? Eivät näy missään tilastoissa, eivät ole koulussa, eivät työskentele? Huvikseen? Laiskuutta? Miksi? Jos kerta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

Suomessa on oppivelvollisuus ja mahdollisuus koulunkäyntiin lähes ilmaiseksi tohtoriksi asti jos niin haluaa. Ei se poista tietenkään vaikka kotiolojen epäkohtia, masennusta, päihteiden käyttöä, omia valintoja, huonoa seuraa jne. Mahdollisuus, mahdollisuus. Eri asia kuin toteuma. 

Eli itsestä on kiinni? Ihmiset tahallaan syrjäytyvät?

Ei ole mahdollisuuksista ainakaan kiinni. Huonoja oloja ja ympäristöjä on sitten monenlaisia. Mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä jne voi olla korkeasti koulutetuissakin perheissä. Mutta se ei ole koulutuspoliittinen asia.

Opiskelin itse 90-luvun alussa valtsikassa. Silloin jotenkin itse kuvittelin että taustalla oli merkitystä, mutta sittemmin olen ajatellut, että se oli lähinnä oman pääni sisällä. Suurin osa ns hienoista perheistä olevista oli ihan ystävällisiä paria öykkäriä lukuunottamatta. Lama-ajan jälkimainingeissa kukaan ei kauheasti kerskakuluttanut. Myöhemmin kävi ilmi että esim yksi varakkaan yrittäjäperheen vesa oli joutunut konkurssiin menneiden vanhempiensa velkojen kantajaks (näitä 18 v täytettyään takaajaksi laitettuja) ja muillakin oli ollut omat ongelmansa.

Joku mainitsi että on todettu vaikeasti työllistävillä aloilla olevan enemmän varakkaiden lapsia. Muistelen nähneeni esitelmän Englannista, jossa eritoten taidealoilla on sellaisia opiskelijoita joiden ei tarvitse huolehtia työllistymisestä. Voisin kuvitella suomessa olevan samoin, joskin niin että myös taitelijaperheiden vesoja (rikkaita tai ei) on paljon, koska he voivat odottaa enemmän tukea vaikka keskituloisiltakin vanhemmiltaan uran alkuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joillain pahimmilla huuhaahömppäaloilla, joissa se "akateeminen hörhöily" on opintojen sisältöä tärkeämpää. Tuskin millään oikealla alalla esim. luonnontieteissä on tuollaista, samanlaista opiskeluahan se on kuin lukiossa, vähän vapaampaa vaan.

Juuri näin. Opiskelin "tieteelliseen käsityöammattiin" eli sovellettua luonnontiedettä, eikä opiskelijoiden taustoilla ollut merkitystä muuten kuin jako maalaiset vs. kaupunkilaiset.

Perusluonnontieteissä ei tule edes tämmöistä jakoa. Jokainen on oman älynsä ja suorituskykynsä arvottama, vanhempien koulutuksella eikä varallisuudellakaan ole merkitystä.

Humanistiset hömppäaineet ovat asia erikseen ja esim. kauppiksessa (ja oikiksessa?) pitää jopa pukeutua "oikein"...

Onko tämä työläistaustaisen kommentti?

Itse olen toisen polven akateemisesti koulutettu, juurikin perusluonnontieteelliseltä alalta, enkä huomannut eroa itseni ja muiden väliltä. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi ilmi, että sieltä toisesta suunnasta se ero näkyi. Siinä, kannustivatko vanhemmat yliopistoon. Olivatko kiinnostuneita. Ymmärsivätkö ylipäätään, mitä sellainen ihminen voi tehdä työkseen, jonka ammatti ei ole "sairaanhoitaja" tai "putkimies" tai "insinööri" tai vastaavaa, vaan tehdään maisteritutkinto ja sitten etsitään oma paikka, joka voi olla mitä vaan soveltuvaa. Ymmärtävätkö, että opiskellaan 25-30-vuotiaiksi (30 on vielä nuori väittelemään)?

Mullehan taas oli aina itsestään selvää, että menen yliopistoon ja kuulun sinne. On ehkä kysytty, että milloin valmistut, mutta koskaan ei kysytty, että miten sä tonne päädyit.

Mä tunnistan itseni tästä kyllä. Kyllähän sitä aika yksin on ollut välillä ja vailla tukea. Eikä se oman tien löytyminen ollut helppoa, eikä ole aina vieläkään. Välillä on aikamoinen huijarisyndrooma päällä. Mutta toisaalta kyllä tässä on hyviäkin puolia. Mä koen että tavallaan olen saanut nähdä enemmän. En ole niin tiukasti kiinni tietyssä "kuplassa". Pystyn katsomaan välillä kuplan ulkopuolelta, kiitos taustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joillain pahimmilla huuhaahömppäaloilla, joissa se "akateeminen hörhöily" on opintojen sisältöä tärkeämpää. Tuskin millään oikealla alalla esim. luonnontieteissä on tuollaista, samanlaista opiskeluahan se on kuin lukiossa, vähän vapaampaa vaan.

Juuri näin. Opiskelin "tieteelliseen käsityöammattiin" eli sovellettua luonnontiedettä, eikä opiskelijoiden taustoilla ollut merkitystä muuten kuin jako maalaiset vs. kaupunkilaiset.

Perusluonnontieteissä ei tule edes tämmöistä jakoa. Jokainen on oman älynsä ja suorituskykynsä arvottama, vanhempien koulutuksella eikä varallisuudellakaan ole merkitystä.

Humanistiset hömppäaineet ovat asia erikseen ja esim. kauppiksessa (ja oikiksessa?) pitää jopa pukeutua "oikein"...

Voisko joku kertoa, mitä nämä humanistiset hömppäalat ovat ja millä tavoilla niitä opiskellessa opiskelijoiden taustat mahtavat tulla esiin? Olen itse opiskellut humanistisessa tiedekunnassa (suomen kieltä, eli varmasti menee hömpän piikkiin sekin), enkä huomannut, että siellä pohdittaisiin kenenkään taustoja.

Mielenkiintoista kuitenkin havaita, että ihmiset, joilla pitäisi olla akateeminen sivistys, kirjoittavat täysin omien arvelujensa varassa vailla mitään sen tarkempaa tietoa, että siellä humanistisissa hömppäaineissa varmasti tehdään sitä ja tätä. Mitään kokemusta ei ole, mutta tämmöisen etiäisien sain, ja se varmasti on sitten ihan totta. Jos edustaisin samaa sivistyksen tasoa, voisin nyt sitten sanoa, että juuri tuommoisia nuo luonnontieteilijtä ovat, esittävät omia ennakkoluulojaan faktoina, mutta niin tyhmä en sentään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.

Ehkä ennen oli näin. Valitettavastin koulujen resursseista on kaikilla tasoilla leikattu niin paljon, ettei esim. Peruskoulu anna enää kaikille tasaveroisia lähtökohtia eteenpäin. Osaa läpäisee systeemin hädintuskin luku-ja laskutaitoisina. Mikäli kotoa ei kannusteta ja tueta ,niin taatusti mennään yli siitä mistä aita on matalin.

Jep, tunnen ihmisen, joka hät hätää läpäisi peruskoulun. Inhottavaa sanoa, mutta ei koskaan pärjäisi missään koulussa. En usko että saisi edes ammattikoulua läpi.

Läpäisin peruskoulun häthätää tarkkiksen kautta. Opiskelen nykyään yliopistossa ja kuuden edellisen kurssini numero on 5/5. Ei kannata tuomita ihmisiä.

Tämä henkilö ei osaa edes laskea kunnolla. Saati kirjoittaa tai lukea. Tai no lukea osaa, mutta ei oikein ymmärrä lukemaansa. Usko pois, tästä henkilöstä ei tule maisteria, ei edes kandia.

Ei hänestä tarvitsekaan tulla, mutta jos hän haluaa ja häntä kiinnostaa niin hänellä on koko elämä aikaa opetella. "Pietarsaarelainen Matti Dahlbacka kirjoitti ylioppilaaksi 82-vuotiaana" https://www.kp24.fi/uutiset/538315/pietarsaarelainen-matti-dahlbacka-ki… "76-vuotias Esko Kukkonen on eläkeläinen ja yliopisto-opiskelija. Kolme vuotta sitten Kukkonen suoritti ylioppilastutkinnon, joka oli nuoruuden pyörteissä jäänyt kesken." https://yle.fi/uutiset/3-9179187 Se ei ole minun, eikä sinun asia kaavoittaa hänen elämäänsä sen perusteella, mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Jos neurologista vikaa ei ole niin joku päivä voi opiskelukärpänen puraista. Lukemaan tai kirjoittamaan voi opetella myös aikuisena jos lukeminen alkaa kiinnostamaan ja yliopistossa on useita aloja joissa ei laskutaidon perään kysellä.