Mitä olette oppineet työelämässä kantapään kautta?
Mitä olette oppineet työelämässä kantapään kautta? Mitä ei voinut tietää ennen kuin käytäntö sen opetti?
Kommentit (174)
Tässä ketjussa kukaan ei ole tainnut väittää, että keskustelemalla asiat selviävät ja epäkohdat kannattaa ottaa reilusti puheeksi. Nuo ovat sellaisia työhyvinvointikonsulttien todellisuudesta vieraantuneita puheita.
Mielestäni olisi hyvä tehdä näkyväksi tämä avoimuudesta rankaisemisen ja kostamisen kulttuuri.
Älä tee itsestäsi korvaamatonta ja äläkä ainakaan mainosta sitä suureen ääneen. Olen itse huomannut, että tällaiset tyypit ovat ensimmäisenä yt:ssä saamassa potkut.
Älä toimi viestinviejänä epäkohdista. Jos Maija valittaa sinulle epäreilusta kohtelusta, se on Maijan homma kertoa siitä eteenpäin. Jos taas menet omasta epäreilusta kohtelusta kertomaan, älä vedä mukaan muita tyyliin ”koko osasto on tätä mieltä” vaan puhu vain omasta puolestasi.
Jos olet aikeissa lähteä työpaikasta, älä vihjaa siitä kenellekkään ennen kuin lähtö on varma.
Vaikka työntekijöiltä kysytään mielipiteitä asiaan niin johto tekee kuitenkin niin kuin haluaa. Mua ärsyttää itse tämä, mä hyväksyn sen että johti tekee päätöksiä, olkoot hyviä tai huonoja mutta tuo tekohuomioinen on silkkaa paskaa.
Ole mahdollisimman etäinen, mutta ystävällinen.
Sen että kaikissa ravintoloissa sekä kaupoissa on ovella näkymätön narikka. Siinä lukee kissankokoisin kirjaimin "JÄTÄ AIVOSI TÄHÄN & KÄYTTÄYDY KUIN AUTISTI.".
Sen olen oppinut, että jos jotain haluaa saada aikaiseksi, on parempi tehdä lupia kyselemättä. Jälkikäteen voi sitten pyytää anteeksi jos meni vituilleen.
Älä ihmettele miksi työkaveri kahdenkeskisessä ideointitilanteessa tuntuu kuuntelevan sinua ja arvostavan ideoitasi, mutta projektia esimiehelle esiteltäessä sama työkaveri kuulostaakin yhtäkkiä kuin eri ihmiseltä. Ei komppaa ja ihaile aivoituksiasi eikä yllättäen "muista" mainita jonkin kantavan idean tulleen sinulta. Älä odota hänen välttämättä puhuvan aikaansaannoksistanne edes me-muodossa.
Työkaverisi yrittää vain pedata omaa asemaansa vakaammaksi alati mahdollisten yt:iden varalta. Ja kyllä, todennäköisesti myös SINUN viestintätapasi muuttuu vastaavassa tilanteessa maireaksi itsekehuksi, et vain ehkä huomaa sitä. Tai ehkä huomaat ja tiedät, että näin työelämässä on tapana toimia.
Mites olette selvinneet kantapään kautta opituista rajan ylityksistä ja niitten seurauksista? Siis innostuneista kehittämisideoista, rohkeasta epäkohtien esille tuomisesta, tunteenpurkauksista, kaksimielisiä vitsejä kertovan työkaverin käyttäytymisestä valittamisesta, liiallisesta avoimuudesta yms.
Kun aloitat uudessa työssä, selvitä mahdollisimman pian (i) miten suoritustasi mitataan ja (ii) mitä konkreettista sinulta odotetaan. Selvitä, kuinka pitkiä päiviä työkaverit tekevät, kuinka pitkiä lounas- ja kahvitaukoja pidetään, kuinka paljon työkaverit ovat etänä ja kuinka paljon firmassa ollaan keskimäärin saikulla.
Pyri mahdollisimman nopeasti täyttämään odotukset ja vakauta toimintasi keskiarvotasolle. Älä erehdy tekemään ainakaan merkittävästi enemmän kuin muut. Jos ylimääräistä aikaa jää, käytä se mieluummin itsesi kehittämiseen kuin ylilaadun tekemiseen. Vältä sellaisen työn tekemistä, joka ei kehitä sinua ja jota ei mittaroida.
Ole ystävällinen ihan kaikille aulapalvelusta firman toimitusjohtajaan ja hymyile mahdollisimman paljon. Tervehdi ihmisiä nimellään, ja opettele myös työkavereittesi lasten nimet. Kuuntele ihmisiä mieluummin kuin puhu.
Vierailija kirjoitti:
Sen että kaikissa ravintoloissa sekä kaupoissa on ovella näkymätön narikka. Siinä lukee kissankokoisin kirjaimin "JÄTÄ AIVOSI TÄHÄN & KÄYTTÄYDY KUIN AUTISTI.".
Mäkin luin ensiksi että YÖELÄMÄSSÄ ☺
Jos sinulla on kovin sarkastinen huumorintaju, kannattaa vähän hillitä juttuja. Sarkasmilla on paljon faneja, mutta paikalla aina pari jotka ottavat jutut kirjaimellisesti ja tilittävät sitten pomolle.
Oon oppinu että pomoa kannattaa mielistellä.. Kun mielistelee pomoa ja on sen kanssa kaveria niin on AINA kivaa töissä! Lisäksi pomo katsoo aina vähän "läpi sormien" näitä suosikkejaan. Tämä on huomattu joka ikisessä työpaikassa. Ne jotka uskaltaa sanoa pomolle vastaan niin heillä ei todellakaan ole kivat paikat... ja jos yt:t tulee niin he lähtevät ensimmäisenä.
Jos tekee työt kunnolla ja on näppärä ja toimelias työnantaja ”palkitsee” sinut lisätöillä.Jos teet työt suunnilleen sinnepäin, muttet isompia virheitä et saa lisätöitä ja pääset helpommalla.Molemissa vaihtoehdoissa sama palkka, ainakin kunnallisella työnantajalla.
Kun tarpeeksi monta kertaa kieltädyt ylitöistä, ei sinua enää koskaan pyydetä jäämään ylitöihin :)
Mä oon huomannut, että kannattaa olla semmonen itsevarman oloinen ihan jo alusta alkaen, uutena työntekijänä. Muuten vanhat konkarit alkaa pompottelemaan sinua. Pomon mielistely on usein kannattavaa, mutta kollegoita ei tarvitse mielistellä. Itse sanoin joskus uutena oikein suorat sanat eräälle kollegalleni joka kuvitteli voivansa pompotella minua.. hiljeni äkkiä. :D
Ylintä johtoa ei kiinnosta lähiesimiehen hajoita ja hallitse johtaminen. Kiusattu kun lähtee on ongelma pois päiväjärjestyksestä,kunnes seuraava uhri lähtee ja taas seuraava mutta ainoa pysyvä on huono lähiesimies.
Yksi ihminen voi mädäntää koko työilmapiirin.
Jos olet töissä harjoittelijana,
älä oleta että ylimitoitettu venymisesi millään tavalla takaisi sinulle palkallista vakityöpaikkaa myöhemmin - edes siinä tapauksessa että työnantaja maanittelee sinua ylisuoriutumaan epämääräisillä lupauksillaan. Tee töitä itsevarmasti mutta oma fyysinen ja henkinen terveys edellä.
Harjoittelija on AINA se, jonka annetaan lähteä talosta ensimmäisenä tiukassa tilanteessa ja jolle ohjautuu mielekkäitä tehtäviä vain siinä tapauksessa, että se ei uhkaa vakkareiden ylläpitämää mielikuvaa omasta osaamisestaan ja panoksestaan. Älä ihmettele, että vakkarit ottavat kunniaa omiin nimiinsä sinun tekemästäsi työpanoksesta. Saattavat toki hyvää hyvyyttään mainita, että harjoittelija oli mukana avustamassa.
Älä ihmettele, jos esimerkiksi yhtäkkiä palaverikutsuja ei forwardoidakaan harjoittelijalle asti. Tai sinua lakataan informoimasta jonkin projektin olennaisista asioista. Olet luultavasti ollut liian pätevä ja sinua tuupitaan nyt vaivihkaa takaisin vähäpätöisempiin hommiin.
Älä ihmettele, jos firmaan palkataankin kesken harjoittelujakson ihminen, joka alkaa palkallisena tehdä samoja tehtäviä kuin sinä mutta paljon huonommin. Vaikka pomo niin oli lupaillut, että juuri sinä jatkat palkallisena niissä hommissa harjoittelujakson jälkeen!
Kun työhyvinvointikyselyissä tulokset ovat huonot, seuraavissa tyhypäivillä on konsultti puhumassa ympäripyöreitä keskinäisestä kunnioittamisesta ja bla bla bla sen sijaan että johto ottais pois päänsä pensaasta ja tarttuisi ongelmien ytimeen. Ennen pitkää parhaat työntekijät lähtevät ja keskinkertaisuudet jäävät ja firman tulos alkaa luisua.
Parhaiten pärjää ne, jotka käy esittelemässä pomoille pienintäkin aikaansaannostaan kovalla metelillä. Hiljaiset puurtajat on väheksyttyjä, jotka saa ekana lähteä yt:n tuloksena.
Joustaa pitää koko ajan työnantajan suuntaan, ja olla iloinen kusisesta työpaikasta. Oven takanahan on jonossa tulijoita jos työt ei kelpaa.
Paha saa palkkansa ja ison talon edut.
T.. yli 40 vuotta työelämässä ollut
Kyllä opin jo nuorena, että epäkohdista kannattaa olla mahdollisimman hiljaa. Ihan epäreiluahan tämä toisaalta on. Työntekijä on alisteisessa asemassa työnantajaan nähden ja kynnys on jo siksi suuri ottaa epäkohtia esille. Vaatii suurta rohkeutta ottaa asioita esille ja palkaksi voi saada korkeammassa asemassa olevan koston ja vielä huonommassa tapauksessa potkut. Mielestäni myös toiset työntekijät osallistuvat kostamiseen sitä henkilöä kohtaan, joka rohkaisee mielensä ja kritisoi jotakin johdolle tms. "Valittaja" jätetään yksin yms.
Onko tämä ihan suomalaista kulttuuria ja mentaliteettia? Esim. Ranskassa ihmiset väittelevät, keskustelevat ja ottavat epäkohtia esille. Heitä kannustetaan siihen ihan lapsesta asti. Jopa poliittiseen radikalismiin ja kaikkien epäoikeudenmukaisten ilmiöiden vastustamiseen kannustetaan. Suomessa asia vaikuttaa olevan päinvastoin.
Toisaalta vaikeneminen on viisasta. Vaikeneminen ei tarkoita siis ihan kirjaimellisesti hiljaa olemista vaan sitä mistä asioista kannattaa ja ei kannata puhua. Tunteenpurkaukset kannattaa hillitä ja kestää jonkin verran epäoikeudenmukaisuutta.