"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään minua harmitti, kun mieheni oli niin vaivaantunut ja hämmentyneen oloinen minun (akateemisen) perheeni seurassa. Sitten tapasin hänen (duunari)perheensä ja tajusin, ettei hän ole saanut kotoa mitään sosiaalisen kommunikaation malleja. Siinä perheessä ei todellakaan keskustella muusta kuin korkeintaan jonkun naapurin Pirkon uusista verhoista. Mies ei ole koskaan kotonaan joutunut esim. perustelemaan omia näkemyksiään tai ideologioitaan. Nykyään siis ymmärrän, miksi mies menee perheeni ja sukuni seurassa ”lukkoon”. Silti toivon että ajan myötä mueheni rentoutuisi ja alkaisi osallistua luontevammin ja itsevarmemmin perheemme illallispöytäkeskusteluihin.

Mutta eihän se ole kiinni akateemisuudesta? Omassa perheessäni on aina keskusteltu kiivaasti, vaikka ei ole akateeminen. Tämä just näissä keskusteluissa hämää, akateemisuus ei ole tae tuollaisista asioista, ei myöskään varakkuus. Yhtä hyvin voi olla varakas perhe, jossa perheenjäsenet tuskin näkevät toisiaan keskustelusta puhumattakaan. 

Kyllä, yksilötasolla on eroja. Massoissa näkyy sitten enemmän tietyt lainalaisuudet.

En viitsinyt kahlata 14 sivua vastauksia läpi vaan hyppään suoraan vastausosastolle.

Opiskelin itse 80-luvulla erittäin duunaritaustaisena eikä silloin ollut mitään ongelmaa. Tosin en missään ankkalammikossa polskinutkaan. Lapsista kaksi on valmistunut jo ja kolmas tekee maisteria Aallossa. Kysyin heidän käsityksiään ja vastaus oli että eivät ole havainneet mitään luokkameininkiä missään opiskeluun liittyvässä.  

Menen nyt pläräämään, mitä tähän ketjuun on tähän mennessä kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Luepa tarkemmin, sanoin myös että jos käytännöt eivät ole selviä, heillä on lähipiirissä joku, jolta voi kysyä. Yleensähän yliopistokoulutus kumuloituu suvussa, eli se, että äiti tai isä on luokanopettaja, ei vielä tee sukutaustasta akateemista. Mutta jos isoisä on ollut tutkija, isoäiti lääkäri, isä lääkäri ja äiti opettaja, tädit ja sedät tutkijoita, lääkäreitä, arkkitehtejä ja opettajia, niin taatusti ei ole pulaa taustatuesta suunnistaessa akateemisessa maailmassa. Tässä keskustelussa on nyt ihmeellinen jankkausmieliala. Väkisellä halutaan mitätöidä toisten kokemus. Mikähän siinä on, että ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että Suomessakin on olemassa eri yhteiskuntaluokkia ja että ihmiset liikkuvat näiden luokkien välillä? Jokin tasa-arvon harha, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni? Yksilöllisyyden eetos, joka ei halua nähdä taustan vaikuttavan mihinkään?

Eihän tässä ketjussa ole väitetty, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Monet vain ovat tuoneet esille omia toisenlaisia kokemuksiaan kuin tuossa lehtijutussa. Itsekin tein niin, ei-akateemisesta perhetaustasta tulleena. Moni korosti, että asioita ei pitäisi nähdä niin yksioikoisesti, vaikka totta kai jo tilastotiedotkin osoittavat, että akateeminen tausta tuottaa akateemisuutta väestötasolla. Olisitko sitten tyytyväinen, jos todettaisiin, että köyhän perheen lapsena et tule ikinä pääsemään yliopistoon? Vai mitä ajat kommentillasi takaa?

Osa kommenteista on kyllä todella hyökkääviä ja jopa pilkkaavia tuota artikkelissa esiintyvää naista kohtaan. On mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita, mutta kyllä se ihan totta on, että monet on kirjoitettu vähättelevään ja mitätöivään tyyliin, että ”ei voi pitää paikkaansa, mitä tuo naikkonen nyt vikisee”. Eli on mitätöity tämä henkilökohtainen kokemus ja väitetty jopa, että ei voi pitää paikkaansa. Miksi näin tehdään, jos tarkoitus on vain rikastuttaa keskustelua omalla yksilöllisellä tarinallaan? Kyllä niitä luokkaeroja ihan tutkimustenkin mukaan vain on, työskentelen lastensuojelussa ja täällä se näkyy. Huono-osaisuus periytyy. On täällä lapsia myös hyvistä perheistä, mutta on myös niitä perheitä, joissa huono-osaisuus on sukupolvien jatkumo järjestään. Eikä tästä tarvitse vetää herneitä nenään ja väittää, että kaikista huono-osaisten lapsistako sitten muka tulee huono-osaisia. Ihmeellisen hyökkäävää tämä keskustelu täällä on, täytyy myöntää.

Voisiko olla, että työsi hiukan vaikuttaa näkökulmaasi. Huono-osaisuus periytyy, mutta varsin hyvin menee suurimmalla osalla maailman onnellisimmaksi väitetyssä maassa.

En huomannut pilkkaavaa asennetta lehtijutun naista kohtaan, itse toin vain sen esille, että huonommuudentunne usein syntyy muusta kuin yhteiskunnallisesta taustasta. Samoin ylemmyydentunne syntyy omasta psyykestä käsin. Koska olen itse tehnyt luokkaretken, niin on mielestäni yhtä lailla oikeutettu tuomaan esille omia, poikkeavia kokemuksiani samasta asiasta, josta lehtijuttu kertoo. Olen itse kokenut joskus erilaisuutta, mutta myös huomannut sen olevan etu, kun se on riittänyt, että jo kaikki tähän asti saatu on isoa plussaa, ei mikään itsestäänselvyys kuten vaikka jossain perheissä, jossa lapsen pitää olla jotain aivan ihmeellistä, jotta hän olisi saavuttanut oman tasonsa vanhempien mielestä. Vähättelyn tarvetta on puolin ja toisin, eikä se johdu yhteiskuntaluokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itäopettaaa kirjoitti:

Itse kasvanut duunari perheessä itä helsingissä, aina kannustettu opiskelemaan ja dokkareita kateltu yhdessä kotona.

Yliopistossa huomasin että kaikki muut lähtö kohtaisesti hieman varakkaammista perheistä ja erilaisilta alueilta, siksi huvitti esimerkiksi joidenkin westend natiivien käsitys itä-helsingistä. 

Fuksi vuotena pidättelin naurua kun yksi kurssi kaverini (Nuori nainen) kysyin minulta : Onko oikeasti totta että itä helsingissä on julkisissa paikoissa vessoja, joissa on siniset valot että vaikeampi piikittää? :D repeilen kysymykselle edelleen, vastasin että usko tai älä kyllä niitä vessoja sinisellä valolla löytyy xD hänelle tämä asia oli suuri järkytys, järkytyksen määrä huvitti minua.

Eikö teillä opetettu yliopistossa äidinkieltä? Hirveää luettavaa. 

Tuollakin tavalla ne omat taustat saattaa näkyä. Tai sitten henkilöllä voi olla lukihäiriö. Ystävällistä pilkata kirjoittajaa tuolla tavalla, eikö siellä yliopistossa saanut mitään henkistä antia, viilattiin vain sanamuotoja ja pilkkuja sen kummemmin aivoja rasittamatta? Ohis

No nyt kyllä sanon aivan suoraan, että on järkyttävää että edes alemmasta korkeakoulusta pääsisi läpi tuollaisella ulosannilla. Taso on kuin 13-vuotiaalla koulukotipojalla. Tässä näkyy koulutusjärjestelmän kriisi. Sisäänpääsy helpottuu ja pääsykoekirjat poistuvat, Nääräkkäniemen kansanopistot muutettiin ammattikorkeakouluksi, lähiopetus poistuu joka tasolta ja nykyinen opetusministeri haluaa vielä viedä akateemiselta koulutukselta viimeisenkin arvostuksen yhdistämällä oppilaitoksia ja opetusta. Kaikki vaan läpi että ollaan yttävällitiä ja kaikista voi tulla korkeakoulutettuja. 

Meillä pilkunviilaajilla ei toki täällä ole väliä. Työhönottajana kyllä katsoisin kaksi kertaa mihin työhön tuon laittaisi. 

En ota takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Luepa tarkemmin, sanoin myös että jos käytännöt eivät ole selviä, heillä on lähipiirissä joku, jolta voi kysyä. Yleensähän yliopistokoulutus kumuloituu suvussa, eli se, että äiti tai isä on luokanopettaja, ei vielä tee sukutaustasta akateemista. Mutta jos isoisä on ollut tutkija, isoäiti lääkäri, isä lääkäri ja äiti opettaja, tädit ja sedät tutkijoita, lääkäreitä, arkkitehtejä ja opettajia, niin taatusti ei ole pulaa taustatuesta suunnistaessa akateemisessa maailmassa. Tässä keskustelussa on nyt ihmeellinen jankkausmieliala. Väkisellä halutaan mitätöidä toisten kokemus. Mikähän siinä on, että ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että Suomessakin on olemassa eri yhteiskuntaluokkia ja että ihmiset liikkuvat näiden luokkien välillä? Jokin tasa-arvon harha, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni? Yksilöllisyyden eetos, joka ei halua nähdä taustan vaikuttavan mihinkään?

Täällä on jankkausmieliala juuri siksi, kun asia ei näy menevän perille vaikka useampi akateemisesta perheestä tuleva kertoo kokemuksensa. 

Mennäänpä eteenpäin ratkaisukeskeisesti. Mielestäni keskustelunaiheeksi ei riitä se, että jankutetaan että tunnen toiseutta, tunnen toiseutta.  Joku tuntee huonommuutta, se on tullut selväksi. Ikävä juttu, luonnollinen tunne kaikille jossain vaiheessa elämää. Tuossa piehtarointi vaan tuntuu hieman itse- ja yksilökeskeiseltä kun voitaisiin vaikka puhua siitä onko kehitys menossa vaikka siihen että peruskoulu- ja lukio-opetus on eriytymässä siten että kaikkein heikoimmin pärjäävät eivät saa tukea? Onko se? Onko lastensuojelu riittävää, tarpeeksi opettajia?

Kaikkialla on yhteiskuntaluokkia mutta meillä erot ovat todella vähäisiä kun vertaa moneen maahan. Lisäksi luokkarajat ovat häilyvät. 

Jollakulla on isosetä jolta kysyä karonkoista tai promootioista. Kuinka tärkeä asia tämä on yhteiskunnallisesti opintojen suorittamisen ja uralla etenemisen kanssa? Antaa sedän olla. Onko se sulta pois jos toisella on enemmän taustatukea jossain asiassa? Eivät kaikki akateemiset suinkaan väittele, onpa iso asia yhdet bileet ja hattu päässä kekkalointi.

 Meillä riitti kun osti karonkkaan viinaa ja ruokaa.

Enpä olekaan hetkeen lukenut näin sormi pystyssä tietävää viestiä, jossa missataan koko aiemman keskustelun pointti. :D

Allekirjoitan sen, että akateeminen maailma oli vieras silloin, kun aloitin opinnot. Nyt vuosia sitten väitelleenä ko. maailma on tuttu. Olisi kyllä kovasti helpottanut, jos olisin saanut edes hieman tukea kotoa. Oma karonkka oli onneksi vasta parin muun jälkeen, niin ehdin vakoilla. :D

Mielestäni kukaan ei ole sanonut, että se olisi itseltä pois, jos joku muu saa tukea. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että yhdenlainen tausta antaa paremmat lähtökohdat kuin toisenlainen. 

Omien kokemusten jakaminen av:lla =/= yhteiskunnallisten, laajempien kysymysten pohtiminen. Sen keksit ihan itse.

Heittele vain sieltä passiivis-aggressiivisia hymiöitäsi. Taitaa olla itselläsi pointti hukassa. Kerroit taas jälleen kerran itsestäänselvyyden eli sen että yhdenlainen tausta antaa paremmat lähtökohdat kuin toisenlainen. Kertoisitko jotain uutta ja mielenkiintoista?

Meinasi unohtua: :D. 

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Olen kyllä tyytyväinen, ettei kukaan ole iskostanut luokkatietoisuutta kallooni, vaikka olenkin ei-akateemisesta perheestä. Olen kokenut kannustusta kotona ja koulussa, ei ole ollut rahaa moneen asiaan, mutta koskaan ei ole osoitettu varakkaampia sillä tavalla, että katsopas nyt mitä kaikkea noilla rikkailla on...  En ole kadehtinut ketään, vaikka lukiossa tuli selvästi esille, että suurin osa on varakkaista perheistä. Ehkä siksi, etten ole omaisuutta hirveän korkealle nostanut omassa arvomaailmassani, halunnut mitään luksustuotteita tai vastaavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itäopettaaa kirjoitti:

Itse kasvanut duunari perheessä itä helsingissä, aina kannustettu opiskelemaan ja dokkareita kateltu yhdessä kotona.

Yliopistossa huomasin että kaikki muut lähtö kohtaisesti hieman varakkaammista perheistä ja erilaisilta alueilta, siksi huvitti esimerkiksi joidenkin westend natiivien käsitys itä-helsingistä. 

Fuksi vuotena pidättelin naurua kun yksi kurssi kaverini (Nuori nainen) kysyin minulta : Onko oikeasti totta että itä helsingissä on julkisissa paikoissa vessoja, joissa on siniset valot että vaikeampi piikittää? :D repeilen kysymykselle edelleen, vastasin että usko tai älä kyllä niitä vessoja sinisellä valolla löytyy xD hänelle tämä asia oli suuri järkytys, järkytyksen määrä huvitti minua.

Eikö teillä opetettu yliopistossa äidinkieltä? Hirveää luettavaa. 

Tuollakin tavalla ne omat taustat saattaa näkyä. Tai sitten henkilöllä voi olla lukihäiriö. Ystävällistä pilkata kirjoittajaa tuolla tavalla, eikö siellä yliopistossa saanut mitään henkistä antia, viilattiin vain sanamuotoja ja pilkkuja sen kummemmin aivoja rasittamatta? Ohis

No nyt kyllä sanon aivan suoraan, että on järkyttävää että edes alemmasta korkeakoulusta pääsisi läpi tuollaisella ulosannilla. Taso on kuin 13-vuotiaalla koulukotipojalla. Tässä näkyy koulutusjärjestelmän kriisi. Sisäänpääsy helpottuu ja pääsykoekirjat poistuvat, Nääräkkäniemen kansanopistot muutettiin ammattikorkeakouluksi, lähiopetus poistuu joka tasolta ja nykyinen opetusministeri haluaa vielä viedä akateemiselta koulutukselta viimeisenkin arvostuksen yhdistämällä oppilaitoksia ja opetusta. Kaikki vaan läpi että ollaan yttävällitiä ja kaikista voi tulla korkeakoulutettuja. 

Meillä pilkunviilaajilla ei toki täällä ole väliä. Työhönottajana kyllä katsoisin kaksi kertaa mihin työhön tuon laittaisi. 

En ota takaisin.

 

Jos työhön kuuluu paljon kirjoittamista ja se vaatii nimenomaan hyvää äidinkielen taitoa, niin ymmärrän tuon, mutta ellei, niin mitä hitin merkitystä sillä on, kirjoittaako ihminen hyvää äidinkieltä vai ei? Vai oletko niin yksinkertainen, että vedät yhtäläisyysmerkin älykkyyden ja virheettömän kirjoitustaidon välille? Voiko joku vielä 2018 vuonna olla noin näköalaton? Älä ihmeessä vedä takaisin, itsestäsihän sinä tässä kerrot tahtomattasi vähemmät mairittelevia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Luepa tarkemmin, sanoin myös että jos käytännöt eivät ole selviä, heillä on lähipiirissä joku, jolta voi kysyä. Yleensähän yliopistokoulutus kumuloituu suvussa, eli se, että äiti tai isä on luokanopettaja, ei vielä tee sukutaustasta akateemista. Mutta jos isoisä on ollut tutkija, isoäiti lääkäri, isä lääkäri ja äiti opettaja, tädit ja sedät tutkijoita, lääkäreitä, arkkitehtejä ja opettajia, niin taatusti ei ole pulaa taustatuesta suunnistaessa akateemisessa maailmassa. Tässä keskustelussa on nyt ihmeellinen jankkausmieliala. Väkisellä halutaan mitätöidä toisten kokemus. Mikähän siinä on, että ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että Suomessakin on olemassa eri yhteiskuntaluokkia ja että ihmiset liikkuvat näiden luokkien välillä? Jokin tasa-arvon harha, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni? Yksilöllisyyden eetos, joka ei halua nähdä taustan vaikuttavan mihinkään?

Eihän tässä ketjussa ole väitetty, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Monet vain ovat tuoneet esille omia toisenlaisia kokemuksiaan kuin tuossa lehtijutussa. Itsekin tein niin, ei-akateemisesta perhetaustasta tulleena. Moni korosti, että asioita ei pitäisi nähdä niin yksioikoisesti, vaikka totta kai jo tilastotiedotkin osoittavat, että akateeminen tausta tuottaa akateemisuutta väestötasolla. Olisitko sitten tyytyväinen, jos todettaisiin, että köyhän perheen lapsena et tule ikinä pääsemään yliopistoon? Vai mitä ajat kommentillasi takaa?

Osa kommenteista on kyllä todella hyökkääviä ja jopa pilkkaavia tuota artikkelissa esiintyvää naista kohtaan. On mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita, mutta kyllä se ihan totta on, että monet on kirjoitettu vähättelevään ja mitätöivään tyyliin, että ”ei voi pitää paikkaansa, mitä tuo naikkonen nyt vikisee”. Eli on mitätöity tämä henkilökohtainen kokemus ja väitetty jopa, että ei voi pitää paikkaansa. Miksi näin tehdään, jos tarkoitus on vain rikastuttaa keskustelua omalla yksilöllisellä tarinallaan? Kyllä niitä luokkaeroja ihan tutkimustenkin mukaan vain on, työskentelen lastensuojelussa ja täällä se näkyy. Huono-osaisuus periytyy. On täällä lapsia myös hyvistä perheistä, mutta on myös niitä perheitä, joissa huono-osaisuus on sukupolvien jatkumo järjestään. Eikä tästä tarvitse vetää herneitä nenään ja väittää, että kaikista huono-osaisten lapsistako sitten muka tulee huono-osaisia. Ihmeellisen hyökkäävää tämä keskustelu täällä on, täytyy myöntää.

Voisiko olla, että työsi hiukan vaikuttaa näkökulmaasi. Huono-osaisuus periytyy, mutta varsin hyvin menee suurimmalla osalla maailman onnellisimmaksi väitetyssä maassa.

En huomannut pilkkaavaa asennetta lehtijutun naista kohtaan, itse toin vain sen esille, että huonommuudentunne usein syntyy muusta kuin yhteiskunnallisesta taustasta. Samoin ylemmyydentunne syntyy omasta psyykestä käsin. Koska olen itse tehnyt luokkaretken, niin on mielestäni yhtä lailla oikeutettu tuomaan esille omia, poikkeavia kokemuksiani samasta asiasta, josta lehtijuttu kertoo. Olen itse kokenut joskus erilaisuutta, mutta myös huomannut sen olevan etu, kun se on riittänyt, että jo kaikki tähän asti saatu on isoa plussaa, ei mikään itsestäänselvyys kuten vaikka jossain perheissä, jossa lapsen pitää olla jotain aivan ihmeellistä, jotta hän olisi saavuttanut oman tasonsa vanhempien mielestä. Vähättelyn tarvetta on puolin ja toisin, eikä se johdu yhteiskuntaluokasta.

Minä huomasin pilkkaa ja mitätöimistä. En sinun teksteissäsi, mutta muiden. Sen takia tämä hämmästyttääkin, että mikö tarve näitä asioita on kieltää? Vaikk Suomessa menee kehitysmaihin verrattaen hyvin, niin kyllä meillä luokkaeroja on. Vaikka ne ei olisi yhtä räikeitä, mitä Afrikassa ja vaikka luokkaerot ovat liukuvampia, mitä Afrikassa, niin silti luokkaeroja on. Joidenkin luokkien välillä on räikeämpi ero mitä muiden. Ja olet oikeassa, tämä näkyy selvemmin lastensuojelussa. Tavan pulliainen ei voi edes käsittää sitä arkea, mitä nämä lapset elävät. Suomi ei ole hyvinvointivaltiostatuksesta huolimatta mikään lintukoto, täälläkin on ihan käsittämättömän surullisia, karmeita kohtaloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itäopettaaa kirjoitti:

Itse kasvanut duunari perheessä itä helsingissä, aina kannustettu opiskelemaan ja dokkareita kateltu yhdessä kotona.

Yliopistossa huomasin että kaikki muut lähtö kohtaisesti hieman varakkaammista perheistä ja erilaisilta alueilta, siksi huvitti esimerkiksi joidenkin westend natiivien käsitys itä-helsingistä. 

Fuksi vuotena pidättelin naurua kun yksi kurssi kaverini (Nuori nainen) kysyin minulta : Onko oikeasti totta että itä helsingissä on julkisissa paikoissa vessoja, joissa on siniset valot että vaikeampi piikittää? :D repeilen kysymykselle edelleen, vastasin että usko tai älä kyllä niitä vessoja sinisellä valolla löytyy xD hänelle tämä asia oli suuri järkytys, järkytyksen määrä huvitti minua.

Eikö teillä opetettu yliopistossa äidinkieltä? Hirveää luettavaa. 

Tuollakin tavalla ne omat taustat saattaa näkyä. Tai sitten henkilöllä voi olla lukihäiriö. Ystävällistä pilkata kirjoittajaa tuolla tavalla, eikö siellä yliopistossa saanut mitään henkistä antia, viilattiin vain sanamuotoja ja pilkkuja sen kummemmin aivoja rasittamatta? Ohis

No nyt kyllä sanon aivan suoraan, että on järkyttävää että edes alemmasta korkeakoulusta pääsisi läpi tuollaisella ulosannilla. Taso on kuin 13-vuotiaalla koulukotipojalla. Tässä näkyy koulutusjärjestelmän kriisi. Sisäänpääsy helpottuu ja pääsykoekirjat poistuvat, Nääräkkäniemen kansanopistot muutettiin ammattikorkeakouluksi, lähiopetus poistuu joka tasolta ja nykyinen opetusministeri haluaa vielä viedä akateemiselta koulutukselta viimeisenkin arvostuksen yhdistämällä oppilaitoksia ja opetusta. Kaikki vaan läpi että ollaan yttävällitiä ja kaikista voi tulla korkeakoulutettuja. 

Meillä pilkunviilaajilla ei toki täällä ole väliä. Työhönottajana kyllä katsoisin kaksi kertaa mihin työhön tuon laittaisi. 

En ota takaisin.

 

Jos työhön kuuluu paljon kirjoittamista ja se vaatii nimenomaan hyvää äidinkielen taitoa, niin ymmärrän tuon, mutta ellei, niin mitä hitin merkitystä sillä on, kirjoittaako ihminen hyvää äidinkieltä vai ei? Vai oletko niin yksinkertainen, että vedät yhtäläisyysmerkin älykkyyden ja virheettömän kirjoitustaidon välille? Voiko joku vielä 2018 vuonna olla noin näköalaton? Älä ihmeessä vedä takaisin, itsestäsihän sinä tässä kerrot tahtomattasi vähemmät mairittelevia asioita.

Lyhyt vastaus. Vedän yhtäläisyyden, ja niin vetää moni muukin. On todellakin merkitystä, eikö sinusta ole? Hahmottamis- ja lukihäiriö on täysin eri asia minkä huomasi jo tekstiä lukiessaan. Kirjoittamisella ei tietenkään saa olla vaikutusta ihmisen kohteluun ja ihmisarvoon. On monia ammatteja joissa voi pärjätä mainiosti vähäisellä kirjoitustaidolla mutta tuo heppu tai pirkko oli yliopistossa, huolestuttavaa. Ehkä tässä onkin jokin luokkajuttu jota en ymmärrä. Jouuuuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Minulla on hyvä itsetunto, en todellakaan ota itseeni nuista lyttääjistä. Kyllähän se kertoo enemmän lyttääjän älykkyydestä kuin omastani. Esimerkkejä: puhuttu alemmasta koulutuksesta ja viitattu suoraan siihen, että minun täytyy olla tyhmempi, kerta en ole edes yliopistossa. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun otan osaa keskusteluun johon minulla on oikeasti jotain sanottavaakin. Yleensä tämän jälkeen aletaan viljelemään sivistyssanoja ja naureskellaan, kun kyselen mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ja naureskellaan, jos en tiedä jotain filosofia nimeltä tai tunne hänen ajatuksiaan. Nämä vähän kuin esimerkkinä. Ja on ihan suoraan naurahdettu, kun olen kertonut oman koulutukseni. Eikä siinä mitään, yleensä olen omalla sanallisella annillani ja analyysilläni saanut ihmisen tavalla tai toisella lopettamaan naureskelun. Minä nimittäin tiedän olevani ihan kohtuu älykäs, vaikka en omistakaan maisterin papereita tai tohtorin hattua. Otan selvää itse asioista, joista haluan tietää, luen ja katson dokumentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Luepa tarkemmin, sanoin myös että jos käytännöt eivät ole selviä, heillä on lähipiirissä joku, jolta voi kysyä. Yleensähän yliopistokoulutus kumuloituu suvussa, eli se, että äiti tai isä on luokanopettaja, ei vielä tee sukutaustasta akateemista. Mutta jos isoisä on ollut tutkija, isoäiti lääkäri, isä lääkäri ja äiti opettaja, tädit ja sedät tutkijoita, lääkäreitä, arkkitehtejä ja opettajia, niin taatusti ei ole pulaa taustatuesta suunnistaessa akateemisessa maailmassa. Tässä keskustelussa on nyt ihmeellinen jankkausmieliala. Väkisellä halutaan mitätöidä toisten kokemus. Mikähän siinä on, että ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että Suomessakin on olemassa eri yhteiskuntaluokkia ja että ihmiset liikkuvat näiden luokkien välillä? Jokin tasa-arvon harha, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni? Yksilöllisyyden eetos, joka ei halua nähdä taustan vaikuttavan mihinkään?

Eihän tässä ketjussa ole väitetty, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Monet vain ovat tuoneet esille omia toisenlaisia kokemuksiaan kuin tuossa lehtijutussa. Itsekin tein niin, ei-akateemisesta perhetaustasta tulleena. Moni korosti, että asioita ei pitäisi nähdä niin yksioikoisesti, vaikka totta kai jo tilastotiedotkin osoittavat, että akateeminen tausta tuottaa akateemisuutta väestötasolla. Olisitko sitten tyytyväinen, jos todettaisiin, että köyhän perheen lapsena et tule ikinä pääsemään yliopistoon? Vai mitä ajat kommentillasi takaa?

Osa kommenteista on kyllä todella hyökkääviä ja jopa pilkkaavia tuota artikkelissa esiintyvää naista kohtaan. On mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita, mutta kyllä se ihan totta on, että monet on kirjoitettu vähättelevään ja mitätöivään tyyliin, että ”ei voi pitää paikkaansa, mitä tuo naikkonen nyt vikisee”. Eli on mitätöity tämä henkilökohtainen kokemus ja väitetty jopa, että ei voi pitää paikkaansa. Miksi näin tehdään, jos tarkoitus on vain rikastuttaa keskustelua omalla yksilöllisellä tarinallaan? Kyllä niitä luokkaeroja ihan tutkimustenkin mukaan vain on, työskentelen lastensuojelussa ja täällä se näkyy. Huono-osaisuus periytyy. On täällä lapsia myös hyvistä perheistä, mutta on myös niitä perheitä, joissa huono-osaisuus on sukupolvien jatkumo järjestään. Eikä tästä tarvitse vetää herneitä nenään ja väittää, että kaikista huono-osaisten lapsistako sitten muka tulee huono-osaisia. Ihmeellisen hyökkäävää tämä keskustelu täällä on, täytyy myöntää.

Voisiko olla, että työsi hiukan vaikuttaa näkökulmaasi. Huono-osaisuus periytyy, mutta varsin hyvin menee suurimmalla osalla maailman onnellisimmaksi väitetyssä maassa.

En huomannut pilkkaavaa asennetta lehtijutun naista kohtaan, itse toin vain sen esille, että huonommuudentunne usein syntyy muusta kuin yhteiskunnallisesta taustasta. Samoin ylemmyydentunne syntyy omasta psyykestä käsin. Koska olen itse tehnyt luokkaretken, niin on mielestäni yhtä lailla oikeutettu tuomaan esille omia, poikkeavia kokemuksiani samasta asiasta, josta lehtijuttu kertoo. Olen itse kokenut joskus erilaisuutta, mutta myös huomannut sen olevan etu, kun se on riittänyt, että jo kaikki tähän asti saatu on isoa plussaa, ei mikään itsestäänselvyys kuten vaikka jossain perheissä, jossa lapsen pitää olla jotain aivan ihmeellistä, jotta hän olisi saavuttanut oman tasonsa vanhempien mielestä. Vähättelyn tarvetta on puolin ja toisin, eikä se johdu yhteiskuntaluokasta.

Minä huomasin pilkkaa ja mitätöimistä. En sinun teksteissäsi, mutta muiden. Sen takia tämä hämmästyttääkin, että mikö tarve näitä asioita on kieltää? Vaikk Suomessa menee kehitysmaihin verrattaen hyvin, niin kyllä meillä luokkaeroja on. Vaikka ne ei olisi yhtä räikeitä, mitä Afrikassa ja vaikka luokkaerot ovat liukuvampia, mitä Afrikassa, niin silti luokkaeroja on. Joidenkin luokkien välillä on räikeämpi ero mitä muiden. Ja olet oikeassa, tämä näkyy selvemmin lastensuojelussa. Tavan pulliainen ei voi edes käsittää sitä arkea, mitä nämä lapset elävät. Suomi ei ole hyvinvointivaltiostatuksesta huolimatta mikään lintukoto, täälläkin on ihan käsittämättömän surullisia, karmeita kohtaloita.

Koen hyvänä, että nämä perheet saavat paljon mediassa huomiota, jolloin on mahdollista tajuta, että tällaisia perheitä on, vaikka ovatkin vähemmistö. Kaikki eivät tietysti silloinkaan tajua, vaan voivat väittää, että on todella helppoa lähteä tuosta kasautuneiden ongelmien keosta lukioon ja yliopistoon, koska hyvinvointivaltio. Jos joku lähtee, niin on poikkeus.

 Mutta näihin vähemmän räikeisiin ei-akateemisiin perheisiin (kuten omalla kohdalla) ei sellaista yksioikoista yhteiskuntaluokka-ajattelua voi soveltaa, koska suurin osalla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia, on peruskoulu, hyviä opettajia on huonojenkin alueiden kouluissa, kirjasto on, lukio-opetus on ilmaista, samoin yliopisto. Ei se nyt ihan bullshittiä ole, että tämä on maailman tasa-arvoisempia maita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itäopettaaa kirjoitti:

Itse kasvanut duunari perheessä itä helsingissä, aina kannustettu opiskelemaan ja dokkareita kateltu yhdessä kotona.

Yliopistossa huomasin että kaikki muut lähtö kohtaisesti hieman varakkaammista perheistä ja erilaisilta alueilta, siksi huvitti esimerkiksi joidenkin westend natiivien käsitys itä-helsingistä. 

Fuksi vuotena pidättelin naurua kun yksi kurssi kaverini (Nuori nainen) kysyin minulta : Onko oikeasti totta että itä helsingissä on julkisissa paikoissa vessoja, joissa on siniset valot että vaikeampi piikittää? :D repeilen kysymykselle edelleen, vastasin että usko tai älä kyllä niitä vessoja sinisellä valolla löytyy xD hänelle tämä asia oli suuri järkytys, järkytyksen määrä huvitti minua.

Eikö teillä opetettu yliopistossa äidinkieltä? Hirveää luettavaa. 

Tuollakin tavalla ne omat taustat saattaa näkyä. Tai sitten henkilöllä voi olla lukihäiriö. Ystävällistä pilkata kirjoittajaa tuolla tavalla, eikö siellä yliopistossa saanut mitään henkistä antia, viilattiin vain sanamuotoja ja pilkkuja sen kummemmin aivoja rasittamatta? Ohis

No nyt kyllä sanon aivan suoraan, että on järkyttävää että edes alemmasta korkeakoulusta pääsisi läpi tuollaisella ulosannilla. Taso on kuin 13-vuotiaalla koulukotipojalla. Tässä näkyy koulutusjärjestelmän kriisi. Sisäänpääsy helpottuu ja pääsykoekirjat poistuvat, Nääräkkäniemen kansanopistot muutettiin ammattikorkeakouluksi, lähiopetus poistuu joka tasolta ja nykyinen opetusministeri haluaa vielä viedä akateemiselta koulutukselta viimeisenkin arvostuksen yhdistämällä oppilaitoksia ja opetusta. Kaikki vaan läpi että ollaan yttävällitiä ja kaikista voi tulla korkeakoulutettuja. 

Meillä pilkunviilaajilla ei toki täällä ole väliä. Työhönottajana kyllä katsoisin kaksi kertaa mihin työhön tuon laittaisi. 

En ota takaisin.

 

Jos työhön kuuluu paljon kirjoittamista ja se vaatii nimenomaan hyvää äidinkielen taitoa, niin ymmärrän tuon, mutta ellei, niin mitä hitin merkitystä sillä on, kirjoittaako ihminen hyvää äidinkieltä vai ei? Vai oletko niin yksinkertainen, että vedät yhtäläisyysmerkin älykkyyden ja virheettömän kirjoitustaidon välille? Voiko joku vielä 2018 vuonna olla noin näköalaton? Älä ihmeessä vedä takaisin, itsestäsihän sinä tässä kerrot tahtomattasi vähemmät mairittelevia asioita.

Lyhyt vastaus. Vedän yhtäläisyyden, ja niin vetää moni muukin. On todellakin merkitystä, eikö sinusta ole? Hahmottamis- ja lukihäiriö on täysin eri asia minkä huomasi jo tekstiä lukiessaan. Kirjoittamisella ei tietenkään saa olla vaikutusta ihmisen kohteluun ja ihmisarvoon. On monia ammatteja joissa voi pärjätä mainiosti vähäisellä kirjoitustaidolla mutta tuo heppu tai pirkko oli yliopistossa, huolestuttavaa. Ehkä tässä onkin jokin luokkajuttu jota en ymmärrä. Jouuuuu!

Ei ole yhtäläisyyttä. Moni ihminen on kyllä yhtä lapsellinen mitä sinä, mutta monilla on älyä ja viisautta enemmän ymmärtääkseen, että älykkyys ei ole=virheetön kirjoitustaito. Että LOL ja YOLO vaan, ehkä sinä näitä heittoja ymmärrät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Luepa tarkemmin, sanoin myös että jos käytännöt eivät ole selviä, heillä on lähipiirissä joku, jolta voi kysyä. Yleensähän yliopistokoulutus kumuloituu suvussa, eli se, että äiti tai isä on luokanopettaja, ei vielä tee sukutaustasta akateemista. Mutta jos isoisä on ollut tutkija, isoäiti lääkäri, isä lääkäri ja äiti opettaja, tädit ja sedät tutkijoita, lääkäreitä, arkkitehtejä ja opettajia, niin taatusti ei ole pulaa taustatuesta suunnistaessa akateemisessa maailmassa. Tässä keskustelussa on nyt ihmeellinen jankkausmieliala. Väkisellä halutaan mitätöidä toisten kokemus. Mikähän siinä on, että ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että Suomessakin on olemassa eri yhteiskuntaluokkia ja että ihmiset liikkuvat näiden luokkien välillä? Jokin tasa-arvon harha, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni? Yksilöllisyyden eetos, joka ei halua nähdä taustan vaikuttavan mihinkään?

Eihän tässä ketjussa ole väitetty, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Monet vain ovat tuoneet esille omia toisenlaisia kokemuksiaan kuin tuossa lehtijutussa. Itsekin tein niin, ei-akateemisesta perhetaustasta tulleena. Moni korosti, että asioita ei pitäisi nähdä niin yksioikoisesti, vaikka totta kai jo tilastotiedotkin osoittavat, että akateeminen tausta tuottaa akateemisuutta väestötasolla. Olisitko sitten tyytyväinen, jos todettaisiin, että köyhän perheen lapsena et tule ikinä pääsemään yliopistoon? Vai mitä ajat kommentillasi takaa?

Osa kommenteista on kyllä todella hyökkääviä ja jopa pilkkaavia tuota artikkelissa esiintyvää naista kohtaan. On mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita, mutta kyllä se ihan totta on, että monet on kirjoitettu vähättelevään ja mitätöivään tyyliin, että ”ei voi pitää paikkaansa, mitä tuo naikkonen nyt vikisee”. Eli on mitätöity tämä henkilökohtainen kokemus ja väitetty jopa, että ei voi pitää paikkaansa. Miksi näin tehdään, jos tarkoitus on vain rikastuttaa keskustelua omalla yksilöllisellä tarinallaan? Kyllä niitä luokkaeroja ihan tutkimustenkin mukaan vain on, työskentelen lastensuojelussa ja täällä se näkyy. Huono-osaisuus periytyy. On täällä lapsia myös hyvistä perheistä, mutta on myös niitä perheitä, joissa huono-osaisuus on sukupolvien jatkumo järjestään. Eikä tästä tarvitse vetää herneitä nenään ja väittää, että kaikista huono-osaisten lapsistako sitten muka tulee huono-osaisia. Ihmeellisen hyökkäävää tämä keskustelu täällä on, täytyy myöntää.

Voisiko olla, että työsi hiukan vaikuttaa näkökulmaasi. Huono-osaisuus periytyy, mutta varsin hyvin menee suurimmalla osalla maailman onnellisimmaksi väitetyssä maassa.

En huomannut pilkkaavaa asennetta lehtijutun naista kohtaan, itse toin vain sen esille, että huonommuudentunne usein syntyy muusta kuin yhteiskunnallisesta taustasta. Samoin ylemmyydentunne syntyy omasta psyykestä käsin. Koska olen itse tehnyt luokkaretken, niin on mielestäni yhtä lailla oikeutettu tuomaan esille omia, poikkeavia kokemuksiani samasta asiasta, josta lehtijuttu kertoo. Olen itse kokenut joskus erilaisuutta, mutta myös huomannut sen olevan etu, kun se on riittänyt, että jo kaikki tähän asti saatu on isoa plussaa, ei mikään itsestäänselvyys kuten vaikka jossain perheissä, jossa lapsen pitää olla jotain aivan ihmeellistä, jotta hän olisi saavuttanut oman tasonsa vanhempien mielestä. Vähättelyn tarvetta on puolin ja toisin, eikä se johdu yhteiskuntaluokasta.

Minä huomasin pilkkaa ja mitätöimistä. En sinun teksteissäsi, mutta muiden. Sen takia tämä hämmästyttääkin, että mikö tarve näitä asioita on kieltää? Vaikk Suomessa menee kehitysmaihin verrattaen hyvin, niin kyllä meillä luokkaeroja on. Vaikka ne ei olisi yhtä räikeitä, mitä Afrikassa ja vaikka luokkaerot ovat liukuvampia, mitä Afrikassa, niin silti luokkaeroja on. Joidenkin luokkien välillä on räikeämpi ero mitä muiden. Ja olet oikeassa, tämä näkyy selvemmin lastensuojelussa. Tavan pulliainen ei voi edes käsittää sitä arkea, mitä nämä lapset elävät. Suomi ei ole hyvinvointivaltiostatuksesta huolimatta mikään lintukoto, täälläkin on ihan käsittämättömän surullisia, karmeita kohtaloita.

Koen hyvänä, että nämä perheet saavat paljon mediassa huomiota, jolloin on mahdollista tajuta, että tällaisia perheitä on, vaikka ovatkin vähemmistö. Kaikki eivät tietysti silloinkaan tajua, vaan voivat väittää, että on todella helppoa lähteä tuosta kasautuneiden ongelmien keosta lukioon ja yliopistoon, koska hyvinvointivaltio. Jos joku lähtee, niin on poikkeus.

 Mutta näihin vähemmän räikeisiin ei-akateemisiin perheisiin (kuten omalla kohdalla) ei sellaista yksioikoista yhteiskuntaluokka-ajattelua voi soveltaa, koska suurin osalla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia, on peruskoulu, hyviä opettajia on huonojenkin alueiden kouluissa, kirjasto on, lukio-opetus on ilmaista, samoin yliopisto. Ei se nyt ihan bullshittiä ole, että tämä on maailman tasa-arvoisempia maita.

Koulutusta ajetaan koko ajan alas. Sosiaali- ja terveydenhoitoa ajetaan koko ajan alas. Lastensuojelu on kriisissä. Ei nämä ongelmat vielä näy niin räikeästi ulospäin, mutta katsotaan tilannetta 10-vuoden päästä. Tilanne näyttäytyy vielä ihan suhteellisen hyvänä monille, me sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset olemme kauhuissamme. Tuleva SOTE-uudistus tulee romuttamaan viimeisetkin rippeet sosiaali- ja terveyshuollosta. Moni pelkää, että Suomea ajetaan pikkuhiljaa Yhdysvaltojen suuntaan, missä palvelut riippuvat omista vakuutuksista ja varallisuudesta. Ei SOTEa ajeta minkään valinnanvapauden ja muun hömpän ehdoilla, vaan uudistusta ajaa puhtaasti raha ja säästöt. Ei tätä möyrintää ja myllytystä tietenkään näe, kuin alalla olevat ja ne asiakkaat, jotka jo kärsivät tämän kilpailutuksen seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Minulla on hyvä itsetunto, en todellakaan ota itseeni nuista lyttääjistä. Kyllähän se kertoo enemmän lyttääjän älykkyydestä kuin omastani. Esimerkkejä: puhuttu alemmasta koulutuksesta ja viitattu suoraan siihen, että minun täytyy olla tyhmempi, kerta en ole edes yliopistossa. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun otan osaa keskusteluun johon minulla on oikeasti jotain sanottavaakin. Yleensä tämän jälkeen aletaan viljelemään sivistyssanoja ja naureskellaan, kun kyselen mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ja naureskellaan, jos en tiedä jotain filosofia nimeltä tai tunne hänen ajatuksiaan. Nämä vähän kuin esimerkkinä. Ja on ihan suoraan naurahdettu, kun olen kertonut oman koulutukseni. Eikä siinä mitään, yleensä olen omalla sanallisella annillani ja analyysilläni saanut ihmisen tavalla tai toisella lopettamaan naureskelun. Minä nimittäin tiedän olevani ihan kohtuu älykäs, vaikka en omistakaan maisterin papereita tai tohtorin hattua. Otan selvää itse asioista, joista haluan tietää, luen ja katson dokumentteja.

Tuo on sivistymätöntä ja huonoa käytöstä, simply. Akateemisuus ei vaadi korkeaa älykkyyttä, eivät ainakaan kaikki alat, että siinä mielessä ainakin turha kokea alemmuutta. Hyvin harva ajattelee, että akateemisuus olisi jotenkin tae älykkyydestä, ylipäätään akateemisuuden merkitys on vähentynyt, kun niin moni sitä on. Itse en arvosta niin paljon tuota älykkyyttäkään. Ei sekään takaa, että elämä menisi hyvin, sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämpiä työelämässäkin.

Sontaa. Maatilan poika luonnontieteellisellä alalla enkä koskaan tuntenut kuuluvani johonkin "alaluokkaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itäopettaaa kirjoitti:

Itse kasvanut duunari perheessä itä helsingissä, aina kannustettu opiskelemaan ja dokkareita kateltu yhdessä kotona.

Yliopistossa huomasin että kaikki muut lähtö kohtaisesti hieman varakkaammista perheistä ja erilaisilta alueilta, siksi huvitti esimerkiksi joidenkin westend natiivien käsitys itä-helsingistä. 

Fuksi vuotena pidättelin naurua kun yksi kurssi kaverini (Nuori nainen) kysyin minulta : Onko oikeasti totta että itä helsingissä on julkisissa paikoissa vessoja, joissa on siniset valot että vaikeampi piikittää? :D repeilen kysymykselle edelleen, vastasin että usko tai älä kyllä niitä vessoja sinisellä valolla löytyy xD hänelle tämä asia oli suuri järkytys, järkytyksen määrä huvitti minua.

Eikö teillä opetettu yliopistossa äidinkieltä? Hirveää luettavaa. 

Tuollakin tavalla ne omat taustat saattaa näkyä. Tai sitten henkilöllä voi olla lukihäiriö. Ystävällistä pilkata kirjoittajaa tuolla tavalla, eikö siellä yliopistossa saanut mitään henkistä antia, viilattiin vain sanamuotoja ja pilkkuja sen kummemmin aivoja rasittamatta? Ohis

Saatan olla väärässä, mutta käsittääkseni yhdyssanavirheet eivät ole lukihäiriölle tyypillisiä.  Jos tuo on yliopistossa opiskelleen tuottamaa tekstiä, niin huhhei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itäopettaaa kirjoitti:

Itse kasvanut duunari perheessä itä helsingissä, aina kannustettu opiskelemaan ja dokkareita kateltu yhdessä kotona.

Yliopistossa huomasin että kaikki muut lähtö kohtaisesti hieman varakkaammista perheistä ja erilaisilta alueilta, siksi huvitti esimerkiksi joidenkin westend natiivien käsitys itä-helsingistä. 

Fuksi vuotena pidättelin naurua kun yksi kurssi kaverini (Nuori nainen) kysyin minulta : Onko oikeasti totta että itä helsingissä on julkisissa paikoissa vessoja, joissa on siniset valot että vaikeampi piikittää? :D repeilen kysymykselle edelleen, vastasin että usko tai älä kyllä niitä vessoja sinisellä valolla löytyy xD hänelle tämä asia oli suuri järkytys, järkytyksen määrä huvitti minua.

Eikö teillä opetettu yliopistossa äidinkieltä? Hirveää luettavaa. 

Tuollakin tavalla ne omat taustat saattaa näkyä. Tai sitten henkilöllä voi olla lukihäiriö. Ystävällistä pilkata kirjoittajaa tuolla tavalla, eikö siellä yliopistossa saanut mitään henkistä antia, viilattiin vain sanamuotoja ja pilkkuja sen kummemmin aivoja rasittamatta? Ohis

No nyt kyllä sanon aivan suoraan, että on järkyttävää että edes alemmasta korkeakoulusta pääsisi läpi tuollaisella ulosannilla. Taso on kuin 13-vuotiaalla koulukotipojalla. Tässä näkyy koulutusjärjestelmän kriisi. Sisäänpääsy helpottuu ja pääsykoekirjat poistuvat, Nääräkkäniemen kansanopistot muutettiin ammattikorkeakouluksi, lähiopetus poistuu joka tasolta ja nykyinen opetusministeri haluaa vielä viedä akateemiselta koulutukselta viimeisenkin arvostuksen yhdistämällä oppilaitoksia ja opetusta. Kaikki vaan läpi että ollaan yttävällitiä ja kaikista voi tulla korkeakoulutettuja. 

Meillä pilkunviilaajilla ei toki täällä ole väliä. Työhönottajana kyllä katsoisin kaksi kertaa mihin työhön tuon laittaisi. 

En ota takaisin.

 

Jos työhön kuuluu paljon kirjoittamista ja se vaatii nimenomaan hyvää äidinkielen taitoa, niin ymmärrän tuon, mutta ellei, niin mitä hitin merkitystä sillä on, kirjoittaako ihminen hyvää äidinkieltä vai ei? Vai oletko niin yksinkertainen, että vedät yhtäläisyysmerkin älykkyyden ja virheettömän kirjoitustaidon välille? Voiko joku vielä 2018 vuonna olla noin näköalaton? Älä ihmeessä vedä takaisin, itsestäsihän sinä tässä kerrot tahtomattasi vähemmät mairittelevia asioita.

Lyhyt vastaus. Vedän yhtäläisyyden, ja niin vetää moni muukin. On todellakin merkitystä, eikö sinusta ole? Hahmottamis- ja lukihäiriö on täysin eri asia minkä huomasi jo tekstiä lukiessaan. Kirjoittamisella ei tietenkään saa olla vaikutusta ihmisen kohteluun ja ihmisarvoon. On monia ammatteja joissa voi pärjätä mainiosti vähäisellä kirjoitustaidolla mutta tuo heppu tai pirkko oli yliopistossa, huolestuttavaa. Ehkä tässä onkin jokin luokkajuttu jota en ymmärrä. Jouuuuu!

Ei ole yhtäläisyyttä. Moni ihminen on kyllä yhtä lapsellinen mitä sinä, mutta monilla on älyä ja viisautta enemmän ymmärtääkseen, että älykkyys ei ole=virheetön kirjoitustaito. Että LOL ja YOLO vaan, ehkä sinä näitä heittoja ymmärrät paremmin.

Osoittaisi älykkyyttä jos ymmärtää lukemaansa. En ole väittänyt että älykkyys on (tai ei ole...?) virheetöntä kirjoitustaitoa. Kirjoitin, että vedän yhtäläisyyden niiden välillä. Esimerkiksi kehitysvammainen harvoin kirjoittaa virheettömästi. Voi olla hyvin älykäs ja lukihäiriöinen. Tämä lie kaikille selvää? Loput voit selvittää vaikka lukemalla viestit huolella ja jatkaa uskottelemalla itsellesi että kirjallisella ilmaisulla ei ole mitään väliä. KVG!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Minulla on hyvä itsetunto, en todellakaan ota itseeni nuista lyttääjistä. Kyllähän se kertoo enemmän lyttääjän älykkyydestä kuin omastani. Esimerkkejä: puhuttu alemmasta koulutuksesta ja viitattu suoraan siihen, että minun täytyy olla tyhmempi, kerta en ole edes yliopistossa. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun otan osaa keskusteluun johon minulla on oikeasti jotain sanottavaakin. Yleensä tämän jälkeen aletaan viljelemään sivistyssanoja ja naureskellaan, kun kyselen mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ja naureskellaan, jos en tiedä jotain filosofia nimeltä tai tunne hänen ajatuksiaan. Nämä vähän kuin esimerkkinä. Ja on ihan suoraan naurahdettu, kun olen kertonut oman koulutukseni. Eikä siinä mitään, yleensä olen omalla sanallisella annillani ja analyysilläni saanut ihmisen tavalla tai toisella lopettamaan naureskelun. Minä nimittäin tiedän olevani ihan kohtuu älykäs, vaikka en omistakaan maisterin papereita tai tohtorin hattua. Otan selvää itse asioista, joista haluan tietää, luen ja katson dokumentteja.

Tuo on sivistymätöntä ja huonoa käytöstä, simply. Akateemisuus ei vaadi korkeaa älykkyyttä, eivät ainakaan kaikki alat, että siinä mielessä ainakin turha kokea alemmuutta. Hyvin harva ajattelee, että akateemisuus olisi jotenkin tae älykkyydestä, ylipäätään akateemisuuden merkitys on vähentynyt, kun niin moni sitä on. Itse en arvosta niin paljon tuota älykkyyttäkään. Ei sekään takaa, että elämä menisi hyvin, sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämpiä työelämässäkin.

Niinhän se on, huonoa käytöstä ja sivistymättömyyttä. Sekä omaa huonoa itsetuntoa. Erään naureskelijan sain hiljaiseksi analysoimalla hänen tarvettaan asettautua toisten yläpuolelle omalla koulutuksellaan. Selitin hänelle hänen häpeän tunteestaan ja pelostaa siitä, että hän olisi tyhmä tai ainakin ihan normaaliälykäs (hän halusi olla älykkö). Yleensä ihmiset heijastavat omia pelkojaan muihin. Älykkyydellä brassailija ja toisten nolaaja pelkää itse olevansa tyhmä, keskinkertainen mitättömyys ja tulevansa nolatuksi. Hän haluaisi tuntea olevansa spesiaali, uniikki lumihiutale, mutta samanaikaisesti pelkää, että on oikeasti ihan yhtä harmaa mitä kaikki muutkin. Yllättävän useasti näihin törmää, mutta olet oikeassa: suurimmalle osalle yliopisto-opiskelijoista toisen ihmisen koulutustaustalla ei ole mitään merkitystä.