"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Koska tiedät asiat myös toisen osapuolen kannalta, niin varmaat osaat kertoa millainen akateeminen meininki meillä oli kotona. Odotan innolla. Vastaukseksi ei kelpaa useasti jankutettu no ei mitään konkreettista mutta vanhemmat tarjoavat tukea ja mallia jolloin opiskelu on helpompaa blaa blaa blaa. Keskustajugendyksiö blaa.

Kerro miten tämä meininki juuri meillä helpotti asioita.

Itse kun katson ympärilleni ylemmän keskiluokan akateemisia perheitä, niin eriytyminen alkaa jo vaippaiässä. Lapset pannaan erikoistuneisiin kielipäiväkoteihin, joista erikoisluokkien kautta peruskoulussa paremmille opinnoille kangetaan aivan kuin itsestään. Ollaan monikielisiä jo lähtökohdilta eikä yliopisto-opinnot viraalla kielellä tuo hankaluuksia. Harrastuksissa ei säästellä ja ne ovat muutakin kuin pleikan hakkaamista. Lapsista tulee sosiaalisesti taitavia. Hieman eri on lähtökohdat kuin perheessä, jossa ollaan työttömän äidin kanssa kotona kunnes lähdetään kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Se on selvä, etteivät nallekarkit mene tasan maailmassa. Kyse onkin siitä, että kun sinne yliopistoon on päästy, ei siellä ole väliä oletko professorin tenava vai siivoojan. Tietenkin voi olla hauskempaa opiskella vanhempien sijoitusasunnosta käsin kuin pienestä soluasunnosta ponnistaa, mutta outolinnuksi ei yliopistolla tarvitse tuntea itseään vain siitä syystä, että ei ole akateemisesta perheestä. 

Häh? Ei minunkaan tarvitse (käyttäisin boldausta jos pystyisin) tuntea itseäni outolinnuksi valtaosan ihmisten kanssa, mutta niin minä vain tunnen. Erilainen tausta, joka vaikuttaa väistämättä ihan kaikkeen. Olen entinen lastensuojelun nuori. Joskus lähtökohdat ovat vain liian erilaiset joihinkin muihin verrattuna, että ei siksi tunne kuuluvansa joukkoon. Vaikka näin ei tarvitsisi tuntea. Jos muistutuksia erilaisesta taustasta tulee jatkuvasti, niin vaikea niitä on ohittaa etenkin kun sitä jatkuvasti peilaa, miten erilaista muilla on ollut. En minä tiennyt, miten normaalia elämä normaalimmilaan voi olla, monet asiat tulee ihan uutena. Esimerkiksi että vanhemmat soittaa, vanhempien luokse voi mennä, vanhemmat tukee ja kyselee opiskeluista, vanhemmat auttaa muutossa, tulee valmistujaisiin, antaa vinkkejä opiskeluihin jne. Kyllä se aika shokkina tulee, että tuollaistakin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

"Totta siinä mielessä, että työläislähtöiset hyvin harvoin osaavat arvostaa sivistystä sinänsä. Heille koulutus on keino varaustua ja ei ymmärretä miksi ketään tietyt alat kiinnostaa ihan vaan sivistyksen vuoksi. Suomi on insinöörien ja teknoraattien luvattu maa, jossa ymmärrretään asioiden hinta, muttei arvoa."

Millä tavalla työläisen rikastumisen tavallisen akateemisen ohitse olisi, muka sitä, ettei miljonäärityöläinen arvostaisi sivistystä. Juuri työläiskodeissa sivistys, arvot ja muut maneerit ovat erittäin tärkeä osa kasvatusta. Haarukkaa ja veistä pidetään oikeaoppisesti, vaikka koskaan ei olisi edes ravintolassa syöty. Meidän työläissuvussa on ollut  kirjasto jo lähes 200 vuotta. Vanhimmat kirjat perin 1700-luvun lopulta. On aina arvostettu sivistystä, vaikka sitä akateemisuutta ei oli ollutkaan. Akateemisuus ei tuo sivistystä, valitettavasti. Se tuo usein moukkamaisuuden, tasaiset tulot, huonon asunnon, huonon auton, huonon sisustuksen, keskinkertaiset vaatteet, keskinkertaisen varallisuuden jne. lista on loputon.  Akateemisella työläisnaisella ei ole varaa jäädä hengaamaan johonkin vanhempien suojatyöpaikkaan. Elämä on lyhyt, jos meinaa saada täällä vaatteet päälle ja autot alle.

Järkyttäviä sekä tämä että kommentoimasi analyysi. Surullista. Toisen mielestä työväenluokkaisuus tuo mukanaan pelkkää rahanhimoa, toinen kertoo sivistyneestä työläissuvustaan ja haukkuu seuraavaksi monisanaisesti akateemiset loputtoman huonoiksi moukiksi. Nyt on jotain pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

...jaa? Harvemmin ne lapset istuvat mukana promootioissa tai väitösjuhlissa. Ne ovat vanhempien työmenoja jotka EVVVK. Ne  lähipiirit joilta kysyä ei todennäköisesti ennen omia karonkkoja tai promootioita ei varmasti meidän lasten kohdalla ole vanhemmat jotka väärältä alalta ja varmastikin jo eläkkeellä tuossa vaiheessa, vaan ne opiskelukaverit. Ja muistakaa nyt, että suurin osa yliopiston opettajista on itse suhteellisen kouluttamattomien vanhempien lapsia, Suomessa koulutettuja ihmisiä oli hyvin vähän 30-50-luvuilla. Eli on tuolta "työväestä" ennenkin ponnistettu ja ponnistetaan vieläkin kaikista "yhteiskuntaluokista", tärkeintä on antaa lapsille terävän pään lisäksi perinnöksi hyvä itsetunto. T yliopistossa opettava, ja vastaavan kanssa naimisissa oleva.

Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Kuulostaa painajaismaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Aha. Mutta niin se vain on, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

Niin, aina akateemisuus ei tuo sivistystä. Minulle nuo edellisen kirjoittajan keskustelut nimenomaisesti ovat olleet todellisuutta. Illanviettojen keskustelut ovat voineet pyöriä valistusfilosofeista vertailevaan sivilisaatiohistoriaan tai tekoälyn merkitykseen lääketieteen diagnostiikassa,

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Opiskelulla on muutakin arvoa kuin se kuinka varakkaaksi ihminen sen avulla päätyy. Kansan on hyvä tietää asioita ja olla sen verran koulutettua, että osaamme tehdä fiksuja päätöksiä yhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

Keksitty tai vahvasti liiotteleva juttu tuo olikin. Itsekin välillä keskustelen aika korkealentoisista aiheista sukuni ja ystävien kanssa, mutta yhtä hyvin voidaan keskustella vaikka sienestyksestä. Televisio-ohjelmista ei kyllä keskustella, sarjoista kylläkin. Ei tuo mitenkään sukutaustaan liity, omasta työstä voi jokainen keskustella asiantuntevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Aha. Mutta niin se vain on, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Miksi Suomessa sitten on ihan uutisotsikoihin asti tullut tieto useista kymmenistä tuhansista nuorista, jotka syrjäytyvät täysin heti peruskoulun jälkeen? Eivät näy missään tilastoissa, eivät ole koulussa, eivät työskentele? Huvikseen? Laiskuutta? Miksi? Jos kerta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähisuvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu, hänen miehensä akateeminen jo varmaan kolmannessa polvessa. Arvatkaa, mistä heillä keskusteltiin ruokapöydässä, kun lapsena olin siellä usein kylässä? Treeneihin kuskaamisesta, kaupassa käymisestä, kotitöistä jne. Akateemisesti koulutettu serkkuni juttelee niinikään akateemisesti koulutetun miehensä kanssa samanlaisista asioista. Haluaisin kyllä nähdä lapsiperheen, missä molemmat vanhemmat tekevät töitä ja lapset harrastavat, keskustelevan *illallisella* politiikasta ja promootiosta.

Näistä jutuista tulee mieleen joku Suomisen perhe, on professori-isä, äiti professorska, pari sievää lasta oppikoulussa, Emma-apulainen kaupunkikodin keittiössä ja kesäksi muutetaan huvilalle :D Kun oikeasti, ehkä sitä opiskelun alkuvaihetta ja haalarihurmosta lukuunottamatta yliopisto on oppilaitos, mistä haetaan ammatti ja that's it.

Pitäisi varmaan kutsua sinut sukujuhliin miehen mökille. Viimeksi kolmen alle kouluikäisen isä rennosti grillaillessaan keskusteli klassisen ajan filosofien teorioista serkkunsa kanssa. Toisessa pöydässä pohdittiin sitä, voiko keinotekoisesti kasvatetussa neuroverkossa olla tietoisuutta. Kolmannen pöydän keskustelua en edes muista, mutta samantyyppisessä teemassa pysyteltiin. Muistan vielä elävästi, miten melkein pissin housuuni, kun minut vietiin näytille, ja jouduin heti aluksi keskelle keskustelua nollasta matemaattisena käsitteenä. Vähän eroa kotoisiin keskusteluihin Kauniiden ja rohkeiden viimeisimmistä käänteistä.

Joo, kyllä ne arkisetkin asiat käsitellään, mutta ei niistä jauheta juhlissa ja illanvietoissa ja sunnuntaipäivällisellä (kyllä, sellaisia miehen suku nauttii!).

Menisin saunan taakse korkkaamaan itsekseni valkoviinipullon jos joutuisin kuuntelemaan grillatessani jaaritusta nollan olemuksesta. Tai ehkä alkaisin pokkana puhumaan omasta spesifistä pääaineestani lukuisin sanankääntein? Neuroverkkojen ja Kaunareiden välilläkin on puheenaiheita, tiedoksesi. Väitän että suurin osa akateemisista taviksista sukutaustasta riippumatta olisi karannut kyseisistä bileistä kumiveneellä.

Niin, aina akateemisuus ei tuo sivistystä. Minulle nuo edellisen kirjoittajan keskustelut nimenomaisesti ovat olleet todellisuutta. Illanviettojen keskustelut ovat voineet pyöriä valistusfilosofeista vertailevaan sivilisaatiohistoriaan tai tekoälyn merkitykseen lääketieteen diagnostiikassa,

Ah, kuinka sivistynyttä ja omaperäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ns. oma kokemus, jolla selitetään sitä, että ei kyetä menemään pois omalta mukavuusalueelta. Ei muillakaan ole kotona professoreja vanhempina, harva akateeminen muistelee omaa opiskeluaikaansa ja tuputa sitä lapselleen (tai ainakin tajuaa sen, että 80-luvulla oli toisin kuin nyt). Ei opettaja ja hammaslääkäri keskustele aamupalapöydässä lastensa kanssa tieteenfilosofiasta tai metodiopeista, mutta se työläistaustainen kuvittelee niin tapahtuvan.

Työläistaustaiset tuovat hurjan usein esille sen, että heiltä yliopistoon pääsy vaati lähes mahdottomia. Insinöörin ja sairaanhoitajan lapsi ei tuo esille vanhempien ammattia vedotessaan siihen, miksi hylätty tentti pitää saada hyväksytyksi.

 

Mulle kyllä yliopistoon pääsy oli älyttömän helppoa ja yhtään tenttiä en koskaan reputtanut. Se sosiaalinen elämä oli vaikeaa. Paras opiskelukaverini oli lähtöisin professoriperheestä ja kyllä heillä myös ne kotikeskusteluaiheet olivat aivan erilaiset kuin meillä. Kiitos hänen, kasvoin jonkin verran paremmin sisään akateemiseen maailmaan ihan pienissä asioissa, kuten vaikka siinä, että kirjoja voi ostaa itselleen, eikä vain lainata kirjastosta. :) -2

Toki kirjoja voi ostaa, mutta ne ovat uusina hävyttömän kalliita ja saman tiedon saa netistäkin tai lainakirjoista ja asunnosta loppuu nopeasti tila. Itse ostan kyllä kirjaston poistomyynnistä isoja sanakirjoja ja muita käytettyinä ostettuja lohkarekirjoja tulee käytettyä bodauksen apuvälineenä, kun pitää esim.korottaa sohvan jalkoja ja vaimentaa tömähdyksiä.

Opiskelu on nykyään paljon kätevämpää, kun saman tiedon saa netistä ilman kirjastorumbaa, vaikka paperikirjoja edelleen vaaditaankin jonkun verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Aha. Mutta niin se vain on, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Miksi Suomessa sitten on ihan uutisotsikoihin asti tullut tieto useista kymmenistä tuhansista nuorista, jotka syrjäytyvät täysin heti peruskoulun jälkeen? Eivät näy missään tilastoissa, eivät ole koulussa, eivät työskentele? Huvikseen? Laiskuutta? Miksi? Jos kerta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

Suomessa on oppivelvollisuus ja mahdollisuus koulunkäyntiin lähes ilmaiseksi tohtoriksi asti jos niin haluaa. Ei se poista tietenkään vaikka kotiolojen epäkohtia, masennusta, päihteiden käyttöä, omia valintoja, huonoa seuraa jne. Mahdollisuus, mahdollisuus. Eri asia kuin toteuma. 

Akateeminen tausta tuo sitä verkostoitumista.

Työpaikoilla tiedetään, että kenenkäs lapsia sitä ollaan.

Rapujuhlissa yms pidetään näitä verkostoja yllä.

Kun tulee uuteen paikkaan, jossa ei verkostoja ole, ne joutuu luomaan itse. Kaikki eivät välttämättä osaa.

Olen ymmärtänyt, että sen vuoksi esim DI -puolella olisi tärkeää, että naiset pääsisivät miesten illanviettoihin/kerhoihin mukaan, koska niitä verkostoja käytetään valmistumisen jälkeen.

Veljelläni ei ole ollut mitään ongelmia työllistyä, mutta olen lukenut DI naisista, jotka ovat työttömänä, eivät ole löytäneet oman alan töitä.

Äidin isä oli niitä maatalon isäntiä, jotka eivät halunneet, että lapset lukee kirjoja tai ravaavat koulussa. Maatilan työt olivat tärkeämpiä. Äidin äiti taas auttoi lapsia eteenpäin, tiesi, että opiskelu on tärkeää. Ja sai siitä turpaansa mieheltään.

Minä olen onnellinen siitä, että tuttavapiiriini on kuulunut pankinjohtajan lapsia, lääkärien lapsia ja sitten on niitä, joiden vanhemmat olivat alkoholisteja ja työttömiä. Että sai nähdä niin monelta kantilta ihmisten erilaisia kohtaloita. Pystyy ymmärtämään niin paljon paremmin muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa."

Kenen siivoojan lapsen kannattaa oikeasti kouluttautua tohtoriksi? Siivojan lapsen kannattaa perustaa siivousyritys. Tohtori saa palkkaa vuodessa 50t ja omalla siivousyrityksellä, vaikka autojen pesemisellä saa pääkaupunkiseudulla parilla työntekijällä saman. Pahiten työläisten lapsia voi huijata on rohkaista heitä opiskelemaan akateemiseksi. Työläisten penskoja pitää kannustaa yrittäjiksi jo 15 vuotiaina. Akateemisuus on huijausta, nykyajan köyhyyttä, mihin työläisten lapsia kannustetaan. Itse voin ainakin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että näin köyhänä työläisen penskana 7 vuotta yliopistolla oli elämäni huonoin sijoitus, jota kadun joka päivä. Heti kun tajusin heittää maisterin paperit roskiin ja aloin yrittäjäksi, niin olen pärjännyt paremmin.

Aha. Mutta niin se vain on, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Miksi Suomessa sitten on ihan uutisotsikoihin asti tullut tieto useista kymmenistä tuhansista nuorista, jotka syrjäytyvät täysin heti peruskoulun jälkeen? Eivät näy missään tilastoissa, eivät ole koulussa, eivät työskentele? Huvikseen? Laiskuutta? Miksi? Jos kerta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

No et voi väittää, että näitä nuoria estettäisiin käymästä koulua. Syrjäytyminen johtuu jostain muusta kuin siitä, etteikö koulutus ja opiskelu olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä luokkayhteiskunta -aloituksia on alkanut tulla tännekin harva se päivä?

Suomi on kuitenkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Koulutus on kaikille saatavilla. Eteneminen koulutuksen kautta esim. maanviljelijän/siivoojan tms. lapsesta tohtoriksi ei ole mitenkään harvinainen tarina Suomessa.

Ehkä ennen oli näin. Valitettavastin koulujen resursseista on kaikilla tasoilla leikattu niin paljon, ettei esim. Peruskoulu anna enää kaikille tasaveroisia lähtökohtia eteenpäin. Osaa läpäisee systeemin hädintuskin luku-ja laskutaitoisina. Mikäli kotoa ei kannusteta ja tueta ,niin taatusti mennään yli siitä mistä aita on matalin.