Mitä olette oppineet työelämässä kantapään kautta?

Tee työt ihan hyvin, vähän yli keskitason on paras taso. Mielistele pomoa jonkin verran, mutta älä työnnä kieltä suoleen asti. Kohauta olkiasi turhalle jäkätykselle, ota kantaa vain harvoin ja harkitusti.

Se on tullut huomattua, että kaikissa työpaikoissa lymyää ainakin yksi aikavaras. Aikavaras on sellainen, joka tulee pyytämättä nojaamaan työpisteen viereen ja puhua pälpättää asioita. Vaikka itsellä olisi keskittymistä vaativaa hommaa. Ja tämän jälkeen siirrytään seuraavaan pisteeseen jatkamaan samaa. Aikavarkaat siis vievät työpäivän aikana muiden työaikaa huomaamattaan.

Taidan tätä ketjua lukiessa yhä vahvemmin kallistua yrittämisen puoleen. Minusta ei ole näyttelemään muuta kuin olen ja tuon kyllä epäkohda esille jos sellaisen huomaan. Parempi kai sitten olla itsensä pomo ja olla vastuussa omista virheistä ja onnistumisista.

N23

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opin jo nuorena, että epäkohdista kannattaa olla mahdollisimman hiljaa. Ihan epäreiluahan tämä toisaalta on. Työntekijä on alisteisessa asemassa työnantajaan nähden ja kynnys on jo siksi suuri ottaa epäkohtia esille. Vaatii suurta rohkeutta ottaa asioita esille ja palkaksi voi saada korkeammassa asemassa olevan koston ja vielä huonommassa tapauksessa potkut. Mielestäni myös toiset työntekijät osallistuvat kostamiseen sitä henkilöä kohtaan, joka rohkaisee mielensä ja kritisoi jotakin johdolle tms. "Valittaja" jätetään yksin yms.

Onko tämä ihan suomalaista kulttuuria ja mentaliteettia? Esim. Ranskassa ihmiset väittelevät, keskustelevat ja ottavat epäkohtia esille. Heitä kannustetaan siihen ihan lapsesta asti. Jopa poliittiseen radikalismiin ja kaikkien epäoikeudenmukaisten ilmiöiden vastustamiseen kannustetaan. Suomessa asia vaikuttaa olevan päinvastoin.

Toisaalta vaikeneminen on viisasta. Vaikeneminen ei tarkoita siis ihan kirjaimellisesti hiljaa olemista vaan sitä mistä asioista kannattaa ja ei kannata puhua. Tunteenpurkaukset kannattaa hillitä ja kestää jonkin verran epäoikeudenmukaisuutta.

Eräässä työpaikassa kuulin, miten pikkupomo jakoi tiedoksi muille pikkupomoille sen, miten eräs työntekijä ei tykkää tietyistä työtehtävistä, mutta asenne ei ollut informoiva vaan ivallinen. Ja ajatus takana, että henkilölle voisi antaa enemmän niitä tehtäviä. Eli esimiesasemaan ei pääse välttämättä ne, joilla on mitään esimiehen ominaisuuksia vaan oikeat suhteet työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut, että kannattaa olla semmonen itsevarman oloinen ihan jo alusta alkaen, uutena työntekijänä. Muuten vanhat konkarit alkaa pompottelemaan sinua. Pomon mielistely on usein kannattavaa, mutta kollegoita ei tarvitse mielistellä. Itse sanoin joskus uutena oikein suorat sanat eräälle kollegalleni joka kuvitteli voivansa pompotella minua.. hiljeni äkkiä. :D

Itselläni on päinvastainen kokemus, oli väärin olla itsevarma alusta saakka. Riippuu varmaan paljon työpaikasta, että halutaanko uuden työntekijän ottavan heti kaikki hänelle kuuluvat asiat haltuun vai olevan ensialkuun ylinöyrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opin jo nuorena, että epäkohdista kannattaa olla mahdollisimman hiljaa. Ihan epäreiluahan tämä toisaalta on. Työntekijä on alisteisessa asemassa työnantajaan nähden ja kynnys on jo siksi suuri ottaa epäkohtia esille. Vaatii suurta rohkeutta ottaa asioita esille ja palkaksi voi saada korkeammassa asemassa olevan koston ja vielä huonommassa tapauksessa potkut. Mielestäni myös toiset työntekijät osallistuvat kostamiseen sitä henkilöä kohtaan, joka rohkaisee mielensä ja kritisoi jotakin johdolle tms. "Valittaja" jätetään yksin yms.

Onko tämä ihan suomalaista kulttuuria ja mentaliteettia? Esim. Ranskassa ihmiset väittelevät, keskustelevat ja ottavat epäkohtia esille. Heitä kannustetaan siihen ihan lapsesta asti. Jopa poliittiseen radikalismiin ja kaikkien epäoikeudenmukaisten ilmiöiden vastustamiseen kannustetaan. Suomessa asia vaikuttaa olevan päinvastoin.

Toisaalta vaikeneminen on viisasta. Vaikeneminen ei tarkoita siis ihan kirjaimellisesti hiljaa olemista vaan sitä mistä asioista kannattaa ja ei kannata puhua. Tunteenpurkaukset kannattaa hillitä ja kestää jonkin verran epäoikeudenmukaisuutta.

Eräässä työpaikassa kuulin, miten pikkupomo jakoi tiedoksi muille pikkupomoille sen, miten eräs työntekijä ei tykkää tietyistä työtehtävistä, mutta asenne ei ollut informoiva vaan ivallinen. Ja ajatus takana, että henkilölle voisi antaa enemmän niitä tehtäviä. Eli esimiesasemaan ei pääse välttämättä ne, joilla on mitään esimiehen ominaisuuksia vaan oikeat suhteet työpaikalla.

Tuokin kannattaa sanoa juuri päinvastoin, eli että pitää niistä, joista ei pidä. Sitten sinulle jää ne mieluisimmat, kun joku kateellinen varaa ne muut.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet töissä harjoittelijana,

älä oleta että ylimitoitettu venymisesi millään tavalla takaisi sinulle palkallista vakityöpaikkaa myöhemmin - edes siinä tapauksessa että työnantaja maanittelee sinua ylisuoriutumaan epämääräisillä lupauksillaan. Tee töitä itsevarmasti mutta oma fyysinen ja henkinen terveys edellä.

Harjoittelija on AINA se, jonka annetaan lähteä talosta ensimmäisenä tiukassa tilanteessa ja jolle ohjautuu mielekkäitä tehtäviä vain siinä tapauksessa, että se ei uhkaa vakkareiden ylläpitämää mielikuvaa omasta osaamisestaan ja panoksestaan. Älä ihmettele, että vakkarit ottavat kunniaa omiin nimiinsä sinun tekemästäsi työpanoksesta. Saattavat toki hyvää hyvyyttään mainita, että harjoittelija oli mukana avustamassa.

Älä ihmettele, jos esimerkiksi yhtäkkiä palaverikutsuja ei forwardoidakaan harjoittelijalle asti. Tai sinua lakataan informoimasta jonkin projektin olennaisista asioista. Olet luultavasti ollut liian pätevä ja sinua tuupitaan nyt vaivihkaa takaisin vähäpätöisempiin hommiin.

Älä ihmettele, jos firmaan palkataankin kesken harjoittelujakson ihminen, joka alkaa palkallisena tehdä samoja tehtäviä kuin sinä mutta paljon huonommin. Vaikka pomo niin oli lupaillut, että juuri sinä jatkat palkallisena niissä hommissa harjoittelujakson jälkeen!

Olin joskus sairasloman sijainen ja muutenkin paikkasin henkilöstövajetta. Koko puolivuotisen ajan sain hyvää palautetta pomolta ja muilta eri tehtävissä olevilta työkavereilta, mutta sitten kun sairaslomalainen palasi ja muut samoissa työtehtävissä työskentelevät palautettiin kyseiseen yksikköön, olin kuin roskaa. Tavallaan häiriötekijä, en tasavertainen työkaveri.

Sen olen oppinut, että koulutuksiin työnantajan kustannuksella toiset pääsevät ja toiset ei. Omia asioita voivat toiset toimitella työaikana ja toiset ei. Eniten etuisuuksia saavat itselleen ylisosiaaliset itsensä korostajat ja aggressiiviset räyhääjät. Hiljaiset puurtajat saavat vain paskat silmilleen. Naiset, jotka ovat avujaan hyväksikäyttäen edenneet ja saaneet etuisuuksia, katkeroituvat vanhempana ja valittavat, että naisesta tulee keski-ikäisenä näkymätön.

Jos joku tuntuu tuijottavan sinua tavallaan kuin haluaisi sanoa jotain, silloin teet jotain "väärää" tai jotain sellaista, joka kiinnittää huomiota negatiivisesti. Aloin miettimään, että tällainen käytös on ilmennyt työpaikoilla ennen kuin itse tai työkaveri on saanut negatiivisia kommentteja. Sellainen suomalaisen paheksuva piilotettu tuijotus. Koita sit huomata tätä hiljaista protestia ennen kuin tilanne räjähtää. :D

Jos sinulla on töissä luppoaikaa, kannattaa näyttää kuitenkin siltä, että tekisi töitä.

Vierailija kirjoitti:

Taidan tätä ketjua lukiessa yhä vahvemmin kallistua yrittämisen puoleen. Minusta ei ole näyttelemään muuta kuin olen ja tuon kyllä epäkohda esille jos sellaisen huomaan. Parempi kai sitten olla itsensä pomo ja olla vastuussa omista virheistä ja onnistumisista.

N23

Yrittäjänä sinulla ei tosin ole senkään vertaa turvaa, joten joudut aika pitkälti tanssimaan asiakkaan pillin mukaan tarvittaessa tekohymyä vääntäen. Asiakkuuden "itisanomisaika" on yrittäjällä usein pyöreåt nolla sekuntia. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Kunnalla vakituisia toimia ei jaeta ainakaan osaamisen perusteella.

Tämä. Eikä kunnalla ole niin väliä mikä koulutuskaan on, kunhan on jonkun kaveri tai sukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan tätä ketjua lukiessa yhä vahvemmin kallistua yrittämisen puoleen. Minusta ei ole näyttelemään muuta kuin olen ja tuon kyllä epäkohda esille jos sellaisen huomaan. Parempi kai sitten olla itsensä pomo ja olla vastuussa omista virheistä ja onnistumisista.

N23

Yrittäjänä sinulla ei tosin ole senkään vertaa turvaa, joten joudut aika pitkälti tanssimaan asiakkaan pillin mukaan tarvittaessa tekohymyä vääntäen. Asiakkuuden "itisanomisaika" on yrittäjällä usein pyöreåt nolla sekuntia. Kokemusta on.

Yrittämistäkin lienee erilaista. Toki asiakkaat ovat joka tapauksessa tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnalla vakituisia toimia ei jaeta ainakaan osaamisen perusteella.

Tämä. Eikä kunnalla ole niin väliä mikä koulutuskaan on, kunhan on jonkun kaveri tai sukulainen.

Olen sitten poikkeus säännöstä. Vakinainen työ kunnalta ilman suhteita.

Olen huomannut sen että miesvaltainen työpaikka ei ole sen kummempi kuin naisvaltainenkaan. Samaa juoruilua ja kiusaamista, sitä vain kutsutaan huumoriksi ja läpän heittämiseksi.

Ei ikinä enää työelämään. Mieluummin elän yrittäjänä pienemmillä tuloilla oman itseni herrana kuin rivityöntekijänä huonossa työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnalla vakituisia toimia ei jaeta ainakaan osaamisen perusteella.

Tämä. Eikä kunnalla ole niin väliä mikä koulutuskaan on, kunhan on jonkun kaveri tai sukulainen.

Olen sitten poikkeus säännöstä. Vakinainen työ kunnalta ilman suhteita.

Olen huomannut sen että miesvaltainen työpaikka ei ole sen kummempi kuin naisvaltainenkaan. Samaa juoruilua ja kiusaamista, sitä vain kutsutaan huumoriksi ja läpän heittämiseksi.

Mieluummin huumorilla piilovettuilua kuin naisten tosikkomaista pikkuasioista pöyristymistä.

Se, että ole vähän pelottavan jäätävä, niin kukaan ei uskalla hyppiä silmille.

Oman paineensietokykyni olen tajunnut vasta oikeissa töissä. Ja sen, kuinka käsitellä niitä työnantajan asettamia paineita.

Joissakin yrityksissä on todella voimakas hierarkia. Työntekijöiden ja toimihenkilöiden välinen kuilu on joissakin paikoissa myös valtava, kun taas toisaalla pomot ja duunarit on pitkälti samaa massaa ja tulee hyvin toimeen keskenään.

Ainakin isoissa teollisuusfirmoissa on tuo herraviha kovin voimissaan, pienemmissä yrityksissä ei ole ollut samanlaista. Varmaan pätee muihinkin aloihin, mutta omat kokemukset on teollisuudesta.

Tämä ay-liikkeen ja suomalaisen työelämän historian aiheuttama vihamielinen vastakkainasettelu duunareiden ja toimistotyöläisten välillä (nimenomaan duunarien puolelta) tuli minulle yllätyksenä, kun aloitin työt ekan kerran insinöörinä eräässä tehtaassa.

Ihannetilanne: ole etäinen, ystävällinen, tarvittaessa hieman jäätävä, älä jää yksin, tee hommasi ja osaa ne